ILTAA IHANAT!
Se on jännä juttu, miten sitä herkistyy joka vuonna näin itsenäisyyspäivän alla. Ei siihen tarvita kuin ajatuskin siitä, kuinka hyvin meillä on asiat. On juu epäkohtia, tiedän sen, mutta noin pääpiirteissäin meillä on asiat ihan himskutin hyvin. Sanonta ”Välillä täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle” pitää täysin paikkansa. Muistan kun vuoden Suomesta pois oltuani ajettiin Helsinki-Vantaalta aamuyöllä kotiin kohti Tamperetta enkä voinut olla kyselemättä äidiltä, että onko täällä aina ollut näin vehreää? Onko kesäyöt aina olleet näin valoisia? Eikö täällä oikeasti ole liikenneruuhkaa moottoritiellä (no daah, kello oli ehkä 04.27 :D)? Tuona hetkenä harmitti eniten se, että huomasin kadottaneeni osan tästä kauniista kielestämme. Äidinkielestäni. Kielestä, joka vielä lentokoneessa kuultuna oli kuulostanut maailman juntimmalta. Josta olen jälkeenpäin ollut ihan mielettömän ylpeä ja onnellinen.
Minun Suomessani parasta ovat neljä vuodenaikaa. Kesä ja talvi. Parasta on kesäinen Helsinki ja Lapin jylhät tunturit. Sekä kaikki siltä väliltä. Turvallisuus ja tieto siitä, että tytöt voivat kävellä kouluun rauhassa. Että vauvat saavat turvassa nukkua päikkäreitään autokatoksessa. Ihmiset. Kaikessa pessimistisyydessään ja melankolisuudessaan. Eteenpäin suuntautuvine katseineen ja periksiantamattomuudessaan. Rehellisyys ja jollain kiehtovalla tavalla karu realistisuus. Siinä, missä jossain vaiheessa pidin meitä epäsosiaalisena ihmiskuntana on viime vuosina auennut minulle. Se ei välttämättä ole meidän pahe, vaan kertoo siitä, että ei kattokaa turhaa höpistä. Sanotaan, kun on asiaa. Suomalainen sisu, joka vie meidät vaikka läpi harmaan kiven. Puhdas luonto ja raikas ilma, jota hengittää. Ilmainen peruskoulutus ja kouluruokailu.
Ihan vain muutamia mainitakseni. Suurimpana kiitollisuuden aiheena näin 100-vuotisjuhlan aikaan on se, että olemme itsenäisiä. Ei sitä pieni ihminen saata kuin arvailla, mitä kaikkea tuon eteen on tehty. Suuri kunnioitus heille, jotka taistelivat. Huomenna illalla sytytämme ikkunaan kaksi kynttilää; toisen niille, jotka palasivat rakkaittensa luo ja toisen niille, jotka eivät koskaan palanneet ♥
Mutta itsenäisyyshumusta tarjoiluvinkkiin huomiselle. Vielä ehditte kauppaan, eikö? Meillä ainakin oli koko tuo läheinen kauppakeskittymä niin tukossa, että huhhuh. Onneksi aineita saa pienemmästäkin kaupoista. Eli blinipannukakkuun, jonka tein Soppa365 -ohjeella. Puolikkaan pohjan, koska syöjiä oli vain kaksi. Smetanan jätin sellaisenaan ilman sitruunaa. Pohjan alkuvaiheen olisi voinut tehdä reilusti etukäteen jääkaappiin tekeytymään ja sitten juuri ennen h-hetkeä lisätä kananmunat ja voin. Muta hyvää oli näinkin! Taidanpa tietää, mitä meillä syödään isolla porukalla uudenvuodenaattona 🙂
Nyt siivoushommiin, että miehen on kivempi tulla kotiin reissusta ja sitten kuvailemaan pikkuisia joulukorttikuviin. Haaveilen myös pitkästä kävelylenkistä tuon yhden karvaturrin kanssa. Ulkona on oikein talven satumaa; lunta tulee taivaan täydeltä!
IHANAA ITSENÄISYYSPÄIVÄN AATTOA,
Suklaapelti tai usemmille teille tutummin mokkapalat, on minulle se mieluisin suklaaherkku. Klassikko, kuten Van Houten -kaakaojauhokin. Vaikken fanaattinen suklaan suhteen olekaan, niin suklaapelti katoaa parempiin suihin alta aikayksikön. Täyteläinen, suklainen eikä liian makea. Kampanjan tiimoilta kehittelin mokkapalamakumaisen suklaakakun. Herkun joka taipuu jälkiruokapöydästä aina juhlapöytään asti.
Nirheä aina ohi mennessäsi palanen banaanileipää ja nauti elämästä! Huomaan, että mieltymykseni tummanpuhuviin kuviin pääsee oikeuksiin näin marraskuussa. Valoa kun ei kertakaikkiaan pilvisinä päivinä ole, niin täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä synkästä ajanjaksosta. Korostaa kuvissa tummanpuhuvaa tunnelmaa ja huokaista helpotuksesta, että ainakaan vaaraa kuvien ylivalottumiseen ei ole 😉 Näin positiivisesti ajateltuna. Toivottavasti sielläkin hei marraskuu sujuu mukavissa merkeissä 
