Meillähän on viime aikoina palauduttu aikalailla vanhoihin sisustusratkaisuihin; ensiksi ripustettiin olkkarin peili takaisin seinälle, sen jälkeen valkaistiin liitutauluseinä valkoisella maalilla. Tämän jälkeen eteisen peili pääsi takaisin seinään ja nyt viimeisenä valkaisun koki työpiste. Niin ihana kuin tuo Ferm Livingin liitutaulutarrakalenteri olikin (klikklik), niin se jotenkin tuntui liian tummalta tuohon tilaan. Ainakin näin kesän aikaan ja varsinkin sen jälkeen, kun vastakkainen seinä valkaistui. Nyt tuntuu, että on taas tilaa hengittää. Tilaa ajatuksille. Sitä paitsi, prinsessat ovat ihan yli-innoissaan, kun saivat liitutaulutarroja huoneisiinsa. Työpiste toimii näin kesällä vain bloggailu- ja nettailupaikkana. Työjuttuja ei onneksi ole joutunut paljoa tekemään. 

Eilen illalla oli jo sinisen hetken tunnelmaa. Siksi kuvat ovat hiukkasen epäselviä. Tänä aamuna sai jo ihan erilaisia kuvia (alla). Inspiraatiokuva seinällä on säilynyt nyt samana pian puolisen vuotta. Mutta mikäs siinä, kun ei parempaa kuvaa ole löytynyt 🙂

Huomenna tehdään päiväretki Turkuun. Toivottavasti saisimme liput Peppi Pitkätossuun; tällä hetkellä näyttää, että kaikki liput ovat varattuja, mutta eiköhän niitä päivän aikana vapaudu 🙂

olisittepa nähnyt kuinka rakas hykerteli (kesäpartaansa, jos sellainen olisi ;), kun ehdotin eilen, että eiköhän ruuvata eteisen seinälle takaisin se peili, jonka taannoin siitä alas otin Keep Calm-julisteiden tieltä (klikklik). Katseensa oli kyllä niin ”I told you so!”-tyylinen, että siinä ei juuri sanoja tarvittu. Mies kun oli alunperinkin sitä mieltä, että se peili pitää saada seinään takaisin. Näkee kuulemma paremmin laittaa kravattia yms. Hmph 😉

Olen sitä mieltä, että näillä ns. halvoilla (ja olemassa olevilla esineillä) sisustusratkaisuilla on ihan hyvä leikitellä. Ja joskus voi myöntää olleensa väärässä. Tai sitten mieli vaan muuttuu. Mutta nyt tykkään ihan hirmuisesti tästä peiliratkaisusta taas. Vaikka peilistä ei joka suuntaan katsottaessa näekään kaunista maisemaa (vrt. kuopuksen sotkuinen huone tai peililiukuovellinen vaatekaappi) niin ulko-ovesta sisään tultaessa aukeaa näkymä valoisaan ruokailutilaan ♡

jotain hyötyä sadekeleistäkin on ollut; sain vihdosta viimein käsiteltyä ne meidän Acazia-yöpöydät (klikklik) mustaksi. Otsikko on hieman harhaanjohtava (jo kolmatta kertaa) sillä näitäkään en maalannut, vaan käsittelin vesiohenteisella mustalla lakalla. Noissa yöpöydissä oli paikkapaikoin kiiltävä kova lakka, joka tuntui välillä jopa vahamaiselta. Olisi tietty voinut näyttää niille hieman santapaperia ja karhentaa pinnan, mutta suutarin lapsella ei ole kenkiä 🙂 Ensin ajattelin lakata nuo toiseenkin kertaan, mutta toisaalta pidän siitä, että tuo ruskea kuultaa osittain läpi.

Samalla laitettiin seinään muutama Ikean tauluhylly. Hyllyjen päälle valikoituivat nuo taulut, jotka olivat olkkarin seinässä jonkin aikaa. Ehkä laitan hyllylle vielä muutaman Kivi-tuikun. 

Vielä kolme viikkoa lomaa jäljellä. Eilen olin päiväseltään töissä ja voi kamala, kuinka hyvin aivoni olivat sopeutuneet loma-moodiin. Ihan joutui muistelemaan, että mistä sai minkälaisia raportteja ja mitä piti tehdäkään. Harmillista on, että sää on ollut vähän mitä sattuu. Toisaalta, tälläistähän se Suomen suvi pääosin on ollut; pari vuotta totuimme vaan ehkä vähän liian hyvään. Ja nyt ehtii sisällä touhuta vaikka mitä…

Sillä vaikka makuuhuone meillä kokikin muutoksen tummanpuhuvammaksi, niin muualla onkin sitten valkoistettu ja tehty yleisilmettä valoisammaksi. Tästä muutoksesta juttua seuraavaksi, kun koneen jaksan/ehdin avata 🙂

PS. Täältä löytyy: Painted it black part I (klikklik) ja Painted it black part II (klikklik)

kuten viime postauksessa lupailin niin tässä näitä kuvia kodista, jossa asuimme v. 2003-2005. Kyllä on sisustusmaku muuttunut noista ajoista 🙂 Tässä vaiheessa taisi olla joku murros kultasävyistä hopeansävyihin.  Kun tuota peiliä ja valaisinta nyt katsoo, niin vähän särähtää silmään… Asuntomme oli noin 100 neliöinen,  viistokattoinen rivitalohuoneisto 80-luvun alkupuolelta, jossa oli kolme makuuhuonetta, olohuone, takkahuone, keittiö ja sauna/sh sekä wc. Asunnossa ihastuimme korkeaan olohuoneeseen, erikoiseen pohjaratkaisuun, avaruuteen, valoisuuteen ja ennen kaikkea sijaintiin. Takapihalta alkoi mäntymetsä, jonka takana alkoi Näsijärvi. 

Mutta toi matto on kyllä jotain joulun jäänteitä, sillä mun mielestä meillä oli olkkarissa pääosin joku valkoinen räsymatto 🙂

Näyttäsi olleen koristeista päätellen pääsiäinen näissä kuvissa 🙂 Huomatkaa myös sama arkkupöytä, joka meillä on vieläkin. Mustaksi lakattuna tosin. Tuo huone, jossa näkyy keinutuolin jalkoja oli takkahuone ja siitä oli käynti kylppäriin ja saunaan. Sekä heti kulman jälkeen takapihalle.

Yllä olevasta kuvasta näkyy myös yksi ihastuksen kohde; kattoikkunat. Niitä oli yhteensä kaksi. Toinen tuossa ruokatilan vieressä ja toinen keittiössä, joka jatkui ruokatilasta vasemmalle i-muotoisena. 

Takapiha oli ihanan vehreä, joskin puita olisi mun puolesta voinut metsästä hieman raivata, että aurinko olisi päässyt paistamaan vielä paremmin 🙂

Alla oleva kuva on otettu, kun olemme jo muuttaneet nykyiseen asuntoomme. Olkkarissa oli viistokatossa tuollaiset puupalkit, jotka jatkuivat aina makkariin asti. Makkarin ja olkkarin välinen seinä oli tuolta ylhäältä tuollain hassusti avoin. Suoraan edessä on vaatehuone ja tuossa oikealla oli lasipariovet, jotka johdattivat vilä kahteen makuuhuoneeseen.

Näitä vanhoja kuvia on niin ihana katsella, tulee paljon hyviä muistoja mieleen  ❤