yksi loman parhautta on ollut se, että kaikki keväällä selaamisen asteelle jääneet sisustuslehdet on tullut luettua kannesta kanteen. Yleensä olen tyytynyt vain katselemaan kuvia, mutta nyt luen kaikki artikkelit ja jopa mainokset. Kesän aikana on tullut myös hankittua kohtalaisesti uusia sisustuslehtiä (säilytysongelmaa pukkaa…). Lomalla selaamistani sisustuslehdistä jäi mieleen kolme kuvaa, jossa on sitä jotain. Ne oli pakko leikata irti ja teipata magneettitauluun (nimenomaan teipata, sillä mulla ei ole magneetteja 🙂 Kaksi niistä on Avotakasta ja yksi muistaakseni Kauniit Kodit-lehdestä. Kuvat ovat osaltaan tummanpuhuvia. Liittynee lähestyvään syksyyn, mutta tummat sävyt alkavat taas viehättää.

Ensimmäisessä (alla) kuvassa viehättää ensinnäkin tuo rusehtava taustaseinä ja valkoinen lattia. Toisena tuo ihana kukkakimppu korkeassa maljakossa ikkunan edessä. Vihreä väri. Kolmantena asia, joka ei välttämättä käy kuvasta ilmi. Eli pukeutumistila vaatekaappeineen tuon seinän takana. Pitäisköhän laajentaa meidän makuuhuonetta olkkariin, että saisin tuollaisen virityksen ? ;D

Toinen kuva on sikäli ajankohtainen, että meillä on tulossa saunaremppa (toivottavasti ehditään ennen kuin varaaja possahtaa lopullisesti lauteiden alla…kopkop). Pitkän aikaa haaveilin mustasta saunasta, mutta alla olevan saunan väritys osui ja upposi. Harmaan beigeä. Muuten tuo sauna on pohjaltaan ja lauderakenteiltaan samankaltainen kuin suunnittelin meille opinnäytetyössäni. Tuo vinokatto on niin ihana, että tekisi mieli meillekin sellaista. Huonekorkeus antaisi sille kyllä mahdollisuuden. 

Kolmannessa kuvassa ihastuin spottikiskoihin ja noihin valaisimiin. Rosteria, rosteria, rosteria. Ihanasti valaistus suunniteltu korostamaan arkkitehtuurisia yksityiskohtia.

Näitä kuvia mä pysähdyn ihastelemaan monta kertaa päivässä. Ja aina koneella istuessani. On se vaan hassua, että ei ole kauaakaan aikaa, kun kaikki piti saada valkaistua. Nyt menee taas siihen harmaaseen ja beigeen. Tylsyyteen, kenties 😉 Tai tuttuun ja turvalliseen.

Hip hei, täällä musteni taivas yhtäkkiä ja nyt sataa kaatamalla. Ihanaa! Ehtii taas istumaan vähän koneella, siivoamaan ja laittaa pyykkiä. Toivottavasti illaksi selkenee, sillä menemme raksun kanssa Stefan’s Steakhouseen juhlimaan hääpäiväämme, joka on tosin vasta huomenna. Tarkoitus oli siitä mennä vähän terasseille. Mutta ei tällä koiranilmalla viitsi. Jos lainaisi elokuvan ja tulisi kotiin sitten sitä katsomaan. Möllöttäisi sohvannurkassa.

Touhukasta torstaita sinulle 🙂

eka lomapäivä lähenee loppuaan. Miten siinä aina käy niin, että ensimmäiset lomapäivät tulee kuljettua ihan sumussa? Ja yleensä stressin helpottaessa jokseenkin kuumeisena. Onneksi nyt ei ole kuin lämpöä, joten toivotaan, että on vain joku lomanaloituspöpö. Nukkua voisi joka välissä päikkäreitä. No ollaan me tänään jotain saatu aikaiseksikin; leikattiin orapihlaja-aita. Siinä vasta projektia onkin vaikka aitaa on vain yhdellä sivustalla. Mä inhoan orapihlajaa ihan hirmuisesti. Jos saisin valita niin tuohon kadunpuolelle tulisi betoniaita 😀

Pikaisesti kävin Kodin 1:sessä kun tulin tulokseen, että kaipaan olkkariin kontrastia. Pari hassua tyynyliinaa ja kontrasti on valmis. Kaivoin jälleen kynttilänjalkojakin esille. Tuli yhtäkkiä sellainen syksyinen fiilis, kun ilma kylmeni. Illalla ajattelin polttaa kynttilöitä, takkaa ja juoda lasin punaviiniä. Ja vain olla ja nauttia parista uudesta sisustuslehdestä.

Näin kesäisin, kun mies käy golfaamassa on sitä omaa aikaa enemmän. Enkä lainkaan pane pahakseni; välillä on ihana olla vain omien ajatusten kanssa. Lapsetkin ovat jo siinä pisteessä, että nukkumatti taitaa tulla meille tänään kylään normaalia aikaisemmin 🙂 Siinä vaiheessa mä rojahdan noiden tyynyjen keskelle peiton alle!

”Aivot narikassa”  on sitten kiva olla 😀 

Mukavaa tiistai-iltaa!

PS. Meinas ihan unohtua; meille tuli uus trampoliini. Vanha trampoliini sai kuulkaas kaikki feng shuit sekaisin ja oli vain 2,5 metriä halkasijaltaan. Ette ikinä arvaa mitä nelimetrinen tramppa sai aikaan?  Nyt on harmonia, sisäinen mielenrauha, yinit ja yanit sekä elämä aivan sekaisin. Miksei trampoliinit voisi olla kauniimpia?  Tai vastaavasti, miksei meidän pihassa voisi olla sellaista mukavaa (mielellään ainakin 4 x 4 metriä) äänieristettyä soppea, johon trampan saisi piiloon niin, että kun istuu terassilla niin ensimmäisenä silmään ei osuisi tuo hirveä sininen hökötys? :/