perjantai 26. huhtikuun 2013

Muistoja eiliseltä ja kahdeksan vuoden takaa ♥

Moikka!🙂

Niin ihania kuin lasten synttärit ovatkin, niin nyt on äipän kisakunto aika heikossa hapessa! Pari kiireellistä viikkoa synttäreiden (ja töiden, ihanaa!) tiimoilta takana; näin jälkeenpäin kilo vehnäjauhoja, kilo voita, sokeripaketti, kermaa, pari tiuta munia köyhempänä, mutta mieleltään silti niin hurjan onnellisena. Ja yksi ihan älyttömän tärkeä syy mun onnellisuuteen oli eilenkin se, että näin kun itse synttärisankari oli onnensa kukkuloilla koulukaveriensa keskellä. Nauroi lapsen naurua. Heleää ja vapautunutta. Ihasteli saamiaan lahjoja. Aidosti. Ei pyytänyt mitään, vaan saikin enemmän. Yhteisiä hetkiä, mukavia muistoja ♥  Näitä muistoja haluan tänne blogiinkin tallentaa tulevien vuosien varalle.
Muistan kahdeksan vuotta sitten juuri tänään maanneeni TAYSissä jo paria päivää vajaan kolme viikkoa raskausmyrkytyksen takia. Liikuntakiellossa. Lukukiellossa. Telkkarin katselukiellossa. Vierailuja rajoitettuna. Pimeällä huoneella uhkailtuna. Verenpainelääkityksen juuri aloittaneena. Synnytyksen käynnistystabletteja pari viikkoa nauttineena. Tuloksetta. Vierustovereita tuli ja meni, mutta minä olin ja möllötin. Vauvan sydänäänetkin olivat laiskanpuoleiset aina välillä ja suklaata oli kulunut muutamia levyjä noiden viikkojen aikana vain sen takia, että sydänkäyrälle saatiin vaihtelua. Osaston lääkäri nimesi mut positiivisimmaksi potilaaksi, mutta sinä tiistaina 26.4.2005 tuntui, että enää ei jaksa. Sainkin sitten ihanalta kätilöltä luvan kävellä (tähän asti kävelyt oli rajoitettu veskin ja sängyn välille ja se mun huonekin oli ihan sitä veskiä vastapäätä juuri tuon liikuntakiellon takia) alakertaan jätskiannokselle. Voi sitä onnea! Ja arvatkaas kuinka rivakasti ne portaat kapusin takaisin neljänteen kerrokseen. Ajattelin vauhdittaa käynnistyspillereiden aiheuttamia supistuksia. Ja hei, se auttoi! Seuraavana päivänä saimme ihanan pienen esikoisprinsessamme, jonka elämän ensi hetket tosin olivat raskausmyrkytyksen takia hieman kriitilliset. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt tuo silloin 44 cm pitkä pikkuinen on venähtänyt jo 130 cm  mittaan ja painokin on hyvin lähtenyt kasvuun 🙂 
Eilen pari tyttöä tuli mulle sanomaan, että ”Hei, me sitten niin tykätään aina näistä Julian synttäreistä, kun täällä on niin kivaa ja säkin leikit meidän kanssa.”. Havahduin juuri siihen, että kuinka harvoin sitä tulee enää ”leikittyä” lasten kanssa. Kun vietti sen reilun kolme ja puoli vuotta aikoinaan kotona lasten kanssa, lattialla päivät pitkät lasten kanssa leikkien, sai hetkeksi tarpeekseen. Mutta ehkä se leikkien muoto on muuttunut; nyt lasten kanssa ”leikkiminen” tarkoittaa lukuisia Uno-turnauksia ja lautapelejä. Toisaalta, enhän mä enää varmaan osaisi leikkiäkään näillä nykylasten leluilla 🙂 Jos jonninlaisia Moshi Monstereita ja Pollyja kuoritui eilen lahjapaketeista. Ja synttärisankari oli onnensa kukkuloilla. Meidän aikana leikittiin Barbeilla ja jos hyvä säkä oli niin yhdellä kaverilla kaveripiiristä oli myös Ken tai jopa Barbien hevonen.
Synttäritarjottavat olivat synttärisankarin toiveiden mukaiset; synttäreillä saa herkutella. Itse tein vain marenkipohjan jäätelökakkuun. Ai niin, lupailin tälle päivälle niitä loppuja reseptejä viikon takaisista herkuista. Hei, koska ruokis on niin rajallinen aika niin ne reseptit tulevat lähipäivinä, ok? 🙂 
Viikonlopulle ei ole kummempia suunnitelmia; huomenna vietetään Julian virallista synttäripäivää ja synttärisankarin toiveesta matkustamme keskustaan shoppailemaan bussilla. Onnikalla. Linja-autolla. Dösällä. Nyssellä. Täytyykin ottaa jostain selvää, että paljonkos tuollainen kustantaa ja voiko siellä maksaa kolikoilla. On nimittäin hilppasen aikaa kulunut siitä, kun olen viimeksi ollut Tampereen kaupungin liikennelaitoksen kuljetettavana 🙂
Mutta ennen sitä tänä iltana nautin siitä, että mies tulee viikon työreissusta kotiin. Otan selvää, miten niillä Moshi Monstereilla ja Polly Pocketeilla leikitään. Lämmitän saunan. Syön hyvää Thairuokaa. Kaadan lasiin kylmää valkoviiniä. Sylittelen. Halittelen. Selaan sisustuslehtiä. Käyn blogikierroksella. Olen läsnä. Elän hetkessä 


keskiviikko 24. huhtikuun 2013

Girls just wanna have fun!

Moimoi! 🙂

Ihan ensinnäkin; kiitoskiitoskiitossupersuurikiitos kaunis ihanista kommenteistanne ed.postauksiin   Yritän tänä iltana taas ehtiä vastailemaan niihin. Sen takia tämä kommenteihin vastaaminen tai vastaamattomuus vaivaa minua, että itse tykkään, että kun jätän blogeihin kommentteja niin myös saan vastauksen kommenttiini. Hei, muistattehan aina kommentoida uusimpiin postauksiin, sillä nuo vanhempien postauksien kommentit jäävät helposti unholaan. Mutta toisaalta, viime aikoina myös tuo oma kommentointini teidän muihin blogeihin jäänyt huomattavan vähäiseksi. Siihen tulee muutos, I promise 

FB-tykkääjät saivat jo eilen esimakua meidän huomisten 8-vuotiskaverisynttäreiden valmisteluista. Mutta tässä teille muillekin hempeitä kuvia; Julia halusi turkoosia ja mustaa synttäreilleen, mutta sain ylipuhuttua mustan tilalle pinkin. Näin säästyin uusien pompomien askartelulta; ystävänpäiväjuhlien pinkit pompomit pääsevät jälleen käyttöön. Mä mietin, että jos heittäis nyt jo vappukoristeetkin kehiin, niin ei kai se liian aikaista ole? Ilmapalloja ja serpentiinejä.
Tiimarissa oli niin ihania serviettejä tarjolla ja vielä hyvään hintaan; kolme pakettia 2,49 euroa. Kuvan servietit pääsevät synttärikattaukseen, sopivat aikas kivasti noiden turkoosien pillien ja pullojen etikettien kanssa. Nuo suloiset etiketit tulostin rahtitarrapaperille täältä. Tänään pitää vielä liottaa neljästä pullosta etiketit pois ja tarrata nuo suloisuudet niihin. 

Synttäreiden ohjelmisto on vielä hiukan hakusessa, mutta ainakin kolikon upotusta ja aarrekarttaa tiedossa. Diskoilun lisäksi. Esikoinen oli kovasti sitä mieltä, että ”Äiti, soita Cheekille. Kyllä se nyt ehtii yhden laulun tulla mun syndeille laulamaan.” Jep Jep 😀 Sokka irti raikaa kyllä valitettavasti cd-soittimesta huomenna. Äidin budjetti ei ihan veny paikanpäällisille laulusessioille. Eikä kyllä ole Cheekin puhelinnumeroakaan mun yhteystiedoissa 😉
Tarjottavaksi riittää marenkijäätelökakku (kliks),  prinsessakeksit, naksut ja namit. Viime vuonna väänsin cakepopseja sun muita, mutta eipä tehneet kauppansa. Viime vuonnahan meillä oli synttäreillä jätskibaari. Se oli kyllä suksee, mutta nyt ei jotenkin jaksa sellaista tehdä. Täältä löytyy kuvia viime vuoden synttäritunnelmasta.
Aurinkoisin keskiviikkoterkuin,
PS. HUOMIOHUOMIO Sirri, 
voitit Koti kuntoon kesäksi -arvonnassa 30 litraa maalia. 
Otathan pikaisesti yhteyttä maria.nurmi@coloria.fi. Tässä vielä voittajakommentti:
Sirri18. maaliskuuta 2013 13.03
Tasoitetta ja maalia kaipaisi keittiö sekä kaksi makuuhuonetta. Lisäksi tulevana kesänä pitäisi hankkia leikkimökki, joten sinne tarvitaan maaleja sekä sisä- että ulkopinnoille. Jotan olisipa kiva jos arpaonni osuisi kohdalle 🙂


tiistai 23. huhtikuun 2013

Makuuhuone raikastui!

Hyvää huomenta ihanat! 🙂

Eilen tuli kyllä valvottua aivan, aivan liian myöhään. Jänniä tilanteita ja ei-toivottu lopputulos jääkiekkopelissä, mutta minkäs mahdat. Parempi voitti! Mut hei, meillähän oli vielä yksi huone jäljellä kevään raikastusprojektissa. Nimittäin makuuhuone. Ja simsalabim!
Kuten muutkin huoneet niin myös makkarissa tuo raikastaminen tapahtui ainoastaan vaihtamalla harmaa Vivan-verho valkoiseen. Simple as that. Vähän steriiliksi meni tuo makuukammarin ilme, mutta meille, jotka tykätään nukkua viileässä, tuo valkoinen verho sitä ilmavuuden ja raikkauden tuntua lisää. Pian alkaa (toivottavasti) kesäaurinko paahtamaan aamusta iltaan myös makuuhuoneen ikkunoista sisään, niin kaikki lämpimät sävyt ovat boikottilistalla. Täällä tuota makkarin talvilookia.
Huomaattekos muuten, että tuo verhohan ei ole varsinaisesti ikkunan edessä vaan tuossa sivuseinällä? Mä tykkään, että koska tuossa ikkunassa on sälekaihtimet, joita tarvittaessa pidetään kiinni niin verhon ei tarvitse olla ikkunan edessä. Muutenkin, kun venyttelee noi verhotangot äärimmilleen niin saa kivasti ikkunan jatkumaan leveämmällekin. Vinkvink! Mä en ikinä ole ollut vain ikkunan levyisten verhotankojen kaveri, vaan meillä on kaikissa mahdollisissa paikoissa käytetty juuri tätä kikka kolmosta. Johtuen osaksi siitä, että verhoja ei koskaan vedetä ikkunan eteen; niillä ei siis ole sitä funktiota, johon ne on alunperin tarkoitettu 🙂
Nyt kun päästään postauksissa pikkuhiljaa taas normaalirytmiin loma/synttäri/työ/kotikiireiden jälkeen, niin alan vähitellen vastailemaan toivepostauksiinne ja haasteisiinne. Mukava olla takaisin täydellä sydämellä  Hassu juttu, miten tähän bloggaamiseen ja blogimaailmaan jää koukkuun. 
Tiistaiterkuin,

lauantai 20. huhtikuun 2013

Ready to party hardy

Moikkamoi! 🙂

Kaikki on valmista, tarjoilulautaset odottavat kakkuja ja kahvikupit kuumaa kahvia. Aamulla sain vielä päähäni leipoa mutakakun ja parsakaalipiirakan. Pitäisi piisata tarjottavien 🙂 Vieraat tulevat parin tunnin päästä, joten tässä välissä ehtii vielä tekemään vaikka mitä. Talo tulee täyttymään 15 aikuisesta ja 14 lapsesta. Hei hulinaa! Isompi synttärisankari osallistuu juhliinsa vasta tunti juhlien alkamisen jälkeen; ruuhkainen lauantai, kun parit kaverisynttärit sattuivat samaan aikaan.
Eilen illalla viriteltiin trampoliini kesäkuntoon ja hyvä niin,sillä uskon että sillä on juhlissa käyttöä. Tuonne meidän takapihalle ei sovi tuuli, joten lämmintä piisaa. Mies kultainen pesi ikkunat, joten nyt saa aurinko rauhassa porotella ilman tunkkaista valoa.
Huomenna sitten kuvasatoa juhlista ja tarjottavista. Ensi viikolla toivottavasti tilanne normalisoituu ja päästään peruspostaustahtiin 🙂
Leppoisin lauantaiterkkusin,

keskiviikko 17. huhtikuun 2013

Valokuvanäyttelyä {& huonetuoksua}

Huihai haipakkaa! 🙂

Tulin nopsasti kertomaan, että hengissä ollaan, vaikka kiirettä pitää. Kova ikävä blogistaniaan, mutta koitetaan kestää, eikös juu?! Tämä viikko ja ehkä vielä ensi viikkokin bloggaillaan harvakseltaan; sitten taas helpottaa ja ehtii keskittymään näihin harrastuksiinkin paremmin. Huomenissa myyntikokoustetaan päivä ja illalla istutaan hyvän ruoan äärellä kivojen kamujen kanssa. Perjantaina koittaa ensimmäinen kesälomapäiväni (loput sitten toivottavasti kesäisimmissä merkeissä). Kesälomapäivä pyhitetään leivontatalkoille lauantaina pidettäviä sukulaissynttäreitä varten. Pikkuisempi apulainen pääsee äidin kanssa leipomaan kolmea sorttia keksejä ja isompi apulainen pääsee juuri sopivasti juustokakkutalkoisiin. Ehkä pyöräytetään myös minikorvapuustit. Mutta ihan ekaksi kesälomapäivän aamuna ajattelin nukkua ruhtinaallisesti ainakin ysiin; olen nähkääs ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen yksin kotona yön. Los luksustados, sanon minä! 🙂 Joten huomen illalla muut saavat jatkaa illanviettoa, mutta mä ajattelin tulla kotiin ja katsoa tämän kevään ekan Huvilan ja Huussin, käydä saunassa ja mennä aikaisin nukkumaan. Näinköhän sitä tulee uni silmään, kun ei ole unikavereita…
Jotkut teistä lukijoista huomasittekin aiemmasta postauksesta, että keltaisen jakkaran kaveri (sitruunataulu) on laitettu syrjään ja ruokatilan kehyksiin on ilmestynyt valokuvia. Pari reissukuvaa ja tuo valokuvatapetti saa ajatukset kyllä jatkuvasti lomaan….tai lähinnä haaveilemaan uudesta ulkomaanmatkasta. Kesälle on onneksi tiedossa ainakin Köpiksen ja Tukholman reissut, mutta joku aurinkoinenkin matka pienellä budjetilla olisi kiva.
Ostin taannoiselta Helsingin reissulta pari huonetuoksupussia. Toinen pääsi valokuvahyllylle valokuvien taakse ja tuo sieltä vaniljan tuoksua. Toinen on olkkarissa piilossa ja tuo laventelin tuoksua. Ei lainkaan liian voimakkaita tuoksuja vaan juuri sellaisia sopivia. Pussitkin ovat sen verran tyylikkäitä, että voisivat olla ihan esilläkin 🙂
Mutta nyt odottelemaan, että nuo kuravaatteet ovat pyörineet koneessa ja sitten unten maille. Onko tänä keväänä jotenkin kuraisemmat kelit vai tuntuuko musta vain niin? Väsyneenähän kaikki asiat hieman suurentuvat – ehkä myös tuo ravan määrä 😀 Enää ei riitä niiden kurahousujen ja -tumppujen pesu vaan sitä rapaa on ihan joka paikassa. 
Hei, palaillaan viimeistään perjantaina asiaan kera leivontapostauksen! 
Viikonlopun aikana sitten kuvia ja reseptejä valmiista leipomuksista 🙂
Keskiviikkoillan myöhäisterkuin,

PS. Arvonnan voittajista Essi on ottanut yhteyttä (vastaan sähköpostiisi heti huomen aamusta :), 
mutta Sirri; onnea onnea – otathan yhteyttä lunastaaksesi arvontavoittosi. 
Laitathan sähköpostia ensi maanantaihin mennessä maria.nurmi@coloria.fi. 
Sen jälkeen arvomme uuden voittajan, mikäli emme sinusta mitään kuule.