me ollaan tällä hetkellä möksällä (aaahhh), mutta ajastettuna teille eilisen kuvaussession saldoa. Kuvaajina olivat tytöt serkkuineen. Niin suloisia kaikki ♥ Jokainen sai ottaa yhden kuvan. Ja tuossa ne ovat yllä. Siinä on yksi 5-, 6-, 7- ja 8-vuotiaan ottama kuva. Hih, yllättävän hyvin kuitenkin, vaikka vähän tärähti jokainen. Mallikin oli vähän tärähtänyt työviikon jäljiltä, joten kuvan tärähtämiset ovat vaan toisaalta ihan hyvä juttu 🙂

Kuvissa esiintyy eilinen heräteostokseni; Iittalan Taika metallinen rasia. Kun halvalla sai, niin lähti mukaan. Mutta mitä ihmettä mä tuolla teen? Mitä mä sinne laitan? Mihin mä sen sijoitan? Mitä sä tekisit tuolla? Mietin jo, että jos en keksi tuolle käyttöä niin pidetään arvonta siitä, mutta katsotaan nyt eka teidän ehdotuksenne ja se, että keksinkö sille järkevää kohdetta. Harvoin tulee ostettua jotain, jolle ei ole jo paikkaa ja käyttötarkoitusta mietitty valmiiksi. Kerrankos sitä 😀

Hei, ihanaa lauantaita teille! Huomenna ehkä sitten taas vähän mökkikuvia. 

Oletteko jo ihan kyllästyneet niihin? 

Pian tulee piiiiitkä talvi ja mökkikuvat jäävät puoleksi vuodeksi pois. So sad!

Vaikka kurkussani asuu tällä hetkellä ilkeä, pieni ja sangen piikikäs kaktus, päässäni tikkaparvi naputtaa aivojen ulkokuorta ja otsani on muuttunut snadisti hehkuvaksi lämpöpatteriksi, niin silti olen onnellinen. Tänään on perjantai ja mies tulee kotiin reissusta! Viikot hurahtavat kyllä ihan hirmuista vauhtia. Pian saadaan kuulkaas paistaa ekat tortut. Just eilen lunttasin vanhoista postauksista, että viime vuonna paistoin ekat tortut 19.10. Ja sitä edellisenä vuonna Aleksis Kivenpäivänä. Just jetsulleen. Tänä vuonna ajattelin tehdä enkat ja paistaa ne vasta ekana adventtina. Ehkä sitten ne herkut maistuisivat vielä joulunakin joltain 😉 Ja herkkulakkokin voisi pitää paremmin…

Nyt taas haasteiden pariin; sain ihanalta Mintulta kauniista Saa Kurkistaa -blogista haasteen, joka kantaa nimeä Uusi Kuvakulma. Kiitos Minttu! 🙂 Pian neljä vuotta näitä samoja nurkkia kuvanneena ja suurimman osan niistä noiden vuosien aikana tänne blogiin tallettaneena tulin tulokseen, että meillä ei taida olla juurikaan kuvakulmia tai yksityiskohtia, joita täällä ei olisi näkynyt. Mutta veikkaanpa, että sängyssä en ole maannut koskaan kamerani kanssa ottamassa teille kuvia. (toim.huom. vaikka näkisitte vaan välillä miten ja millaisissa asennoissa täällä kuvataan…akrobatiasta olisi hyötyä, kun sitä jalustaa ei ole) Kuvakulmaksi valikoitui siis tämä. Niin ja ehkä samalla tuli myös yksityiskohta, jota aiemmin ei olla nähty; nimittäin tuo ruma televisio
digibokseineen makuuhuoneessa. Esikoisen huoneessa olisi valkoinen tv…harkitsen tv-vaihtoa 🙂

Pienesti myös häiritsee tuon vanhimman Malm-lipaston keltaisuus, mutta onneksi suurimman osan ajasta jää tuonne oven taakse piiloon. Ylimmästä kuvasta näkyy äiskän ja iskän koti. Niin lähellä, mutta silti tarpeeksi kaukana 🙂

Kuvakulmaan valikoitui myös kesän lemppariostokseni; kookosöljy (kiinteässä muodossa). Voi pojat, tuolla tuli kesällä pehmoiset kantapäät. Ja uskon, että talven tullen tuolla saa kuivat kädet ja jalat hetkessä sileäksi. Ihana tuote! Sulaa käsien välissä hierottaessa öljyksi. Kaiken lisäksi on riittoisaa, vielä liki täysi purkki vaikka tuota on käytetty urakalla. Kaikille mökkivieraillekin sitä tuli tarjottua saunan jälkeen!

Mutta hei, pidemmittä puheitta (sorry, se mies on kattokaas ollut siellä työreissulla ja töissäkin lähimmät työkaverit reissun päällä, joten täytyy purkaa tänne blogiin tämä puheripuli 😉 jaetaan tämä kiva haaste eteenpäin seuraaville ihastuttaville blogisteille (ilman salapoliisityötä, joten sorry jos tulee tuplana):

Illalla sitten pitkästä aikaa lupaamaani Fredagsmys-postausta. 

Saas nähdä valikoituuko perjantai-illan herkuksi lämmin tee hunajan ja maidon kera vai meneekö 

kurkusta alas ihan oikeaa ruokaakin! 🙂 Tosin mä olen ollut niin kurinalainen ruokien suhteen koko viikon, että pitäiskös ihan repäistä ja tehdä jotain ihanaa leipää kera hyvän salaatin? Ja juustojen. Ja viinilasillisen. Uuh. Näen viikunaa, parman kinkkua, rapeakuorista ciabattaa, hunajaa ja yrttejä….

Superihanaa syksyistä viikonloppua ♥

PS. sori tuo miehen auto tuolla ikkunan takana, mutta vaikka mä mielestäni olen varsin hyvä kuski (naiseksi), niin silti en uskaltanut ajaa autoa autokatokseen. Olin nääs parkkeerannut oman autoni toissa päivänä hiukkasen keskelle kahta parkkiruutua 🙂

Hei huomenta ihanaiset!

Viikon parhaimman päivän edellispäivä on täällä. Sillain positiivisesti ajateltuna (no niinhän ne kaikki edeltävät päivät taitavat olla niitä edellispäiviä :)… Torstaissa on aina ollut sitä jotain; ehdottomasti yksi lempparipäiviäni! Torstaina jotenkin alkaa jo olemaan viikonlopputunnelmissa ja rentoutuneemmassa olotilassa. Täten ollen viikon pahimmat päivät ovat tiistai ja keskiviikko. Joten ei paha suhde lainkaan. Reilu 70% viikosta on lystiä ja ne vajaa 30% vaatii ponnisteluja.

Tiistaina (viikon kamalin päivä (joka ikinen viikko), no question about it) kaivoin esiin ”ne” kynttilänjalat. Syksy on tullut -kynttilänjalat. Ollakin, että oikeastihan ulkona on kaikkea muuta kuin syksy. Mutta sisäinen kello on syksyssä. Kaikki muut kynttilänjalat meillä on näkyvissä ympäri vuoden, mutta nämä laitetaan keväällä kaappiin ja kaivetaan syksyllä esiin. Vuosi toisensa jälkeen tykkään, että tuovat juuri sopivan ripauksen sitä ”posh”-meininkiä sisustukseen. Luksusta arjen keskelle. Tuo yksinäinen susi on Ikean ja nuo kaksi muuta on Partyliten kynttilänjalkoja. Ja vielä lasisia sellaisia. Aika hyvin säilyneet lapsiperheessä 🙂

Sohvalle Ikean palmikkopeiton kaveriksi kotiutin taannoin H&M:n palmikkokuosisen tyynyn. Aluksi ajattelin, että kokeillaan muutama päivä tottuuko silmä siihen. Ja niin vain tottui. Ihme ja kumma, mutta nyt olen ihan tykästynyt siihen. Yritin siirtää sen takkahuoneeseen, mutta kyllä sen paikka on tuossa. Palmikkopeiton vieressä. Ne on samikset!

Meille tuleekin tulevana viikonloppuna poikkeus rutiineihin ja suuntaamme mökille vasta lauantaiaamuna (miten voi olla ikävä jotain paikkaa, joka ei ole koti? Olemme aivan hurahtaneita… ehdotin miehelle jo muuttoa mökillekin, mutta sitä varten tarvitsisimme jonkun jäänmurtajalautan tai sellaisen, jolla kulkea heikkojen jäiden aikaan 🙂 Joten perjantai-iltana luvassa pitkästä, pitkästä aikaa fredagsmys-postaus kera jonkun ihanan iltaherkun. Ongelman toki muodostaa se, että vasta lauantai olisi herkuttelupäivä. Joten yritän keksiä jonkun terveellisen ja samalla herkullisen perjantainaposteltavan!

No niin, jotain hyötyä miehen työreissuistakin on; ehtii kuvailemaan ja tekemään postauksia. 

Sekä vastailemaan kommentteihin. Vielä kun saisi nipistettyä päivään pari tuntia lisää blogikierrokseen 🙂

Aamuisin ottaisin myös pari tuntia lisää, sillä

vaikka herää kuinka aikaisin niin eittämättä tulee kiire.

Nyt lapset hereille, pukeille ja pesujen kautta ulos ovesta. 

Toinen saa tänään onneksi aamupalan mummulla ja toinen esikoulussa. 

Helpottaa huomattavasti näitä lähtöjä 🙂

viikon parhaimman päivän edellispäivää!

long time no see muruset! …no ainakaan päivään 🙂 Piti eilen illalla tulla laittamaan postausta ja vastailemaan kommentteihin, mutta enhän mä raaskinut, kun mies lähti tänään pitkästä aikaa työreissuun. Outoa olla taas erossa, kun kesä elettiin symbioosissa. Tosin kysehän on vain parista yöstä, joten enköhän mä selviä! 

Olen saanut muutaman kerran toiveita teiltä vilautella meidän keittiötä. Noh, eihän se(kään) ole tässä mihinkään suuntaan muuttunut ajan saatossa. Samoilla vanhoilla mennään! Haave alakaappien ja listojen valkaisemisesta elää edelleen… Lisäksi olette esittäneet toiveen kurkistaa meidän kaappeihin ja säilytysratkaisuihin keittiön osalta. Mut hei, tuo postaus ajoittuu sitten sinne joulun tienoille. Joulusiivouksen jälkeen vaikka 😀 

Rakkauteni omenaan ja tähän omenakauteen (ulkona pirtsakka ilma, luonto muuttaa väriään, saa pukeutua villaan…) kulminoitui taivaalliseen omenavispipuuroon. Ikinä ennen ole sellaista tehnyt, joten kerta oli ensimmäinen. Kivan lempeä puuro ja upposi lapsillekin paremmin kuin puolukasta tehty versio. Ohjeen otin täältä. Käytin ihan tavallisia mannasuurimoita ja sokerin tilalla intiaanisokeria. Ripauksen kanelia lisäsin myös omenoiden kiehuttua. Tuosta tuli molemmille lapsille iltapalapuurot (sekä minulle maistiainen).

Kiitos ihanat kommenteistanne edellisiin postauksiin, vastailen illalla, kunhan saan lapset unten maille. Edelliseen ruokapostaukseen liittyen; olen kuvaillut päivän ruokiani tuonne Instagramin puolelle. Toiset tekee päivän asu -postauksia; mä teen päivän ruoka -kuvailuja 🙂 Hyvin on pitänyt ryhtiliike ruokailujen suhteen, yhtään lipsumista ei ole tullut!  Liikunnan suhteen on haastavaa näinä päivinä, kun mies on reissussa. Pitänee polkaista illalla kuntopyörää tai pitää lasten kanss zumbasessio!