Ja terkkuja kahvitauolta. Mun piti postata jo ruokiksella, mutta täällä oli ihan hirrrrrmuinen ukonilma ja löin varmuuden varalta koneen kiinni. Eilen illalla kotiin mökiltä ajaessamme aloin miettiä, että onhan tämä elämä nyt kesällä ihan autuaallisen ihanaa. Ollakin, että lomat on lusittu jo. Silti voi lähteä ex tempore töiden jälkeen mökille. Ja todeta perille päästessään, että luonto olikin suunnitellut ihan jotain muuta kuin auringonpaistetta meidän varalle. Ihastella luonnonvoimia mökin sisätiloissa (ks. instagram eiliseltä). Saunoa ja käydä uimassa vesisateessa. Odottaa sopivaa hetkeä, koska uskaltaa lähteä veneellä vastarannalle. Istua tunti autossa kotimatkalla litimärkänä sateesta. Kesä kuivaa. Ajaa kohti ukkosrintamaa ja rankkasadetta. Kuunnella, kun sade ropisee auton ikkunoihin. Silittää olkapäähän pienen päänsä painaneen pikkuisen hiuksia ja kantaa kotiin tullessa toinen sänkyyn jatkamaan unia. Herätä aamulla levänneenä, ikään kuin miniloman jälkeen. Ja jättää lapset nukkumaan kotiin, kun lähtee töihin. Hymy huulilla. 

Eilen illalla mökillä makoilin hetkisen sängyssä ja mietin, että lehtiä on taas kertynyt pino tuohon lukukasaan. Ehkä viikonloppuna pidän lehtien lukutalkoot. (Niiden taloyhtiön pihatalkoiden lisäksi :). Taannoisella Helsingin reissulla ostin ihanan Elinan  Instagram-kuvissa vilahdelleen TineK:n seinälle ripustettavan korin. Mulla jäi harmillisesti koukku kotiin, mutta tuo olisi tarkoitus laittaa kyllä seinälle, tuohon mun puolelle makuuhuonetta. Siihen asti se saa toimittaa virkaansa  yöpöydällä. 

Huomenna onkin jo taas perjantai ja tehän tiedätte, mitä se tarkoittaa, eiks niin?

Noh, ehkä jotain ruokapainotteista. Poimin yhden helpon idean toteutettavaksi tälle illalle.

Jos en osaa lukea ohjetta tai jokin muu menee vikaan, niin sitten huomiselle luvassa perjantaikevennys 😉

Nautitaanhan tästä lämmöstä, ukkosineen päivineen!

Torstaiterkuin,

Ja voi, kunpa voisin sanoa, että terkkuja laiturin nokasta! Mutta ei, tyydyn sanomaan, että terkkusia Turkkusesta 🙂 Eihän me missään DBTL:ssä oltu, mutta kovin sopi postauksen teemaan tuo viikonloppuna vietetty musiikkitapahtuma ja se, että juurikin Turusta kotiin saavuttiin. Me käytiin päiväseltään tois pual jokkee Vartiovuoren kesäteatterissa katsomassa Ella ja Presidentti. Ihan ok oli, mutta sekä me aikuiset että lapset olimme sitä mieltä, että pari viimekertaista Risto Räppääjää on sopinut meidän pirtaan paremmin. Nyt siis kotona ja pian on tarkoitus käydä pyykkivuoren kimppuun. Miehelläkin loppuu loma, mutta onneksi tytsyt saavat lomailla mummun kanssa vielä kolme viikkoa.

Vihdosta viimein saatiin mökille uusi laituri. Pitkissä kantimissa se oli, mutta lopputulos kyllä ylitti odotukset! Aiempi oli ponttooneilla oleva, hyvin paljon keikkuva ja jo aikansa nähnyt laituri. Viime syksynä tuli puunkaatajan kanssa puheeksi uusi laituri ja päätimme sellaisen tilata oman suunnitelmamme mukaan paikalliselta yritykseltä (eli tältä monitoimimieheltä, joka kaatoi myös pari puuta talvella). Valmislaiturit ovat ihan sikamaisen kalliita, joten uskon, että tällä säästettiin selvää rahaa (ihan vähän niin kuin alennusmyyntiostoksillakin ;). Laiturista tehtiin t-mallinen ja kiinteä. Kansi makaa kivillä täytettyjen kaivonrenkaiden päällä, joten on jykevä kuin mikä. Alunperin mietimme, että laitamme pari lautaa sivuille ns. peitelaudoiksi, ettei betonit näy, mutta vesi on nyt matalalla ja jäät saattaisivat nuo sitten irroittaa. Uuden pitkän laiturin myötä saatiin myös näkymä ulapalle, joka aiemmin näkyi vain tuolta meidän kalliorannalta. 

Eilen miehen kanssa askartelimme nopean köysikaiteen tuohon. Ei se sitä olisi välttämättä tarvinnut, mutta mun mielestä tuli kivempi näin. Hillitsee vähän lastenkin juoksemista ja pomppimista veteen. Laiturin päähän täytyy ostaa vielä tikkaat,joita myöden pääsee uimaan. Ellei hyppää veteen pääedellä niin kuin lapset ja mies. Eli lähinnä mua varten nuo tikkaat tulevat 🙂 Painekyllästettyä lautaahan ei kannata ekana vuonna käsitellä, sillä on hyvä odottaa kyllästysaineiden haihtumisen puusta. Mutta sanokaa mun sanoneen, että ens kevään projekti on jo tiedossa. Kelonharmaata puuöljyä pintaan ja avot! Tosin aloin jo vähän miettimään mustaakin, mutta taitaa olla järvimaisemaan liian ”raffi”.

No mihinkäs vene sitten kiinnitetään laiturissa? Ylhäältä katsottuna tuohon vasemmalle jää lapsille hiekkaranta ja nyt alustavasti kiinnitettiin veneen kiinnitysrenkaat tuohon vasemmalle t:n sakaraan, mutta kyllähän se vene tuon näkymän rumentaa (ja haittaa lasten uimista), joten sille pitää kehitellä joku systeemi…ehkä sellainen teline järvenpohjaan vähän matkan päähän ja köydellä kiinni puuhun. 

Hei, jos joku teistä pähkäilee samanlaisen köysiaidan kanssa niin hihkaskaa! 

Voin antaa tarkemmat speksit tuon tekemiseen, mikäli haluatte.

Nyt sen pyykkivuoren kimppuun ja sitten ajoissa nukkumaan. Saatiin eilen ex-tempore yökylävieraita möksälle (tai tässä vaiheessa vois jo sanoa, mökin vakikalustoa :D) ja tulipahan taas vähän valvottua. 

Kivaa oli, mutta nyt väskää. Hyvältä pohjalta lähdetään tulevaan työviikkoon 😉

Ai niin, vielä on vähän aikaa osallistua tuohon Koiramäki-arvontaan täällä.

ja muksaa alkavaa viikkoa!

ja huomenta 🙂 Eilinen Helsingin päivä meni loistavasti; pikkaisen palaveria, pikkaisen kauppoja ja suuresti ihanaa ystävää (tosin tässä vaiheessa olin jo siirtynyt Järvenpäähän onnistuneesti lähijunalla :). Voi kunpa voisin sanoa, että myös pikkaisen ostoksia, mutta valitettavasti en voi. Kolme kauppaa, kolme kassia. Materiaähky, joka on vaivannut koko kesän väistyi hetkeksi näemmä sivuun. Mutta jos jotain hyvää näissä ostoksissa, niin mikään niistä ei ollut ns. heräteostos vaan kaikki tuli tarpeeseen. 

Lähdin Nougatista ostamaan sitä sudenkorentotaulua, josta olen haaveillut jo pari vuotta. Palasin kotiin perhosen kanssa. Ja onhan tuo nyt älyttömän kaunis! Mulle perhonen on aina merkinnyt jonkunlaista merkkiä vapaudesta. Perhoset ovat erityisen kauniita liihotellessaan. Yleisestiottaen perhosen sanotaan symboloivan muutosta ja iloa. Ehkä mun elämä on kaikessa tasaisuudessaan jatkuvaa muutosta, kuten myös iloakin. Varhaisen kristinuskon mukaan perhonen symboloi sielua. Mutta joissain uskonnoissa perhonen nähdään kuoleman lähettinä ja esimerkiksi merimiesten keskuudessa oli ennen vanhaan uskomus, että jos näki perhosen ennen laivaan nousua, tulee myrsky ja kuolee. Tämä meidän perhonen on sellainen hyvä perhonen, joka tuo sitä iloa. Ja kieltämättä ihan konkreettisella tasolla täytettä olkkariin 😀

Meitä hellitään kyllä nyt niin ihanilla helteillä, että illalla töiden jälkeen suunnataan taas mökille. Ruokiksella otan vastaamattomat kommentit haltuun; sorry että niissä taas kestää. Ei iltaisin raaski olla koneen äärellä. Huomenna onkin sitten luvassa Fredagsmys-postaus pitkästä aikaa 🙂 Ja hei muistakaahan käydä osallistumassa tuohon eiliseen arvontaan!

Torstaiterkuin,

nautitaanhan näistä kesäkeleistä, jookos?!

Viimeiset neljä viikkoa olen nauttinut uskomattoman upeista auringonlaskuista järven rannalla, ollut eristyksissä saaressa, maistanut kesän mansikassa, syönyt litratolkulla jäätelöä, istunut myöhään yöhön ja parantanut maailmaa, pelannut lautapelejä enemmän kuin lapsuudessani, nauranut vedet silmissä ja iloinnut muiden naurusta, pelännyt hauen hampaita, nauttinut jokaisesta sateenropinasta mökin kattoon, tiiraillut taivaalle lähestyvää ukkosta, saunonut itseni rusinaksi, matkannut kirjojen kautta Afganistanin ja Pakistanin kautta Roomaan, nähnyt ystäviä, iloinnut rakkaasta perheestämme ja miettinyt sitä, miten nopeasti aika rientää. Mutta ehkä eniten viimeisen neljän viikon aikana olen oppinut taas elämään hetkessä. Vaikkakin syksyä jo odotan, niin pienistä asioista nauttiminen ja pysähtyminen hetkeen on ollut se, joka on vahvimpana jäänyt mieleeni. Ne kiireettömät aamut mökin kesähuoneessa, kun aamupalatuokiot venähtivät parituntisiksi, ne ihanat illat hyvän ruoan äärellä, kun tuli syötyä enemmän kuin nälkäänsä, ne valoisat kesäyöt rakkaiden tuhistessa vieressä. Aivan mielettömän ihania muistoja. Näillä jaksaa taas pitkään.

Nyt sitä alkaa taas arki. Kotona on hyvä olla ಌ Loppukesä tulee olemaan erilainen jo senkin takia, että ikinä ennen en ole lopetellut kesälomaani näin aikaisin. Ihana on palata töihin! Hieman ehkä perhosiakin on vatsanpohjassa näin ekan työpäivän aattona 🙂  Meillä myös jännitetään jo nyt tulevan ekaluokkalaisen koulun alkua. Lähinnä itse tuleva ekaluokkalainen sitä jänskättää. Ihana työystäväni Jenni, veljeni vaimon äitiysloman sijainen, mahdollistaa sen, että kun pikkuinen aloittaa koulun, pystyn minä tekemään lyhennettyä työaikaa. Viemään ja tuomaan toista koulusta. Olemaan kotona, kun toinen kävelee ekoja kertoja koulusta kotiin. Suunnaton tuki ja turva, jonka aikoinaan pystyin antamaan myös esikoiselle, kun hän aloitti koulun.

Loman aikana yhtenä päivänä kotona käydessämme vähän rymsteerasin. Pienellä saa aikaan muutosta eikä aina tarvitse suunnata ekaksi kaupoille. Tuo musta peili, joka on ollut makuuhuoneessamme sai siirtyä olohuoneeseen ja tiedättekös, mä tykkään tästä muutoksesta ihan sikana. Pienellä vaivalla (ähelsin tuon portaita alas ja olkkarin perimmäiseen nurkkaan yksinäni 😉 olohuoneesta tuli yhtenäisempi ja nyt tuo seinä ikäänkuin tuli lähemmäksi. Taulu peilin vierellä on väliaikaisratkaisu. Ensi viikolla vietän päivän Helsingissä, joten eiköhän sieltä löydy sopiva juliste kehystettäväksi. Lisäksi treffaan ihanan pitkäaikaisen ystäväni, jonka kanssa juttu alkaa aina siitä, mihin se on viimeksi jäänytkin. Olkoon välissä vuosi tai viisi 🙂 Reilu viikko sitten ostamani valkoiset liljat ovat puhjenneet viikon aikana kukkaloistoon. Liljat on vaan mun all time favorite kukkia, ei siitä mihinkään pääse. 

Saas nähdä, miten käy tänä iltana, kun unilla pitäisi olla hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Rytmi toivottavasti tasaantuu, kun aamut alkavat aikaisin. Mies huolsi mun pyörän, joten ensi viikon kuljen pyörällä töissä. Liikunnat ja ruokailutkin ne tästä toivottavasti taas palaavat ruotuunsa 🙂 Ihanaa, tervetuloa arki!

ja ihanaa helleviikon aloitusta,

…ja huomenta! Lomalla päikkärit on ihan ehkä parasta, mitä tiedän. Juurikin se pökkiolo, kun herää ja tajuaa vetäneensä tunnin tirsat. Ihan tuosta vain, keneltäkään lupaa kyselemättä. Jaksaa taas illalla kukkua yömyöhään hereillä. Eilen tehtiin päätös, että  nyt kun ei tarvitse jalkapalloa väijyä niin olis hyvä päästä unelle ennen puolta yötä. Pari tuntia tuosta tuli lipsuttua, mutta lomalla se sallittakoon.

Me ollaan tyttöjen kanssa vietetty tänään laatuaikaa…kera laiturintekijäsetien. Aamusta (lomalaisen aamusta 😉 paistoi aurinko ja sen jälkeen onkin tullut taivaalta vettä, tuullut vaakatasoon, ollut pilvistä ja välillä aurinko on pilkottanutkin. Leffoja, uno-turnausta, ex-tempore vuokaleivän leipomista ja päikkärit. Päivä on sitä myötä taputeltu. Pian mies saapuu saareen ja taidetaan me kylille lähteä maitokauppaan; huomiset vieraat kaivannevat jotain muutakin kuin ”mitä jääkaapista löytyy”, sillä sieltä ei löydy muuta kuin valo. Sinapin lisäksi.

No mutta asiaan, silloin taannoinhan peräänkuulutin täällä tuollaista katosta roikkuvaa korisysteemiä. Ja kiitos vielä Anulle, kun oli sellaisen Tampereelta kirpparilta mulle bongannut, mutta en ehtinyt kirpparille sen aukioloaikoina sitä ostamaan. Joten tilasin omani täältä. Tuo säästää keittiötasotilaa, mutta varoituksen sanana; älkää ympätkö sitä täyteen painavia banaaneja sun muita. Meillä se ”ratkesi liitoksistaan” ja korjailin sitä ihan hirmuisen kauan. Joten jos se sun silmään näyttää nyt vähän vinolta, niin älä huoli. Silmäsi näyttävät oikein 😉

Nautitaanhan kesästä! 🙂

Tiistaiterkuin,