joko on ruokasuunnitelmat lauantai-illalle lyöty lukkoon? Jos ei, niin tässä pukkaa vinkkiä. Meidän eilisiltaiset ruoat meni parempiin suihin alta aikayksikön. Tosin tuota valkosipulileipää ei ihan kerralla jaksettu syödä 🙂 Selasin yksi ilta viime viikolla Lauantaina lautasella -keittokirjaani ja sieltä bongasin tuon salaatin idean. Monelle teistä lukijoista on varmasti käynyt jo selväksi, että syön ilmakuivatun kinkkuni uunin kautta rapeaksi paistettuna. Mun suuhuni se vain maistuu ilman uunia liian sitkeältä. Valkosipulileipä on sellainen, jota mies grillasi ekan kerran viikko sitten. Eilen ei tosin laitettu grilliä päälle, mutta uunissa grillivastuksen alla se tuli ihan samanlaiseksi kuin grillissä. 

– viipaloi leipä ohuiksi viipaleiksi. 

– sekoita voi, valkosipulimurska ja merisuola.

– voitele leivänsiivut molemmilta puolin.

– kokoa takaisin kokonaisen leivänmuotoon. 

– vuoraa alusta foliolla ja tee foliosta leivälle huppu.

– grillaa grillissä tai uunissa grillivastuksen alla noin 10 minuuttia. 

(mä otin eilen foliohupun loppuvaiheessa pois, niin leipä sai hieman väriä pintaansa)

– kiepsuta kinkun siivut päärynälohkojen ympärille ja paista 250 asteessa grillivastuksen alla noin 8-10 minuuttia, kunnes kinkku on rapeaa.

– sekoita kulhossa salaatit, balsamico ja öljy.

– asettele salaatit lautaselle ja uunista tulleet päärynät salaattipedille.

– pirskota päälle mustapippuria myllystä

– murustele salaatin päälle sinihomejuustoa tai tarjoa se isompina palasina lautasen reunalla.

– enjoy!

***************************************************

Eihän tämä ruoka ihan kevyimmästä päästä ole ja yleensä mua äklöttää ranskanleipä jo ajatuksenakin. Mutta tässä muodossaan oli kerrassaan vastustamaton. Noita grillattuja kinkkupäärynöitä olisin syönyt tuplasti enemmän. Päärynä makeutui uunissa ja sopi hyvin syötäväksi vähän lämpöisenäkin.Nyt jatkamaan siivouksia. Tein tänään havainnon, että joku on tiputtanut mun buddhan pään ja siitä se päätötterö on tökerösti liimattu kiinni. Ehkä purkalla. Salapoliisityö jatkuu. Kukaan ei ainakaan ole vielä tunnustanut 🙂 Onneksi ei ollut kallis patsas ja nyt kun olen saanut ylimääräisen purkan/kuivuneen liiman pois tursuilemasta niin eipä tuota juurikaan edes huomaa. Siivouksien jälkene luvassa taas kisakatsomoa. Hyvä Tappara!

ja sorry, että kommentteihin vastaamiset ovat vähän kestäneet. Nyt ne on hoidettu kuntoon! Ja olenpas taitanut unohtaa linkittää Facebookin puolellekin postauksen tai pari. Ihan hirmuinen kiirus ollut. Tai siis hirmuinen kiirus tarkoittaa tässä tapauksessa asioiden priorisointia 🙂 Mies on ollut alkuviikon reissussa ja me ollaan tytsyjen kanssa vietetty laatuaikaa. Nukuttu siskonpedissä ja pelailtu Unoa. Ihasteltu orastavia rairuohon alkuja (miten pienestä lapset saa onnelliseksi!) ja nautittu valoisista illoista. Myös pikkuinen, tuleva kummipoika on saanut tulevalta sylikummilta sylittelyä.

Mullahan on tapana tehdä näitä piiraita ja kakkuja, jossa on kirpsakka täyte ja sitten marenkia päällä. Itselleni tuo makuyhdistelmä jostain syystä uppoaa ihan täysillä! Omenasta ja raparperista niitä on viime aikoina tullut tehtyä, joten siitä olikin jo jonkin verran aikaa, kun olin käyttänyt täytteessä sitruunaa. Sitruunainen marenkipiiras on oiva jälkkäri esimerkiksi pääsiäisenä kahvipöytään. Alkuperäisessä reseptissähän käytetään usein limettiä, mutta mulla oli sitruunoita kotona niin en jaksanut lähteä hakemaan erikseen limettiä.

– murskaa keksit ja sekoita sulatetun voin joukkoon

– vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat

– painele keksivoiseos vuoan pohjalle ja reunoille

– paista 175 asteessa 10 minuuttia

– jäähdytä (mulla tais tämä vaihe jäädä välistä, sillä pohja ei rapsakoitunut…)

– vatkaa sähkövatkaimella noin viiden minuutin ajan

– kaada pohjan päälle ja paista uunissa 175 asteessa 15 minuuttia

– vatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset kovaksi vaahdoksi

– lisää sokeri ja vatkaa, kunnes kiiltävää ja jämäkkää massaa

– lisää täytteen päälle ja paista 200 asteessa noin 8-10 minuuttia, kunnes marenki alkaa ruskettumaan.

– jäähdytä ja laita jääkaappiin. Parasta seuraavana päivänä.

…mä en malttanut jäähdyttää, joten pohja ei ollut tarpeeksi rapea omaan makuuni!

*************************************

Tuo kakku vaikuttaa reseptin mukaan paljon suuritöisemmältä kuin itse asiassa on. Kuten aiemminkin todettu, niin mulla ei kärsivällisyys riitä sellaisiin liian monimutkaisiin leipomuksiin. Joten trust me, tämä on helpoimmasta päästä 🙂 Loppuviikosta, viimeistään perjantaina luvassa astiajuttuja ja alennuskoodi ihanaakin ihanampaan verkkokauppaan. Stay tuned! 🙂

Nyt nauttimaan valoisasta illasta pikaiselle juoksulenkille. Vähän iIllemmalla sitten nautin siitä,
että koko perhe on taas kotosalla.  Ilta kuluu leppoisasti wingsien ja Tapparan pelin merkeissä.

linnut laulaa jo heti aamusta ja muutenkin ulkona on ihan keväinen tuntu. Lumet näyttävät sulavan silmissä. Jotenkin sitä vielä toivoisi talvea, mutta huonolta näyttää 🙂 Meillä esikoinen nukkuu ja kuopus on yllätysyökylässä veljen perheellä naapurissa. Rauhallinen lauantaiaamu meneillään. Reilun tunnin kuluttua lähdemme käymään puunkaatajan kanssa möksällä. Hän saa kyllä sitten mennä ensin mönkijänsä kanssa ja jos jää kestää mönkijää niin sitten suostun vasta menemään perässä. 

Piti jo viikolla postailla teille ihan älyttömän herkullinen Nanaimo Barsien resepti. Nämä ovat kokolailla syy siihen, miksi lihoin vaihtarivuoden aikana Kanadassa sen 14 kiloa. Sellaisiin mittoihin, että pappavainaakin kysäisi, että ”Maria, onkos suhun iskenyt sikotauti?”. No joo, poskiperät olivat vähän lihoneet 😉 British Columbiassa on Nanaimo niminen kaupunki, josta nämä herkut ovat kotoisin. Alla oleva resepti toimii, mutta joku siitä jäi puuttumaan. Tai sitten aika on kullannut muistot ja makunystyrät eivät ihan päässeet tositoimiin. Alkuperäinen resepti on täältä, tein siihen pientä hienosäätöä.

-sulata voi kattilassa ja lisää kaakaojauhe, sokeri ja kokoajan sekoittaen muna. 

Sekoita liedellä, kunnes seos paksunee (1-2 mins).

-ota kattila pois liedeltä ja lisää muut aineet.

-painele voidellun (noin 25×25 cm) vuoan pohjalle.

-laita jääkaappiin tunniksi

-vatkaa voi kuohkeaksi

-lisää muut aineet ja lisää pohjakerroksen päälle vuokaan

-laita jääkaappiin kovettumaan noin 30 minuutiksi

-sulata suklaa ja voi kattilassa, levitä vuokaan.

-laita jääkaappiin jähmettymään.

Mulla tuli tuota päällyskerroksen suklaata omaan makuuni hiukkasen liikaa, mutta suklaafanaatikolle uskoisin tämän uppoavan tälläisenään. Keskikerroksen tein tuplana (eli 2x ohjeen aineet), mutta voi olla, että yksinkertaisella ohjeellakaan keskikerroksesta ei tule liian littanaa 🙂 Nämä ovat niin styrkkaa tavaraa nämä Nanaimo Barsit, että ihan pienen pieni palakin riittää viemään sen makeannälän. Tuosta reseptistä siis tarjoilisi jo reilulle kymmenelle hengelle kahvipöytään makeat. 

Kuvissa vilahtelee myös tuo Marjan blogista bongaamani Nicholas Vahén leikkuulauta. 

Jota en kyllä leikkuulautana raaski käyttää. 

Se menee hyvin tarjoilualusena ja kuvaustarpeisiin se on vallan mainio 🙂

Voisin tehdä postausta joskus näistä mun tarjoilualusista, 

niitä kun on kaapit väärällään ja te niistä aina silloin tällöin kyselette.

Nyt mökille; mä näen painajaisia siitä, että kun avataan mökin ovi, niin lattia kuhisee hiiriä. 

Huh. Toivottavasti ei pidä kauhoskenaario paikkaansa 🙂

Voi kyllä, se on täällä jälleen; viikon ihan ensteks paras hetki. Masu täynnä ruokaa ja yhden viinilasillisen tuoma raukeus on vallannut ihan koko kropan päästä varpaisiin. Lapset tyytyväisinä (paitsi yksi, jolla ei ole yökyläkaveria) touhuissaan, koko perhe (+ 1 yökyläläinen) kotona. Viikonloppu voi alkaa. 

Mä en juurikaan syö perunaa, mutta silloin tällöin sitä tekee mieli uuniperunan muodossa. Aiemminkin fredagsmys-postauksissa on vilahdellut uuniperunat, joten ”same same but different” -meiningillä mennään 🙂 Uuniperunoiden täytteet tein jälleen extempore eli ensimmäiseen tuli Creme bonjour valkosipulipurkki (ei juusto vaan sellainen isompi purkki) sekä katkarapuja. Toiseen tuli kermaviilipurkki, salamia, sinappia, pippuria ja suolaa. Lisäksi kolmantena vaihtoehtona oli ehtaa voita ja sormisuolaa. Fuusiokeittiössämme uuniperunoiden kaveriksi tein aasialaisvaikutteisen salaatin. Aineet heitin sekä salaattiin että kastikkeeseen siltä pohjalta, mitä jääkaapista löytyi:

Tavallinen salaatti olisi jo tuossa ajassa ”lätsääntynyt” jääkaapissa , mutta tuossa mun uudessa intohimossani eli lehtikaalissä ei tätä vaaraa ole. Enää se ei maistu sipseinä, mutta näin salaatissa se antaa kivasti rakennetta.

Viikonlopulle ei ole mitään pakollista ohjelmaa; äidin kanssa matto- ja sisustusesinekaupoilla käymistä, ulkoilua, urheilua (mä oon aivan koukuttunut endorfiiniin), yhdessäoloa ja päikkäreitä. Niin ja työhakemusten läpikäyntiä sekä pariin työsähköpostiin vastaamista. Blogin kautta tulleisiin sähköposteihin ja yhteistyöehdotuksiin yritän myös ehtiä vastaamaan jossain välissä 🙂

Nyt lueskelemaan tuon pienimmän kanssa, jonka näppylät ovat onneksi kuivuneet kasaan 

lääkityksen avulla ja joka pääsee huomenna ulos serkkujensa kanssa leikkimään. 

Viiden päivän karanteeni on onneksi ohi!

toivotellen,

PS Kiitos kullannuppuset kommenteista sohvapostauseen, vastailen viimeistään vklopun aikana, 

ehkä jo tänään myöhemmin 🙂