Ja hei, mä en kestä. Näittekö eilen Instagramissa kuvan mökkijärven jäätilanteesta? Juu, aika heikolta näyttää ensi viikonlopun ”Mökki kesäkuntoon” -talkoot. Joku oli vielä eilen jäätä pitkin käynyt saaressa. Itse en moiseen uskaltautuisi. Harvemmin kiukuttelen mistään, mutta nyt voisin vetää lattialle selälleni ja tampata jalkoja maahan 😀 Mun mökki-ikävä on sitä luokkaa, että sydämestä puristaa. Kuulostaa ehkä aivan utopistiselta teille, ketkä ette kärsi kroonisesta taudista nimeltä mökkihöperyys. Mutta sitä en tajua, että what’s the news. Katsoin tuosta kalenterista (lue: blogipostausarkistoista), että eipäs sinne aiempinakaan vuosina ole vielä tässä vaiheessa päässyt.
Mutta jotenkin vain oletin, että järvi voisi olla sula, koska mökin edessä on virtauskohta. Ja lisäksi eilen pohjoisesta huristellessamme kohti mökkiä olivat muut järvet jo lähellä mökkiä rannasta sulina. No mutta, onhan tässä vielä muutama päivä aikaa tuon järven sulaa ennen viikonloppua. Ainakin järvi oli jo auki noin 300 metrin päässä mökistä, joen uomasta 😀 Jos ei tänä viikonloppuna sinne päästä, niin toivoa sopii, että vapuksi. Olemme kutsuneet ystäviä saareen vappuna, joten olisi kiva, että sinne pääsisi 😉 Mökki-ikävissäni tein pienen retken siihen vuoden ekaan mökkiviikonloppuun. Kuvien myötä. Siihen tunnelmaan, kun ollaan saatu mökki siivottua, laitettua vedet päälle, vaihdettua lakanat ja saan istua ruokapöydän ääreen kuuma kahvikuppi edessäni. Ja vain tuijotella järvelle. Terapeuttisinta ikinä. Heittää vuoden ensimmäiset löylyt puukiukaalle ja vilvoitella posket punaisena, kunnes tulee hiukan kylmä. Sujahtaa illalla mökkisängyn lakanoihin miehen viereen ja herätä aamulla 12 tunnin yöunien jälkeen.
VUONNA 2014 laitettiin mökki kesäkuntoon 26.4.
VUONNA 2015 laitettiin mökki kesäkuntoon 25.4.
VUONNA 2016 laitettiin mökki kesäkuntoon 23.4.
No huh, kiukku laantui vähän näiden kuvien myötä. Onneksi on tämä sähköinen päiväkirja. Siitä katsokaas tarkistin senkin, että viime vuonna mökille lähteissämme kaupungissa pyrytti lunta aivan tolkuttomasti. Venerantaan päästessämme huomasimme massiiviset jäälautat järvellä. Eipä sinne saareen olisi päässyt päivääkään aiemmin. Sen verran mökkihöperöitä ollaan, että yleensä saadaan olla omassa rauhassamme saaressa tuonne toukokuun puoleen väliin. Sitten alkaa muut mökkiläiset laittamaan mökkejänsä kesäkuntoon 🙂 Onhan se maisema aika karu tähän aikaan vuodesta, mutta yhdessä silmänräpäyksessä koko luonto herää henkiin. Tuo hetki on ehkä oma suosikkivuodenaikani ♥
Joko siellä on mökkikausi korkattu?
IHANAA ALKANUTTA ARKEA,
PS. note to self: kun käsittelet chiliä ilman hanskoja, niin varo hieromasta silmääsi ko. kädellä. Nimimerkillä. Kyynel poskella mökki-ikävän takia menee chilin piikkiin ;D
ja hyvää pitkäperjantain aamua täältä Pyhältä! Muistatteko, kun esittelin teille uuden testikäyttöön saamani sähköautoystävän? Nyt tulin kertomaan teille, että miten meillä on sujunut näiden liki kolmen viikon aikana. Kuten kerroin, niin ihastuin tuohon Nissan LEAFiin heti ensiajon aikana Espoosta Tampereelle. Se alkuhuuma ei ole kadonnut minnekään. Päinvastoin, sähköauto on ollut käytössäni päivittäin kaikissa ajoissani. Siinä, missä aiemmin myöhäisillan kauppareissut jäivät miehen harteille, olen itse ollut jo toinen jalka autossa hakemassa maitoa. Niin ihana tuolla on ajaa.Siinä, missä aiemmin vaadin lapsia kävelemään koulusta kotiin, niin on vaihtunut yli-innokkaaseen äitiin, joka laittaa viestiä juuri ennen koulupäivän loppua tarjotakseen kyytiä. Olen ihan mieluusti lähtenyt hakemaan heitä kesken työpäivän. Vain jotta pääsen huristelemaan sähköautoystävälläni. Nissan LEAF on osoittautunut omassa arkikäytössäni aivan täydelliseksi. Kertaakaan ei ole tullut sellaista tilannetta, että olisin mieluummin valinnut tuon oman autoni autokatoksesta. Päinvastoin, silloin kun olen tuota puksutintani (omaa autoaani) pakon edessä käyttänyt ja ajanut korttelin ympäri, niin olen huomannut eron. Eron siinä, kuinka paljon miellyttävämpi tuo sähköauto on ajaa.Ajattelin nyt kertoa teille ihan näin naisnäkökulmasta, mitkä ovat niitä ominaisuuksia, joita LEAFissa arvostan. Mitkä tekevät sen, että hyppään ilomielin auton rattiin. Ensinnäkin ihan jok’ikinen kerta suu vääntyy hymyyn käynnistäessäni auton. Koska Nissan LEAF on täysin sähkötoiminen, ei käynnistys aiheuta moottorille tyypillistä ääntä. Painiketta painaessani sähköauto käynnistyy ja ihan oikeasti mitään ääntä ei kuulu. Valittavana toki olisi kolme eri vaihtoehtoa käynnistysäänelle, mutta minä tykkään käynnistysäänestä, jonka nimi on hiljaisuus 🙂 Toinen ominaisuus, josta pidän hurjan paljon on selkeä kojelaudan näyttöruutu. Nopeutta, akun kestoa ja muita tärkeitä tietoja on helppo seurata ajon aikana.
Myös 7-tuumainen näyttö, NissanConnect EV -telematiikkajärjestelmä on aivan huikea. Sen avulla voin soittaa handsfree -puheluita. Ilman mitään johtohässäköitä. Tähän astihan olen autossa käyttänyt mikrofonilla varustettuja nappikuulokkeita, jotta pystyn puhumaan puhelimeen ajon aikana. Yksi erittäin iso plussa on tuo USB-liitäntä, jonka ansiosta voin ladata puhelinta ajon aikana. Lisäksi sen kautta pystyn soittamaan omasta puhelimestani musiikkia. Niin, että äänet kaikuvat laadukkaasti Bose®-audiojärjestelmän ansiosta.En ole tainnut ikinä ennen käyttää navigaattoria. Mutta nyt olen ihan arkiajossakin navigaattoria käyttänyt. En suinkaan reittitarkoitukseen vaan etsinyt kiinnostavia kohteita. Kuten ravintoloita, pankkiautomaatteja ja pikalatauspisteitä. Tosin yhden kerran olen navigaattorin avulla suunnistanut pitkän matkan reissulle. Tästä lisää seuraavassa postauksessa. Pitkällä matkalla painan auton ECO-napin käyttöön, joka säästää sähköä. Kaupunkiajossa tosin pidän ECO-ominaisuutta pois päältä, sillä tykkään nopeista lähdöistä esimerkiksi liikennevaloista 🙂 Lisäksi iso plussa siitä, että esimerkiksi parkkihalleissa tiukat kurvit menevät heittämällä. Toisin kuin tuon oman autoni kanssa, joka kääntyy kurveissa varsin vaivalloisesti ja laajalla säteellä. Itse tunnustan olevani maailman huonoin peruuttaja ja taskuparkkeeraaja. LEAFista löytyy peruutuskamera sekä 360 astetta näyttävä kamera, jonka avulla taskuparkkikin onnistuu käden käänteessä.
Se, että autoa ei ole tarvinnut käydä tankkaamassa on ollut myös iso etu. Olen ladannut sähköautoa nyt kahtena yönä kotipihassa. Kahtena yönä liki kolmeen viikkoon. Se on tuntunut todella vaivattomalta; vaan piuha kiinni autoon ja töpseli seinään. Tuolla yhdellä latauksella olen kapunkiajossa ajanut sen liki 250 kilometriä, joka auton toimintasäteeksi on kerrottu. Sähkön hinta verrattuna bensiinin tai dieselin hintaan kun on huiman paljon edullisempi. Eli tuo sähköautoystäväni tuo rahallisia säästöjä arkipäivän ajossa.
Jopa pienimmätkin seikat on viety loppuun asti. Esimerkiksi se, että oikealle kädelle on lepuutuspaikka etupenkkien välissä. Yritin keksiä tähän postaukseen jotain puutteita tuosta uudesta sähköautoystävästäni, mutta vielä sellaisia en ole löytänyt. Elämme edelleen kuherruskuukausivaihetta 😉 LEAFin erittäin mukavat ja tyylikkäät istuimet on muuten osin tehty kierrätetyistä pulloista. Ne ovat tyylikkäät, modernit ja mukavat ja siksi sopivat Nissan LEAFiin; kuten sähköinen voimansiirto, nekin ovat ympäristön kannalta parempi valinta. Joko olette varanneet ajan koeajoa varten? Jos ette, niin suosittelen tekemään sen täällä.
…miksi mulla alkoi soimaan päässä Mamban ”Lauantai-iltana ravintolaan…”? 🙂
HEISSULIVEI,
se viikon paras hetki on just nyt ja tässä. Koko perhe kotona (+yksi yökylään tullut prinsessa), telkkarissa Tappara vie Ilvestä (hih, toivottavasti en juhli liian aikaisin…) ja olo on varsin huojentunut kiireisen viikon jäljiltä. Välillä sitä on pakko antaa periksi tietyille asioille. Myönnettävä, että nyt ei vain jaksa. Suunnitelmissa oli tehdä tänä iltana ruokaa perjantaiseen tapaan. Koukattiin kuitenkin kotiin pizzerian kautta. Suunnitelmissa oli taltuttaa sohvan pyykkivuori iltapäivästä. Lähdettiinkin ystävien kanssa ex-tempore kahville. Suunnitelmissa oli pestä tuo likaistakin likaisempi karvainen kaveri. Sen sijaan keskityinkin heittelemään sitä pinkkiä possua koirulille ja samalla ottamaan lepoa takkahuoneen matolla. Suunnitelmissa oli vastata kommentteihin, mutta sen sijaan pidinkin suurimman osan päivästä tietokoneen kiinni. Huomenna otan kommentit käsittelyyn, kiitos niistä ihanat.
Omien voimavarojen tunteminen on sellainen juttu, jonka olen ehkä kantapään kautta aikoinaan oppinut. Tykkään, että on monta rautaa tulessa. Tykkään, että asiat tulee hoidetuksi ja tietyllä masokistisella tavalla tykkään uhmata deadlineja. Jättää työt viime tippaan, koska tiedän olevani silloin tehokkaimmillani. Mutta tykkään myös näistä päivistä, kun pystyn pitämään ns. arkivapaan. Tällä viikolla tuli tehtyä paljon töitä ja onnellinen olen siitä, että töitä on. Yhtenä iltana todettuani neljännentoista työtunnin käynnistyvän tunsin hetkellisesti jo tunnetta, että onko tässä mitään järkeä. Kunnes seuraavana aamuna heräsin ja laitoin asiat perspektiiviin; silloin taotaan, kun rauta on kuumaa 🙂
Hei, mitäs mieltä olette meidän peikonlehtilakanoista? Löysin ne liinavaatekaapista tuossa yksi päivä. Muistelisin, että ostin ne vuonna 1998. Ne on paljon pestyt ja ihanan pehmeät. Liki retrolakanat 😀 Viikonloppu alkaa ihanasti puhtaisiin lakanoihin sujahtaessa. Huomenna ajattelimme ajella taas sinne mökkirantaan katsomaan, josko se jää olisi yhtään sulamaan päin. Huh, sitä tietää, että jään sulamiseen ei menee enää kauaa, mutta silti ei malttaisi odottaa. Pääsiäiseksi olimme suunnitelleet Pyhän reissua, mutta jos tuo mökkijärvi sulaa sitä ennen, niin sitten pitää kyllä punnita tarkkaan!
Kevät, pölyt armottomasti paljastava ikkunoista paistava kevätaurinko ja kuraiset tassun jäljet eteisen valkoisella lattialla. Paketti oli sitä myöten kasassa; tiesin tulleeni siihen pisteeseen, että kevätsiivous on ainoa vaihtoehto. Koen tämän saman tilanteen joka kevät. Vitkuttelen kevätsiivouksen aloittamisen kanssa, kunnes tulee se viimeinen niitti. Kun ei vain pysty ummistamaan silmiä pölyltä. Kun pelkkä imurointi ja pölyhuiskan heiluttaminen ei riitä. Paljastan teille nyt yhden salaisuuden; inhoan lattioiden pesemistä. Tai olen inhonnut tähän asti. Ajatus likaveden kierrättämisestä pitkin lattioita mopin kanssa ei ole houkutteleva ajatus. Senpä takia olen aivan innoissani, sillä sain kaupallisen yhteistyön myötä testikäyttöön Kärcher FC 5 Premium lattiapesurin.
Lattianpesu on yleensä kevät- ja viikkosiivouksessani viimeisin työvaihe. Mutta samalla se tärkein, sillä tuo eteisen, ruokatilan ja keittön kattava valkoinen iso laattalattia on tällaiselle siivousintoilijalle se pullonkaula. Miten saada pinttyneet ketsuppitahrat sun muut pois lattiasta? Ellei niitä siis ole saman tien vaivauduttu pyyhkimään (terkkuja lapsille ;). Liian usein löydän itseni konttaamasta keittiön lattialla juuriharjan ja ruokasoodan kanssa. Varsinkin tuon saarekkeen edessä, missä meidän perheen pienokaiset syövät välipalansa.
Ennen kuin kerron teille enemmän tuosta uudesta tehopakkauksesta, Kärcheristä, niin ajattelin listata kevätsiivoukseni työvaiheet. Ihan ensimmäiseksi otan lakanat pois ja vien petivaatteet tuulettumaan. Avaan ikkunat, jotta koti tuulettuu. Sitten siivoan rojut lattioilta ja tasoilta pois. Pölyjen pyyhkiminen ja imurointi kun ei onnistu, mikäli on esteitä tiellä. Eikä kyllä myöhempi työvaihekaan eli lattioiden pesu. Se iänikuinen kysymys kuuluu, pyyhittekö ensin pölyt vai imuroitteko? Meillä pyyhitään eka pölyt ja sitten imuroidaan. Miksi näin tehdään, niin siihen en osaa vastata. Se on selkärankaan pinttynyt tapa 🙂 Kun turhat esteet on raivattu pois lattioilta ja imuroitu, on aika ottaa Kärcher FC 5 Premium lattiapesuriapuun.
Itse olen aika laiteorientoitunut ja tykkään koota laitteita. Jopa lukea niitä ohjeita. En tiedä asuuko teilläkin sellainen mieshenkilö, joka piutpaut piittaa ohjekirjoista? 🙂 Meillä asuu, joten mietin, että hoidan lattiapesurin kokoamisen itse. Ettei sitten tarvitse kuunnella turhaa ärräpäitä ja katsoa kun toinen tuskastuu. Päätin kuitenkin hihkaista miehelle ihan ohimennen, että voisi kaiken kiireen keskellä avata tuon Kärcheriltä tulleen paketin ja katsoa onko lattiapesuri kuinka hankala koota. Ajatuksena, että itse kyllä kokoan sen. Kävin tässä välissä koiran kanssa pikaisella lenkillä ja kotiin tullessani löysin tuon Kärcherin uljaasti koottuna keskeltä eteisen lattiaa. Mistään ei kuulunut tuhahtelua ja ohjekirjakin oli nätisti auki keittiön pöydällä. Mies kiitteli sitä, että laite oli niin helposti koottavissa. Laitteen varsi napsautettiin kiinni ja laitettiin pesutelat paikoilleen. Vaikka tykkään kootakin erilaisia laitteita, niin aika usein uusien laitteiden käyttöönotto on niin työläs projekti, että allekirjoittaneen mielenkiinto lopahtaa siihen vaiheeseen 🙂
Tässä tehopakkauksessa käyttöönottokin sujui alta aikayksikön ja hyvä niin, ettei kevätsiivousinspiraatio päässyt latistumaan kesken siivouksen. Tässä vielä ohjeet tiivistettynä.
1. vedä puhdasvesisäiliö kädensijasta pois ja täytä se haalealla vedellä (lisää tarvittaessa puoli korkillista Kärcher -puhdistusainetta)
2. aseta puhdasvesisäiliö takaisin laitteeseen
3. liitä virtapistoke seinään
4. täytä puhdistusasemaan (tuo musta telakka) 50 ml puhdasta vettä telojen kosteutusta varten
5. kytke laite päälle ja käytä sitä asemassa 5 sekunnin ajan
6. nosta laite kantokahvasta
7. paina virtanappia ja nauti lattianpesusta
8. kun siivous on valmis aseta laite telineeseen ja lisää lattiatelineeseen 200 ml puhdasta vettä
9. anna laitteen käydä, kunnes vesi on täysin imeytynyt puhdistusasemasta
10. tyhjennä likavesisäiliö (alla oleva kuva)
Täältä löydätte erittäin havainnollistavan videon laitteen toiminnasta! Yllätyin hieman siitä, millaisella draivilla kone puskee eteenpäin. Se tuntui heti ensituntumalta jämäkältä käteen ja eikä mennyt kauaakaan aikaa, kun rakastuin lattianpesemiseen. Siihen siivousvaiheeseen, josta aiemmin en pitänyt sitten lainkaan. Kärcher FC 5 Premium lattiapesuria liikutetaan samalla tavalla kuin imuria; edestakaisin hitain liikkein. Mikä parasta on se, että lattia ei jää lilluvan märäksi. Niin kuin Marian ja mopin jäljiltä. Rakastuin tähän laitteeseen kyllä samantien.
Kuten kerroin, niin meillä on laattalattiaa eteisessä ja keittiössä. Tyttöjen makuuhuoneista löytyy lakattua korkkilattiaa, olohuoneesta ja meidän makuuhuoneesta laminaattia ja takkahuoneesta mattalaattaa. Valkoisen laattalattian lisäksi haaste lattianpesussa on ollut tuo takkahuoneen laattalattia, johon mopilla pestäessä jää helposti näkymään rantuja. Tiedättekö sellaisia likavesirantuja. Vaikka kuinka huuhtelisi. Ei kiva. Alla olevissa kuvissa ekassa lähtötilanne, keskellä virallinen valvoja ja viimeinen kuva lopputulema. Lähtötilanne ei ollut aivan niin paha kuin mitä se yleensä on.
Ajatus siitä, että lattiat tulee pestyä puhtaalla vedellä, tuntuu erittäin mieluisalta. Likavesisäiliö laitteen takaosassa kerää likaveden ja likavesisäiliö on varsin helppo tyhjentää. Itse hieman järkytyin, miltä tuo vesi näytti. Vaikka tiesin, että meillä on likaiset lattiat, niin en voinut kuvitellakaan, että vesi näyttäisi tältä 🙂 Onneksi teloissa kiertää koko ajan puhdas vesi, sillä en voi kuvitellakaan, miltä lattiat näyttäisivät, jos niitä tulisi pestyä likavedellä. Nimittäin tällä:
Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsiperheessä ei tarvitse edes tavoitella täydellisen siistiä kotia. Nyt kun lapset ovat kasvaneet ja ovat siinä iässä, että melkein aina siivoavat jälkensä, niin oman osansa siivousrutiineihin tuo karvainen kaverimme. Varsinkin nyt kun lumet sulavat ja tiet ovat kuravelliä täynnä. Toki pyyhimme Tobyn tassut ulkoilun jälkeen ja tarvittaessa pesemmekin ne, mutta aina silloin tällöin eteisessä on kotiin tullessa vastassa tassuvana olohuoneeseen (ks. kuva alla…). Mysteeri sinänsä, sillä kukaan ei ole myöntänyt laiminlyövänsä tassujen pesua. Salapoliisityöni on nyt siinä vaiheessa, että minulla on enää kaksi potentiaalista epäiltyä. Molemmat alle 150 cm pitkiä. Kun perheessä on koiranpentu, sattuu sille myös pisuvahinkoja aina silloin tällöin. Urospentu ja kevät aiheuttaa myös merkkailua lattianrajoihin. Olemme kyllä aina nuo vahingot pesseet samantien pois, mutta en ole ollut ihan varma onko ne saatu kokonaisuudessaan pestyä pois. Me Kärcherin kanssa kiinnitimme erityistä huomiota pariin pisupaikkaan ja putsasimme ne huolella. Sen jälkeen ei ole merkkailuja tapahtunut.
Hieman aluksi sähläsin tuon 7 metrin johdon kanssa, mutta hyvin nopsaa opin tavan, jolla pystyin keskittymään täysin lattioiden pesemiseen ilman, että huolehdin johdosta liikaa. Näiden päivien aikana olen myös löytänyt optimaalisen tavan sille, missä järjestyksessä pesen huoneet ja mihin pistorasiaan kulloinkin laitteen laitan. Laitteen säilytys aiheuttaa hieman ongelmia nykyisessä kodissa, sillä siivouskomeromme on armottoman pieni. Niinpä tuo tehopakkaus Kärcher FC 5 Premium lattiapesurion ollut viime päivät näkyvillä. Joka päivä sitä olen kyllä käyttänytkin ja niin kauan, kun vieraita ei ole tulossa, niin saa se näkyvillä ollakin.
Palatakseni vielä siihen kevätsiivoukseen; lattianpesun jälkeen vaihdan sänkyihin puhtaat lakanat ja asettelen tuoreet kukat maljakkoon. Otan kupin kahvia käteeni ja istahdan olohuoneen sohvalle ihastelemaan puhdasta kotia. Tekstaan miehelle, että enää on hänen osuutensa tekemättä. Ja se on kaikki nämä vuodet ollut ikkunanpesu. Nyt kun lattianpesu sujuu sutjakkaasti, niin seuraavaksi on pakko ostaa ikkunanpesua varten yhtä tehokas apuväline. Siivoaminen on ihanaa, kun on välineet kunnossa! Joko siellä ollaan tehty kodin kevätpuunaus?
Vaikka reissussa olinkin valmis palaamaan kotiin jo ennen aikojaan, niin tänä aamuna totesin ääneen, että kunpa saisi vielä yhden allaspäivän. Päivän, jolloin aamulla pohdittaisiin, että kumpaan aamupalapaikkaan mennään; sinne, jossa on enemmän valikoimaa (ja ihmisiä) vai sinne, jossa saa tuijotella ihan rauhassa merta ja nauttia hiljaisuudesta. Päivän, jolloin hyppäisin lasten perässä uima-altaaseen ja yhdissä tuumin päätettäisiin uida uima-allasbaariin kylmälle limpparille. Päivän, jolloin saisi uppoutua tuohon ruotsalaiseen dekkariin täysillä. Päivän, jolloin aurinko alkaa laskea mailleen ja tulee kerättyä tavarat altaan viereltä. Päivän, jolloin hotellihuoneen ilmastointi tuntuu niin hyvältä. Päivän, jolloin päikkäreiden ajankohdan ei olisi niin väliä. Päivän, jonka ehtoopuolella istuttaisiin miehen kanssa parvekkeella ja juteltaisiin niitä näitä. Päivän, kun saisi olla ihan vain oman perheen kanssa. Olla 100% läsnä.
Se, missä kerroin panostavamme ulkomaanreissujen myötä koko perheen elämyksiin, tulee sitä panostettua vielä enemmän läsnäoloon. Kiireettömään ja aikatauluttomaan oloon. Se on hirmu tärkeää. Toki kotonakin sitä pyrkii olemaan läsnä niin paljon kuin mahdollista, mutta kyllähän me kaikki tiedämme, että arki nielaisee helposti mukaansa. Niin ihanaa kuin se arki onkin. Kalenteri täyttyy ja ihan luonnollisestikaan sitä ei voi viettää 24/7 niiden rakkaimpien kanssa. Huomaan, että aina kotiin reissusta tullessamme tulee tietynlainen haikeus. En haikaile niinkään sitä ympäristöä siellä reissussa (paitsi ehkä tänään, kun sade piiskaa peltikattoa ;)), vaan sitä tunnetta. Yhdessäoloa. Täällä nuo rakkauspakkaukset rientävät koulupäivien jälkeen kavereittensa kanssa ja sehän on ihan ok. Jotenkin sitä vain on ehkä tuo napanuora himpun verran liian tiukalla eikä ole valmis sitä löysäämään. Puhun siis itsestäni 🙂
Joten nyt otan jälleen kovat aseet käyttöön. Ihan ensinnä palaamme siihen kännykättömyyteen iltaisin. Loman jälkeen olen lipsunut tuosta klo 20.00 rajasta. Siihen asti se toimi hienosti. Klo 20.00 jälkeen arki-iltaisin meidän perheessä keskitytään taas lautapeleihin ja yhteisiin telkkariohjelmiin. Vietetään aikaa yhdessä ennen kuin lapset menevät nukkumaan. Ollaan 100% läsnä. Eilen sain pitkästä aikaa tytöt kanssani keittiöön ja valmistimme iltaruoan yhdessä. Se oli ihan äärettömän ihanaa. Äititytärlaatuaikaa.
Postauksen kuvat ovat tuolta happy placestamme. Sekä niemen toiselta puolelta Freedom beachilta. Vaikka silloin tuo ihmismassa paratiisirannalla ihisti, niin ei se enää tunnu niin pahalta. Kuvia käsitellessäni pystyin jopa katsomaan ruokakuvia. Kiitos sen, että tuo tuliaistauti on nyt talttunut. Päätettiin jo yhdessä tuumin, että ensi vuoden reissu tehdään toiseen suuntaan. Mutta mutta…näiden kuvien myötä aloin taas empimään. Varma aurinko, tuttu paikka, herkullinen ruoka ja hymyilevät ihmiset. Thaimaa on kyllä vienyt mun sydämen, vaikka se kuinka olisi so last season. Onhan se muuttunut sen vuoden 1997 jälkeen, kun siellä ekan kerran kävin, mutta aina löytyy sen tutun ja turvallisen lisäksi jotain uutta. Huomaan muuten, että matkailijana musta on viime vuosina tullut ehkä liian mukavuudenhaluinen. Taidan olla tulossa vanhaksi 😀
Tai sitten se on sukuvika. Muistan isäni käyneen varmasti ainakin sen 17 kertaa samassa hotellissa Puerto de la Cruzissa. Ajatuksella, mitä sitä nyt sikaa säkissä ostamaan 😉 Toivottavasti teitäkin nämä kuvat lämmitti! Nyt muutama työjuttu vielä pois alta ja sitten laattakaupoille. Jep, meillä aletaan loppuviikosta laatoittamaan yläkerran kylpyhuonetta. Kyllä se siitä, hitaasti mutta varmasti!
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.