Löysin viikonloppuna Huiskulasta iki-ihanan harsokukan, Baby’s breath, vaaleanpunaisena. Jos ihastuin aikoinaan siihen valkoiseen harsokukkaan, niin tämä vaaleanpunainen vei kyllä jalat altani totaalisesti. Vauvan henkäys – englanninkielinen nimi tälle kaunokaiselle – kuvaa kukka täydellisesti. Niin herkkä ja hentoinen.

PS. Enää tämä viikko töitä ja sitten viikko lomaa. Jihuu! Ja reissu Tanskaan kera rakkaan. Pääsen jälleen nauttimaan maailman ihanimman majatalon, Låsby Kron herkullisista ruoista. Täältä (klikklik) löytyy postaus parin vuoden takaisesta reissusta. Niin, lomareissuhan tämä ei ole, vaan menen miehen työpaikan avec-tilaisuuteen. Kahtena iltana illalliset…voihan stressi pukeutumisen kanssa. Pitäisköhän ihan tehdä poikkeus sääntöön ja ottaa asukuvia, jotta voin saada teiltä konsultaatiota asiaan 🙂

Aamiainen sänkyyn, ihanat lasten askartelemat kortit, mummujen ja isomummun onnittelukäynnit, hyvää ruokaa, yhdessäoloa rakkaiden kanssa, äitiydestä täysin rinnoin nauttimista. Ihana Äitienpäivä takana!

♥

Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.

Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Nukuin niin myöhään kuin halusin,

enkä kantanut huolta siitä,

kuinka myöhään menin nukkumaan.

Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Siivosin kotini joka päivä.

En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

en tullut ajatelleeksi,

olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.

En miettinyt koskaan rokotuksia.

Minun päälleni ei oltu koskaan

oksennettu,

kakattu,

syljetty,

pureskeltu,

pissitty

eikä nipistelty pienillä sormilla.

Minulla oli täydellinen mielenhallinta,

-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.

Nukuin koko yön.

En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,

jotta lääkärit voisivat tehdä

kokeita tai antaa rokotuksia.

En ollut koskaan katsonut itkuisiin

silmiin ja itkenyt.

En ollut koskaan ollut äärettömän

onnellinen yksinkertaisesta hymystä.

En ollut koskaan istunut myöhään yöllä

katsellen nukkuvaa lasta.

En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,

vain sen vuoksi,

etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.

En koskaan ollut tuntenut sydämeni

murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,

kun en voinut lopettaa kipua.

En koskaan ollut tiennyt,

että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.

En koskaan ollut tiennyt,

että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.

En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

En tiennyt miltä tuntuu

kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.

En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,

kun syöttää nälkäistä vauvaa.

En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.

En tiennyt, että jokin niin pieni

voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

En ollut koskaan noussut ylös

yöllä kymmenen minuutin välein

tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.

En ollut koskaan tuntenut sitä

lämpöä

iloa

rakkautta

sydänsärkyä

ihmetystä

tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.

En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…

Tänään on ollut pitkästä aikaa ”ollaan ihan vaan”-päivä. Mikään ei ole leppoisampaa kuin se, että ei ole ohjelmaa suunniteltuna. Saa vaan olla. Aamulla kävin yksin maitokaupassa, luksusta. Mutta se ei ollut luksusta, että joka toinen ihminen oli naama nyrpeänä. Mikä meitä ihmisiä nykyään vaivaa? Jos ajetaan ostoskärryllä varpaille niin murahdetaan ja katsotaan vihaisesti, mutta ei missään nimessä silmiin vaan vältellään katsetta. Ei puhettakaan anteeksi -pyynnöstä. Jätetään ostoskärryt keskelle kapeaa käytävää niin, ettei toisilla ostoskärryillä mahdu ohi siirtämättä näitä tientukko-ostoskärryjä. Ja sitten kun varovaisesti niitä siirtää, niin taas tulee paha katse. Eiks kuulosta rentouttavalta kaupassa käynniltä? 😉 Mä olen ottanut aikoja sitten uuden asenteen ja hymyilen näille tiukkapipoisille ihmisille kaupassa (ja hississä nyökkään tervehdykseksi). Ihan oikeesti, ei se elämä niin vakavaa ole!

Ollaan ihan vaan -päivään kuuluu rentouttavan kauppareissun lisäksi parin kuukauden aikana kertyneiden sisustuslehtien lukeminen. Ja pari kuppia kahvia. Sateen ropistessa ikkunaan (missä on kevät?).

Yleensä ollaan ihan vaan -päivään ei kuulu siivousta, mutta tänään mies oli imuroinut ja pyyhkinyt pölyt mun taistellessa maitopurkeista kaupassa. Ollaan ihan vaan -päivänä ei todellakaan tulisi ainakaan mieleeni siivota vessoja, mutta ostin niin hyvät uudet puhdistusaineet kaupasta, että taidanpa mennä vielä jynssäilemään kaakeleiden välejä. 

Kävin Plantagenissa hakemassa äitienpäiväruusuja mummuille ja etsin itselleni tuloksetta uutta oliivipuuta. Vanha ei tuosta enää tokene (ks. kuva yllä). Heti kun säät sallivat niin vien sen ulos arskottelmaan. Säätä uhmaten menimme miehen kanssa kasaamaan ulkokalusteita (pöytää), mutta sen lasinen pöytälevy oli niin painava, etten saanut sitä edes ylös terassista. Apuvoimat olivat onneksi lähellä 🙂

Aamulla näytti vielä tältä:

Ja nyt iltaa kohden alkaa selkenemään, joten lavastin yhden tuolin kahdeksasta pöydän eteen.(kuvitelkaa mielessänne aita ja terassi mustaksi…)

Tuohon ylle vielä se 3,5 metrin valkoinen aurinkovarjo ja alle musta terassi niin avot!

Tuon terassin käsittely tuottaa nyt niin paljon päänvaivaa, että ei hyvä tosikaan! Ruskean puuöljyn päälle kun vetää mustaa puuöljyä niin tulee tummanruskeanmustankukertava. Ja mä haluan mustan terassin, jossa puunsyyt kuultavat kauniisti läpi. En siis tummanruskeaa enkä liian maalimaista kalvoa. Joten ei varmaan ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa, että nykyiset terassin kansilaudat tulevat tiensä päähän ja sitten naputella uudet puuvalmiit kansilaudat ja käsitellä ne mustaksi. Ensi hätään ajattelin metsästää ison mustan ulkomaton pöytäryhmän alle. Maton koko olisi noin 200 x 200 cm. Saa vinkata, jos tietää, missä sellaisia myydään 🙂 

Ollaan ihan vaan -päivään kuuluu vessojen siivouksen lisäksi coleslawn tekeminen ja pavlovan marenkipohjan paistaminen huomista varten. Äitienpäivälounaalle menemme anoppilaan ja siitä isomummun kautta tänne meille omien vanhempieni ja veljeni perheen kanssa syömään. Jotta kaikki saisivat nauttia Suomen voitokkaasta pelistä Usaa vastaan niin savustamme kalaa. Sehän savustuu itsestään, right 😉 Ja kaikki salaatit sun muut teen jo tänään tai viimeistään huomen aamulla.

ja terkkuja kiireen keskeltä 🙂 Kesken kiireen tuli mieleeni, että sain tässä taannoin Uusi Kaunis Päivä-blogista hyvän mielen haasteen. Ihana haaste, kiitos siitä ♥. Monet teistä pidempiaikasista lukijoista muistavat, että melko usein olen kertonut, että onnellisuus ja siihen nivoutuva hyvä mieli rakentuvat ihan niistä arkielämän pienistä jutuista. Ei tarvita ihmeitä ollakseen onnellinen. Ainakaan minä. Toki kaiken perustana on terveys, taloudellinen riippumattomuus ja muut peruspilarin tukijalat, joita ilman hyvä mieli  ja onnellisuus ovat ehkä hivenen haasteellisempia saavuttaa. Mutta eivät siltikään mahdottomia. Silloin hyvän mielen saavuttamiseen riittää esimerkiksi yksi kivuton hetki tai edullinen kirppariostos.

Haasteeseen kuului listata kymmenen asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä. Ajattelin lähestyä asiaa ihan pienistä konkreettisista asioista, joista omalla kohdallani hyvä mieli muodostuu. Ja tähän väliin on pakko mainita, että olen todella usein hyvällä mielellä. Viikkoon mahtuu enemmän hyviä päiviä kuin huonoja, päivään mahtuu iloisia hetkiä niin paljon, että ne ehkä vähemmän iloisemmatkin hetket illan päätteeksi unohtuvat. 

Saattaa kuulostaa, ehkä kliseeltä, mutta seison vahvasti sanonnan ”tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän”takana. Hirmuisen suurta merkitystä mun hyvinvoinnille näyttelee muiden ihmisten hyvinvointi ja hyvä mieli. Kun näen, että läheiseni voivat hyvin niin voin itsekin hyvin. Taidan olla sosiaalisesti riippuvainen 🙂 Ja itsestään selvyytenä hyvää mieltä päivästä toiseen tuovat rakas aviomies, kaksi rakkautemme hedelmää, muu perhe ja oma koti. Mutta nyt niihin konkreettisiin hyvän mielen tuojiin. In random order:

1. Aamuherätys ilman herätyskelloa ja virkeä olo hyvien yöunien jälkeen.

2. Ensimmäinen kahvikuppi aamulla täydellisessä hiljaisuudessa nautittuna, kun muu perhe vielä nukkuu.

3. Unisen lapsen nostaminen syliin heräämään ennen aamun askareisiin ryhtymistä.

4. Kesken aamukiireiden saatu suukko ja hyvän työpäivän toivotus rakkaalta ♥

5.  Poskille naurusta valuvat ripsivärit kesken työpäivän; ihanat työkaverit, joiden seurassa saa olla oma itsensä ja jotka muuttavat sunnuntai-olon positiiviseksi tunteeksi.

6. Juoksulenkillä se vaihe, kun juoksu alkaa kulkemaan kuin itsestään ja tuntuu, että voisi juosta vaikka kuinka ja kauan. Soittolista, josta kuuluu vain mukaansa tempaavia biisejä.

7. Saunominen pitkän kaavan mukaan hyvän saunaseuran (ja  -juoman) kera.

8. Leffailta rakkaan kanssa herkkuja syöden. Mitä hauskempi leffa, sen parempi. Ei liian nyyhkyä eikä varsinkaan sotaleffoja.

9.  Puhdas koti, jossa tuoksuu sitruunainen Vim ja jossa pyykkivuori sohvalla on taltutettu nätisti viikattuina vaatekaappeihin. Tuore liljakimppu keittiön pöydällä kruunaa hyvän mielen ja siivotun kodin.

10. Pienet hetket, jolloin prinsessat leikkivät sovussa esimerkiksi kotileikkiä, täysillä siihen uppotuen. Lasten kikatus saa kenet tahansa hymyilemään 🙂

Ei ollut vaikeaa keksiä kymmentä asiaa. Hyvällä mielellä on kiva olla. Ja vaikka joskus on tilanne, että takaraivossa kalvaa esim. työstressi (niinko nyt 😉, niin edellä mainitut kymmenen kohtaa (tai siis edes yksi yksittäinen kohta) palauttaa elämänarvot kohdilleen ja muistuttaa, mikä elämässä on tärkeää. 

Haasteeseen kuului myös jakaa se eteenpäin viidelle blogille, mutta koska olen ollut armottomassa blogipimennossa nyt toista viikkoa niin uskoisin, että tämä on jo kaikilla kiertänyt. Jollei ole, ole hyvä ja ota haaste mukaasi. 

Edellisestä listasta jäivät puuttumaan niinkin oleelliset asiat kuin kevät, kesän odotus, ensimmäinen grillimakkara ulkogrillissä grillattuna, helteiset heinäkuun päivät, varvastossujen läpsyttely kuumaa asfalttia vastaan, pyöräilylenkit lasten kanssa, iltauinti juuri ennen nukkumaan menoa, orvokkien nyppiminen, terassin öljyäminen, valoisat illat…

Niinhän siinä kävi, että heti tiistaisen postaukseni jälkeen influenssa iski minuunkin ja kovaa. Keskiviikkoaamuna aloitin Tamiflu-lääkityksen, joka onneksi laski kuumeen ja vei yskän pois tehden hengittämisen helpommaksi. Pää- ja silmäsärky pienen lämmön kera on alkukauheuden jälkeen siedettävää. Tänään pääsimme ensimmäistä kertaa tällä viikolla koko perheen kesken maitokauppaan. Mutta Prisma taisi olla liian iso pala haukattavaksi; miljoona askelta maitohyllylle ja kassojen kautta valmistomaattikeittopurkin kera parkkihalliin väsytti koko porukan. Onneksi on viikonloppu ja saa nukkua kun siltä tuntuu. Saas nähdä ollaanko jo maanantaina koko perhe työ/päiväkoti/esikoulukunnossa…