tiistai 30. kesäkuun 2020

Rakkaudesta sadepäiviin ♥

8

MOIKKAMOI IHANAT!

Eilen illalla töiden jälkeen sytyttelin olkkariin kynttilät ja nautin pitkästä aikaa sadeillan tunnelmasta. Sadeilta tuli kuin tilauksesta. Viikonlopun juhlintojen jälkeen sitä kaipasi yhtä iltaa, jolloin aurinko ei houkuttele ulos touhuamaan. Jolloin saa ihan vain olla. Sekin on muuten ihan hirmuisen tärkeää.

Surffailin kanavarallia ja luin sisustuslehtiä. Katsoin mökkiohjelmaa ja vihdosta viimein sen Advokatenin tokan kauden vikan jakson loppuun. Jonka mies katsoi jo muutama viikko sitten, mutta jota en muka ole ehtinyt aiemmin katsomaan.

Pitkästä aikaa sai kaivaa keltaisen sadetakinkin esiin koiralenkille ♥

Mä rakastan sadepäiviä. Varsinkin sadeiltoja. Vielä kymmenisen vuotta sitten olisin manannut, että siinä se nyt sitten kesä meni ja syksy tekee tuloaan. Tajuamatta olla kiitollinen niistä hellepäivistä, joista me saatiin nauttia. Nyt ajattelen niin, että meillä kävi ihan mieletön mäihä säiden suhteen. Olihan tuo viime viikko ja sen edeltäjä aika ihania. Me saatiin edes ne ja se on kuulkaas jo jotain.

Mun mielestä lause ”How much of life do we miss by waiting to see the rainbow before thanking for the rain?” kuvaa hurjan hyvin tilannetta, jota olen tänään pallotellut ajatuksissani sen jälkeen, kun aamulla törmäsin sadekelidebaattiin IG:n puolella 😉 Eli jos nyt jäämme odottavalle kannalle, manaamme tilannetta ja odotamme vain hellepäiviä palaavaksi, niin missaamme todennäköisesti monta hyvää kesäpäivää. Kuinka paljon saisimme kesästä irti, jos ottaisimme ilon irti myös sateesta ja olisimme siitäkin kiitollisia?

Sillä tässäkin on paljon, josta olla kiitollinen. Mulle tulee ihan ekana mieleen olla kiitollinen luonnon puolesta. Olihan se jo aika raasunoloinen. Motarin vieressä näytti samalta kuin etelässä, kuivalta ja karhealta. Vähän sadetta, niin se luontokin puhkee taas kukkaan. Lisäksi mä olen aika onnellinen näistä sadekeleistä heinäallergiani takia. Sade tuli kreivin aikaan! Kiitollinen olen myös karvaisten kaverien puolesta. Alkoi olla jo aika kuuma asfaltti tassujen alla. Ollakin, että meidän hienohelma ei kyllä tykkää sadekeleistä ja lenkit jäävät lyhyeksi.

Joten ennen kuin seuraavan kerran synkistellään näitä kelejä, niin muistetaan, että me ei voida näille mitään. Joten paras vaan ottaa kaikki ilo irti niistä olosuhteista, mitkä on. Huomaan muuten tsemppaavani tällä paasauksella itseäni. Sillä pienesti mielessäni välähti kesäloma mökillä ja mietin, että jos on pakko sataa, niin olisi edes tyyntä, että pääsisi suppailemaan 😀

Nyt viikkomaitokauppalistan kimppuun ja kauppaan. Kauppalistaan ei tarvitsekaan tällä kertaa kirjoittaa leikkokukkia, sillä niitä piisaa juhlien jäljiltä. Laitoin eilen juhlien pionit yhteen maljakkoon ja siinä missä pioni on kaunis yksinäänkin maljakossa on se isona kimppuna vielä kauniimpi. Voi kun saisi nuo säilymään hengissä mahdollisimman kauan! ♥

TUNNELMALLISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,

 


maanantai 29. kesäkuun 2020

Rippijuhlahumua

16

HEIPPA!

Tiedättekö, että mä olen kerrankin sanaton. Sanaton ensinnäkin teidän aivan mielettömän ihanista kommenteistanne ja onnitteluistanne jokaisessa mediassani. Kaunein kiitos ♥ Sanaton kaikista niistä rakkaista sukulaisista ja ystävistä, jotka eilen kokoontuivat meille tärkeää päivää viettämään. Sanaton ylipäätään siitä, että varsin poikkeuksellisen ajanjakson aikana rippileiri, konfirmaatio ja rippijuhlat mahdollistuivat. Sanaton tuon rippilapsen äärettömästä kiitollisuudesta. Sanaton siitä ilosta, joka on pulpunnut hänestä konfirmaatiosta lähtien. Sanaton myös sen pienemmän rakkauspakkauksen huolehtivaisuudesta, kun äiskällä meinasi paletti hajota kirkossa. ”Skarppaa nyt äiti pikkusen… ja isi kans!”

Mä rakastan mun perhettä niin paljon. Ja nämä tällaiset tunteisiin vetoavat tilaisuudet yhdistää perhettä vielä enemmän. Me kaikki leijutaan tällä hetkellä sellaisessa hyvänolon tunteessa. Vähän samanlaisessa kuin aikoinaan häiden jälkeen. Me ollaan koko konkkaronkka siinä suhteessa kotihiiriä, että harvoin järjestetään mitään juhlia. Mutta sitten kun on aihetta, niin voi pojat – sitten me kyllä osataan järjestää. Eilen meillä oli kaksi kattausta; ensimmäiseen klo 13 kattaukseen saapui vajaa 30 sukulaista ja toiseen klo 15.30 samanmoinen määrä ystäviä. Meille oli heti selvää, että rippijuhliin halutaan iso porukka kasaan. Rippilapsen ja meidän muiden toiveesta ja kuitataan samalla kertaa kaikki jäämättä jääneet juhlat, kuten tuparit ja nelikymppiset.

Vielä jäi monta ihanaa ystävää ja sukulaista kutsumattakin, mutta johonkin piti vetää raja. Miten päivä meni? Ei olisi kuulkaa voinut mennä paremmin. Kirkon jälkeen potkaisin hetkeksi korkkarit jaloistani ja laitoimme esikoisen kanssa veljen perheen pihan pionit maljakkoihin. Tai oikeastaan nuo olivat vajaan euron karahveita suurin osa. Muita koristuksia olivat vaaleanpunaiset ja valkoiset ilmapallot. Se riitti tuomaan juhlan tuntua. Pitopalvelu saapui hyvissä ajoin ja kun pöytäliinat oli pöydissa niin veimme maljakot pöytiin. Alunperin oli tarkoitus hakea koiranputkea pioneiden kanssa, mutta pionit olivat niin komeita, että menivät sellaisenaan.

Aurinko paistoi varsin kuumasti, joten tuo pitopalvelusta saamamme teltta tuli todellakin tarpeeseen. Pitopalvelun kautta tuli myös teltan alle pöydät ja tuolit. Ravintola Bufferin herkullisiin ruokiin olen golfin tiimoilta tutustunut (ah se wasabilohibowl…) ja hei joka ikinen vieras kehui vuolaasti ruokatarjoilua. Joten lämmin pitopalvelusuositus teille täälläpäin asuville. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos, vaan hyvän tahdon ele auttaa, jos joku vielä pähkäilee pitopalvelun kanssa. Meillä pitopöydästä löytyi:

 🍴Rucola-vihersalaatti & yrttivinaigrette
🍴Tomaatti-mozzarellacaprese
🍴Lämminsavustettua lohta & tzatzikia
🍴Feta-pinaattipiiras
🍴Kana-ceasarsalaattia
🍴Pestolla maustettua pastasalaattia
🍴Vesimelonia ”mojito”
🍴Ciabattaa & tuorejuustoa

🍓Mansikka-limekakku

Alkuun tarjosimme rosékuohuviiniä ja rose Pommaccia. Ruoan kanssa oli vettä, mehua, Cola zeroa, vissyä, valkoviiniä tai roséta. Alunperin mietittiin, että kyllä 2,5 tuntia on riittävä aika sukulaisten vierailulle, mutta lopulta kävi niin, että jouduimme hienovaraisesti ohjaamaan sukulaiset ulos uusien vieraiden tieltä 😉 No ei, olisivathan he pidempäänkin istuneet, mutta tilanne oli se, että kutsuja lähetettäessä koronarajoitukset määräsivät laittamaan vieraat kahteen eri ryhmään ja esikoisella jatkui illasta vielä juhlat kavereiden kanssa muualla, niin piti tiivistää.

Viimeiset vieraat lähtivät kahdeksan jälkeen ja tiedättekö, että siinä ulkosohvalla jalat ylös nostaessani mietin, että jokainen pitopalveluun laitettu penni maksoi itsensä takaisin. Saimme miehen kanssa keskittyä juhlimiseen ja ystävien sekä sukulaisten kanssa juttelemiseen. Juhlat vaativat pitopalvelusta huolimatta etukäteisjärjestelyitä (tulipas kaiken muun hösäyksen lomassa muuten maalattua taloakin siinä sivussa kolmen vuoden pohtimisen jälkeen :D) ja päivän juttelemisen jälkeen sitä oli aivan naatti. Hetken mietin, että jos keittiö olisi tulvillaan tiskiä, niin ei tulisi mitään. Siitä huolimatta tänä aamuna väsy painoi. Mutta sen kesti, sillä huulilla on jälleen kestohymy. Joka ei ihan heti katoa.

Nyt mä menen yhdistelemään nuo upeat pionit yhdeksi kimpuksi ja nuuskuttelemaan kesäsadetta avoimesta ikkunasta. Säidenkin puolesta onni potkaisi juhlapäivänä ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. kuvia tuli otettua muutamia myös vieraiden läsnäollessa, mutta te saitte tällaisia ”riisuttuja” versioita, sillä en lähtenyt vierailta erikseen kuvauslupaa kyselemään 🙂


maanantai 15. kesäkuun 2020

Kesäiltana kotipihalla

0

MOIKKAMOI!

Ja pahoitteluni kuvatulvasta…puolet kuvista jäi vielä julkaisematta 😉 Tuntuu, että meidän piha on vasta heräilemässä henkiin. Siinä missä monessa vanhemmassa pihassa ekat kukat ovat jo kukkineet, niin meillä alkaa piha nyt vasta rehevöitymään. Tokihan istutukset istutettiin vasta viime vuonna. Mutta silti, odottavan aika on pitkä. En malta odottaa, että syreenipensaat ovat yhtä rehevät kuin naapurissa. Kun terassin viereen istuttamani kasvit valtaavat osin terassia. Kun luumu- ja omppupuu antavat satoa pakkaseen asti. Tokihan meillä on vielä nuo kaksi vanhaa omenapuuta, joista tulee kyllä omenoita. Toiset on talviomenia ja toiset kaneleita. Kaneli piti viime vuonna välivuotta. Toivotaan, että tänä vuonna innostuu taas tuottamaan satoa.

Viime vuonna pupujussi söi mun gladiolukset ja osan liljoista. Tänä vuonna vielä (kopkop) ne eivät ole maistuneet ja hei pensasmustikatkin ovat saaneet olla rauhassa. Ruusuun puhkeaa pian kukka, toivottavasti jaksaa kukkia rippijuhliin asti. Muutenkin uskon, että tuolta mun perennapenkistä saa silmäniloa juurikin h-hetkeen.

Jokailtaisiin toimenpiteisiin kuuluu kukkien kastelu. Siinä samalla on tullut viime aikoina pikaisesti huljutettua terassia. Siitepölyä on ihan järkyttävät määrät ja tuntuu, että ihan tuolla perusvesiletkulla ei juuri tee mitään muuta kuin vello siitepölyä edes takaisin laudoilla 🙂 Eli odotamma siitepölykauden loppumista.

Eilen illalla näitä kuvia kymmenen jälkeen räpsiessäni mietin, kuinka paljon piha on muuttunut siitä, mitä se oli vielä kolme vuotta sitten. Se oli viehättävä aiemmin, mutta nyt se on meidän näköinen. Sellainen, että tunnistan sen oman kotini pihaksi. Toivotaan, että nämä ihanat kesäilmat jatkuvat koko kesän, niin piha pääsee täyteen käyttöasteeseensa.

Huomaan muuten, että musta on tullut kesäiltanautiskelija aiemman kesäpäivänautiskelijan sijaan. En tiedä onko se taas tää ikä vai mikä, mutta kun aurinko ei enää porota ihan täydeltä terältä on just hyvä olla. Maria 25 v. ei olisi tätä lausetta allekirjoittanut 😀 Maria 25 v. olisi myös nukkunut kuin tukki tuolla peltikaton alla, kun mittarissa on sisällä liki 30 astetta. Maria 44 v. harkitsee vakavasti ilmalämpöpumpun ostamista. Tai miettii, että miksei sitä ostettu jo viime vuonna.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


tiistai 02. kesäkuun 2020

Kesäsuunnitelmia v. 2020

23

HIPSHEI IHANAT

ja hei vitsit; siinä missä voisi kuvitella, että kesäsuunnitelmiin kuuluu lomaa blogista, niin mun kohdalla sellaisia suunnitelmia ei ole. Ihan sen takia, että te (ja tämä blogi) annatte mulle niin paljon ♥ Ollaan käyty muutamien kanssa varsin hedelmällistä viestinvaihtoa IG directissä eilisistä luonteenvahvuuksista. Ihana huomata, että saan teidätkin innostumaan hyvinvoinnin sellaisista osa-alueista, jotka eivät ihan heti tule mieleen hyvinvoinnista puhuttaessa.

Mitäs kesäsuunnitelmia tänä hieman erilaisena kesänä voisi olla? Meillä on sinänsä vähän erilainen kesä tulossa, että luvattiin esikoiselle, että kun täyttää 15 vuotta, niin saa aina silloin tällöin jäädä kaupunkiin meidän muiden mökkeillessä. Ihan erossa esikoisesta en suostu olemaan koko kesää, joten voipi olla, että tänä kesänä meidän mökkeilyt tulee olemaan lyhyempiä pyrähdyksiä ja kotonakin tulee vietettyä aikaa. Sen lisäksi haaveilen muutamista jutuista kesän varalle.

Yhteistä kesälomaa meillä on miehen kanssa vasta heinäkuun puolesta välistä alkaen, mutta jotenkin sitä ajattelee, että ei haaveiden tarvitse olla niin suuria, että niihin varsinaista lomaa tarvitsisi. Iltapäivä tai päivä silloin tällöin esimerkiksi viikonloppuna riittää.

Mun kesälomahaaveet lähtivät lentoon ajatellessani, että mitkä olisivat sellaisia asioita/paikkoja, joita en ole ikinä/pitkään aikaan tehnyt tai joissa en ole ikinä/pitkään aikaan käynyt.

Kesäinen Porvoo
Olen käynyt Porvoossa tasan kerran ja senkin eräänä marraskuisen pimeänä loskapäivänä. Uskon, että kesäisellä Porvoolla on paljon annettavaa. Samaan syssyyn voitaisiin käydä sukuloimassa miehen sukulaisilla.

Vanha Rauma
Mä en ole ikinä käynyt Raumalla. Kesäisen Rauman puutalot houkuttelevat ihan hirmuisesti. Eihän meiltä nyt ajakaan Raumalle kuin reilun tunnin. Sekä Rauma että Porvoo houkuttelevat jo ihan kameran linssinkin läpi 😉

Hanko näin aikuisiällä
Kun olin pikkutyttö vietimme parina kesänä aikaa Hangossa vanhempieni ja kummitätini kanssa. Muistaakseni majoittauduimme johonkin isoon keltaiseen majataloon. Muuten Hangosta ei ole mitään mielikuvaa. Päiväreissuna aika pitkä, niin kuin tuo Porvookin, joten tytöt voisivat jäädä koiravahdeiksi kotiin.

Terassikierros ystävien kanssa
Tästä ollaan jo alustavasti sovittukin (terkkuja K ♥). En muista koska olen viimeksi käynyt terasseilla pitkän kaavan mukaan. Eihän tähän tarvita kuin yksi helteinen heinäkuun päivä ja se rakas ystäväpariskunta saman pöydän ääreen.

Picnic Koskipuistossa
Siitä on reilu parikymmentä vuotta, kun olen viimeksi ollut picnicillä Koskipuistossa. Tai ylipäätään picnicillä kaupungilla. Silloin eväänä tosin taisi olla vain opiskelukaverin kanssa jaettu kyykkyviinipullo. Nyt voisi ottaa jotain ruokaakin mukaan. Ja ystäviä!

Puistojooga
Tahmelan rannalla kuulemma järjestetään. Tästä pitää itse asiassa ottaa heti selvää, sillä mikäs sen ihanampaa kuin luonnon ja joogan yhdistäminen!

Puolimaraton
Seitsemisen vuotta sitten tuli juostua ja paljon. Piiitkiä lenkkejä. Jossain vaiheessa juoksu vähän jäi ja nyt olen koukuttunut siihen taas uudelleen. Mihinkään julkiseen puolimaratoniin en ajatellut osallistua (järjestetäänköhän niitä edes näinä aikoina?), mutta elokuulle kalenteriin olen lyönyt puolimaratonin tsemppaamaan tässä juoksuharrastuksessa. Silloin 6-7 vuotta sitten kellotin sen aikaan 1.51, mutta nyt en juokse aikaa vastaan. Pääasia, että jaksan juosta tuon matkan ja nautin joka askeleella.

Makuuhuoneen tapetointi
Mä olen äiskän kanssa aikoinaan tapetoinut jonkun verran ja muistan sen olleen ihanaa puuhaa. Makuuhuone on kaivannut vähän kodikkuuden lisäämistä ja aina silloin tällöin olen ollut aikeissa ryhtyä maalauspuuhiin. Mutta tänä kesänä (kenties jo ensi viikolla, kun mulla on eka lomapätkä) ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tapiseerata seinät. Haastetta tuossa riittää vinon katon ansiosta ja haaveilemani kohdistettavan tapetin ansiosta, mutta hei, mitä olisi kesä ilman haasteita 😉

Helvetinjärven kansallispuisto
Ollaan kierretty aika paljon mökin lähellä olevan Seitsemisen maastoissa, joten nyt voisi vaihtaa vähän maisemaa. Samalla suunnalla on Helvetinjärven kansallispuisto, johon on suunnitelmissa päiväpatikoinnit ja makkaranpaistot laavulla.

Suppailu
Mä en ole ikinä mennyt sup-laudalla. Tytöt ovat sellaista mökille kinunneet ja kyllä mulle sopii. Peilityyni järvi ja suppailu auringonlaskiessa kuulostaa ihanalle.

Viikinsaari
Siitä on vuosia aikaa, kun ollaan oltu viimeksi Viikinsaaressa. Tänä kesänä pitää ottaa reissu uudelleen. Ostaa Laukontorilta mansikoita ja herneitä evääksi ja nauttia kesäisestä ilmasta laivan kyydissä. Käydä Ravintola Viikinsaaressa lounaalla ja palata kotiin.

Ai niin ja kesäsuunnitelmiin kuuluu toki yksien rippijuhlien järjestäminen, yhden laiturin korjaaminen ja yhden terassin rakentaminen. Voiskohan tähän kesään anoa jostain lisää päiviä? ♥

Millaisia kesäsuunnitelmia siellä on? 🙂

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,


keskiviikko 27. toukokuun 2020

Tervetuloa kesä – terassi on kalustettu!

6

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Veke.fi kanssa.

 

KAUNISTA KESKIVIIKKOA IHANAT!

Olinkin jo unohtanut, millaista on istua hämärtyvässä alkukesän illassa omalla terassilla. Upottavan sohvan syleilyssä. Lintujen sirkuttaessa taustalla ja oranssin auringon kuultaessa maiseman. Orastavia istutuksiani katsellen. Vehreästä ja lämpimästä kesästä haaveillen.

Nyt se on kuulkaa vihdosta viimein valmis. Tai ei ehkä koskaan valmis, mutta ainakin rutkasti viihtyisämpi sisustettuna kuin aiemmin. Terassimme ehti olla kaksi vuotta pääosin läpikulkupaikkana ja varastona. Kyllä siellä grillattiin ja ruokailtiinkin välillä. Ilta-auringossa ja usein selkä kaaokseen päin.

Ero entiseen on huima. Kaupallisen yhteistyön myötä Veken kanssa meillä on nyt iso kulmasohva, johon saa halutessaan tehtyä divaanin pöydästä, joka muuttuu käden käänteessä rahiksi. Vanhan talon henkeen sopivampi polyrottinkinen ruokailuryhmä, jonka tuolit kutsuvat istumaan iltaa pitkän kaavan mukaan. Mahdollisuus saada terassista vielä kodikkaampi kukkaistutusten ja tekstiilien avulla.

Terassimme suurin haaste sisustuksen suhteen on sen koko. Terassilla on kokoa noin 70 neliötä. Silloin kun sen rakensimme mietimme kaikkia ihania mahdollisuuksia, joita iso terassi antaa. Näin jälkikäteen ajateltuna, vähemmälläkin olisimme pärjänneet. Mutta nyt kalustettuna, tykkään ihan mahdottomasti ajatuksesta, että ruokailulle on oma tilansa ja sohvalötköttelylle omansa. Silti ne ovat niin lähellä toisiaan, että keskustelu onnistuu ruokailijoiden ja sohvapötköttelijöiden välillä.

Veken laajaa puutarhakalustevalikoimaa selaillessani sen jo tiesin; polyrottinki tulee olemaan meille paras vaihtoehto. Kodikaskin vaihtoehto vanhan omakotitalon pihaan. Niin ihanilta kuin vaaleat sohvanpäälliset ulkosohvissakin näyttävät, niin olen oppinut sen, että ellei koiraa ole opetettu pysymään pois sohvalta, niin kannattaa valita tummemmat sohvanpäälliset. Ja mikäs siinä, pääasia että tuo karvainen sylikoira saa nauttia perheen kanssa kesäilloista, eikö? 🙂

Polyrottinkisten sohvien valikoima on Veken verkkokaupassa laaja. Niin laaja, että harkitsin päätöksen kanssa pitkään. Toisaalta, hyvin harkittu kannatti, sillä emme voisi olla tyytyväisempiä ostamaamme Hillerstorp Madison -kulmasohvaan. Koska rakastamme sohvapötköttelyä, niin valitsimme siihen mukaan sohvapöydän, joka toimii tarvittaessa myös rahina. Näin sohvan toiseen päätyyn saa mukavan divaaniosan. Meidän nelihenkinen perhe mahtuu kerralla sohvalle oikein mainiosti. Karvakorva pitää huolen, että hänellekin löytyy paikka. Ainakin sylipaikka.

Mikäli jossain vaiheessa tulee tarvetta isommalle sohvaryhmälle, niin sohvaan on helppo ostaa lisäkappaleita. Tilaahan tuossa terassilla olisi vaikka isolle u-malliselle sohvalle.

Tykkään ajatuksesta, että polyrottinki on säänkestävä, huoltovapaa ja kestää vuodesta toiseen kauniina. Nuo sohvan muhkeat vettä hylkiväksi käsitellyt istuintyynyt ja pehmusteet takaavat sen, että sohvalla viihtyy pidempäänkin. En olisi ikinä uskonut, että ulkosohva voi olla yhtä mukava istua kuin sohvat sisällä. Tämä meidän Hillerstorp on! Illan hämyssä tekee vaikeaa lähteä sisätiloihin.

Alunperin meillä ei ollut tarkoitus uusia ruokailuryhmää, mutta koska vanha ruokapöytä saa uuden kodin heti rippijuhlien jälkeen, niin päädyimme ostamaan myös ruokailuryhmän. Veke.fi:ssä on kattava valikoima 6-8 hengen ruokailuryhmiä. Aiempi ruokapöytämme oli kahdeksalle hengelle mitoitettu, mutta eipä meitä kertaakaan tainnut kahdeksaa pöydän ääressä olla. Sen takia ajattelimme, että kuuden hengen ruokailuryhmä toimii meillä vallan mainiosti!

Siinä missä sohvan kanssa tuli valinnanvaikeuksia, iskin silmäni välittömästi kauniiseen polyrottinkiseen Vila Orust -ruokailuryhmään. Jokin tuolien muotokielessä kiehtoi aivan valtavasti. Tuo kaareva selkänoja yhdistettynä vettähylkivään pehmustettuun istuimeen tekee sen, että ruokapöydän ääreltä ei halua nousta ylös. Kuten sohva, niin myös ruokailuryhmäkin oli just niin ihana luonnossa kuin kuvissakin. Ruokapöydän kuusi tuolia mahtuvat sen sivuille, mikä tekee sen, että molempiin päihin pöytää mahtuu tuolit. Näin ruokapöytä muuttuu hetkessä kahdeksan hengen pöydäksi. Pöytä on alumiinirunkoinen, mikä tekee siitä varsin kestävän.

Kun minulle soitettiin viime perjantaina toimitusajasta yllätyin. Justhan nimittäin olin tuotteet tilannut Veke.fi -verkkokaupasta ja nyt niitä jo oltaisiin tuomassa. Erittäin nopeaa toimintaa! Suomalainen perheyritys Veke Kaluste sijaitsee Ranualla, josta tuotteet saapuivat muutamassa arkipäivässä tänne Tampereelle.

Hieman aluksi jännitin, olinko valinnut sellaiset polyrottinkikalusteet, joiden polyrottingin sävyt menevät keskenään yhteen. Tuotteet kun valitsin kahdesta eri sarjasta. Mutta hei, huoleni oli turha –  nämä nimittäin mätsäävät täydellisesti.

Terassille jäi vielä tilaa auringonotolle sekä isoille istutusruukuille näyttävine kasveineen. Tuo monta vuotta sitten lahjaksi saamani auringonottotuoli alkaa olla parhaimmat päivänsä nähnyt. Seuraavana hankintalistalla onkin kaksi auringonottotuolia. En saa mielestäni kauniita polyrottinkisia Vila  Aurinkotuoleja, jotka sopisivat meidän olemassa oleviin kalusteisiin täydellisesti. Myöskään aurinkovarjoa ei kehtaa juurikaan pitää auki, sillä se on ajan saatossa kokenut kovia eikä pinttynyt lika enää lähde pois. Pitänee tehdä päätös nopeasti, sillä Veken verkkokaupassa on tällä hetkellä huimia tarjouksia puutarhakalusteista!

Terassi on parhaimmillaan kuin yksi lisähuone. Meille terassi toimittaa kesähuoneen virkaa. Kesäkuumalla sisätiloissa on liian lämmin. Elämä siirtyy ulos. Ja hei, mikäs sen sinne siirtyessä. Viihtyisästi kalustettu terassi houkuttelee puoleensa. Lämpimät kesäpäivät ja lempeän helteiset kesäillat – bring it on! Olemme valmiita. Vielä kun tuo omenapuu terassin vieressä puhkeaa kukkaan  ♥

KESÄTERKUIN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »