Onpas kiva taas olla takaisin arjessa 🙂 Ollakin, että tänään oli vielä vapaapäivä meillä kaikilla. Kotosalla oltiin eilen illalla myöhään. Päätettiin taas tulla lakeuksien kautta Ylivieskan ja Kauhavan läpi kotiin, sillä Kemi-Oulu väli ajettiin letkassa ja sitähän se olisi ollut nelostietä pitkin tullessakin. Tuolla jossain ”keskellä ei mitään”-paikkeilla jouduttiin onnettomuuspaikalle. Onneksi oli moottoripyöräilijällä enkeleitä matkassa. Tilanne näytti ainakin meidän silmiin hetken paikalle saavuttuamme tosi pahalta. Siellä odoteltiin vajaan tunnin verran, että tie saatiin jälleen auki. Tuon jälkeen kaasujalkakaan ei painanut enää niin paljon. Ei ollut kiire minnekään.

Tänään taas ollaan menty tukka tuulispäänä; vaikka päätin, että tytsyjen kaverisynttärit vedetään tänä vuonna valmistuotteilla niin silti on hirmuisesti tekemistä; rahojen tulostamista, jätskibaarin pystyttämistä, aarrejahdin suunnittelua, mukaanviemispussukoiden täyttämistä etc. Hei ja mun täytyy myöntää, että kävin tänään ekaa kertaa Tigerissä. Herttileeri, sieltähän olisi löytynyt vaikka mitä! Onneksi ei ollut aikaa eikä liiemmin ylimääräistä rahaakaan shoppailuun. Prismaan teimme täsmäiskun jääkaapin täydennystä varten. Vielä täytyy tehdä yksi täsmäisku niitä synttäritarjottavia varten. Iltapäivästä otettiin miehen kanssa vielä hetki loman kannalta ja kahviteltiin meidän paahteisella takapihalla. Mämmin kera. Tänä vuonna jäi mämmin syöntikin vähiin. Jotenkin tuntuu, että nyt kun on tullut syötyä vähän niin ja näin, niin kroppa kaipaa puhdistautumista. Huomisesta alkaen syön vain salaatteja, itsetehtyjä keittoja ja smoothieita. Eiköhän se tästä pöhöt taas lähde liikenteeseen 🙂

Niin, ajelimme siis tuolta Pohjanmaan kautta myös sen takia, että kävimme katsastamassa mökkijärven jäätilanteen. Kolmisen viikkoa sitten tuolla oli ihan jääkanto, mutta nyt tilanne näytti hyvinkin suotuisalta tulevaa mökkiviikonloppua ajatellen 🙂 Tuo eka niemenkärki kuvan oikeassa laidassa kätkee sisäänsä sen meille niin rakkaan paikan. Josta saatte taas postauksia seuraavan viiden kuukauden aikana enemmän kuin sielu sietää 😀

Tulevien synttärikemujen takia postaustahti voi olla vähän tällä viikolla niin ja näin. Huomenna on yksi yhteistyöpostaus, mutta loppuviikosta yritän sitten palata kera juhlahumukuvien. Torstaina talon valtaa 15 tyttöä ja perjantai-iltana 10 tyttöä. Pikkuisemmalle vielä kelpaa nuo pinkit pahvimukit, mutta esikoinen halusi taas ne lasipullot, johon tulostelen etiketit. Vielä pari Happy Joeta pitäisi kiskaista alas ja viruttaa etiketit pois. 

Mutta nyt katsomaan pikkuista tulevaa kummipoikaa ja sitten vihdosta viimein niiden kommenttien kimppuun; mulla oli taas eilen autossa se vaihe päällä, että teki huonoa lukea. Ylipäätään olen onnellinen, että tätä nykyä silloin tällöin esim. nettailu autossa onnistuu. Aiemmin tuli saman tien niin äklöttävä olo, että edes tiekylttejä ei pystynyt lukemaan.

ihan viime hetken paniikki töissä meneillään, kun pitää saada työpöytä puhtaaksi ennen lomaa. Mutta ihan pian me körötellään jo mukavasti (letkassa) kohti pohjoista! Viime viikonloppuna mulle iski pitkästä aikaa kattaushimo. Meidän pääsiäiskattaukseen ei poikkeuksellisesti kuulu keltaista, muuta kuin narsissien muodossa. Meillä on ihan tarpeeksi ympärivuotista pääsiäistä tuossa keltsin jakkaran muodossa keittiön nurkassa. Pääsiäisestä kielii tuo ohra ja vihreä väri. Sekä TineK:n munat, joihin sain vinkin Uuden kuun Emilialta, mutta mulla näistä ei tullut ihan niin kauniita. Lähempää tarkastelua kameran linssin läpi ei siis suoritettu 😉 

Nyt pidemmittä puheitta takaisin töiden pariin.

Tulin vain pikaisesti hihkaisemaan teille pääsiäisen toivotukset, sillä

tein päätöksen jättää tällä kertaa kameran ja koneen kotiin. 

Voi kyllä, saas nähdä onko ihan avuton olo 🙂

Mutta voipi olla, että Instagramin ja Facebookin puolella päivittyy kuulumiset.

Linkki niihin tuossa oikealla sivupalkissa.

Puspus ja

PS. kiitos ihanat kommenteistanne ed.postauksiin,

mulla on tuossa pian 10-11 tuntia aikaa vastailla niihin autosta 🙂

Kuvassa eilisillan/yön DIY-liitutaulua ja hetkiä parin viikon takaa sunnuntaiaamulta. En voi tarpeeksi painottaa näiden rauhallisten aamujen merkitystä. Saatetaan istua tunti-pari aamiaispöydässä, syödä ja höpötellä. Jossain vaiheessa tytsyt yleensä liukenevat pöydän äärestä omiin touhuihinsa ja mies jatkaa aamulehden lukua. Mä saan aikani kulumaan ihan ulos ikkunasta tuijotellessa 🙂

Tämä aamu on ollut rauhallinen, mutta hieman eri tavalla. Meillä molemmat lapset menivät ystävilleen (pienempi serkuilleen) ex tempore yökylään. Mies sai eilen sen angiinadiagnoosin, joten on ottanut levon kannalta. Itse heräsin pirteänä klo 06.17 enkä saanut unta. Olen askarrellut pääsiäisjuttuja ja katsellut rästiin jääneitä ohjelmia. Jouduttiin siirtämään huomiset syndet, ettei tartuteta koko sukua. Joten suunniteltu leivontaproggiskin on nyt jäissä. Harmillista sinänsä, sillä nythän mä olisin tänään päässyt Inspiration päivään Helsinkiin. Mutta lasten kanssa lähden edustamaan isomummun synttäreille. Ei niitä kuitenkaan enää montaa vuotta juhlita!

Eilen illalla kuumeinen mies meni aikaisin nukkumaan, joten mä nautin hiljaisuudesta ja askartelin tuollaisen liitutaulun. Käytin ihanan J:n alennuskoodin täältä ja tilasin liitutaulutarraa. Se olikin mulle ihan uus tuttavuus. Kuten oli tuo liitutaulutussikin. Perinteisesti olen tähän asti mennyt liitutaulumaalilla ja liidulla 🙂 Mutta aikas helppoa oli taulun teko tuolla tarralla. Pahimmilta ilmakupliltakin vältyttiin. Tuon tein tyttöjen kaverisynttäreiden jäätelöbaaria ajatellen. Meillä päätyi molemmat pitämään synttärit kotona. Lilian ystävämäärällä (15 kpl) syndet HopLopissa olis tullut maksamaan 400 euroa!!! Joten saatiin tytsy ylipuhuttua pitämään juhlat kotona. Tosin nyt meillä on kahtena iltana peräkkäin lasten synttärit ja ne on juurikin ne kaksi iltaa, kun miehellä oli jo sovittu työreissu. No, hyvinhän me pärjätään ja samoilla koristuksilla pystytään hoitamaan molemmat kemut.

Nyt suihkuun ja sitten ostamaan pienille noidille suklaamunia huomista 

varten. Milläköhän mä lahjoisin tuon seinille hyppivän angiinapotilaan pysymään paikallaan? Lääkekuuri

alkoi vaikuttaa ja kuume ei ole ainakaan vielä noussut takaisin. Tekee sivusta seurattunakin tuskaa, kun toinen joutuu vaan makoilemaan. Kurja kohtalo 😉 Tosin eniten harmittelee sitä, että ei pääse tänään veljen varpajaisiin. Ne katsokaas vietettäisiin Hakametsän hallissa Tapparan pelin merkeissä. Lupasin kyllä ottaa vappuhuiskat esiin ja yrittää järjestää meidän kotikatsomoon edes jotain jäähallifiilistä…mutta ei musta

ihan taida cheerleading-tytöksi olla 😀

PS. kiitsa ihanat kommenteistanne eiliseen herkkupostaukseen, palailen niihin tämän päivän aikana 🙂

ja pikaisesti terkkuja kahvitunnilta! 🙂 Ihanainen blogini lukija Anne kyseli käyttökokemuksia DSW- ja DSR-tuoleista, joten kysytään nyt ihan näin julkisesti. Jos sinulla on kokemuksia ko.tuoleista niin olisitko ystävällinen ja kertoisit niistä hieman tuolla kommenttiboksin puolella. Kiitos ♥ Meillähän on tuo DSW-tuoli, mutta kopiona (shame on me) ja siinä istuu aika paljon alempana kuin muissa tuoleissa. Eikös niissä aidoissakin istu vähän alempana? Pystyykö ihan ottamaan normaali korkuisen ruokapöydän vai täytyykö pöydänkin olla matalampi? Onko helppo puhdistaa (valkoiset tuolit)? Mä mietin, että jos alkaisin oikein tosissaan nyt haaveilemaan noista (ehkä kolmesta kappaleesta), niin mistä olette omanne ostaneet? Täytyykin muuten käydä katsastamassa huutis tämänkin asian suhteen!

Sain ihanan sähköpostiviestin S:lta, joka pahoitteli sitä, että ilkeät anonyymit ovat taas jalkautuneet. Viitaten tuohon eiliseen postaukseen. Viesti lämmitti mieltä kovasti, joten kiitos S ♥ Mä olen ottanut sen linjan, että en anna ilkeille anonyymeille iloa siitä, että loukkaantuisin tai menettäisin yöuniani heidän kommenteistaan. Kaikki kommentit ovat tervetulleita ja 99,9% anonyymikommentoijista on kuitenkin superihania kivoine kommentteineen 🙂 Aiheellista kritiikkiä saa toki aina antaa ja sen otankin rakentavana vastaan. On jopa suotavaa antaa silloin tällöin rakentavaa kritiikkiä; näin minäkin bloggaajana tiedän, mihin suuntaan kehittää blogiani. Superpaljon kiitoksia siis ihan jokaiselle teistä, joka viitsii nähdä sen vaivan, että jättää käynnistään puumerkin 🙂 

Etukäteen jo kovasti tuolikokemuksista kiittäen, 

myöskin muutamasta DSW:stä haaveillen,

aurinkoista keskiviikkoa toivotellen,

ja uusiin hiuksiin totutellen (ne oli oikeasti vähän tummemmat kuin kuvissa :),