tiistai 24. toukokuun 2016

Happiness is a state of mind

Lepotuoli 1Lepotuoli 4 Lepotuoli 2 Lepotuoli 3Lepotuoli 9 Lepotuoli 5 Lepotuoli 7 Lepotuoli 8 …jep, siitepölyongelmasta huolimatta 🙂

HEIPPAHEI!

Menipäs vähän myöhäiselle tämän päivän postaus. Mutta, elämä on välillä täynnä valintoja. Tänään iltapäivällä heitettyäni lapset Särkänniemeen valitsin lepotuolin, auringon ja hyvän kirjan. Nautin täysin siemauksin vapaasta iltapäivästä eikä edes tullut mieleenikään avata tietokonetta. Olo oli ihan älyttömän onnellinen ja rauhallinen. Pitkästä aikaa pystyin nauttimaan vain siitä paikallaan olemisesta. Yksin olemisesta.

Kuten todettu niin monta kertaa aiemminkin, niin kyllä se onnellisuus lähtee vaan susta itsestä. Siitä, miten sä näet tämän maailman. Miten suhtaudut asioihin ja kykenetkö sä sopeutumaan muutoksiin. Suhteuttamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Pystytkö nauttimaan hetkestä ja  iloitsemaan niistä ihan pienimmistäkin jutuista. Tottakai perhe, ystävät ja muu sidosryhmä siinä ympärillä tuo onnea ja iloa elämään yllin kyllin, mutta en mä laskisi mun onnellisuutta muiden varaan. Pitää osata olla onnellinen myös yksin. Löytää ne keinot onnellisuuteen riippumatta ympäristötekijöistä. Tämä on ollut mulle vaikea asia tajuta, sillä jollain tapaa olen aina ollut läheisriippuvainen. Ehkä elänyt elämää liikaa lasten kautta. Viimeisen parin kolmen vuoden aikana tähän on tullut hurja muutos. Tuntuu, että henkinen kasvu on välillä suhissut korvissa asti 😉 Se, että on pystynyt tajuamaan sen, että vain ja ainoastaan minä pystyn vaikuttamaan siihen onnellisuuteen, on avannut silmät. Tällä hetkellä tiedän, että tapahtui elämässä mitä vaan, niin se oma elämänkatsomus ja suhtautuminen asioihin ei tule järkkymään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi aina olla vahva. Välillä saa ja pitää olla myös heikko, jotta voi taas olla tarpeen tullen vahva. Sopivassa suhteessa tätäkin. Pääasia, että on onnellinen, eiks niin?

“Happiness is a state of mind, a choice, a way of living; it is not something to be achieved, it is something to be experienced.”

Tuossa illalla varastin jälleen omaa aikaa. Käperryin hetkeksi peiton alle lueskelemaan ennen saunaa. Kirjat jos mitkä vievät kyllä ihan mennessään. Onni on taito lukea. Hei, kiinnostaisiko teitä muuten saada jälleen vinkkejä kesälukemiseen? Täältä löytyvät nuo viime kesän kirjavinkit, mutta nyt on tullut muutamia uusiakin kirjoja luettua, jotka sopisivat kevyesti kesään 🙂

ONNELLISIA KESÄPÄIVIÄ TOIVOTELLEN,

alle

PS. te ihanat kukkaihmiset; mikäköhän mun hortensiaa muuten nyt vaivaa? On ollut sisällä tähän asti ja kukkaset ovat alkaneet ruskistumaan?!? Ei siis ole ollut auringossa tai kylmässä lainkaan. Tänään otin ekaa kertaa ulkoilemaan kanssani.


maanantai 23. toukokuun 2016

Kun maanantai mukavaksi muuttui

Maanantai 2Maanantai 8 Maanantai 3Maanantai 11 Maanantai 4Maanantai 9 Maanantai 5Maanantai 12 Maanantai 6Maanantai 14Maanantai 1Maanantai 15 Maanantai 7 Maanantai 16 Maanantai 10
HELLUREI

ja hellät tunteet! Tiedättekö, että maanantain masentavuus voi olla vain mielen luomaa illuusiota? Illuusiota, joka konkretisoituu, kun psyykkaa itsensä todellakin vihaamaan maanantaita. Mulle maanantait on ollut aina ok, mutta tiistait ovat olleet tahmaisia. Tämä maanantai tosin teki poikkeuksen; aamulla vähäksi aikaa töihin, siitä sairaalaan toteamaan, että ei hyvältä näytä, lääkärikierroksen odottelua reilun tunnin verran, takaisin töihin ja puuh, säätämistä. Osin omasta kiireestä johtuvaa. Kuitenkin sellaista tulipalojen sammuttelua ja lievää asioiden kasaantumista. Loppu hyvin kaikki hyvin ja joskus kolmen maissa päätin, että tästä maanantaista tulee hyvä. Psyykkasin itseäni ja hei, maanantaista tuli loppujen lopuksi aivan loistava.

Ei sillä etteikö miehen visiitti Stockan herkkuun olisi edesauttanut maanantaimukavuudessa. Karitsan sisäfileet olivat alennuksessa ja kylkeen tein kesäisen mansikkafetasalaatin. Pöydän ääreen saimme maailman parhaimman anopin ja appiukon. Sen kunniaksi avasimme jopa viinipullon. Eihän karitsaa voi syödä ilman punaviiniä, totesi veljeni päivällä töissä tuskaillessani ”ei viiniä viikolla” -sääntöämme 😉 Mikä siinä muuten on, että vähän parempi ruoka mielletään viikonloppuruoaksi? Tästä lähtien meillä juhlistetaan alkanutta viikkoa maanantai-iltaisin hyvällä ruoalla. Hyvä ruoka, parempi mieli. Jälkkäri noudatteli kesäistä linjaa. Perushelppoa ja hyvää. Vaniljajädeä, mansikoita ja keksirouhetta. Huomasin muuten, että olen pavlova-aikataulusta jäljessä. Ainuttakaan pavlovaa ei ole tälle kesälle tullut leivottua. Tulee kiire, jos meinaan ylittää sen  toissavuotisen 17 pavlovan määrän.

Maanantai muuttui mukavammaksi myös tuossa salaattia tehdessäni. Puhelin soi ja siinä luki, että äiti soittaa. Pienestä se ihmisen lapsi saa hymyn huulilleen. Toinen kysyi, että nähdäänhän huomenna. Tottakai nähdään 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle


sunnuntai 22. toukokuun 2016

Rakkaudesta ♥

20052016 320052016 520052016 8 20052016 4 20052016 7 20052016 6
HEISSULIVEI!

Hui, ihan tuntuu olo syntiseltä ollakseen sisällä näin kauniilla ilmalla 🙂 Mutta mä taisin saada auringosta tarpeeksi tuossa lenkin aikana. Arska porotti suoraan takaraivoon koko matkan, enkä ollut tajunnut laittaa lippistä päähän. Hei, kesä on taas täällä. Aikas mukavaa! Heti tämän postauksen jälkeen on pakko mennä ostamaan kesäkukat.

Perjantaiset yökyläsynttärit olivat superkivat. Niistä ei nauttinut vain päivänsankari ja vieraat vaan myös me vanhemmat. Pari kertaa olen tässä viikonlopun tiimellyksessä kuullut kysymyksen, että kuinka sä jaksat ja viitsit. Se on kuulkaas se suunnaton rakkaus, jonka voimalla sitä jaksaa ja viitsii. Mitä sitä ei tekisi lastensa eteen. Ollakin, että viime viikot ovat olleet vähän raskaita äidin sairauden kanssa ja vire on ollut alakantissa. Ehkäpä se on juuri osaltaan se syy, minkä takia jaksaa ja viitsii. Juhlat tulivat tarpeeseen meille kaikille!

Palkitsevinta oli se lasten kikatus. Onnellinen hymy synttärisankarin kasvoilla. Tämä pikkuisemme on luonteeltaan täydellinen. Heh, voi olla vähän puolueellisesti todettu tämä asia 😉 Jos mä olen positiivinen, niin hänessä se on jatkunut potenssiin kolme. Pikkuinen hönttätoippari, jonka jutuille saa nauraa vedet silmissä monta kertaa päivässä. Puhumattakaan ihan älyttömän svengaavista tanssimuuveista. Empaattisuus on sitä luokkaa, että voisi jakaa sitä muillekin. Tyylitajusta näytteenä tämä synttärijuhlamekko, jonka itse kaupasta oli ostanut. Kelpaisi myös äidille!

Nyt sinne kukkakauppaan, palataan illalla kommenttiboksin puolella. Lämpimät kiitokset kommenteistanne ja pahoitteluni, että vastaamiset vähän laahaa ♥ 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


perjantai 20. toukokuun 2016

Random facts

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIKKAMOI!

Kohta starttaa pikkuisemman synttärijuhlat, mutta tulin pikaisesti perjantaiterkkuja toivottelemaan. Katsotaan ehdinkö kuvailemaan pätkiä somen puolelle synttärihulinoista. Ehkä tännekin päivittyy viikonlopun aikana tunnelmia. Jännä juttu etteivät synttärit ole enää tässä iässä sellaisia söpöstelysynttäreitä. Jotenkin on hieman ikäväkin niitä vaaleanpunaisia hattarasynttäreitä. Ei auta, elämä jatkuu ja lapset kasvavat ;D

Sain postaustoiveen jo joskus talvella. Siinä pyydettiin tekemään tällainen jo monessa blogissa nähty (myös täälläkin joskus muinoin) faktapläjäys. Pitkään ajattelin, että enhän mä voi mitään sellaista tehdä, koska te tiedätte musta jo kaiken. Eilen siinä leipoessani pohdin, että mitä täällä kannattaa kertoa ja mitä ei. Kunnes päätin listata alas nippelinappelitietoa ja muistoja. Silläkin uhalla, että osa näistä on ihan hölmöjä. Mitäs toivoitte 😉 Tällaisiin faktoihin päädyin:

1. Olen aamuisin ärsyttävän pirteä ja hyväntuulinen.
2. Enkä aina osaa olla hiljaa, vaikka huomaan, ettei toinen jaksa höpistä.
3. Onneksi meidän perheessä on yksi toinenkin aamuihminen.
4. Olen jo melko pienestä pitäen sisustanut itse huoneeni.
5. Taisin olla 12-vuotias, kun maalasin huoneeni vaaleanpunaiseksi.
6. Koska en muistanut tehdä rajauksia, niin maalasin vaaleanpunaiseksi myös vaatekaappini ovet. Sekä sen osan kattoa mihin tela osui.
7. Rymsteeraus ja siivoaminen ovat liki parasta aivojen narikkaan laittoa, mitä tiedän.
8. Ennen lapsia rymsteerasin yhtenä viikonloppuna miehen ollessa pelireissulla ja päätin vaihtaa makuuhuoneen paikkaa.
9. Jälkikäteen, kaikki painavat huonekalut yksin siirreltyäni tuli mieleen, että olisikohan niin saanut enää tehdä raskausviikolla 27.
10. Miehen tullessa yöllä kotiin oli ollut hetken aikaa eksyksissä, kun entisen makkarin tilalla olikin tuleva lastenhuone.
11. Rakastan ajaa autolla.
12. Mutta mitä vihaan on auton katsastaminen.
13. Turhaudun kojelautaan ilmestyvistä huomautuksista.
14. Joskus liikennevaloissa löydän itseni laulamasta ja eläytymästä lauluun. Viereisen auton kuskin tuijottaessa.
15. Jos tulee läheltä piti tilanne liikenteessä, heitän kädet silmille. Yleensä kuitenkin repsikan paikalla ollessani 😉
16. Voisin kuunnella tällä hetkellä George Michaelin Kissing a foolia repeatilla koko päivän.
17. Kuuntelen kappaleet herkästi loppuun.
18. Turhaudun, jos aamulla töihin ajessani miltään radiokanavalta ei tule mieleistä musiikkia.
19. Olen aina karsastanut tekokukkia.
20. Kunnes tänä keväänä ostin kolme tekohortensiaa.
21. Punastun herkästi.
22. Vaikka olen yltiösosiaalinen ja tykkään olla ihmisten kanssa, on tietty ihmistyyppi, jonka seurassa hiljenen enkä löydä keskusteltavaa.
23. Ihmistyyppi, josta näkyy päälle päin huono itsetunto ja joka koittaa pönkittää sitä naljailemalla ja piilokettuilemalla muille.
24. En inhoa juuri mitään.
25. Paitsi ihmisten mustavalkoisuutta.
26. Ja hiiriä.
27. Päästän jalankulkijat herkästi suojatien yli kävelemään.
28. Sillä uskon, että hyvillä teoilla saa itselleen hyvää.
29. Rakastan kirjastoja. Niiden tuoksua ja sitä hiljaisuutta.
30. Yhtä paljon rakastan uutena ostetun kirjan tuoksua.
31. En ole vielä tähän päivään mennessä onnistunut päällystämään koulukirjoja kontaktimuovilla niin, ettei niihin tulisi ilmakuplia.
32. Haaveilen edelleen lisurintyön aloittamisesta.
33. Vaikka tiedän, että se ei ole moninaisista haaveistani se listan kärkipäässä oleva.
34. Olen huono pyykinpesijä siinä mielessä, että en jaksa lukea vaatteiden hoito-ohjeita.
35. Senpä takia meidän kuivarista löytyy kutistuneita vaatteita tämän tästä.
36. Näitä ns. motivaatiovaatteita en kuitenkaan raaski heittää kierrätykseen.
37. Vaikka tällä hetkellä olen täysin sinut kroppani kanssa ja tiedän, etteivät motivaatiovaatteet tule mahtumaan minulle.
38. Käytämme esikoisen kanssa osaksi samoja paitoja.
39. Jos lapseni saisivat pukea minut, niin ylläni olisi napapaita.
40. Neljänkympin kriisissäni tatuointihaave on nostanut jälleen päätään.

No mutta, nyt hösseliksi. Onneksi tänä vuonna ei ole jäätelöbaaria, niin ei tarvitse pukeutua jäätelöbaarin tädiksi. Se oli ehkä viime vuonna synttäreiden haastavin osuus 😀

IHANAA PERJANTAITA,

alle


torstai 19. toukokuun 2016

Pullantuoksuinen iskä & juhlahumua

Syndet 7Syndet 3Syndet 9Syndet 4Syndet 1

Syndet 5Syndet 8 Syndet 6 Syndet 10MOIKKULI IHANUUDET!

Eilen Instagramin puolella hehkutinkin kuinka kiva oli tulla yhtiökokouksesta kotiin…pullantuoksuiseen kotiin. Mies oli tyttöjen kanssa leiponut korvapuusteja. Kuulemma viimeksi on leiponut köksän tunnilla koulussa, joten iso hatunnosto 😀 Olivat netistä katsoneet ohjeen ja ai vitsit, että nuo korvapuustit maistuivat hyviltä. Meillä on pikkuisemman kaverisynttärit huomenna ja mies oli ajatellut auttaa leipomisurakassa. Sanoinko jo, että tällainen huomionosoitus sai mut sulamaan kuin jääpalan auringossa? Jep, en tarvitse mitään timangeja tai kukkia. Ne on nämä tällaiset huomionosoitukset, jotka koskettaa. Ylipäätään kaikki, mitä mies touhuaa lasten kanssa kolmistaan saa mut hymyilemään niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Rakkausprosentit menivät taas potenssiin miljoona, jos vain enää mahdollista. Tiedän, että aina tyttärien ja isien suhde ei ole ihan mutkaton, joten onnellinen olen, että meillä noiden prinsessojen ja hurmuri-iskän suhde on niin vahva.

Tänään sain pidettyä onneksi vapaapäivän, joten synttärivalmistelut ovat paria leipomusta vajaa valmiit. Synttärivieraille on lahjapussit valmiina, maljakkoon on poimittu tuoreita kukkia ja pompomit kaivettu esille. Takkahuoneen lattialle on levitetty siskonpetiä varten patjat. Niin, sanoinkos että meillä on taas yön yli synttärit? Ne tuntuvat olevan kovasti muodissa näinä päivinä. Enkä laita pahakseni, tämä oli synttärisankarin toive, joten näillä mennään. Oikeat synttärit olivat jo huhtikuun puolessa välissä, mutta tässä on nyt ollut vähän härdelliä eikä sopivaa ajankohtaa ole synttäreille tätä ennen löytynyt. Oikeastaan tämäkin viikonloppu oli tarkoitus viettää mökillä. Maanantaina hain pikkuisemman koulusta töihin iltapäiväksi, kun ei halunnut olla yksin kotona. Sivusta seurasin, kun toinen touhusi keskittyneenä jotain. Heh, oli tehnyt synttärikutsukorttinsa. Onneksi kaikille kutsutuille synttärit sopi näin nopealla aikataululla 🙂

No mutta, nyt vielä yksi pienenpienenpienenpieni korvapuusti, kuppi kahvia, Suomen peliä ja siinä samalla kommentteihin vastaamista. Illalla Marian keittiössä valmistetaan kinkkupiirakkaa ja mangojuustokakkua. Kuunnellaan musiikkia ja laitetaan siinä sivussa jalalla koreasti. Valtakunnassa kaikki hyvin 

TORSTAITERKUIN,

alle