tiistai 12. joulukuun 2017

Kauneushaave: tuuheat kulmakarvat

ILTAA IHANAT!

Kauneushaaveita, niitähän meillä kaikilla tuppaa olemaan. Vaikka pohjimmiltaan se on niin, että ulkonäkö on vain sivuseikka, niin toki sitä haluaa olla huoliteltu ja viihtyä oman itsensä kanssa. Muistan jo teiniajoista lähtien haaveilleeni salaa muutamista kauneuteen liittyvistä jutuista; tuuheammista hiuksista, silmälasittomasta elämästä ja pienemmistä poskista. Tiedän, ihan hassuja haaveita. Hiuksissa on ollut pidennyksiä ja tuuhennoksia matkan varrella, mutta onnellisin olen nyt, kun hiukset ovat 100% omani. Silmälasiton elämä loppui reilu 10 vuotta sitten leikkauspöydälle ja poskistanikin olen oppinut tykkäämään 🙂 Kun täytin 18 vuotta ostin elämäni ensimmäiset pinsetit. Haaveena oli yhtäkkiä saada sen ajan trendikkäät kulmakarvat. Sellaiset, joita ei oikeastaan edes ollut. Niin ohuiksi kulmakarvani nypin liki 10 vuoden ajan, että eipä ne ole siitä sen jälkeen toenneet. Aikuisiän kauneushaaveenani ovat olleet tuuheat ja kauniit kulmakarvat. Kaupallisen yhteistyön myötä Swiss Clinicin kanssa sain testiin Brow Enhancer Serum -kulmakarvaseerumin, jota olen nyt käyttänyt liki pari kuukautta. Alkujaan tiheämmin ja viimeiset pari viikkoa ylläpitotarkoituksessa.

Miksi haluan tuuheat ja kauniit kulmakarvat? Olen viimeisten vuosien aikana oppinut, että kulmakarvat antavat kasvoille raamin. Se, että kulmakarvat on kauniisti laitettu on koko ulkonäön pohja. Myönnän, että itse sorrun välillä siihen, että unohdan nyppiä kulmakarvani. Jätän sen työn yleensä kampaaja-Kristalle, joka sen niin hienosti osaa. Mutta mieluummin olen nyppimättä, kun nypin liikaa.

Millaisia käyttökokemuksia itselläni on kulmakarvaseerumista, olenko saanut tuuheat ja kauniit kulmakarvat? Tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen kulmakarvoihini. Käytön aloitettuani huomasin tuloksia jo reilussa parissa viikossa. Pikkuista karvaa alkoi puskemaan kulmiini sellaisella vauhdilla, että olin ihan ihmeissäni. Aiemmin värjäsin kulmakarvani kerran kuussa. Mutta nyt olen huomannut, että sen lisäksi, että Swiss Clinicin kulmakarvaseerumi on tuonut kulmakarvoihini tuuheutta, on nuo uudet karvat myös kasvaneet tummempina. Itse olen peilistä huomannut muutoksen, mutta ilokseni myös kampaaja-Krista huomautti asiasta viime viikolla hänen luonaan käydessäni. Tätä nykyä on jopa päiviä, että jätän kulmakarvat meikkaamatta tyystin; sipaisen vain väritöntä geeliä niihin aamuisin, jotta karvat pysyvät ruodussa.

Aina välillä sitä ajattelee, että kaikki tällaiset ylimääräiset kauneusrutiinit vievät hurjan paljon aikaa. Mutta tosiasiassa tämä kauneusrutiini vie vain silmäräpäyksen. Ensimmäset kolme viikkoa käytin Brow Enhancer -seerumia aamuin illoin. Levitin sitä puhdistetuille kulmakarvoille kätevällä harjaspäällä. Huom! Muistakaa aamulla antaa kulmakarvaseerumin kuivua ennen kulmien meikkaamista. Sen jälkeen käytin tuotetta pari kolme viikkoa vain iltaisin. Ja nyt viimeisen muutaman viikon ajan olen käyttänyt tuotetta pari kertaa viikossa iltaisin. Eli niin kauan käytin aamuin illoin, kunnes sain haluamani tuloksen ja sen jälkeen vähensin käyttöä. Tällä hetkellä hemmottelen kulmakarvojani pari kertaa viikossa ylläpitääkseni niiden kuntoa ja antamalla niille ravintoa seerumista.

Sain testattavakseni myös Swiss Clinicin ripsiseerumin ja ilokseni sekin toimi. Ripsiin venähti mittaa kuin huomaamatta. Kuten aika monien kauneusjuttujen kanssa, niin myös tuon ripsiseerumin kanssa kävi niin, että olen unohtanut sitä käyttää. Pitääkin kaivaa se esille, jotta ehtii saamaan jouluksi kunnon räpsyttimet! Swiss Clinicin verkkokaupassa saa 30% alennusta yli 50 euron tilauksista sunnuntaihin 17.12. mennessä. Kannattaa siis käydä tekemässä viimeiset joululahjaostokset täällä! Monet teistä silloin kyseli alennuskoodia siihen taannoin esittelemääni Skin Rolleriin – nyt on hyvä käyttää tuo alennus halutessaan myös siihen 🙂

LUMISEN KAUNISTA TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


tiistai 12. joulukuun 2017

Jouluista silmänruokaa

HEI HUOMENTA BLOGISTANIA!

Nämä varhaisaamujen tunnit ennen töihin lähtöä ovat kultaakin kalliimpia. Usein olen ihan tekemättä mitään, mutta tänään olen viettänyt aikaa puhelin kädessä. Jep, paha tapa. Mutta tarkoitus hyvä. Sillä, annoin aivojeni lepuuttaa kauniissa jouluisissa kuvissa. Pitkästä aikaa löysin itseni Pinterestin salaisesta maailmasta. Vie mukanaan, eikö? 🙂 Vaikka meillä joulun kattaus on kokolailla suunniteltu, niin mikään ei estä vielä jatkojalostaa kattausta. Tällä hetkellä haaveilen tummansinisen ja kullan lisäksi luumun- ja vihreänsävyistä. Mausteisista sävyistä.

Mustat huonekalut, rustiikkiset pinnat, rouhea keramiikka, ryppyinen pellava – kaikki tämä hämyinen tuntuu olevan nyt niin mieleeni. Se on jännä, miten se mieltymys muuttuu myös vuodenaikojen mukaan. Keväällä sitä kaipaa taas mustien huonekalujen rinnalle vaaleanvihreää, hempeän vaaleansinistä ja hailakan keltaista. Siinä missä vielä muutama vuosi sitten tunnistin kolme väriä eli mustan, valkoisen ja harmaan, olen tullut pitkän harppauksen eteenpäin. Noiden kolmen värin lisäksi vuoden sisään omaan värirepertuaariini on tullut ruskean sävyjä ja puuteriroosaa, hailakkaa liilaa ja jopa ripaus punaista. Isoja edistysaskeleita, etten sanoisi 🙂

Mitään perinteisiä jouluisia kattauksia ei näissäkään kuvissa ole, mutta silti ne ovat omalla tavallaan kovin juhlavia. Sehän se onkin, mikä tekee joulun; juhlan tuntu. Tai se omanlaisensa juhlan tuntu. Jollekin juhlaa on ne nisset ja nasset pöydällä, toiselle kristallit ja kultaiset kynttilänjalat. Yhtäkaikki, kenenkään tapaa ei sovi väheksyä. Joulu on sen verran intiimi juhla ja jokaisella on ne omat mieltymykset, että olisi väärin sanoa, mikä on oikea tapa sitä juhlistaa ja mikä väärä.

Mutta sen kyllä sanon, että meiltä löytyy yksi tuosta alakuvasta oleva joulukoristeen kaltainen valkoinen hirmu kita auki. Ei toivottavasti joulupöydästä, mutta sieltä jaloista pyörimästä 😀 Se on taas sitten erillisen postauksen arvoinen asia tuo koiran ruoan kinuamisen lopettaminen. Veikkaan, että joku meillä sitä ruokaa ruokapöydästä salaa antaa, sillä eihän toinen osaisi sitä pyytää ellei tietäisi…

Photos with links via my Pinterest

Hei, nyt koiran kanssa ulos ja sitten autonnokka kohti töitä! Ajelkaahan varovasti, on luvattu hurrrrjia lumisateita ainakin tänne meidän suunnalle.
Ihanaa, toivottavasti nyt jäisi maahan asti 

TUISKUISTA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


maanantai 11. joulukuun 2017

Jouluinen (pähkinätön) suklaalevite

HELLUREI IHANAT

ja oikein mukavaa maanantaiaamupäivää ja alkanutta viikkoa! Täällä odotellaan päivänvaloa, jotta päästään kuvauspuuhiin. Pitäkää peukkuja, että sellainen edes pieni valonkaje tänään nähdään, muuten on kuvaukset keinovalon varassa. Hei, kerroinkin teille, että näin joulun alla musta kuoriutuu se, joka näpertelee kaikkea pientä. Tämä pätee myös pienten joulusyötävien suhteen. Sellaisten, joita voisi antaa lahjaksi ystäville. Itse rakastan syötäviä joululahjoja. Niiden antamista ja saamista.

Viime viikolla kampaajan tuolissa istuessani selasin lehteä ja silmäni osui itsetehtyyn nutellaan. Rakastan nutellaa, mutta välillä saan siitä allergisia oireita. Jos joku näistä allergioistani ärsyttää eniten, niin ehkä tuo pähkinäallergia. Onneksi ei mitään vakavaa reaktiota tule, vaan selviän kurkkukutituksella. Mutta sitäkään ei uskalla montaa kertaa ottaa viikon sisään. Kehittelin reseptin, jossa korvasin hasselpähkinät manteleilla, ihan jo senkin takia, ettei tarvitse allergialääkettä ottaa ennen tämän suloisen ja syntisen hyvän suklaalevitteen käyttöä 🙂

JOULUINEN SUKLAALEVITE

240 g maitosuklaata
240 g mantelijauhetta
n. 0,5 dl leivontaöljyä
0,5 dl tomusokeria
2 tl piparkakkumaustetta
ripaus suolaa

-sulata maitosuklaa mikrossa/kattilassa
-lisää sulanut maitosuklaa ja muut aineet tehosekoittimeen
-surauta sekaisin (jos haluat ihan sileän levitteen, niin surauta lisää)
-säätele leivontaöljyn määrällä levitteen paksuus
-annostele pieniin lasipurkkeihin ja anna jäähtyä
-säilytä jääkaapissa

Tätä levitettä olen nyt syönyt suoraan purkista lusikalla, laittanut lusikallisen kahvin joukkoon (tuloksena täydellinen mantelikaakaokahvi) ja levittänyt erinäisten keksien päälle. Yllä olevasta ohjeesta tuli neljä tuollaista pientä lasipurkillista suklaalevitettä. Kolme on vielä jäljellä, joten voipi olla, että mikäli pidän näppini niistä erossa, niin ne pääsevät joululahjoiksi ystäville 😉 

Mutta nyt työn touhuun ja laittamaan kuvauspaikat kuntoon! Ai niin ja sitä ennen vastaamaan kommentteihinne koskien tuota ihanaa mustaa senkkiä. Pöytää en vielä maalannut mustaksi, sillä pohdimme uuden, jatkettavan pöydän ostamista. Suoraan mustana, ettei tarvitsisi maalata. Puunvärisiä ja valkoisia jatkettavia pöytiä löytyy vaikka kuinka, mutta mikä siinä onkaan ettei mustaa jatkettavaa pöytää löydy. Tai sitten ollaan vain kranttuja asiakkaita 😀

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,


torstai 07. joulukuun 2017

Rauha ♥

ILTAA IHANAT YSTÄVÄT!

Tiedättekö, että sitä tuli reilun parin vuoden aikana reissattua Balilta Los Angelesiin, New Yorkista Singaporeen. Reilun parin vuoden aikana sitä tuli myös saateltua viimeiselle matkalle isä, mummu ja äiti. Kolmet hautajaiset, kolme surun kuivaksi pusertamaa jäähyväistä. Kolme Käyn kohti Sinua -virttä. Lempivirteni, jota lauloin kurkkua kuristaen, rinnasta pakahtuen. Tänään Samuli Edelmannin karismaattisen äänen laulamana tuo lempivirteni soi kauniisti Tampereen Tuomiokirkossa. Ensimmäistä kertaa tänään se kuulosti toiveikkaalta. Kurkkua ei kuristanut ja sydämeen laskeutui rauha 
Just sellainen rauha, joka saa ihmisen hymyilemään ilman, että ilmekään värähtää. Olemaan levollisin mielin. Tuossa hetkessä sitä tajuaa, että just nyt on niin kovin hyvä olla. Ei tarvitse olla lentolippuja takataskussa. Ei tarvitse paeta ikävää tai surua. Sitä tajuaa, että se mihin on uskonut, ei ole jättänyt. Helposti sitä surun hetkellä voisi alkaa vihaamaan. Kyseenalaistamaan uskonsa. Mihin ikinä sitä kukin uskookaan. Pääasia, että uskoo.

Kerroinkin eilen, että itsenäisyyspäivästä alkaa itselläni rauhoittuminen jouluun. Jo eilinen päivä meni hyvin, hyvin tunteellisissa merkeissä. Joulunalusaika herkistää, vuosi toisensa jälkeen. Tuntuu, että mitä syvemmissä vesissä sitä käy, niin sitä herkemmäksi sitä tulee. Toisaalta sitä ajattelee myös niin, että kun sitä elämää horjutetaan tarpeeksi, niin ehkä sen takia myös ne katvealueet tuntuvat juhlalta. Tänään tuntuu juhlalta se, että ensimmäistä kertaa hautajaisten jälkeen pystyin tuntemaan iloa kirkossa. Pystyin hymyilemään eikä nessujakaan tarvittu. Ensimmäistä kertaa näin kauniit maalaukset ja ikonit. Ensimmäistä kertaa kirkon puupenkistä ei ollut kiire minnekään.

Tästä on hyvä jatkaa kohti joulua ♥  Mutta täytyy vielä sanoa, että on tuo Samuli ihana. Ekan kerran kohdattiin joskus 90-luvun alussa Tampereen Kauppaoppilaitoksessa olleessa tilaisuudessa. Pääsin yhteiskuvaan permanentattuine hiuksineni ja sain nimmarin. Peggya kulutettiin kasetilta siinä määrin, että nauha taisi loppujen lopuksi katketa. Iso kolaus teini-ikäisen Marian elämässä. Mutta siitäkin selvittiin.

KAUNIITA UNIA 

 


tiistai 05. joulukuun 2017

Minun Suomeni & blinipannukakku

ILTAA IHANAT!

Se on jännä juttu, miten sitä herkistyy joka vuonna näin itsenäisyyspäivän alla. Ei siihen tarvita kuin ajatuskin siitä, kuinka hyvin meillä on asiat. On juu epäkohtia, tiedän sen, mutta noin pääpiirteissäin meillä on asiat ihan himskutin hyvin. Sanonta ”Välillä täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle” pitää täysin paikkansa. Muistan kun vuoden Suomesta pois oltuani ajettiin Helsinki-Vantaalta aamuyöllä kotiin kohti Tamperetta enkä voinut olla kyselemättä äidiltä, että onko täällä aina ollut näin vehreää? Onko kesäyöt aina olleet näin valoisia? Eikö täällä oikeasti ole liikenneruuhkaa moottoritiellä (no daah, kello oli ehkä 04.27 :D)? Tuona hetkenä harmitti eniten se, että huomasin kadottaneeni osan tästä kauniista kielestämme. Äidinkielestäni. Kielestä, joka vielä lentokoneessa kuultuna oli kuulostanut maailman juntimmalta. Josta olen jälkeenpäin ollut ihan mielettömän ylpeä ja onnellinen.

Minun Suomessani parasta ovat neljä vuodenaikaa. Kesä ja talvi. Parasta on kesäinen Helsinki ja Lapin jylhät tunturit. Sekä kaikki siltä väliltä. Turvallisuus ja tieto siitä, että tytöt voivat kävellä kouluun rauhassa. Että vauvat saavat turvassa nukkua päikkäreitään autokatoksessa. Ihmiset. Kaikessa pessimistisyydessään ja melankolisuudessaan. Eteenpäin suuntautuvine katseineen ja periksiantamattomuudessaan. Rehellisyys ja jollain kiehtovalla tavalla karu realistisuus. Siinä, missä jossain vaiheessa pidin meitä epäsosiaalisena ihmiskuntana on viime vuosina auennut minulle. Se ei välttämättä ole meidän pahe, vaan kertoo siitä, että ei kattokaa turhaa höpistä. Sanotaan, kun on asiaa. Suomalainen sisu, joka vie meidät vaikka läpi harmaan kiven. Puhdas luonto ja raikas ilma, jota hengittää. Ilmainen peruskoulutus ja kouluruokailu.

Ihan vain muutamia mainitakseni. Suurimpana kiitollisuuden aiheena näin 100-vuotisjuhlan aikaan on se, että olemme itsenäisiä. Ei sitä pieni ihminen saata kuin arvailla, mitä kaikkea tuon eteen on tehty. Suuri kunnioitus heille, jotka taistelivat. Huomenna illalla sytytämme ikkunaan kaksi kynttilää; toisen niille, jotka palasivat rakkaittensa luo ja toisen niille, jotka eivät koskaan palanneet 
Mutta itsenäisyyshumusta tarjoiluvinkkiin huomiselle. Vielä ehditte kauppaan, eikö? Meillä ainakin oli koko tuo läheinen kauppakeskittymä niin tukossa, että huhhuh. Onneksi aineita saa pienemmästäkin kaupoista. Eli blinipannukakkuun, jonka tein Soppa365 -ohjeella. Puolikkaan pohjan, koska syöjiä oli vain kaksi. Smetanan jätin sellaisenaan ilman sitruunaa. Pohjan alkuvaiheen olisi voinut tehdä reilusti etukäteen jääkaappiin tekeytymään ja sitten juuri ennen h-hetkeä lisätä kananmunat ja voin. Muta hyvää oli näinkin! Taidanpa tietää, mitä meillä syödään isolla porukalla uudenvuodenaattona 🙂

Nyt siivoushommiin, että miehen on kivempi tulla kotiin reissusta ja sitten kuvailemaan pikkuisia joulukorttikuviin. Haaveilen myös pitkästä kävelylenkistä tuon yhden karvaturrin kanssa. Ulkona on oikein talven satumaa; lunta tulee taivaan täydeltä!

IHANAA ITSENÄISYYSPÄIVÄN AATTOA,