ja sähäkkää torstaiaamua! Niin se vain kaikki kiva päättyy aikanaan. Myös minun ja tuon sähköautoystäväni yhteinen matka. Sain Nissan LEAFin testikäyttöön kuukauden ajaksi osana Nissanin kaupallista yhteistyötä. Haikein mielin hurauttelin sillä takaisin Nissan Nordicin konttorirakennuksen eteen Espooseen. Toisaalta, tuon viimeisen matkan aikana annoin palaa; testasin sähköakun kestävyyttä moottoritiellä kovassa vauhdissa, testasin miten akun varaustaso muuttuu laskettaessa nopeutta 10%, ohittelin rekkoja, kuuntelin musiikkia Bosen kaiuttimista ja vain nautin ajamisesta.  Jos tämän koejakson tiivistäisi yhdellä sanalla niin se sana olisi miellyttävä. Mikä LEAFista tekee miellyttävän? Ihan ensinnäkin se, että se on todella hiljainen. Äänetön kumppani, jonka suusta et kuule murinaa, kun laulaa hoilotat epävireessä ajaessasi. Kun käynnistät auton napista, niin et huomaa auton olevan käynnissä. Muuta kuin palavista valoista kojelaudan näytössä. Siinä vaiheessa havaitset auton olevan käynnissä, kun peruuttaessasi pois kotipihasta kuuluu vaimea piippaus peruutuksen merkiksi. Liikennevaloista kaasutettaessa miellyttävyys näkyy hiljaisuuden lisäksi kiihtyvyytenä. Voi kuinka monta autoa me olemme yhdessä jättäneet taaksemme liikennevaloissa. Tiedän, että osa meistä suomalaisista on vielä skeptisiä ja varautuneita sähköautoiluun. Eivät ehkä usko, että sähköauto on kykeneväinen siihen kaikkeen mihin perinteiset autot. Ja ilokseni voin kertoa teille, että LEAF on kykeneväinen vielä enempään. Se on kykeneväinen antamaan ajonautinnon, jollaista saa hakea.

Toki miellyttävyyteen vaikuttaa myös ajatus siitä, että sähköauto on ekologisempi vaihtoehto kuin perinteinen polttoaineella käyvä auto. Ajaessa kun hiilidioksidipäästöjä ei tule. Taisin teille aiemmin kertoakin, että viimeisten vuosien ajan olen siirtynyt pikkuisin askelein kohti luonnollisempaa elämää. Niin hyvinvointiin liittyvissä asioissa, valinnoissani ruokakaupassa ja nyt viimeisen kuukauden ajan myös autoilussa. Omatunto tuntuu puhtaalta, kun voin pienillä valinnoilla vaikuttaa siihen, että ainakin omalta osaltani olen huolehtinut siitä, että lapsillani ja heidän jälkeläisillään olisi vihreämpi maapallo.

Meillä LEAFiin ihastui koko perhe. Eikä vähiten nuo lapset, jotka toivat ystäviäänkin tapaamaan autoa, joka ei pidä juuri lainkaan ääntä 🙂 Heitimme tyttöjen kanssa ennen auton palautusta jäähyväisajelut. Olin pessyt auton käsin edellisenä iltana kotipihassamme, sillä ajattelin että kunnioituksena sitä kohtaan on mukava kruisailla puhtaalla autolla. Niin vain kävi, että sääolosuhteet olivat varsin kuraiset jäähyväisajeluaamuna ja auto pääsi vähän likastumaan. Ei se menoa tosin haitannut. Alunperin suunnittelin jäähyväisajelulla suuntaavamme Laukontorille mansikoita ostamaan, Hämeenkadulle ihmisvilinää ihastelemaan ja kurvaavamme Pyynikin kautta kotiin.Koska sää oli kaikkea muuta kuin mansikkaisen kesäinen, niin kurvasimme suoraan läpi kauniin Pispalan Pyynikille. Parkkeerasimme LEAFin ja kävelimme näkötorniin munkeille. Vaikka sää oli hyytävän viileä, niin silti löysimme merkkejä keväästä, joita hetken ihastelimme. Otimme muutamat kuvat ja ajelimme hissukseen kotia kohti. Siinä samalla näytin tytöille Finlaysonin trikoon vanhan tehdasrakennuksen ja näytin paikan, missä teini-iässä rymyttiin koulujen loppumisen kunniaksi. Esikoinen istui repsikan paikalla ja napsi kuvia. Meillä oli ihan tosi kiva viimeinen ajelu tyttöjen kanssa. Taidetaan muutenkin olla sellaisia fiilisautoilijoita. Musiikki raikaa ja maisemien vaihtuessa kommentoimme näkemäämme.Palatakseni tuohon LEAFin miellyttävyyteen. Yksi osa sitä on tuo kaiken kattava NissanConnect EV-telematiikkajärjestelmä, josta kerroinkin jo aiemmassa postauksessani. Tuon 7-tuumaisen monia toimintoja sisältävän kosketusnäytön lisäksi on olemassa maan mainio sovellus NissanConnect, jonka saa ladattua puhelimeen. Se sisältää huikeita toimintoja, muun muassa:

– auton etsintätoiminto
– akun tilan tarkistaminen
– latauksen etäkäynnistys
– ajoanalyysejä
– ilmastoinnin päälle kytkeminen / pois kytkeminen etänä
– akun lämmityksen aloittaminen / lopettaminen kauko-ohjauksella
– ECO-haasteen tarkasteleminen auton ratissa ja muualla

Harmikseni sain tunnukset appiin vasta viikko ennen testiajon päättymistä, mutta jo tuon lyhyen ajan perusteella olen numero- ja diagramminörttinä perehtynyt ajamiseni statistiikkaan. Siihen kuinka paljon ECO-puita olen kerännyt eli kuinka paljon ajollani olen puita pelastanut. Siihen kuinka muu maailma on pystynyt samaan. Kuinka paljon sähköä LEAF kulutti ja kuinka paljon lisävarusteita käytin. Tähän vajaan kuukauden testijaksoon ajoin noin tuhat kilometriä. Kaupunkiajoa pääasiassa, pois lukien auton haku- ja palautusreissut sekä reissu ihanalle Emilialle. Olen kehunut tuota sähköautoystävääni vuolaasti, mutta löysinkö kuherruskuukautemme aikana mitään parannettavaa? Kaupunkiajossa ei ainuttakaan seikkaa tule mieleeni. Käsi sydämellä voin tämän todeta. Mutta jos ajaisin pitkää matkaa esimerkiksi työkseni niin tuo sähköauton akun latauksen tarve / kesto voisi koitua omalla kohdallani kohtaloksi. Tämän hetkisten toimintasäteiden ja latausaikojen puitteissa. Vaikka pikalataus ei kestäkään kuin reilun 30 minuuttia, niin se voisi kiire aikataululla koitua hankalaksi. Sähköautojen toimintasäteet kasvavat koko ajan, kuten myös kasvaa pikalatausverkon kattavuuskin. Ideoin jo mielessäni sellaisen matkalaturin, joilla ladataan puhelinta. Joku virtalähde, josta saisi tarpeen mukaan LEAFinkin akkua ladattua ajon aikana.

Tällä hetkellä käytössäni on isäni vanha auto, mutta kun tulee tarve vaihtaa autoa, niin kyllä LEAF on vaihtoehto numero 1 omalla kohdallani. Se latautuu tarvittaessa näppärästi yön aikana autokatoksessa sähköpistokkeesta. Ei tarvitse siis talvipakkasilla seisoa sormet kohmeessa tankilla. Tai ajella pyhällä hengellä, kun ei jaksa pysähtyä huoltoasemalle 😉 Mieheni voi todistaa, että olen maailman huonoin auton tankkaaja. Sitten kun ollaan jo höyryillä, löydän yleensä tieni bensikselle. Tuota autoani kun ei tällä hetkellä niin näppärästi ruokitakaan kotipihassa kuin sähköautoystävääni.

Miltä elämä on nyt tuntunut ilman tuota hiljaista ystävääni? Hieman hassulta, kieltämättä. Totuin autoon kuukauden aikana ja ajoin kaikki omat ajoni sillä. Mietin jo, että jos ikävä oikein kovaksi kasvaa, niin täytyy varata aika koeajoon täältä. Ikävää helpottaa myös tuo meidän sähköautojen ystävien facebook -ryhmä. Siellä päivittäin käyn katsomassa viimeisimmät kuulumiset sähköautoilun saralla.

SYMPAATTISESTI SÄHKÖAUTOILUN PUOLESTA,

YHTEISTYÖSSÄ NISSAN