tiistai 26. joulukuun 2017

Joulunajan kuulumisia

6

MOIKKAMOI IHANAT!

Toivottavasti siellä on ollut tunnelmaa täynnä oleva joulu ♥ Täällä on nautittu täysin rinnoin. Joulu meni erittäin rennoissa merkeissä. Ollaan nukuttu univelkoja pois. Nukkuminen on ollut tänä vuonna joulunajan tekemisten top ykkönen. Siinä välissä aina vähän syöty ja ulkoiltu. Hiihdetty ja lasketeltu. Sulateltu jouluruokia. 

ID

Niin se vain hujahti ohi, nimittäin joulunpyhät. Tai no, vielä on tätä ihanaa Tapaninpäivän iltaa jäljellä, mutta huomenna koittaa arki. Vaikken toimistolla olekaan, niin puhelin- ja sähköpostipäivystys alkaa huomenna aamusta. Tunturissa ei sekään tunnu kovin kamalalta ihanan joulun jälkeen. Toivotaan vaan, ettei puhelin jäädy pakkasessa 🙂 Tänään paukkui 22 asteen pakkanen, mutta silti hiihtosuksi luisti paremmin kuin ikinä. Näky oli aika koominen, kun takaisin mökille päästiin. Ks. vimppa kuva. 

Eikä tuo 22 pakkasastetta nyt vielä niin paha ole. Muisteltiin just erästä uutta vuotta 2000 -luvun alussa, kun auton mittarissa oli 39 pakkasastetta aamulla. Sinä vuonna emme mäkeen tai ladulle päässeet, mutta kirjoja tuli luettua sitäkin enemmän. Vaikka rakastan keväistä Lappia, niin silti tässä vuodenvaihteenajassa on oma taikansa. Pimeydessä, sinisessä hetkessä ja paukkupakkasessa. Ja mikä ihaninta, hisseihin ei ole jonoja! Tästä pohjoiseen matkustamisesta joulun tienoilla on tullut traditio. Tiedän, että olemme erittäin etuoikeutettuja, kun meillä tällainen mahdollisuus on. Laskimme, että tämä taitaa olla yhdeksäs kerta, kun täällä tähän aikaan ollaan lasten kanssa. Ennen lapsia toki tuli oltua jo monena vuonna. Tosin tämä on vasta toinen kerta, kun vietimme täällä jouluaaton. Se on tapa, joka tulee jäädäkseen. Kaikki stressi ja kiire jää kaupunkiin ja joulu on kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri niin rauhallinen kuin sen kuuluisikin olla. 

Toivottavasti saadaan jatkossa myös lähisukua mukaan viettämään joulua tänne (vink vink sinne veljen perheelle ♥). Josko taas tähän väliin oikaisisi tähän sohvalle päikkäreille, jotta jaksaa valvoa Suomen nuorten leijonien peliin. Myös tuon ihanan Danielle Steelen saan tänään päätökseen. Sitten luvassa se Carlos Ruiz Zafon! 🙂

IHANAA TAPANINPÄIVÄN ILTAA,

PS. vuosi vuodelta musta tulee huonompi jouluruokien syöjä; kerta laatikkoja ja ns. perinteisiä jouluruokia riittää. Eilen illalla haettiin jo pitsat ja tänään on menty kaikella muulla kuin jouluruoalla 🙂


lauantai 23. joulukuun 2017

Joulun taikaa ♥

4

HEIPPAHEI IHANAT!

Ja tunnelmallisia terkkuja täältä tunturin juurelta. Sielu lepää ja kaikki turha hössötys on jäänyt pois. Nämä ovat niitä asioita, jotka itselleni tekevät joulun. Rauha. Oma perhe. Ympärillä oleva luonto. Tänään hiihtolenkillä sinisen hetken aikaan tunsin onnellisuutta, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Päätin, että tämä on tila, johon pitää arjen kiireissäkin pyrkiä. 

Näiden kuvien myötä blogi hiljenee joulun viettoon. Palataan taas uusin jutuin ja kuulumisten kanssa joulunvieton jälkeen. Instagramin puolelle varmasti välittyy joulutunnelmia (atmarias), mutta tietokoneen ajattelin pitää joulunpyhät visusti kiinni. Se on tavallaan lahja ei vain perheelleni, vaan myös itselleni.

Nyt takaisin köökin puolelle; kinkku on kohta valmis, lanttu- ja perunalaatikko seuraavat perästä. Jääkellarin lohi rosepippurigraavisiikakaverinsa kanssa pääsee valmiiksi katettuun pöytään ja niiden kaveriksi puikulat pehmenevät höyryssä. Tästä alkaa ne joulun ihanat ajat, kun pyjaman päälle sujautetaan toppavaatteet ulos mennessä. Saunan jälkeen puetaan sama pyjama päälle. Ne ajat, kun herää sohvalta kirja kädessä päiväunilta raukeana. Kun lasten silmistä kajastuu joulun ilo. Ne ajat, kun lautapelit saavat olla pöydällä koko ajan. Kun unohtaa kokonaan sen, paljonko kello on tai mikä päivä mahtaa olla. 

Kiitos teille rakkaat blogini lukijat tästä vuodesta jo tässä vaiheessa ♥ Olette tärkeitä! Toivotan teille rauhallista joulua. Iloistakin joulua. Joulua, jossa osaatte pysähtyä hetkeen. Nauttia joulusta jouluna. Ilman turhaa stressiä ja paniikkia. Joulua, jonka saatte viettää juuri niin kuin parhaaksi näette. Sillä tavalla, mikä sydämessä tuntuu parhaimmalta. Koska siitähän joulumielessä on kyse, eikö vain?

TUNNELMALLISTA JOULUA,

PS. ja kyllä, näitte oikein – meillä on tekokuusi. Aika reppis sellainen, mutta hei; kaunis kuin mikä. Enää ei ollut aitoja kuusia myytävänä, joten sovelsimme. Tuo joulumieltä siinä missä aitokin kuusi 🙂


perjantai 22. joulukuun 2017

From me, to me ♥

6

MOIMOIMOI!

Ai että, enää pari hassua tuntia ja sitten se alkaa. LOMA. Tänä aamuna töitä tehdään kotitoimistolla. Ruokakaupassa ja pakkauspuuhissa myös. Nyt on viimeisetkin lahjat kääritty pakettiin. Jälleen tänäkin vuonna, kuten monena vuonna aiemminkin tulin siihen tulokseen, että olen ollut erittäin kiltti 😉 Ansainnut muutaman paketin itseltäni itselleni. Vaikka muuten vuoden mittaan olen lukenut kirjoja lukulaitteelta, tekee joulu tähän poikkeuksen. Jouluna tulee tuntea kirjan tuntu. Se perinteinen Danielle Steele tuli ostettua kovakantisena, mutta lisäksi muutama pokkari, joita en ainakaan muistaakseni ole lukenut. Ihanan Vapun ihana Vappu leipoo -kirja sekä (kiitos Vanhan Jäärän vinkin) uusin Carlos Ruiz Zafonin kirja. Jos ette ole vielä lukeneet Ruiz Zafoneja, niin suosittelen kurvaamaan kirjastoon tai kirjakauppaan. Vie mennessään.

Tänään automatkalle nappaan kuitenkin helpompaa luettavaa mukaan eli yhden noista Danielle Steelen pokkareista, joita en viitsinyt edes pakata 🙂 Myös eilen illalla itse itselleni ostamat kashmirjoggerit kulkeutuvat hienosti tuossa kauniissa kangaspussissa. Vaniljaisen kurkumalaten avasin jo ennen h-hetkeä, sillä tiedän sen auttavan tähän orastavaan flunssaan. Mikä siinä onkaan, että aina tulee sairastettua loma-aikaan! Toivotaan, että menee tällä tukkoisella nenällä ohi. Sillä odotan valkoisille hangille pääsyä. Ihan ekana täytyy huollattaa sukset. Vaikka nuo ovat vasta vuoden vanhat, niin tuntuu, että karvat pohjissa keräävät jos jonkilaista mömmöä (jep, selitys on oltava sille, miksei suksi luista :D)!

Joulun parasta antia on ruokailut sekä kirjat. Oletteko samaa mieltä?  Mutta nyt jääkaapin tyhjäykseen. Rosepippurisiika graavautuu matkan aikana ja jääkellarin lohenpalaset köllöttelevät myös suolaliemessä. Aamulla kaupassa käydessäni huomasin rosollin olevan loppu. Kääk, toivottavasti matkan varrella jostain kaupasta löytyy, sillä sen suhteen mennään sieltä, missä aita on matalin! Hei, en toivottele vieläkään teille hyvää joulua, sillä ajattelin tulla sen tekemään tunturin juurelta huomenna 🙂

PERJANTAITERKUIN,

*vaniljakurkumalatte saatu Lifestä

 


torstai 21. joulukuun 2017

Jouluisia ruokamietteitä

0

HEIPPAHEI IHANAT! ♥

Enää kolme yötä jouluun – uskomatonta. Viime vuonna joulunalusaika meni aikalailla relaten. Sohvalla kuusta ihastellen ja kirjaa lukien. Tänä vuonna joulunalusaika on suhailtu paikasta toiseen ja siinä välissä käyty heittään hiihtolenkkejä, jotta saa ajatukset nollattua. Näin kiireen keskellä hikiliikunta on itselleni se elinehto. Taas jaksaa 🙂 Tämä joulukuu tai oikeastaan koko loppuvuosi on ollut töiden puolesta aika haipakkaa ja hyvä niin, mutta silti otan tulevan reilun viikon joululoman avosylin vastaan. Tälle päivälle oli vielä muutama palaveri, mutta nyt nekin on kunnialla kahlattu läpi. Things to do -listassa on vielä muutama pikkuinen juttu. Töiden osalta. Toisessa listassa sitten taas on vielä ”jokunen” ruksitettava. Mutta niistäkin selvitään. Sillain, että huomenna kun koulun jälkeen suuntamme Lappiin, on oikeasti se aika rauhoittua kohti joulua.

Osan ruoista tai ruokatarpeista viemme mukanamme täältä etelästä. Lauantain olen pyhittänyt aamun hiihtolenkin lisäksi jouluruokien valmistamiseen. Sinisen hetken, Ave Marian ja glögimukin voimin. Muun perheen taidan hätistää rinteisiin, jotta saan ihan rauhassa fiilistellä. Ainakin hetken aikaa. Laittaa kinkun ja laatikot uuniin. Valmistaa salaatit rauhassa. Jouluaattoiltana pääsemme valmiiseen ruokapöytään, mutta lauantai-iltana nautimme ensimmäisen jouluaterian mökissä. Listalle pääsi graavisiika ja jääkellarin lohi, jotka valmistan jo huomen aamulla mukaan takapaksiin laitettavaan kylmälaukkuun. Peruna- ja lanttulaatikon teen tänä vuonna valmiista peruna- ja lanttusoseesta kerman, siirapin & mausteiden myötä tuunaten. Rosolli, waldorfin salaatti ja ehkä muutama juhlava salaatti, pieni kinkkurulla, puikulaperunoita ja limppua. Mätiä ja smetanaa unohtamatta.

Jälkkäriksi torttuja ja glögiä, muutama suklaapala ja tilkka jälkkäriviiniä. Villasukat jalassa ja muutenkin pukeutumiskoodilla casual mennään tämä joulu. Tai tämäkin joulu. Sehän joulussa se paras asia onkin. Vaikka muuten joululahjat on jo hankittu, niin taidan mennä ostamaan itselleni nuo viime postauksessa jaloissani olleet kashmirjoggerit. Ne kun olisivat ihan omiaan joulunpyhiin 🙂 Hei, nyt työkavereiden kanssa kinkkuleivälle! Palataan asiaan vielä ennen joulua. Huomenna luvassa terkkuja viimeistään tien päältä eli en toivottele vielä hyviä jouluja 🙂

TORSTAITERKUIN,


maanantai 18. joulukuun 2017

Äidin lusikkaleivät & co

10

MOIKKAMOI MAANANTAI!

Ja hei ai vitsit, voiko jouluviikko alkaa ihanammin kuin lumisateen merkeissä? Ei voi! Täytyy sanoa, että vaikka rakastan tehokkuuden tunnetta ja tekemisen meininkiä, niin nyt on aivan puhki eilisistä kahvitteluista. Tai ei niinkään kahvitteluista, mutta siitä etukäteisleipomisesta (miehen mielestä etukäteissäädöstä :D). Hienosti tarjottavat upposivat eikä meille oikeastaan jäänyt kuin marenkikranssia ja tuota piparkakkuvuokaleipää. Lusikkaleipiä jäi myös muutama.

Perjantaina Insta Storyn puolella seuraavat tietävätkin pienistä kommelluksista lusikkaleipiin liittyen. Ensinnäkin aamulla reseptin äidin reseptiarkistoista löydettyäni olin hetken aikaa sormi suussa. Reseptin määrät ovat grammoina. Meinasin jo kääntyä googlen puoleen, mutta onneksi esikoinen muisti, että mummun talousvaaka oli vielä kaapissa. Kaivettiin vaaka esiin, mutta en luottanut siihen. Joten guugletin 🙂 Seuraava koetinkivi oli se, että ohjeissa luki vain että ruskista voi vaaleanruskeaksi. Ei mitään muuta. Ei paistoaikoja tai saatikka sitä, että mitä sokerille, soodalle ja vehnäjauhoille tehdään. Päätin soveltaa. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna aika onnistuneesti sovellettu.

Kun ottaa huomioon, että leivontaprosessissa oli muutama pieni vastoinkäyminen. Ensinnäkin mielestäni taikina oli liian löysää -> se meni pariksi tunniksi jääkaappiin. Sieltä tullessaan oli kivikovaa -> pääsi mikroon 😀 Ekan pellin tuskailin lusikkani kanssa, kun lusikkaleivistä ei tullut lainkaan sellaisia kuin äipällä. Kunnes pikkuisempi tuli ihmettelemään, että mitä mä teen. Neuvoi miten mummu nuo aikoinaan teki kahdella lusikalla, joten toinen pellillinen onnistui paremmin. Koska kiire painoi päälle leivonnoissa, niin asettelin lusikkaleipien kannet ja pohjat nätisti muovirasiaan. Ehkä ne oli vielä vähän lämpimiä (lue: liki kuumia). Eilen aamuna niitä jääkaapista poisottaessani selvisi, että mulla oli yksi iso lusikkaleipäkasa. Ei muuta kuin mikron kautta jälleen.

Huh, mutta maku oli priimaa. Vaikka voi vähän ruskistuikin liikaa 😉

LUSIKKALEIVÄT

200 g voita
200 g sokeria
3,5 tl vaniljasokeria
1,5 tl soodaa
300 g vehnäjauhoja
vadelmahilloa

-ruskista voi vaaleanruskeaksi (varo ettei pala!)
-lisää sokerit ja anna seoksen jäähtyä
-siivilöi sekaan jauhot ja sooda
-muotoile kahden teelusikallisen avulla lusikkaleipiä (jep, sellaisia kauniimpia kuin mulla)
-paista uunin ylätasolla 200 asteessa noin 8-10 minuuttia
-jäähdytä
-täytä vadelmahillolla

ID

Siellä ne lusikkaleivät kavereineen sulostuttivat eilisen juhlapöydän. Jotain uutta ja jotain vanhaa -meiningillä mentiin. Suolaisiksi valikoituivat ruisnapit tuorejuustokinkkutäytteellä sekä lohifetakolmiot. Nyt vielä muutama työjuttu ja sitten kohti kotia. Josko tänä iltana sitten ehtisi korkkaamaan joululahjaostokset tälle vuodelle 😉

MAANANTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »