Piti laittamani teille tänään vinkkejä Los Angelesiin, mutta ko.postaus vaatiikin vähän enemmän kirjoittamista eikä siihen nyt ole rahkeita. Sellaista kyllä on tulossa 🙂 En tiedä teistä, mutta itse yleensä tykkään maanantaipäivistä. Ne ovat freesi alku viikolle. Pois lukien tämä himskatin maanantai. Juuri tämä päivä, jota on vielä jäljellä reilut yhdeksän tuskaisaa tuntia. Tänään on olo ollut vähintäänkin kuin karvisella. Ei mitään suuria vastoinkäymisiä, mutta sellaista perusmaanantaihöttöä.
Siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran siivosin pitkin keittiön seiniä ja työtasoa (unohtamatta leivänpaahdinta ja sähköpistoketta) roiskunutta myskikurpitsakeittoa vähän vielä naurahdin kömmähdykselleni. Mutta sitten, kun tein saman virheen uudelleen eli yritin surauttaa keittoa sosekeitoksi liian kuumana, mikä sai blenderin kannen lentämään ilmaan, päästin jo muutaman kirosanan. Kerrottakoon, että kiroilen erittäin harvoin. Tiedättekö, sitä myskikurpitsakeittoa oli ihan joka paikassa. Sitä löytyy varmaan vielä aikojenkin kuluessa ihan joka paikasta. Vähän niin kuin joulukuusen neulasia 😀 Piti kattamani kauniisti kotitoimistokaverilleni ja mulle lounas. Sytyttää kynttilät ja fiilistellä maanantaita ja uutta viikkoa, Mutta tuon toisen ”keitot pitkin seiniä” -episodin jälkeen olin niin pahalla päällä, että loppujen lopuksi huusin miehen syömään. Itsepalvelun kautta. Leivän toiselle voitelin siinä missä omanikin 😉 Mutta niin jäi kuvat ottamatta. Senpä takia turvaudun vuoden takaisiin kuviini. Keitto näytti kyllä samalta. Kattaus vain uupui.
Mutta tuo myskikurpitsakeitto. Ei se ole sen vika, että vedin herneet nenukkaan. Keitto on kerta toisensa jälkeen ihan älyttömän hyvä. Viime vuonna lorautin siihen kermaa. Sitä edellisenä vuonna taisin tehdä keiton kookosmaitoon. Tänään keiton nesteenä toimi pelkkä vesi. Keittoon tuli yhteensä viittä ainetta. Eli erittäin edullinen ja helppo. Ja hei, joku teistä voi ihmetellä, että miksi tämän blenderissä soseutin. Osa tämän maanantain ihanuutta oli myös se, että meidän sauvasekoitin on karkuteillä 😀
MYSKIKURPITSAKEITTO
1 myskikurpitsa (1,3 kg) 1 sipuli vettä suolaa pippuria
-kuori kurpitsa ja poista siemenet (ota talteen)
-kuori ja pilko sipuli
-kuullota kattilassa kurpitsan ja sipulin palasia oliiviöljyssä pari minuuttia
-lisää vettä niin paljon, että kurpitsat peittyvät
-lisää ripaus suolaa ja väännä pippurimyllystä pari kierrosta
-anna kiehua noin 20 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat kypsiä
-surauta sileäksi sauvasekoittimella tai blenderissä
-lämmitä keitto tarvittaessa vielä liedellä ja lisää suolaa maun mukaan, mausta chilillä
-tarjoile balsamicon, chilijauheen ja pannulla paahdettujen kurpitsansiemenien kera
Toivottavasti siellä on maanantai sujunut mukavammin! Kyllä tuo episodi nyt jo hieman hymyilyttää. Tästä on hyvä jatkaa työpäivää.
Taidan tosin eka mennä keittämään kupposen kahvia (ja tarkastaa samalla löytyykö kahvinkeittimestäkin myskikurpitsaa)! Hei joko teillä on muuten joulutähdet ikkunassa? Ajattelimme laittaa ne tänään, mutta juuri kellään ainakaan täällä meilläpäin ei sellaisia vielä näy. No, jos näytämme esimerkkiä 😉
Vietetäänkö siellä ruutujen toisella puolella lihatonta lokakuuta? Lihaton lokakuu alkoi meillä vasta reilu viikko sitten., sillä havahduttiin asiaan hitaina hämäläisinä. Tapamme mukaan. Meille lihaton lokakuu ei tarkoita täysin lihasta kieltäytymistä, vaan sitä, että vähennetään liharuokien määrää radikaalisti. Lihattomampi lokakuu olisi ehkä oikea termi. Ja mikäs siinä vähentäessä, sillä maistuvia vaihtoehtoja liharuoille löytyy. Hälsans Kök haastoi meidän perheen kaupallisen yhteistyön myötä testaamaan uusia Kasvisfileesuikaleita ja kehittelemään helpon reseptin niiden ympärille.
Pestopasta on meidän arki-iltojen pelastaja. Tällä kertaa halusin käyttää pestopastaa tai oikeammin pestospagettia aterian lähtökohtana. Lisätä siihen proteiinipitoisia nopeasti pannulla ruskistettuja herkullisia kasvisfileesuikaleita. Jos jotain tästä ruoasta kertoo niin se, että yleensä tuo meidän niin kovin kranttu esiteinimme ihastui ruokaan. Sanoin, että ruokana on pestospagettia ja fileesuikaleita. Luuli näiden olevan kananfileesuikaileita, mutta ihmetteli ääneen kuinka rapeita ja hyvänmakuisia suikaleet olivat. Kerroin, että fileesuikaleet eivät olleet kanaa, vaan kasvisvaihtoehto kanalle. Ällikällä oli lyöty, eikä voinut uskoa kertomaani 🙂Aika usein kiireessä tartun valmiiseen kaupan hyllyn pestoon, mutta nyt taas muistin, kuinka helppo pesto on itsekin valmistaa. Yleensä olen laittanut pestoon basilikaa ja pinjansiemeniä. Nyt pestoon pääsi lehtikaalta, persiljaa ja manteleita. Valkosipulia, laadukasta oliiviöljyä ja pikkuisen sitruunamehua. Toimi ihan äärettömän hyvin rapeiden ja maukkaiden kasvisfileesuikaleiden kanssa. Alla oleva ohje on neljälle nälkäiselle.
-poista lehtikaaleista ruodit
-laita lehtikaalit, persiljat, kuoritut valkosipulit ja sitruunamehu tehosekoittimeen
-surauta sileäksi
-lisää mantelit ja surauta (saa jäädä rouheaksi)
-lisää ripaus suolaa ja pippuria
-lisää oliiviöljyä niin, kunnes saat pestosta sopivanlaisen koostumukseltaan
-keitä spaghetit ohjeen mukaan
-ruskista Hälsans Kökin Fileesuikaleita pannulla noin viisi minuuttia
-voit sekoittaa peston ja fileesuikaleet spaghetin joukkoon tai sitten tarjoilla ne erikseen ja jokainen voi koostaa oman annoksensa.
Olenkin kertonut, että meillä on ollut muu perhe vähän sitä mieltä, että kasvisruoka ei muka täyttäisi. Nämä proteiinipitoiset Kasvisfileesuikaleet eivät jättäneet ketään nälkäisiksi. Ja mikä ilahduttavinta, löysin lapset napostelemassa loppuja fileesuikaleita kattilasta. Kylmänä ja ihan tuosta vaan. Se lämmitti mieltä! Maku on neutraali ja koostumus varsin miellyttävä. Ja mikä ettei, etteikö näitä voisi vielä itse maustaa esimerkiksi pippurilla. Meidän perheelle tosin maistuivat sellaisenaan.
Aina sitä jotenkin kuvittelee, että kasvisruokavalion noudattaminen olisi jotenkin haastavampaa ja vaikeampaa. Jälleen kerran tuli todistettua, että näin ei ole. Seuraavaksi ajattelin tarjota Kasvisfileesuikaleita riisin ja currykastikkeen kanssa 🙂 Lisäinspiraatiota kasvisruokiin löydätte Hälsans Kökin Facebook-sivuilta!
Joko saa hieman alkaa miettimään tulevaa joulua ja varsinkin tuota oven takana kolkuttelevaa pikkujouluaikaa? Olen vähän pidätellyt jouluinnostusta sisälläni. Salaa haaveillut joulujutuista ja joulusta uudessa kodissa. Yrittänyt toppuutella sisäistä jouluihmistäni. Tajuten kuitenkin, että ihan kohta on pikkujouluaika. Silloin saa jo hieman joulustella, eikö? Ainakin pikkujouluihin sopivalla tavalla. Santa Mariankaupallisen yhteistyökampanjan myötä pääsin jo ennakkoon hieman fiilistelemään alkavaa sesonkia. Etsimään muuttolaatikoista ne, joissa joulukoristeet sijaitsevat. Hetkellisesti luomaan jouluista mieltä. Joulun tuoksujen tunnelmaa. Pikkujouluisen herkun ympärille. Jouluisten chiliraakasuklaapallojen muodossa.
Suklaa on jouluajan herkuistani itselleni se perinteisin. Makeista herkuista. Tällä kertaa päätin tehdä siitäkin hieman terveellisemmän vaihtoehdon. Joka maistuu suloisen jouluiselle. Sellaiselle lapsuusaikojen jouluille. Piparkakulle ja muskottipähkinälle. Lisäpotkua suloisiin suklaapalloihin toi chili. Chilin ja suklaan liitto on lyömätön. Ellette ole vielä kokeilleet, niin suosittelen kokeilemaan! Täytyy myöntää, että vaikka olenkin paljon leiponut, niin ikänä en ole käyttänyt pomeranssinkuorta. Kerta se on ensimmäinenkin! Se toi raikkaan appelsiinin vihvahteen chilisuklaapalloihin.
10 medjool-taatelia 1 dl auringonkukansiemeniä 1 dl manteleita 0.5 dl raakakaakaojauhetta 2 rkl sulatettua kookosöljyä 1 tl Santa Maria Pomeranssinkuorta 1 tl Santa Maria Muskottipähkinää 1 tl Santa Maria Piparkakkumaustetta 2 tl Santa Maria Chilimausteseosta ripaus merisuolaa
-poista taateleista kivet ja pienistele ne
-lisää ainekset blenderiin ja surauta sileäksi (saa toki jäädä vähän sattumia)
-säätele raakakaakaojauheen avulla massan käsiteltävyys
-pyörittele massasta palloja
-laita jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi
-kuorruta pallot raakakaakaojauheella
Chilisuklaapallojen koristelussa saa päästää luovuutensa valloilleen. Itse koristelin ne raakakaakaojauheen ja chilimausteseoksen seoksella, mutta koristeena voisi aivan yhtä hyvin toimia Santa Marian Pomeranssinkuorijauhe tai tuo Piparkakkumauste. Meillä on ajatuksena pitää tupaantuliaiset pikkujouluaikaan. Silloin nämä herkulliset chiliraakasuklaapallot pääsevät ihan takuulla jälkkäripöytään. Muutaman erilaisen mausteisen raakakakun kanssa. Tykkään, että mausteilla saa varioitua tarjottavia sesongin mukaan. Vai miltä kuulostaisi kyytipojaksi lämmittävä glögi, jossa Santa Marian Glögimauste on saanut hautua ajan kanssa?
Viimeistään tätä postausta varten keittiössä häärätessäni ja kuvia käsitellessäni se hiipi tuonne vasempaan puolen rintaa; jouluinen tunne. Ei vielä liikaa, ettei tunnelma ehdi latistumaan ennen joulua. Vaan sillain sopivasti, ajankohtaan sopivalla tavalla.
Vastaamalla ylläolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosiossa olet mukana arvonnassa, jossa arvotaan huikean kivoja Santa Marian -tuotepaketteja yhteensä kolme kappaletta. Eli kolme teistä voittaa sellaisen itselleen. Arvonnan säännöt löytyvät täältä. Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä maanantaina 23.10. 2017 klo 12.00.
Hyvinvointihan on ollut se punainen lanka tänä vuonna blogissani. Luonnollisempi hyvinvointi. Se, jonka puitteissa luotiin raamit jo heti alkuvuonna ja jonka eteen on tehty töitä. Niin psyykkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin eteen. Välillä hienosti onnistuen, välillä kompuroiden ja matkaa taas jatkaen. Olemme teidän kanssanne jutelleet niin flunssakauden vinkeistä kuin liikkuvan ihmisen vitamiinitarpeista, matkalla tarvittavista luonnontuotteista ja yleiseen jaksamiseen liittyvistä jutuista. Tänään jutellaan vatsanhyvinvoinnista osana kaupallista yhteistyötä Lifen kanssa. Suuntasin jälleen kerran Lielahden Life myymälään alan ammattilaisen eli Maaritin juttusille.
Onnellinen vatsa, onnellinen minä. Näinhän se menee. Tiesittekö, että jopa joka kymmenes suomalainen kärsii vatsavaivoista? Kokonaisvaltainen hyvinvointi lähtee vatsasta ja sen onnellisuudesta. Kuten viimeksi kerroinkin, niin esimerkiksi syysflunssan ehkäisemisessä ja hoidossa vatsan ja suoliston hyvinvoinnin merkitys on suuri.
Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että tulemme vatsani kanssa toimeen ihan hyvin. Joskus vähän liiankin hyvin ja nautin köllötellä sen vieressä 😉 Elämässäni on ollut muutamia ajanjaksoja, kun vatsa on ilmaissut tyytymättömyytensä. Kivistellyt, kovistellut ja esittänyt puhkeamaisillaan olevaa vappupalloa. Yleensä tällaisia tilanteita syntyy stressaavina ajanjaksoina. Vatsa reagoi kipuilemalla. Osin se johtuu siitä, että kun on oikein kiire ja ruuhkavuodet painavat päälle niin unohdan syödä tasaisin väliajoin. Ruokailuvälit venyvät liian pitkiksi ja annoskoot liian suuriksi.
Kierre on valmis; vatsa alkaa kipuilemaan, jolloin ei edes tee mieli syödä. Lifen valikoimista Maarit neuvoi minulle täsmätuotteen liian ison annoskoon jälkeiseen ähkyyn; Great Earth Ergozymen, jossa on monipuolinen sekoitus ruoansulatusentsyymejä. Entsyymien lisäksi se sisältää ruoansulatusta tukevaa suolahappoa sekä maitohappobakteereita. Rakastan syödä illalla ulkona ja usein tulee syötyä liian raskaasti. Tämä täsmätuote saa ruoansulatuksen käyntiin ja olon vähemmän tukalaksi kuin mitä yleensä raskaan ilta-aterian jälkeen.
Liian rasvainen ruoka ja liiallinen kahvinjuonti ovat sellaisia, jotka ovat saaneet vatsani voimaan huonosti viime vuosina. Vaikken ole varsinaisesti närästyksestä kärsinytkään, niin joku tuolla ylävatsassa kuplii töissä iltapäiväkahvin jälkeen tehden olon epämukavaksi. Tähän vaivaan Maarit suositteliFrutin -purutabletteja, jotka rauhoittavat vatsaa hedelmäkuitujen avulla. Kun tabletin pureskelee, se muodostaa syljen kanssa vatsan limakalvoja suojaavan vaahdon, mikä estää muun muassa vatsahappoja nousemasta ylöpäin.
Miten hellin vatsaani? Samalla tavalla kuin itseäni, kokonaisvaltaista hyvinvointiani. Muistatteko, kun ihan ensimmäisessä Lifen Ambassador -postauksessa juttelimme hyvinvoinnin kulmakivistä. Siitä pyhästä kolminaisuudesta eli levosta, ravinnosta ja liikunnasta. Näistä huolehtiminen on tärkeää myös vatsan hyvinvoinnin takia.
♥ UNI ♥
Ainakin itse tarvitsen sen liki kahdeksan tuntia yössä unta. Mikäli sitä en saa, menee seuraava päivä sumussa. Kroppa huutaa polttoainetta eli yleensä kaikkea epäterveellistä syötävää. Herkkuja, jotta jaksaa pysyä hereillä. Ruokia, jotka saavat vatsan huutamaan apua. Väsyneenä ateriarytmini venyy liian pitkäksi ja kuten todettua, se ei ole vatsan hyvinvoinnille hyväksi.
♥ RAVINTO ♥
Kuitupitoinen ruoka on avain oman vatsani hyvinvointiin. Sekä säännölliset ruoka-ajat. Myös ruoan määrään tulee kiinnittää huomiota. Mieluusti syön usein ja vähän kerrallaan. Mutta kuitenkin niin harvoin, että vatsa saa rauhassa sulatella siinä välissä. Voin hyvin kasvisruokavaliolla. Ja oikeastaan kypsentämätön kasvisruoka toimii vatsalleni kaikista parhaiten. Salaatti, josta löytyy vihreää, punaista ja keltaista. Vaikka parsakaali ja kaalit eivät kaikkien vatsalle sovi, niin musta tuntuu että tuo parsakaali on oman vatsani lemppariruokaa 🙂 Jälleen kerran haluan muistuttaa veden juonnista. Riittävästi, mutta ei liikaa. Vatsa kiittää!
♥ LIIKUNTA ♥
Jotta suolisto toimii ja voi hyvin, on ehdottoman tärkeää liikkua. Harrastaa kuntoliikuntaa ja kävellä auton sijaan. Huomaan, että jos istun toimistolla tietokoneen äärellä päivät pitkät, niin vatsa vetää juntturaan. Myös se ilmapalloefekti vatsan seudulla kertoo siitä, että liikunnat ovat jääneet vähänlaiseksi. Niinä iltoina, kun en ole ehtinyt liikkumaan tuntuu välillä siltä, että joku voisi pian onnitella tulevan perheenlisäyksen johdosta. Vatsa ei välttämättä kivistele, mutta ulkomuodollaan hienovaraisesti yrittää vihjata, että muistathan minut.
Edellä mainittujen pienien tekojen ja muutaman täsmätuotevinkin lisäksi suosittelen suuntaamaan Life-myymälään, mikäli vatsan kanssa on ongelmia. Lifen valikoimista löytyy apu monenlaiseen vatsaongelmaan ja Lifen asiantuntijoilta saa varmasti apua myös mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Maitohappobakteerit ovat ehkä tunnetuin vatsan hellimiseen soveltuva luonnontuote. Life Sporebiotic-maitohappobakteerikapselit sisältävät 3 miljardia maitohappobakteeria kapselissa. Tuote on tehty niin, että se sulaa vasta suolistossa, kun osa maitohappobakteerikapseleista saattaa sulaa jo ennen suolistoa. Tuhlaten siis osan jo maitohappobakteereista matkan varrella. Näin ollen niistä ei ole niin paljon hyötyä. Sporebiotic -kapseleiden maitohappobakteerit kolmenkymmenkertaistuvat suolistoon päästyään niin, että loppujen lopuksi niitä on 90 miljardia.
Aika paljon olen luonnontuotteista nyt opiskellut, mutta yksi tuote tuli minulle ihan uutuutena. Nimittäin Puhdas + Boulardii. Se on hiivatyyppinen mikro-organismi. Hyvänlainen hiiva, ns. probioottihiiva, joka ei ole elävässä muodossa. Koska se ei ole bakteeri, niin antibiootit eivät pääse sitä tuhoamaan. Boulardii toimii maitohappobakteerien kasvualustana. Se korjaa limakalvoja ja siitä on todettu olevan apua esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymässä.
Viimeksi flunssakauden vinkkipostauksessa kerroinkin jo hieman Lectinectistä. Se sisältää aktiivisia mustaseljanmarjan lektiinejä ja tukee immuunijärjestelmää sekä ruoansulatusentsyymien normaalia toimintaa. Lectinect nostaa ohutsuolen sietokykyä ja sopii koko suoliston hyvinvointiin tasapainottaen suoliston toimintaa. Se kiinnittyy suolinukkaan ja estää haitallisten aineiden pääsyä suolistoon. Se toimii ikään kuin blokkaajana. Sopii monenlaiseen vaivaan aina ummetuksesta suolistotulehdukseen.
Life täyttää vuosia ja sen kunniaksi Life Synttärit -kampanjaa vietetään 9.-22.10. kaikissa Life-myymälöissä sekä verkkokaupassa. Luvassa on huikeita tarjouksia esimerkiksi Lifen probiooteista ja Aurinko D-vitamiineista (vahvuudeltaan 100 µg tai 50 µg) sekä ihon ja hiusten hyvinvointia sekä vastustuskykyä tukevista ravintolisistä, joten kannattaa poiketa paikan päällä tai verkkokaupassa katsomassa synttärihulinoita!
Seuraavaksi ajattelin helliä vatsaani pehmeän samettisella aamupuurolla. Tästä on hyvä startata suloinen sunnuntai! ♥
Päivät kuulkaas soljuu ohi ja tuossa töissä kalenteria päivittäessäni se iski; ensi viikolla on jo lokakuu. Siis whaaat, mihin tämä syyskuu taas katosi? Siinä missä syksy on joskus näyttäytynyt hieman pimeältä ja ahdistavalta on syksy tänä vuonna tuntunut hyvältä. Lohdulliseltakin. Villasukat jalassa ollaan hipsuteltu menemään. Osin sen takia, että maalämmön asetukset olivat ensi alkuun vähän liian pienellä. Nyt koti jo lämpeneekin, mikä on iso plussa, mutta villasukista en silti luovu 😉
Meillä syödään puuroa ympäri vuoden, mutta tänä syksynä aamupuurojen lisäksi ollaan kunnostauduttu iltapalapuuroissa. Se on mannaa korville, kun kuulee lapsen suusta ”Äiti, voidaanko keittää puuroa?” -kysymyksen. Ei siinä kannata alkaa vastaan hannaroimaan, vaan yleensä olen nanosekunnissa puuroa hämmentämässä. Siinä missä jossain vaiheessa meillä syötiin sulkaamannapuuroa on vaihtunut astetta terveellisempiin puurovalintoihin. Kaurapuuro on kaikkien meidän aamupuurosuosikki, helppo ja muunneltavissa. Ruis(hiutale)puuro nostaa jälleen päätään ja lapsuuden suosikkipuuroni helmipuuro on kirimässä myös meidän lasten puurojen top ykköseen.
Mies hoitelee meillä yleensä aamupuurojen keiton. Laittaa illalla veteen likoamaan pakurikääpää ja keittää aamun kaurapuuron pakurikääpäveteen. Miehen keittämä kaurapuuro on heittämällä parempaa kuin mun keittämä. Se on löysempää ja pehmeämpää. Vaikka yleisesti ottaen pidänkin itseäni ihan hyvänä kokkina, niin kaurapuuron keittäminen on se, jossa mielelläni annan ohjat jollekin muulle. Tässä ajan saatossa olen pikkuhiljaa tottunut siihen, että tuohon puuroon ei lisätä suolaa. Alkuun lisäsin omaan annokseeni suolaa, mutta enää en juurikaan. Kaurapuuron päälle ripsottelen jäisiä mustikoita, cashewpähkinöitä ja pienen nokareen kookosöljyä sekoitan itse puuroon. Joskus lorautan mantelimaitoa puuroon, mutta usein se menee sellaisenaan.
Ruispuuro ja siihen nokare voita on sunnuntai-iltojen ehdoton eliittipuuro. Harvoin kuitenkaan tulee keitettyä ruisruispuuroa, mutta luomuruispuuroa hiutaleista kylläkin. Ruisruispuolukkapuuroa rakastan ja sitä usein himoitsenkin. Hiutaleista keitettynä ruispuuro tulee nopeammin ja kun siihen mukaan muussaa muutamia puolukoita, ollaan jo pikkuisen lähempänä tuota himoitsemaani ruispuolukkapuuroa. Tähän väliin on muuten pakko sanoa, että sen reilun kolmen viikon aikana, jotka sairaalassa makoilin esikoisesta koukutuin ihan täysin sairaalan tarjoamaan Pajalan puuroon. Sitä ei ole tullut kotona tehtyä, mutta pitääkin kokeilla joku päivä!
Helmipuuro on aivan helmi. Oletteko maistaneet? Olen täällä blogissakin muutamaan otteeseen omistanut helmipuurolle kokonaisen postauksen. Pitkään luulin, että tuo puuro on saanut nimensä Oriveden mummulta. Koska Helmi-mummu teki aina helmipuuroa. Jossain vaiheessa opin, että asian laita ei näin ollutkaan. Perunasuurimoista tehty puuro on niin hyvää, että litran maitoon keitettynä saamme koko kattilallisen kulumaan iltapalaksi. Helmipuuro ei kaipaa mitään lisukkeita, mutta joskus sekin saa seurakseen jäisiä mustikoita.
Puurot ja varsinkin tuo helmipuuro ovat lohturuokia isolla ällällä. Sellaisia lohturuokia, joita tulee syötyä näin syksyllä enemmänkin. Kanelikausi meneillään, joten kanelilla kiitos. Terveellisiä ja kaiken lisäksi älyttömän helppoja valmistaa. Yleensä syksyllä puuroa sulostuttaa kanelin lisäksi samettinen omenahillo. Meillä on omppuja piha täynnä, mutta hillot ovat vielä keittämättä. Josko sitä viikonloppuna ehtisi? Itseäni vaan mietityttää hillosokeri tai lähinnä se, että voiko sitä korvata jollain terveellisemmällä vaihtoehdolla…onko arvon lukijaraadilla tästä tietoa? 🙂
TORSTAITERKUIN,
PS. kiitos kaunis ihanat kommenteistanne otsispostaukseen, palaan niihin jahka ollaan saatu miehen kanssa eräs dc fix -proggis tehtyä 😀
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.