lauantai 29. maaliskuun 2014

Terassikahvit ♥

…enkä edes malttanut ihan ensteks pestä terassilta kurajälkiä ja pölyä pois, kun oli niin kiire päästä kupposeni kanssa tuonne aurinkoon 🙂

Heipsansaa!

Ohlalaa, miten ihana ilma tänään on ollut. Aamusta ajeltiin mökkirantaan ja todettiin, että siellä jäät on ja pysyy. Vielä pitkään. Toivottavasti edes juhannuksena päästäisiin saareen 😉 Mutta täällä kotona; takapihalla tarkeni ilman ulkovaatteita viettää iltapäiväkahvihetkeä terassilla. Tuohon mun löhönurkkaukseeni kyllä osuu aurinko kivasti eikä tuuli ollenkaan. 
Mies pesi grillin ja korkattiin grillikausikin samalla. Ihan vaan grillimakkaran, possunfileen ja salaatin kera. Mutta kyllä se vuoden eka grillimakkarakin hyvältä maistui. Melkein yhtä hyvältä kuin terassikahvit. Lapsetkin ottivat trampoliinin käyttöön. Just kun mä manasin, että viime vuonna eivät siinä juurikaan pomppineet. Olin jo valmistautunut viemään tuon takapihan rumistuksen mummun takapihalle 😉 
Nyt siivoamaan ja toisella silmällä väijymään Tapparan peliä. 
So far so good, mutta tiukaksi menee tämäkin kamppailu!
Illalla istutaan tunti kynttilänvalossa ja fiilistellään earth houria. Viime vuonna
sitä tuli vietettyä Thaimaassa. Huikeat muistot on siitä, kun liki koko iso hotelli pimentyi tunniksi.
Meillä oli nuotio hiekkarannalla, lauloimme kitaransoiton tahtiin ja lopuksi lähetimme taivaalle lyhdyt ♥

Lauantaiterkkusin,

PS. voi harmistuksen harmistus; me emme pääsekään ID-päivätilaisuuteen ja iltarientoihin 12.4. Meillä oli alunperinkin tuo harkinnan alla, sillä pikkuisellamme on synttärit 13.4. Ja sydäntä riipaisi jo ajatuskin, että en pääsisi herättelemään päivänsankaria syntymäpäivänään. Nyt tuolle lauantaille tuli yhdet synttärit ja varpajaiset. Lisäksi sunnuntai 13.4. on ainoa viikonlopun päivä huhtikuussa, kun voimme pitää tyttöjen sukulaissynttärit. Mutta katsotaan pystynkö järjestämään niin, että pääsisin tuonne päivätilaisuuteen. Olisi taas kiva tavata teitä bloggaajakollegoita 🙂

perjantai 28. maaliskuun 2014

(astetta helpompi) Pizzaperjantai!

 

…kyllä valmispizzapohjat tarttui mukaan kaupan pakastealtaasta kotiin tullessa!

Heippa!

Maha täynnä pitsaa, tuoreet kukat laitettu vaaseihin, (tähän väliin kuuluisi, että koti siivottu…mutta ei ole ja mitä sitä suotta valehtelemaan; täällä on kuin pommin jäljiltä ;D) ja lapset nauttivat kouluviikon päättymisestä. Asiat voisivat olla huonomminkin 🙂 Edes se, että sorruin kiireessä ja hermeettisessä nälässä pakastepizzapohjiin ei lannista tällä hetkellä. Ostin Pirkan pizzapohjia, joissa oli valmiina tomaattipyree. En katsonut liiemmin oliko niissä montaa E-alkuista aineita tai oliko suolaprosentti yli 2 (varmasti oli, sillä olivat toudella suolaisia). Päälle salamia, punasipulia ja mozzarellaa. Uuniin 250 asteeseen 10 minuutiksi. Päälle tuoretta basilikaa. Voi kyllä maistuivat hyviltä! 🙂
Tänään on pakko pitää välipäivä urheilusta. Lihakset huutavat hoosiannaa. Voipi olla, että huominenkin menee lepuutellessa ja vasta sunnuntaina lähden liikkumaan. Täytyykin ottaa sunnuntain sauvakävelyt takaisin ohjelmistoon. Pari tuntia keskisykkeellä 135 ja jo tulee hyvä olo! Mutta hyvä olo tulee myös ulkoilusta. Esikoinen toivoi, että otamme ”tennis”matsin etupihalla. Mikäs siinä, rysty onkin ollut käyttämättä viime vuodet 🙂
Nyt toivottelen oikein aurinkoista ja ihanaa viikonlopun aloitusta! Katsotaan, mitä huomenna keksitään. Rauhallisen aamupäivän jälkeen ajattelimme suunnata mökkirantaan katsomaan, millä aikataululla jäät olisivat sulamassa. 
Tosin nyt ei ole kiire päästä pääsiäiseksikään mökille.
Päätimme kuulkaas lähteä vielä Pyhän rinteisiin pääsiäiseksi! 
Joulun tienoo meni niin sumussa Pyhällä surun takia, joten otetaan uus yritys ja valloitetaan mäet 🙂
Äiti (lasten mummu) lähtee mukaan, joten hyvää tekee meille kaikille maisemanvaihdos.
Ehkä lapsillekin on vielä auki nuo metsäreitit, jotka jouluna olivat kiinni.
Perjantaiterkuin 

torstai 27. maaliskuun 2014

Kohti terassikautta…

… ja lämpimiä kesäpäiviä, kuumuudesta sulavaa jätskiä, rusketusrajoja, kylmää ja pirskahtelevaa Fresitaa…
Hellurei,
terassikausi kolkuttelee oven takana, joten katse sinne siis. Viime vuonnahan käsittelimme tuon meidän aiemmin ruskean terassin puuöljyllä mustaksi. Lupailin talven jälkeen updatea siitä, miten terassi on talvehtinut tuon mustan värin kanssa. Teimme töissä viime keväänä kokeita ja monia mallilautakappaleita sen täydellisen mustan puuöljyn aikaansaamiseksi. Sävykarttojen mustat eivät olleet tarpeeksi syviä; terassi jäi tummanruskeaksi. Joten sävytimme tuota meidän vesiohenteista puuöljyä tuplapastoilla (mustalla pastalla) ja kertakäsittelyllä sain terassin, josta olin  jo pitkään haaveillut. Ollakin, että tämä käsiteltiin yhtenä toukokuun iltana (puuöljyn kuivumiselle haitallinen yökaste laskeutui nopeasti) ja seuraavana aamuna heräsin vesisateeseen. Mutta parissa päivässä öljy oli kuivunut niin, että saatiin vietyä terassille kalusteet. Täältä, täältä ja täältä löytyy lisää tuosta terassin öljyämisprojektista.
Ja hei, terassi on talvehtinut loistavasti 🙂 Tosin tämä talvi oli lumen suhteen vähän erilainen kuin yleensä. Terassi on yhtä priimakunnossa kuin viime syksynä. Värihaalistumia en huomaa ollenkaan. Jotkut epäilivät viime vuonna, että onkohan tämä terassi kovin kuuma paljaalle jalalle. No onhan se kuuma, mutta niin oli meidän ruskea terassikin. Terde on eteläpuolella taloa ja tuo takapiha on lämpimällä ilmalla suorastaan paahtava. Mutta ei meitä ainakaan haitannut tuo, että on varpaan alla vähän kuuma. Kuitenkin varvastossuilla tuolla läpsytellään ja olimme siis jo tottuneet siihen ruskean terassin myötä. Lisäksi haittapuolena pidän, että tuossa näkyy kurajäljet kengistä ihan älyttömän hyvin. Mutta puutarhaletku on käytössä tiuhaan. Pesen niitä kurajälkiä sitä mukaa, kun niitä tulee 🙂
Hirmuisesti takapihalla ei tullut viime kesänä vietettyä aikaa. Sääli sinänsä, sillä olen tuosta ihan pähkinöinä. Mökki vei kuitenkin vallan mennessään. Tänä vuonna ehkä tulee vietettyä aikaa myös kotona, kun ”uutuudenviehätys” mökistä on laimentunut. Ei tarvitse joka ilta sinne ajella. Lomalla sitten pidempi kuukauden pätkä tulee asuttua möksällä. Mutta siitäkin huolimatta ajattelin laittaa tänä vuonna kukat myös kotiin takapihalle. Mikähän olis sellainen auringonpaahdetta ja kuivuutta hyvin kestävä kukka, jota olisi myös valkoisena? Kukat joutuvat olemaan välillä viikonkin ilman kastelua ja nyppimistä. Turhauttaa himpun verran, kun nuo ulkokukatkin ovat niin tyyriitä ja mä en saa niitä(kään) kestämään kesän läpi! Pitäiskö ostaa muovikukat tänä vuonna? 😀
Nyt reppu selkään ja suunta kohti kuntosalia! Sinne kun kävelee sen reilut parikymmentä minuuttia 
rivakasti niin saa samalla alkulämmön. Ja kotiinpäin tullessa loppulämmön. Kätsyä! 🙂
Torstaiterkuin,

tiistai 25. maaliskuun 2014

Nicholas Vahé, kitchen essentials & chicken satay salad

Hellurei,
ja terkkuja kahvitauolta! Illat on niin kiiruita, että pitää käyttää töissä nämä lakisääteiset tauot bloggaamiseen. 😉 Tänään illalla ei tosin ole kiire, vaan meillä vietetään ”ollaan vaan” iltaa; tarkoittaa että mies saa tehdä mitä haluaa (menee kuulemma rangelle golfpalloja lätkimään), lapset touhuilee juttujaan ja mä saan vaan olla. Siivota vaatekasoja ja järjestellä kotia. Fiilistellä aurinkoa joka pilkottaa (likaisista) ikkunoista. Nauttia hetkestä. Couldn’t be happier!
Mulla oli unohtunut kaapin perukoille tuollainen Nicholas Vahén säilytyspussukkasysteemi. Parisen viikkoa takaperin otin sen käyttöön ja se onkin just passeli! Siihen mahtuu mun ne tärkeimmät ruoanlaittoon liittyvät jutut eli oliiviöljy, pippuri, suola ja sitten vielä maustettu oliiviöljy. Ostin aikoinaan pumppupullossa olevan oliiviöljyn, jota sittemmin olen aina täytellyt, kun tyhjenee. Kätsy pullo! Edellä mainittujen asioiden lisäks mun keittiön vakivarusteisiin ruoanlaiton suhteen liittyy valkosipulit, sitruunat (tai limet) ja yrtit. Sekä tuo himalajan ruususuola. Jääkaapin puolella niitä tällä hetkellä eniten käytössä olevia aineita on maustamaton jugurtti, inkivääri, broileri, lehtikaali, parsakaali ja fetajuusto. 
Eilen kävin viikkomaitokaupassa ja huomaan ostavani joka viikko ne samat aineet. Kauppalaskussa on ehkä euron heitto/viikko 🙂 Täytyy varioida ruokia mitä noista aineista tekee, ettei perhe kyllästy. Mutta hyvin on säästökuuri ruoan suhteen alkanut. Tai siis, ruoan hinnasta tai sen laadusta en tingi, mutta siihen panostan, että en osta turhaa. Niin paljon tulee heitettyä jääkaapista vanhentuneita kermaviilejä, jauhelihaa yms. pois. Viime viikolla tuon yhden viikkomaitokauppakäynnin lisäksi haettiin kerran maitoa ja leipää ja toisen kerran kahvia. Tällä viikolla pyritään samaan.

Facebookin puolella jaoin viime viikonloppuna meidän lauantai-illan kanasalaatin kuvan ja lupailin reseptiä tänne blogin puolelle. Homma on vähän kinkkinen, sillä mulla tässä oli käytössä Thaimaasta tuomani satay-tahna (kuivamaustepussi), mutta etsin ja löysin, netistä vastaavan tahnan valmistusohjeen (täältä). Mulla oli käytössä myös kanalle marinadi (kuivamaustepussi sekin), jonka sekoitin kookosmaitoon ja annoin broitsujen marinoitua jääkaapissa tunnin verran ennen niiden paistamista uunissa Mutta broitsut voi marinoida tässäkin kastikkeessa ennen kypsentämistä. Itse käytin satay- kastiketta myös salaatinkastikkeena ja dippasin kypsiä broilerin paloja tähän. Lievästi sanottuna tuli himo tuohon tulisenmakeaan pähkinäkastikkeeseen 🙂
Salaatiksi laitoin lehtikaalia, parsa- ja kukkakaalin kukintoja sekä kurkkua. Sekoitin nämä keskenään ja lisäsin satay-kastiketta ja cashew-pähkinöitä. Kanat vielä koristeeksi niin avot! Pitkästä aikaa pääsi häälahjaksemme saatu Alessin pastatarjoilukulho käyttöön. Pastaa meillä syödään harvemmin ja vielä harvemmin sitä tehdään niin paljon, että se tuon kulhon täyttäisi. Joten täytyykin alkaa käyttään salaattiastiana tuota. Mä teen muuten tätä nykyä tosi isoja annoksia salaattia. Ja kun niihin ei käytä pehmeneviä salaatteja vaan esim lehtikaalta, niin salaatti vaan paranee seuraavaksi päiväksi. Mikään ei ole inhottavampaa kuin sellainen lötsööntynyt jäävuorisalaattipohjainen salaatti. Parsa- ja lehtikaali vähän jopa pehmenee yön aikana jääkaapissa ja kastikkeen maut imeytyy niihin just kivasti!
No mutta, nyt tehokasta työntekoa vielä pari tuntia. Sitten vaihdetaan ”ollaan vaan” -vaihteelle.
Ihana ilma olisi juoksulenkillekin…we’ll see!
Tiistaiterkuin,
PS. Hei, kuinkas monen bloggaajan kanssa treffataan Helsingissä tuolloin 12.4.? 🙂

maanantai 24. maaliskuun 2014

Onnea makuuhuoneessa (& töissä)


Moimoi!

Heihulinaa, kuinka kiireellä tämä viikko alkoikaan! Ihanalla kiireellä. Ei ole juuri ehtinyt miettimään, että mitä seuraavaksi tekisi. Yksi tämän työn ehdottomia plussapuolia on se, että saa jutella erilaisten ihmisten kanssa puhelimessa. Tänäkin aamuna on tullut vastattua puhelimeen jo monasti ja varsinkin yksi puhelu on noussut yli muiden. Tiedättekös, että me ihmiset emme helposti soita ja anna positiivista palautetta? Joten sellaisen saaminen lämmittää kovasti mieltä. Siinä sivussa juteltiin kaiken maailman jutut aina politiikasta rautakaupan ketjuuntumiseen. Viikko alkoi siis erittäin positiivisesti. Tuo yksi puhelu jo itsessään sai mut hyvinkin onnelliseksi 🙂

Melkein yhtä onnelliseksi kuin tuo taulu meidän makuuhuoneen seinässä. Se on jatkumoa meidän eteisen valokuvatapettiseinälle (klik). Tuosta valokuvatapettiseinästä tulee niin hyviä muistoja mieleen. Ja nyt niitä muistoja tulee myös makkarin seinään katsoessa. Aluksi mietin, että onko huono juttu, että kuva otettiin laskuveden aikaan. Mutta ei lainkaan; taustalla vellova meri ei olisi tuonut tauluun sitä kontrastia, jota kaipasin. Tämä on muuten otettu samalta rannalta kuin tuo valokuvatapetin kuva. Canvaskankaan tilasin vain vahingossa ilman taustakehikkoa….oops. Ei haitannut menoa 😀 Heti viikonloppuna tuo oli saatava seinälle, joten lauantaina marssimme lähimpään rautakauppaan ostamaan jotain levyä. Vaneri tuntui liian raskaalta ratkaisulta, joten onneksi kaupan jämävarastoista löytyi huokoisempaa rakennuslevyä, jonka ympärille tuon kankaan pingotin. Hintaa tälle tuli siis tuon canvaskankaan verran. Vielä on funtsittavana, että miten tuon saisi kiinnitettyä seinään. Tauluhylly on liian kapea tälle ja vain väliaikainen ratkaisu.
Nyt on lomamuistoja ripoteltu pitkin seiniä. 
Kuvia kun katsoo niin mulle tulee mieleen ensimmäisenä sana onni
Onni on hetkessä ja tuolla reissulla tuntui, että niitä onnen hetkiä oli jatkuvasti.
Näillä pärjää kuulkaas taas seuraavaan reissuun asti!
Ruisleivän syömisen mittainen lounastuntini tulee nyt päätökseen, joten takaisin töiden pariin.
Palataan kommentiboksin puolella taas illalla 🙂

Maanantaiterkkusin,
aurinkoa arkeen sinne ruudun toiselle puolen toivottaen