



HEIPPULIHEI!
Pitikin viikon alkajaisiksi jakaa teille yksi herkullinen arkiruokaresepti, mutta säästetään se toiseen päivään. Nimittäin, tuli vähän ”akuutimpaa” 😉 Mä en yleensä tuskastu enkä hermostu (muuta kuin liikenteessä), mutta ihan viime viikkojen aikana olen löytänyt itsestäni täysin uuden puolen. Rakastan ylikaiken tulppaaneja, mutta viime aikoina mä olen kehitellyt niihin pienimuotoisen viharakkaussuhteen. Koska. Ne nuupahtaa ihan parin päivän sisään ostamisesta. Aiempina vuosina en ole tällaista ilmiötä havainnut tässä mittakaavassa. Juu, tiedän että ollaan jälleen ihan maailman tärkeimpien kysymysten äärellä, mutta oletteko te huomanneet saman? Olen yrittänyt kaikkia kikkoja, vähän vettä, lämmintä vettä, viileää vettä, uutta imupintaa ja vaikka mitä. Mutta aina sama juttu. Tulppaanit kasvaa pituutta ja aukeaa ihan yhdessä yössä. Sitten kun ovat niin pitkiä niin nuupahtavat. Argh.
Hih, taitaa olla että mulla on sellainen elämänvaihe kuitenkin (vaikka eilen juuri kiireestä valitin), että on aikaa paneutua ja tuskastua ihan mitättömiin juttuihin. Vaikkei ne tulppaanit nyt ihan hirmuisesti maksa, niin kyllä vähän ketuttaa kuluttaa niihinkin pari kertaa viikossa parikymppiä. Senpä takia kävin lauantaina ostoksilla ja ostin pitkästä aikaa harsokukkia. Ne kun on kuolleenakin kauniita 🙂 Neilikat on mun toinen vaihtoehto. Liljatkin kestävät muuten yllättävän pitkään. Mitä muita leikkokukkavaihtoehtoja voisi kokeilla tulppaanien tilalle? Ruusut on ihan jees, mutta jotenkin mun ruusuvaihe oli, tuli ja meni. Eikä ole tullut takaisin…
Oli miten oli, niin onneksi kyse on vain kukista! Pieni juttu, mutta sitäkin ärsyttävämpi. Ja juu, joku voi kysyä, että pitääkö niitä kukkia sitten olla maljakossa koko ajan. Vastaukseni on, että pitää. Nyt partiohommia ja mummun hiustenpesua. Jottei elämä olisi pelkkää lakastuneita kukkia 😉
ILOISIN MAANANTAITERKUIN,
![]()








HELLUREI IHANAT

MOIKKULIMOI!



