Tiedättekö sen tunteen, kun makuaisti maistaa jonkin maun, johon on himo ja tulee pakottava tarve saada just siltä maistuvaa ruokaa? Sellaisen odottavan, jännän tunteen, että mitäköhän tästä nyt oikein tulee, kun yhdistelee aineita keskenään… Ja sitten kun se kokeilevan keittiön tuotos maistuu juurikin tuolta maulta, jonka olet makunystyröissäsi kuvitellut? Osui ja upposi! Mulla on todellakin joku päälle jäänyt dagenefter, sillä eilen aloin himoita ihan järjettömästi chiliä ja jauhelihaa. Chililihapullia. Mietin, että miten sellaiset saisin aikaan. Kunnes hokasin. Helposti ja vähillä raaka-aineilla.

-murskaa fetajuustokuutiot haarukalla ja pilko tarvittaessa chilin palat pienemmiksi

-sekoita maustetun jauhelihan joukkoon

-pyörittele lihapulliksi (mulla tuli 30 kpl)

-paista uunissa 225 asteessa 10 minuuttia, jonka jälkeen lyö uunin grillivastus päälle 

ja jatka paistamista noin 5-7 minuuttia, kunnes lihapullat ovat kauniin ruskeita.

Mä dippasin näitä Creme Bonjour pippurisekoitukseen, mutta toimii ilmankin. Lisänä mulla oli sitä samaa salaattia, mitä aina teen; lehtikaalia, salaattisekoitusta, parsakaalia ja avokadoa. Mitä enemmän vihreetä löytyy lautaselta, niin sitä enemmän elämä hymyilee. Kantsii kokeilla 🙂 Niin ja nuo tomskut; söin eilen jo puoli pussia ja tänäänkin on mennyt niitä jo varmasti kymmenen. Meidän sukulainen kasvattaa niitä ja toi eilen äidille, joka jakoi osan meille lapsille. Nuo tummemmat, rusehtavat, vasta hyviä onkin (ja kyllä punaisetkin kaupan tomaatit voittavat).

Meillä piti olla tänä iltana ohjelmistossa uusimpaan me&i-vaatemallistoon tutustumista, mutta aikataulut menivät hieman sekaisin; lapset oli luvattu viedä sirkukseen ja sehän on myös tänään. Joten akrobatiaa tiedossa iltasella. Ihanaa, en muistakaan koska viimeksi olisin ollut sirkuksessa 🙂

Keskiviikkoterkuin,

Unohdin koneen kotiin, mutta onnaahan tämä näin kännykälläkin. Vaikkakin ulkoasu postauksessa vähän kärsii. Oli kuulkaas pitkästä aikaa tänä aamuna sellainen olo, että tiesi ottaneensa yhden jägermaisterin eilen liikaa 😉 Mutta sen olon kärsin mieluusti, sillä mä en muista koska olis ollut noin hulvattoman hauskaa. Ja vielä työkavereiden kanssa. Martti Servo & Napander osoittautui loistavaksi bilebändiksi. Yökin oli ok, mutta Martti vei tällä kertaa pidemmän korren.

Lupailin ohjeita noille tarjottaville, joita viikolla tarjoilin. Hyvää ja helposti teemalla mentiin jälleen. Kinkkuhyrrät on olleet valikoimissa pitkään, mutta harvemmin niitä on viime aikoina tullut tehtyä.

Kinkkuhyrrät: 

Lehtitaikinalevyjä

Tomaattipyreetä

Palvikinkkusuikaleita

Juustoraastetta

Oreganoa

Pippuria

Suolaa

– sulata lehtitaikinalevyt ja levitä niille tomaattipyree,kinkkusuikaleet, juustoraaste ja mausteet

– rullaa taikinalevyrullalle lyhyestä sivusta ja leikkaa rullasta 6-7 palaa

– levitä palat lappeelleen leivinpaperin päälle ja voitele munalla

– paista 225 asteessa n. 12-15 minuuttia

Nuo leipäset, jotka tämän postauksen kuvissa on eroavat hieman niistä, joita tarjoilin Marjalle ja Sallylle, mutta näissä suolakekseissä oli täytteenä seuraavat kombot:

Vuohenjuustoa, mansikkaa ja balsamicoa

Maustamatonta tuorejuustoa, rucolaa, aurinkokuivattua tomaattia, fetaa ja pippuria

Tiistai-iltana täytteenä oli tillituorejuustoa, rucolaa ja aurinkokuivattua tomaattia ja toisena vaihtoehtona maustamatonta tuorejuustoa, mansikkaa ja balsamicoa. 

Leppoisaa lauantai-iltaa <3 toivottelee väsynyt, mutta kovin onnellinen Maria

Ja tervetuloa elokuu! Viitaten edelliseen postaukseen; taas tuntuu kuin olis minilomalla ollut, vaikka vietin parituntisen kauniista kesäillasta niinkin lähellä kuin omassa keittiössäni 🙂 Ei sitä kauaksi tarvitse lähteä saadakseen aivot narikkaan. Mies lähti äijäporukalla siiville (Tampereen kansallisherkku heti mustamakkaran jälkeen) ja tytsyt leikkivät naapurissa serkuillaan. Mulla soi kesäbiisilista parin vuoden takaa Spotifystä ja elämä hymyili. Elämä hymyilee aina keittiössä, kokeilkaahan! Ja johtuukohan tuosta vallan hyvästä fiiliksestä vai mistä, mutta ruoka maistui myös äärettömän hyvälle. Ehkä parasta ruokaa, mitä olen vähään aikaan tehnyt. Vaikka itse sanonkin 😉

Pari päivää sitten facebookia scrollatessani törmäsin johonkin mainokseen, jossa oli houkutteleva resepti. En nyt harmillisesti saanut lähdettä tähän laitettua, sillä se mainos on kadonnut taivaan tuuliin, mutta joku paleo-ruokavaliosivusto se oli. Jep, älkää kysykö enempää ko.ruokavaliosta, sillä en tiedä siitä mitään, muuta kuin että jos siinä saa syödä näitä herkullisia vuohenjuustolla täytettyjä avokadoja, niin mä ajattelin alkaa just sille ruokavaliolle 😀 Alkuperäisessä reseptissä oli käytetty pekonia, mut mä käytin taas sitä samaa vanhaa eli ilmakuivattua kinkkua. Riippuen muusta tarjottavasta, niin mielestäni yks avokadon puolikas riittää per syöjä, jos tarjolla on muutakin. Eli alla oleva ohje on kahdelle syöjälle.

– halkaise avokado ja poista kivi

– koverra puolikkaat lusikalla pois kuorestaan

– laita molempiin puolikkaisiin noin ruokalusikallinen vuohenjuustoa

– kiedo avokadon ympärille ilmakuivattu kinkku 

– pirskota päälle öljyä

– paista uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia, kunnes kinkku on rapsakka

Nuo varmaan toimivat lämpiminä parhaiten, mutta kyllä niitä kylmänäkin söi 🙂 Mies otti toisen noista jääkaappikylmänä kotiin tullessaan ja hyvin upposi. Koska olin syönyt päivällä puolikkaan parsakaalin ja pari tomaattia, niin illalla oli jo sen verran kova nälkä, että pelkät avokadot eivät olisi nälkää vieneet. Uusimmassa Yhteishyvän ruokaliitteessä näkyi herkullisen tomaattipiirakan ohje, jota sovelsin jääkaapista löytyvien aineksien mukaan (korvasin mm. parmesanjuustoraasteen fetajuustolla). Mulla on tomaattien kanssa ongelma; jos niitä ohjeessa sanotaan tarvittavan kolme kappaletta, niin mulla kuluu niitä viisi kappaletta. Sillä mä en voi sietää tomaattien puuosaa…tiedättekö, tuota kantapalaa, jossa on sitä kovaa? Liki 1/3 tomaatista jää näin ollen aina käyttämättä. Ei hyvä! Mä käytin myös eilen valmispiirakkapohjaa, mutta tehkää toki se itse, jos ehditte/viitsitte. 

-sulata ja taputtele piirakkavuokaan (voideltuun tai sitten leivinpaperilla vuorattuun)

– notkista tuorejuusto ja sekoita siihen kananmuna

– murusta seokseen fetajuusto

– lisää pilkottu valkosipuli & mausteet

– lusikoi täyte piirakkapohjan päälle

– viipaloi päälle tomaatit

– mä ripsotin päälle vielä kuivattua basilikaa

– paista 225 asteessa uunin keskitasolla noin 35-40 minuuttia 

(tarkkaile uuniasi, mun paistoajat on vähän sinne päin 🙂

********************************************

Ruoasta kauneudenhoitoon. Mä tilasin pitkästä aikaa ajan kasvohoitoon, kun mun ihoni on kesän ajan ollut kriisissä itsensä kanssa. Eilen töiden jälkeen siellä kävin ja taivastelin kosmetologille, että miten olin saattanutkaan antaa pari vuotta mennä ilman käyntiä hänen luonaan. Katsoi mun asiakaskorttia ja selvisi kuulkaas, että mä olin siellä käynyt viimeksi helmikuussa 2009! Tästä lähtien pakko alkaa käymään ainakin puolen vuoden välein. Sitä paitsi, eihän siitä nyt tule mitään, että mä hoidan ihoani tällä hetkellä liki samoilla tuotteilla kuin parikymppisenä. Kävi ilmi, että olin ehkä hoitanut ihoani liikaa ja liian styrkilla aineilla. Jo olikin aika päivittää hoitorutiinia. Keski-ikää lähestyvän ihmisen voiteisiin sun muihin. Reilun viikon päästä sitä ollaan taas askel lähempänä neljänkympin rajapyykkiä. Apua! Mutta musta tuntuu, että nykyään nelikymppiset on tosi nuorekkaita, eikö ookkin?! Ainakin silloin kun mun vanhemmat oli nelikymppisiä, niin ne tuntui ihan kalkkiksilta 😀

Nonniin, sitten ruokikselta takaisin töiden pariin. Tekstiä tuli taas sen verran, että te varmaan pärjäätte tällä viikonlopun yli? 😉 Meillä on suhailua mökille ja takaisin. Huomenna tullaan päiväksi takaisin kaupunkiin taloyhtiön pihatalkoisiin. Tosin mä ajattelin pitää omat talkoot ja laittaa terassia kuntoon; meillä on terde jäänyt ihan käyttämättä ja tunkee tällä hetkellä saniaisia lautojen välistä. Siinä osassa, johon ei laitettu kangasta alle. Ja voishan siihen vähän puunsuojaakin sutia ennen kuin laudat sanovat itsensä irti. 

Superihanaa viikonloppua,

Mansikat ja kesä. Kesä ja mansikat. Voittamaton yhdistelmä!

Hellureissan!

Kuinka on arki lähtenyt käyntiin? Täällä päässä jotensakin tahmeasti, mutta näin iltaa kohden helpottaa. Tajusin tänään töissä pidentäneeni oma-aloitteisesti eilisessä postauksessa lasteni kesälomaa viikolla 😀 Juu, sama kaksi viikkoa se on jäljellä kuin muillakin tamperelaisilla kirjoittamani kolmen sijaan. Aika rientää, joten syytä nauttia kesästä nyt kun se meillä on. Ihanainen työkaverini Jenni tarjosi nimpparipäivänään kielen mukanaan vievää mansikkakakkua. Aluksi emmin, että en kai mä nyt heti aamukahvilla kakkua voi ottaa, mutta mulle myytiin tämä teemalla ”Ikäänkuin aamukaurapuuroa söis mansikoilla”. No tuplasti parempaahan tuo on, vaikkei puurossakaan mitään vikaa ole. Tämä on sellainen kakku, jota on aivan pakko ottaa lisää. Paranee myös jääkaapissa. Osaltaan siksi, että mulla pohjasta tuli liian paksu, sillä luin ohjetta väärin *kröhm* Laitoin 3 rkl vehnäjauhon sijasta jauhoja 3 dl!!! No mutta, oli silti erittäin hyvää ja syötävää. Hiukkasen mietin, että miksi pohjasta tuli niin erilainen kuin Jenkkulilla. Sattuuhan sitä ja pääasia oli, että kakku upposi silti yhden päivän aikana 😉

Kysäisen Jenniltä, kun palaa viikon päästä töihin, että mistä lehdestä tämä alkuperäinen resepti oli ja tulen lisäämään sen tänne postaukseen sitten. Alkuperäisen kakun nimi oli ”Kaurapuuroa talon tapaan”. Mutta mä otin oikeuden vähän muokata sitä. Ihan alkuperäinen resepti on 1950-luvulta. Olettekos muuten huomanneet, että vanhat reseptit kestävät aikaa loistavasti? Musta tuntuu, että meidän äiti leipoo vieläkin ne parhaimmat lusikkaleivät sun muut jollain 1980-luvun resepteillä. Ja hyvin toimii!

–  sekoitetaan keskenään

– sekoitetaan keskenään

– vatkataan keskenään

-yhdistä aineet keskenään ja paista uunipellillä leivinpaperin päällä 225 asteessa kauniin ruskeaksi.

– vaahdota väliin kermaa ja viipaloi väliin ja päälle reilusti mansikoita

– kakusta voi tehdä kaksi tai kolmikerroksisen

********************************************

No siinä mielessä terveellisempi, että voita ei ole ja sokerinakin jos käyttää inkkarisokeria, niin on astetta terveellisempi. Kerman sijaan voi vaahdottaa Flora Vanillaa. En ollut aiemmin huomannut kaupassa tuollaisia isoja kaurahiutaleita. Ne ovat tämän se juju. Joten käyttäkää niitä. Alkuperäisessä ohjeessa sanottiin, että tavalliset kaurahiutaleet eivät toimi ja mun on se helppo uskoa. Nuo isot kaurahiutaleet muuten tuli meille jäädäkseen. Taidan käyttää niitä seuraavan kerran mysliinkin.

Mä ja mun ystävä Random number generaattori arvottiin Koiramäki-arvonnan voittaja ja onni suosi Maiskia kommentilla ”Mukana arvonnassa :)” Onnea Maiski, laitan sinulle ihan just sähköpostia! Kiitos vielä teille kaikille ihanille runsaasta osallistumisesta arvontaan.

ja alkanutta viikkoa,

Huhhellettä ja heipat ruokikselta!

Käyköhän kukaan täällä blogistaniassa näillä helteillä…no onpahan jotain syksyn varallekin sitten luettavaa. Joten jatketaan samaan epätasaisen tasaiseen postaustahtiin helteistä huolimatta 🙂 Pitkästä aikaa fredagsmysiä; tosin tämä onkin sellainen perjantaimyyssipostauksen lookalike. Kuvat ovat katsokaas keskiviikkoillalta. Helsingin reissun jälkeen nautin vähän aikaa auringosta takapihalla ja sitten tuli polttava himo päästä keittiöön pois auringosta. Vanhemmat lukijat saattavat muistaa mun himoni parsakaaliin. No se elää edelleen, mutta sen lisäksi on tullut himotus caprese salaattiin eli tomaatti-mozzarella-basilikasalaattiin. Sitä kuluu ihan kiitettävästi. Eikä todellakaan mistään laihismozzarellasta tehtynä vaan sellaisesta ehdasta juustosta ilman mitään rasvaprosenttihärpäkkeitä pakkauksessa 😀

Kuitenkin halusin vähän variaatiota tähän salaattiin ja koska raskaan golfkierroksen raatama mies oli hyvin, hyvin nälissään (tough life, eh? 😉 niin tein salaatista hieman varioudun, ruokaisamman version:

– paahda leivät ja leikkaa ne saksilla vähän pienemmiksi ympyröiksi (säästä reunapalat ja dippaa ne ruokaa tehdessäsi vaikka pestoon, niin kuin mä tein 🙂 tai osta valmiiksi pieniä pyöreitä ruisleipäsiä.

– viipaloi mozzarella ja tomaatit

– levitä paahdetuille ruiskiekoille pestoa (less is more -sääntö ei toimi tässä kohdin)

– lado päälle juusto- ja tomaattiviipaileita sekä basilikan lehtiä ja levitä halutessasi johonkin väliin vielä pestoa.

– lorauta koko komeuden päälle oliiviöljyä ja kierrä pippurimyllystä pippuria.

***************************************

Ja tämän varioidun salaatin lisäksi tarjolla oli, mitäs muutakaan, kuin sitä lempparisalaattiakin. Eli vanhaa tuttua; lehtikaalia, parsakaalia, rucolaa, avokadoa, cashew-pähkinöitä, balsamicoa ja öljyä. Toimii! Eikä tähän edes kyllästy. Jossain vaiheessa kaupoissa ei ollut saatavilla tuota lehtikaalia, mutta nyt sitä löytyi ihan Salestakin. Mökkikaupastakin sitä bongasin 🙂

Ette varmasti voineet välttyä huomaamasta tuota massiivista pippurimyllyä. Se oli alelöytö Granitista. Ja tuli tarpeeseen tämäkin. Sillä monta vuotta hyvin palvelleista Peugeotin pippuri- ja suolamyllyistä toinen (eli se pippuri) sanoi itsensä viime kesänä irti. Tähän iskin silmäni saman tien ja olihan se pakko ostaa. Pilkkahintaan, sillä raasu oli kokenut kovia ja siinä oli naarmuja, joista paistoi valkoinen maali. Tulin kotiin ja töpöttelin vedenkestävällä mustalla tussilla nuo valkoiset naarmut piiloon. Onhan tuo nyt vähän ”machomainen” ja nieli aika paljon pippureita sisäänsä, mutta tuo kivasti särmää keittiöön!

Helteistä nautitaan tulevana viikonloppuna mökillä, tänä iltana sinne suuntaamme ja huomenissa olisi tarkoitus askarrella laiturin toiseen sivuun sellainen köysiaita. Tai mulla on suunnitelmissa olla x-asennossa laiturilla ja katsoa, miten projekti etenee. Jep. Sunnuntaiaamuna suuntaamme sitten mökiltä Turkkuseen kesäteatterinäytökseen lasten kanssa. Joten katsotaan ehdinkö viikonloppuna lainkaan koneen ääreen. Jos en, niin se tietää vain sitä, että ensi  viikolla pukkaa postausta laiturista, vähän golfista (golfiin hurahtaneet miehen pelastus mökillä), sisustusjuttua ja luultavammin myös ruoka-aiheista postausta mahtuu myös johonkin väliin. Päivän asu postauksiakin toivottiin. Ja jahka helteet vähän helppaavat, niin sitä toivomaamme siivouspostausta on tulossa myös. Plus Anulle tarjoiluastiapostausta. Muistakaahan, että Instagram elää omaa elämäänsä ja siellä myös paljon kuvia blogin ulkopuolisesta elämästä. Minut löytää sieltä atmarias -nimellä. Tervetuloa seurailemaan 🙂

Tulipas taas tekstiä paljon. Ehkä se johtuu siitä, että olen tämän päivän yksin toimistolla 

– ei ole juttuseuraa (tuotannon poikien kanssa kyllä treffataan taas iltapäiväkahvitunnilla) ja asiakkaita en viitsi puuduttaa puhelimessa mun jutuilla vaikka ihania ja puheliaita ovatkin. 

Onni on ihanat asiakkaat!

muistetaanhan elää hetkessä ♥