sisustusinnostus palasi, kun tajusin, että ei jokaisen muutoksen takia täydy käydä kukkarolla. (välihuomautus; muhun on oikeasti iskenyt piheys ja hyvä niin, toteaa matti kukkarossa :). Ihan parasta on se, kun saa kivan muutoksen aikaan vanhoja tavaroita siirtelemällä paikasta toiseen. 

Pitkään mietin meidän olkkarissa olevan peilin alasottamista. Vaakatasossa seinäkiinnityksellä se toi turvallisuutta, jopa ehkä hieman kaavoihin kangistumista. Nyt lattialla pystyssä ollessaan se rikkoo kaavaa. Ja toden totta saa meidän olkkarin näyttämään hallimaiselta. Tulipa ihan tällä pienelläkin muutoksella todistettua, että vaakaraidat madaltavat ja pystyraidat pidentävät. Mies on vielä sitä mieltä, että peili menee takaisin seinälle vaakaan…. ja taulut joutavat takaisin kaappiin.

Tokihan tuo taulurykelmä tuo vähän ”sotkuisuutta” ja epäjärjestystä tuohon seinälle. Mutta tavallaan mä tykkään siitä ihan kamalasti. Ja olen ajatellut lisätä vielä parit taulut. Rebel me 😉

Jaksan ihastella tuota kaunista harsokukkaa päivästä toiseen. Siinä on jotain samaa herkkyyttä kuin lemmikissä. Ja sitäpaitsi, se tuo vähän väriä muuten mustavalkoiseen olohuoneeseemme. Jota tällä hetkellä talvehtimistilassa oleva oliivipuu ei enää tuo. Se on ihan kuiva kannikka ja lehdet käpristyneet ilkeän näköisesti. Saas nähdä herääkö enää henkiin.

Tein tänään töissä hieman kokeita miltä musta puuöljy näyttää valmisruskealla terassilaudalla. Ekan käsittelykerran jälkeen se ruskea hieman kuultaa mustan alta, mutta toisen käsittelykerran jälkeen uskon, että terassilauta on kokomusta. Mutta eipä siitä enää sitten puunsyyt enää kuulla kauniisti, jos pintakerroksessa on liikaa ainetta. No, välikö tuon, päätin jo aikoja sitten, että meille tulee musta terassi. Koska mies ei innostunut naputtelemaan 55 neliön edestä uusia puuvalmiita terassilautoja niin ajattelin pitää keskiviikkona palkattoman päivän ja öjytä tuon meidän terassin. Toivottavasti ehtii kuivumaan ennen torstaina alkavia sateita. Muutenkin kannattaa muistaa näinä aikoina, kun yöllä on vielä hallaa, että ei hätäile tuon öljyämisen kanssa; iltakaste tulee yllättävän nopeaa eikä öljytyt terassit/ulkokalusteet täten ehdi kuivua kunnolla. Öljy ei siis pääse imeytymään puuhun niin kuin sen kuuluisi.

Mutta siis sen takia tuolla terassin öljyämisellä on niin kiire, koska löysimme tänään uudet ulkokalusteet (vanhat olivat jo 10 vuotta vanhat ja aivan aikansa eläneet); neliön mallinen pöytä, jossa greige (enemmän beigehtävä) huurulasikansi ja valkoinen teräsrunko. Kahdeksan tuolia, jossa matala selkänoja ja käsinojat. greigellä pehmusteella ja valkoisella teräsrungolla. Ja tähän lisäksi 3,5 metrin halkaisijalla oleva valkoinen varjo, joka tulee pöytäryhmän sivusta eikä pöydän keskeltä. Oijoi, odotan jo kesän ruokavieraita 🙂

olin kokonaan unohtanut, että lupasin kuvia ja kommentteja meille kotiutuneesta muovimatosta! Matossa on sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvänä puolena ehdottomasti se, että siitä on helppo putsata ketsupit sun muut pois märällä liinalla. Verrattuna edelliseen ruokatilan mattoomme (klik) on myös koko parempi. Tämä sitoo ruokaryhmän yhtenäisemmäksi.

Huonona puolena näen sen, että aiemman maton kanssa tuolit liukuivat kivasti taakse- ja eteenpäin; nyt ne joutuu nostamaan. Lapsilla siis hankaluuksia saada tuolia tarpeeksi kauas/lähelle pöydästä. Ja toinen asia, jota valoisina kevätiltoina mietin on se, että ehkä sitten jokin vaaleampi toimisi paremmin. Mutta näin hämärinä (räntäsade) iltoina tämä toimii loistavasti 🙂 Mutta jos vielä löytäisi esimerkiksi vaaleanharmaan/valkoisen muovimaton, joka olisi näin reilun kokoinen. Valoisuuden ja valkoisuuden kaipuu korostuu näin keväällä.

Onneksi pian pääsee nukkumaan; niin monta kertaa aiemminkin kuin olen Titanicin nähnyt niin pakko oli silti viime yönä valvoa. Nessujen kera 🙂

PS. niin kuin mä jo eilen vannoin vaihtavani Photoscapesta takaisin Picasaan niin tänään olen taas jo eri mieltä. Jotenkin kuvien valoisuuden ja kontrastin säätely onnistuu paremmin Photoscapessa.