Jaa, että miten niin kiire? Huomasin viikonloppuna, että meillä oli vielä helmikuun kalenteri työpöydän muistitaulussa! Joten kiireen vilkkaa päivitin kalenterin ajan tasalle. Vois sanoa, että agenda on suht’ täynnä. Sekä töissä että kotona. Täytin tuohon kuluvan kuun kalenteriin myös menneitä juttuja (siis kuvien oton jälkeen – private matters :), sillä mulla on tarkoituksena laittaa nämä kaikki kuukaudet sinne leikekirjan (siihen täydelliseen, joka on vielä kaupassa) väliin, johon noita lehtileikkeitä aikoinaan leikkasin. Ilman sitä maaliskuuta. Mietin, että kirjoitanko siihen ne tärkeimmät jutut näin jälkikäteen myös, mutta enhän mä enää edes muista, mitä maaliskuussa tapahtui 😀 Se on siis kaikella tapaa jäänyt välistä.

Muuten kyllä tykkään tästä DIY-kalenterista. Huhtikuulle kuvaksi valikoitui jo hieman keväisempi. Tammikuussa kalenteria tehdessäni meinasin jo laittaa huhtikuulle jonkun ihanan ulkokuvan keväisestä luonnosta. Mutta little did I know then. Muistan, että meillä on muutamilla tyttöjen synttäreillä istuttu takapihalla auringossa kahvittelemassa – näillä näkymin tämä ei tule toteutumaan tänä vuonna. Lauantaille kun on luvattu sitä samaa kuin koko viikolle. Jos jotain positiivista, niin ainakin lumet sulavat tämän sateen myötä 🙂

Pidemmittä puheitta, nyt täytyy keskittyä Tapparan peliin. Mun Tapparan miähen kanssa 🙂 Huh, ihan kamalaa katsottavaa! Joten voipi olla, että vetäydyn pian tuonne telkkarin äänien kuulumattomiin ja pidän kommentteihin vastaamistalkoot 🙂 Kiitos niistä ihanat, bloggauksen parasta antia tämä vuorovaikutus ღ

sateesta huolimatta 🙂

Mut hyvin tuntevat tietävät, että olen aika nopea käänteissäni 🙂 Ehkä teillekin se on jo välittynyt blogin välityksellä. Viime tiistainahan haaveilin tilaavani valokuvatapetin (klik). Veikkaseni teki töissä mulle havainnekuvan siitä, miltä tuo muokkaamani valokuva tulisi näyttämään seinällä ja se oli menoa. Tilasin tapetin Photowallilta tiistaina, torstaina hain tapettivuodat postista ja eilen illalla tapiseerattiin. Ja nyt meillä näyttää siis tältä kuin kuvissa. Oi että ja tykkään tuosta seinästä ihan hurjan paljon!

Mulla oli jo ennen reissuun lähtöä tietty visio siitä, millaisen kuvan tytöistä tuohon seinälle haluan; siinä ei saisi olla liikaa palmuja ja muuta meidän sisustukseen sopimatonta. Eikä se saisi olla ”täynnä tavaraa”. Lisäksi kuva tuli ottaa ennen tyttöjen hiusten letitystä (pikkuletit), sillä nekään eivät olisi ihan istuneet skandinaaviseen sisustukseen. Joten hätsynpikaa yhtenä iltana ennen illallista käväisimme hotellin rannalla ja otin muutaman koevedoksen. Jälkeenpäin alkoi harmittamaan, että en ollut käyttänyt kameran parhaimpia kuva-asetuksia, vaan olin säätänyt kameran asetukset niin, että muistikorttiin mahtuisi mahdollisimman monta kuvaa. 

Huoli oli turhaa, sillä vaikka käsittelin kuvaa ihan hirmuisen paljon kirkkaammaksi kuin perus mustavalkokuva niin se ei silti mennyt rakeiseksi näinkään isolla pinnalla. Tiedustelin toki Photowallilta ennen tilausta, että miltä kuva näyttää, meneekö ”pikselit” rakeiseksi (ihan kuin mä tietäisin näistä kuvankäsittelyjutuista jotain :D). Ei mennyt, joten tilaukseen vaan! 

Tuo seinä on 1260×2000 mm, joten ajattelin jättää vähän valorajaa ylös ja sivuille. Tilasin tapetin täten ollen 1240×1980 mm kokoisena ja ihanasti istuu. Edes tuo taivaanranta, joka hohtaa valkoisena meren yllä, ei saa kuvaa epätasapainoon, vaan tykkään että on ilmava. Tapetti on non-woven tapetti ja yhden vuodan leveys Photowallilla on 45 cm. Meillä näitä kokonaisia vuotia tuli kaksi ja kolmannesta leikattiin reunasta tyhjät pois. Ohjeissa kehotettiin leikkaamaan vasta sitten, kun on tapetoinut, mutta me leikattiin etukäteen. Paketin mukana tuli kuivaliisteri, joka sekoitettiin veteen, joten omasta takaa piti olla vain tela ja telakotelo liisteröintiä varten (ja toki ämpäri liisterin sekoittamista varten). Vatupassinkin mies kantoi tuohon eteiseen, mutta koska olen nopea käänteissäni, niin sekin jäi käyttämättä 🙂

Nyt meillä on mukava muisto lomasta tuossa seinässä. Joka kerta sitä katsoessani tulen hyvälle päälle. Yhtä hyvälle päälle, kuin tuon keltaisen jakkaran ohi kävellessäni 🙂

Suloista sunnuntaita ღ

Kylläpäs taas viikko hurahti vauhdilla. Ja varsinkin eilinen. En ehtinytkään laittamaan tätä lupaamani tyynypostausta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Facebookissa kerroin nähneeni unta kirppiksellä näkemästäni tyynystä; pakkohan se oli kotiuttaa, kun uniinikin tuli. Tyyny on Svaneforsin ja siinä oli vielä laputkin kiinni (=uusi). Hintalapussa luki kuusi euroa, mutta alkuperäinen hinta oli ollut 26 euroa. Silkkaa säästöä! 🙂 Vielä pari kuukautta sitten olisin sanonut, että on liian hempeä ja romanttinen meille. Niin ne ajat vaan muuttuvat. Tykkään, että pehmentää kivasti olkkarin ilmettä.

Hetken aikaa tyynyjä sohvalla puljattuani löysin asetelman, joka tällä hetkellä miellyttää silmääni. Mutta jotenkin tuo puuterin vaaleansininen tyyny kaipaa vastaparin; joko jotain muuta sinistä (kuten tuo miehen sininen silitettävä kauluspaita…joka on muuten vieläkin silitysjonossa 😉 tai samaan väriskaalaan menevä toinen tyyny. Esimerkiksi puuterivaaleanpunainen neliötyyny passaisi kivasti tuon kanssa. Tai vaaleanvihreä…

Siellä samaisessa kirpparikojussa oli myös kolme mustaa Svaneforsin rimpsulatyynyä (joista yksi kuvissa). Nekin oli uusia ja niin edullisia, että jo pelkkä sisätyyny maksaisi sen verran kaupassa. Nekin kotiutuivat. Yksi pääsi sohvalle ja kaksi muuta siihen punoskoriin.

Ruokatunnilla on pakko ”huiskaista” kukkakauppaan. Onneksi täällä työpaikkakunnalla on lähellä Huiskula! Tämä ei ole maksettu mainos vaan oma rehellinen mielipiteeni; paras valikoima kukkia ja loistava palvelu 🙂   Viikonloppu ei voi alkaa ennen tuoreita kukkia. Valkoisia tulppaaneja keittiön pöydälle ja eteiseen. Olkkariin pitkästä aikaa valkoista herkkää harsokukkaa.

***************************************

Mutta hei, nyt siihen Koti kuntoon kesäksi-arvontaan. Kiitos vielä osallistumisesta siihen ja erittäin positiivisesta suhtautumisestanne. Jossain määrin olen miettinyt, että missä menee se yksityisyyden raja. Mutta koska aika avoimesti olen täällä kertonut itsestäni niin tuskin tuosta työpaikkanikaan paljastamisesta ongelmaa koituu 🙂

Laittakaahan ystävällisesti sähköpostia minulle: maria.nurmi@coloria.fi niin aletaan selvittelemään maalitarpeita tarkemmin sekä sävyjä ja toimitusaikoja/osoitteita.

Myös teille muille tiedoksi; vaihdoin tuon siirappiajahunajaa@gmail.com -osoitteen tuohon työsähköpostiosoitteeseeni, joten toivotaan että näin sähköpostit tulevat nopeampaa vastattua. 

Viikonloppuna vietellään Lilian 6-vuotiskaverisynttäreitä, tapetoidaan seinää 🙂 sekä käydään täyden kympin tytön synttäreillä. Toivotaan, että viikonlopulle luvatut sateet sulattavat loput lumet!

PS. sorry, että kommentteihin vastaaminen laahaa; illalla pidetään taas talkoot niiden suhteen 🙂

Täytyy kylllä koputtaa puuta sen takia, että ollaan selvitty lasten kanssa haavereilta erittäin hyvin. Viime yö tuli valvottua pikkuisen kanssa; pyöri tuossa olohuoneen lattialla illalla niin, että alkoi pyörryttämään ja vissiin kaatui ja otti kädellään vastaan (onneksi ei lyönyt päätään!). Nyt on oikean käden etusormi turvonnut liki kaksinkertaiseksi ja hieman tyvestä musta. Ja erittäin kipeä. Pakkohan tuota on käydä näyttämässä. Eikä päikkyyn voi viedä, kun ei pysy edes pitämään lusikasta kiinni, saatikka pukea itse itseään. Toivotaan, että on vain venähtänyt eikä  murtunut.No mutta, jaksatteko vielä vähän lomahöpinää…? Tai oikeastaanhan tämä on enemmänkin sisustushöpinää. Sillä tuo valkoinen seinä eteisen ja ruokatilan välissä on vihdosta viimein saamassa ”väriä”. Mun väriskaalalla musta ja valkoinen ovat värejä 😉 Tuossa seinässähän oli alunperin se kaunokirjotuksinen seinätarra, joka väistyi liitutaulumaalin tieltä. Joka väistyi puhtaan valkoisen tieltä. Ja kovasti olemmekin tykänneet tästä valkoisuudesta. Mutta nyt tuntuu, että tuohon seinään voisi laittaa valkaistun mustavalkokuvan. Muiston lapsista tässä iässä ♥ Muiston mukavasta lomasta. Tutuista maisemista.

Alla olevassa hahmotelmassa on käytetty meidän ”vanhaa” ruokatilan kuvaa; nykyäänhän meillä on tauluhylly tuossa ruokatilan seinällä. Mutta saatte ainakin jotain aavistusta siitä, miltä tuo kokonaisuus tulisi näyttämään olohuoneesta päin katsottuna tuollaisen haalean vaalean mustavalkoisen tapetin kanssa. Lisäksi tuon seinän yläosassa on puulippa ja seinän takana pistoke. Tekisi mieleni heittää tuonne lipan päälle pari kaappivalaisinta, esim nämä Ikean Grundtalit (klik) tai sitten ihan yhden klipsuvalaisimen tuolta toisesta kulmasta valaisemaan kuvan. Led-valonauhaakin jo pohdin tuohon lipan alle, mutta ei taida olla ihan meidän kodin tyylinen valaistusmuoto.

Huhtikuu on meillä juhlakuukausi; L täyttää 13. päivä kuusi ja J 27. päivä kahdeksan vuotta. L:n synttärit pidetään synttärisankarin toivomuksesta Hesburgerissa. Uuh, helpotus äidille, mutta jo vain huono äiti -syndrooma nostaa päätään. J haluaa pitää syndet kotona, mutta Ystävänpäiväjuhlissa käytetyt koristeet (klik) eivät sitten enää kelpaa. Ovat vääränvärisiä. Synttäreiden teemavärit ovat kuulemma turkoosi ja musta. Whaaat?! Ei sitten kai muuta kuin suunnittelemaan 🙂 No, onneksi meillä on sukulaiskummisynttärit tuossa parin viikon päästä lauantaina niin saan ripustaa nuo ystiksille askartelemamme pompomit kattoon 😀 Pikkuhiljaa täytyy alkaa suunnittelemaan sukulaissynttäreille tarjottavia. Ihanaa ja kivaa puuhaa!

Mutta siis juu, olisi kiva, että tuo tapetti olisi seinässä ennen sukulaiskummisynttäreitä. Joten ei muuta kuin tilailemaan. Tosin ensin pitää kartoittaa netin valikoimaa ja hintatasoa valokuvatapettien suhteen. Vinkkejä otetaan mieluusti vastaan 🙂

Onko muuten nyt kevätkuukausi vai odotellaanko joulua? Ajattelin vain tarkistaa, sillä meidän ikkunoista aukeaa ihanan luminen talvimaisema 🙂  Maanantaiaamu on täällä. Ja so far so good! 🙂 Toivottavasti teilläkin viikko alkaa mukavasti.

Ostin reissusta hellehatun. Pitkään pohdin stetsontyylisen ja tämän perinteisen välillä, mutta päädyin perinteiseen. Ja oikeasti; kun mittarissa on se 37 astetta (tuntuu noin 45-46 asteelta) niin tuo hellehattu viilensi oloa kuumimpaan aikaan päivästä ainakin kymmenellä asteella. Tai voi olla korvieni välissäkin tämä vaikutus, mutta näin kävi.

Sen kotiin rahtaamisessa oli hiukka ongelmia, kun ei saisi lytistyä. Joten matkalaukkuun en sitä sullonut eikä se liiemmin mahtunut käsimatkakassiinkaan. Joten lentokentällä se vietti aikaansa lasten päässä vuorotellen ja lentokoneessa se onneksi mahtui ylälokeroon. Mutta kotona kohtasimme jälleen säilytysongelmia; kaikki vaatehuoneen ylähyllyt ovat niin täynnä, ettei toivoakaan. Hattulaatikko olisi tässä vaiheessa ollut kätevä, mutta sellaista ei ollut saatavilla. Joten hattu pääsi päin seiniä 🙂

Ja hei, mun mielestä se passaa tuohon oikein mainiosti vai mitä mieltä olet? Kassin myötä tuovat sisustukseen ripauksen sitä vaaleaa puuta (lähinnä sen väriä ;), jota olen haikaillut. Tuo Annon punoskori pääsi peilin eteen ja musta rottinkirahti ikkunan eteen korintilalle. Tässä uudessa paikassa tulee tuo punoskorikin enemmän esiin. Lisää lämpöä sisustukseen olenkin kaivannut, ja nyt sitä sain. Ei ne aina tarvitse olla niitä isoja muutoksia, joilla saa haluamaansa efektiä.

Tällä viikolla vielä matkamuistot seinille part II. Yhdelle seinälle nimittäin olemme kaavaillut tapettia, jossa ripaus sitä lomatunnelmaa. Hui! Meillähän tunnetusti yleensä maalaillaan, joten ollaan nyt vähän tekemässä syrjähyppyä sen suhteen 🙂

 & viikon aloitusta ♥

Jaksaajaksaa 🙂