tiistai 26. maaliskuun 2019

Tiistain top 5

2

MOIKKAMOI!

Tekisi mieleni huikata vanhustentalon tuoksuiset moikat, sillä nuo leikkonarsissit tuoksuvat vääjäämättä palvelutalolle. Ensiksi, kun lapset siitä mainitsivat, kohautin olkiani ja totesin vaan höpöhöpö. Kunnes tänään töiden jälkeen kävelin narsissien ohi ja kyllä, itsekin matkasin ajatuksissani tuoksun myötä sinne palvelutaloon, jossa isomummu viimeiset vuotensa asui. Jännä, miten tuoksumuistot ovat piintyneet lastenkin selkärankaan, vaikka isomummun kuolemasta tulee pian neljä vuotta. Aika menee hurjaa vauhtia…

Senkin takia on niin hyvä välillä pysähtyä arkeen ja miettiä niitä päivän kohokohtia. Tiistain top viitonen näyttää tältä:

TYÖKAVERIT

Aamulla piti ihan vain pikaisesti piipahtaa töissä palaverissa ja sitten tulla kotiin kirjoittelemaan yhtä postausta, jonka deadline lähestyy. Mutta niin vain työpäivä venyi kokopitkäksi. Enhän mä voi jättää työkavereita selvittämään asiaa, ennen kuin asiat on selviä. Vaan istuttiin ison pöydän äärellä ja puhallettiin yhteen hiileen. Iltapäivästä asia oltiin saatu yhteistuumin jo ison pykälän eteenpäin ja se, mikä aamulla näytti epäselvältä saatiin porukalla setvittyä kuntoon. Olen monta kertaa kertonutkin, että meidän työporukka on kuin yhtä isoa perhettä. Me pidetään yhtä, niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Ketään ei jätetä yksin vaikeuksienkaan edessä, vaan tehdään vahvasti tiimityötä.

MIEHEN TUNTOSARVI-IMITOINTI

En kestä! Taidettiin olla koko perhe aivan yliväsyneitä, kun raahauduttiin pikkuisemman hammaslääkärin jälkeen sushiravintolaan (välillä on vain niitä päiviä, kun ruokailu on pakko ulkoistaa…). Vinkki: kun asetttaa sushipuikot tuntosarviksi ja kuuntelee kovin tarkasti, menee asia perille paremmin. Tai sitten ei. Tiedä häntä, mutta nauru pidensi jälleen ikää 😀

TOM & JERRY -JÄÄTELÖ

Tuo samainen tuntosarvilla varustettu häiskä ehdotti tytöille, että jälkiruoaksi voidaan hakea Tom & Jerry’s jäätelöä viereisestä kaupasta. Tarkoittaen toki Ben & Jerry’siä, mutta koska se Tom & Jerry’s tuli niin suoraan sydämestä, niin taisi tulla jäädäkseen meidän perheen sanavarastoon.

KOKO PERHEEN YHTEINEN ILTALENKKI

Kiireen keskellä sitä havahtuu niihin ihaniin hetkiin, kun ollaan koko perhe yhdessä. Tällä kertaa myös se karvaisin kaveri pääsi mukaan. Koko perheen yhteinen iltalenkki ja jatkettiin tuntosarvet pitkällä oloa. Paljon naurua ja kiusoittelua. Siihen asti, kunnes tytöt päättivät, että eivät kehtaa kävellä meidän kanssa ja ottivat mittavan hajuraon 😀 Ja lenkin päälle sauna. Koko perheen voimin tietysti ♥

KUKKAPAITA

Hei, kevättä on toki rinnassa, mutta oletteko koklanneet kuinka paljon enemmän sitä on, kun puette kukkapaidan päälle? Meitsin kukkapaitakausi alkoi just nyt. Viime keväänä tuli muutamia ostettua, joten ne pääsee vaaterekkiin makuuhuoneen nurkkaan. Lisäksi mietin, että voisikohan jo pitää kukkamekkoja? Villapaidan/takin ja sukkisten kanssa. Nehän menisi niiden biker bootsien kanssa, jotka edelleen on goretex-kenkien kanssa ainoat, jotka jalkaan mahtuu! 😉

Toivottavasti sielläkin on ollut auringonpaistetta, rakkautta ja ihanuutta täynnä oleva tiistai.
Ja hei jos ei ole, niin ei hätiä – vielä on tiistaita jäljellä. Kyllä se vielä hyväksi muuttuu ♥

TIISTAITERKUIN,


torstai 21. maaliskuun 2019

Kun luonnonkosmetiikkaan hurahtanut syrjähypyn teki

4

HELLOU IHANAT!

Tänään koiran kanssa ulkoillessani tunsin auringon lämmittävän kasvojani, samalla kun linnut visersivät konserttiaan. Lumipenkat tien pielillä valuivat tielle ja meidän hienohelma Toby ”Nuusku” Nurmi yritti väistää lammikoita. Mokomakin 🙂 Virallisesti on kuulkaa kevät. Niin ihanaa! Siinä missä kevät ja tuoksut ovat vieneet tuon karvakorvan mennessään, on kevät saanut myös suuria suunnitelmia tekemään ja jälleen kerran miettimään niitä valintoja, joita tekee. Ja ehkä näin ekan kvartaalin loppupuolella tekemään tietynlaista välitilinpäätöstäkin. Tällä kertaa puhun kosmetiikasta, mutta kuten todettua aiemmissa postauksissa, niin myös ruokavalion ja liikunnan suhteen on ollut tapetilla viime aikoina pienenmoinen evaluointi.

Olen monta kertaa kertonut löytäneeni itselleni sopivat luonnonkosmetiikkatuotteet. Varsinkin ihonhoidossa. Ja tuntenut niin hyvää mieltä, että pienin teoin pystyn vaikuttamaan maapallon hyvinvointiin että hoitamaan omaa ihoani luonnollisemmin keinoin. Käyttämäni Evolven hyaluronihapposeerumi pääsi loppumaan just ennen reissua enkä ennättänyt ostamaan uutta. Kaivoin kaapin perukoilta vanhan luottotuotteeni eli Excuviancen Vespera Bionic seerumin. Ja hei, käytin sen loppuun iltaisin. Varsin hyvin tuloksin. Ihoni oli silminnähden sileämpi ja kirkkaampi jo viikon jälkeen. Voi olla, että seerumin kanssa käyttämälläni c-vitamiinijauheella (seerumiin sekoitettuna) oli myös osuutta asiaan.

Arvatkaas, mitä sitten menin tekemään? Sen sijaan, että olisin ostanut lisää Evolven luottotuotettani, tilasin Excuviancen seerumia sen loputtua. Tilasin myös toista hyväksi havaitsemaani saman sarjan seerumia ja näitä välillä sekoittelen keskenään. Tuota Antioxidant Line Smooth -seerumia käytän myös aamuisin meikin alla. Molemmat seerumit ovat aika hintavia (omalla mittapuullani ainakin), mutta hurjan riittoisia.

Lempeys on tämänkin vuoden teemani ja päätin olla itselleni asian suhteen lempeä. Sillä alkuun tunsin oikeasti huonoa omatuntoa sen suhteen, että hienosti luonnonkosmetiikan pariin siirryttyäni tunsin tehneeni syrjähypyn siirtyessäni osin takaisin synteettisiin tuotteisiin. Mutta jos havaitsee jonkun toisen tuotteen omalle ihotyypilleen paremmaksi, niin eikös ole ihan ok tehdä tällaisia syrjähyppyjä? Käytin pitkään Excuviancen tuotteita aikoinaan ja ne sopi iholleni aivan loistavasti.

Excuviancen Triple Microdermabrasion Face Polish -kuorintavoide oli pitkään yksi luottotuotteeni, mutta siitäkin luovuin siirtyessäni luonnonkosmetiikkaan. Toisaalta, enpäs ole löytänyt sen veroista luonnonkosmetiikan saralta, joten ehkä syrjähyppy ulottuu nykyisen kuorintavoiteen loppuessa myös takaisin tuohon tuotteeseen. No hard feelings.

On monia luonnonkosmetiikan ihonhoitotuotteita, joita en suostu vaihtamaan. Esimerkiksi Whamisan putsari tai ne ihanan tehokkaat kuorintalaput. Myös Whamisan kasvovesi on käytössä joka ilta. Madaran Detox naamiota parempaa en ole myöskään kokeillut. Eli hei, sekakäyttäjänä jatketaan.

Onko siellä ruutujen toisella puolella muita syrjähyppyjä luonnonkosmetiikasta takaisin synteettisen puolelle tehneitä? Mä olen sitä mieltä, että elämässä pitää elää niin että on sinut itsensä kanssa. Tehdä valintoja, joiden takana pystyy kuitenkin hyvillä mielin seisomaan ♥

IHANAA TORSTAI-ILTAA,

 


sunnuntai 17. maaliskuun 2019

Sokeriton ja tipaton; missä mennään?

2

HEISSULI!

Eilen ei ehditty ajelemaan mökkirantaan, mutta ei hätiä – tänä aamuna ehdittiin. Ja hei, ne tutut mutkat. Se viimeinen käännös ennen mökkitien alkua. Lievästi oikealle kääntyvä mutka ja venerannan parkkipaikka. Mökki, joka siinsi saaressa. Lähellä, mutta silti niin kaukana. Jää olisi varmastikin kestänyt kävelymatkan saareen, mutta emme olleet varustautuneet. Kotimatkalla mökkitiellä tuli vastaan mies naskaleiden kanssa. Viisas mies, tuossa kun on melkoiset virtauskohdat juurikin meidän mökkisaaren ja rannan välissä.

Sain jo muutama viikko takaperin kyselyä, että miten sokeriton ja tipaton jakselee. Olinhan aloittanut ne tammikuun alussa pitkällä tähtäimellä. Kokonaisvaltainen ryhtiliike tavoitteena. Ja hei, nehän voivat erittäin hyvin 🙂 Jos hyvyyttä mitataan esimerkiksi sillä, että tekeekö mieli sokeria tai alkoholia. Ei tee, ei todellakaan. Lomareissussa saatoin juoda pina coladan auringonlaskun aikaan tai yhden hikoilevan oluen ruoan kanssa. Samoin otin muutamana aamuna palan banaanileipää. Tuntematta lainkaan huonoa omaatuntoa tai harmistusta siitä.

Eilen illalla kylässä tarjottiin valkoviinilasillista, mutta jouduin kieltäytymään. Ei yksinkertaisesti tehnyt mieli. Mutta silti se on minulle ihan ok, vaikka muut lasillisen ottivat. Kylmä ja kupliva vissy lasissani maistui oikein hyvälle.

Olen kertonut, että jossain vaiheessa olen ollut mahdoton sokerihiiri. Pari vuotta olen kuitenkin elänyt arkea sokeria vältellen, mutta viikonloppuisin sallinut itselleni irttareita. Kyse ei ole tällä kertaa edes siitä, ettenkö olisi voinut syödä irttareita. Olisin mä, mutta miksi suotta, kun ei ole yhtään tehnyt mieli. Huomasin tuossa, että ainuttakaan karkkia tai edes jäätelöä ei ole tullut alkuvuoden aikana syötyä. Sellaista valkosokerillista. Jos olen halunnut herkutella, on käsi napsaissut jääkaapista palan raakasuklaata tai sitten lakritsitaatelin. Sulattanut raakasuklaata ja lorottanut sitä hedelmien päälle. Tai tehnyt suklaadipin.

Ja niin hassulta kuin se saattaakin kuulostaa, niin vasta tässä vaiheessa olen oivaltanut, että se perjantai-illan viinilasi tai lauantaipäivän irttaripussi ovat olleet tapoja. Mutta sellaisia tapoja, joihin oli vaivihkaa jäänyt koukkuun. Liekö keski-ikä vai mikä, mutta tällä hetkellä, tässä elämänvaiheessa, mulla on niin paljon parempi olla ilman alkoholia tai sokeria. Ja tässä elämänvaiheessa olen siinä onnekkaassa asemassa, että vaikka valintani jossain vaiheessa kyseenalaistettaisiin, niin mulla on selkärankaa seisoa niiden takana. Tietäen, että vain minä itse tiedän, mikä on hyvinvoinnilleni tärkeää. Tietäen, että jos joskus tekee mieli kilistellä tai kolistella kuplivalla, niin mulla on siihen mahdollisuus.

Edelleen ne yöunet ovat se suurin syy, mikä motivoi jatkamaan. Nukun kuin pieni tukki. Heräilemättä. Myös energiaa riittää tasaisena virtana läpi päivän, kun on pistänyt ruokailut kohdilleen. Enää odotan vain sitä, että tuo hemmetin murtunut varvas parantuisi ja pääsisin juoksulenkille. Kuinkakohan kauan moisen parantumiseen menee?! Tapahtuneesta on kuitenkin jo pari viikkoa aikaa ja vieläkään ei pysty kunnolla kävelemään. Kunnon hikitreeni, se on se mitä tällä hetkellä kaipaan. Ehkä pitäisi yrittää antaa vähän kuntopyörälle kyytiä? 🙂 Miten siellä sujuu muilla ryhtiliikkeen tehneillä? Eikös olekin palkitseva olotila?

SULOISTA SUNNUNTAITA IHANAT ♥


perjantai 15. maaliskuun 2019

Rakas mökkipäiväkirja ♥

8

”Siitä on jo kauan, kun huolella valmistelimme mökin vastaanottamaan tulevan talven. Teimme kaikkemme, jotta mökki talvehtisi niin, ettei pakkanen pääsisi puremaan. Putket jäätymään tai hiiret sen hirsiä jyrsimään. Sisimmässään sitä tuntee talven taittuneen. Päivä on pidentynyt ja jo heti aamusta linnut laulaa. Sisäisesti sitä tuntisi olevansa valmis mökkikauteen. Enemmän kuin valmis. Tähän asti olen pitänyt jotenkin mökkikaipuun hallinnassa, mutta yhtenä päivänä se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Onneksi on kuvamuistot. Muistot, joiden avulla palata aurinkoisiin, helteisiin heinäkuun iltoihin. Tummiin, myrskyäviin päiviin, kun pohjoisen ulapalta lyö vaahtopäät kalliorantaan. Kylmiin toukokuun aamuihin, kun varvikko on vielä huurteinen hallayön jäljiltä. Niihin aamuihin, kun venyttää unta vielä vähän pidempään ja nousee ylös nukuttuaan kellon ympäri. Kun kuulee sänkyyn kahvinkeittimen pulputuksen, tuoksuttaa kahvin tuoksun. Kun noukkii pihasta muutaman mustikan aamupuuroon. Istuu ihan hiljaa kahvikupin kanssa ja tuijottaa järvelle.

Ei ole enää montaa viikkoa siihen, kun ensimmäistä kertaa ajamme veneen mökkilaituriin, nousemme pakaasiemme kanssa ja aloitamme mökkikauden. Mutta miksi sekin tuntuu liian pitkältä ajalta?”

Niin, mökki-ikävä kasvaa kasvamistaan. Kuten joka ikinen vuosi tässä vaiheessa keväänodotusta. Vanhoista mökkipäiväkirjoista katsoin, että monena vuonna olemme aloittaneet mökkikauden jo huhtikuulla, mutta parina viime vuotena mökille on päästy vasta toukokuun 5. päivä. Sopivasti miehen syntymäpäivänä 🙂 Pieni toive on tänäkin vuonna, että pääsiäiseksi pääsisimme mökille. Pääsiäinen kun on verrattain myöhään. Saisi viettää ensimmäisen kesämökkipääsiäisen. Laittaa pääsiäisruokaa ja koristella mökki pajunkissoin.

Tälle keväälle ja kesälle on mukavia juttuja tiedossa mökillä. Jatkamme viime kesänä aloittamaamme maalausprojektia ja kesähuone valkaistuu sisältäkin. Mökkien ulko-osat saavat myös ehompaa pintaa. Ehkä tänä vuonna rakennamme myös pitkään suunnittelemamme pienen terassin kalliorannalle. Sellaisen, johon saamme kaksi kansituolia, joista tuijotella kaukaisuuteen. Viime vuonna mustikoita ei tullut juuri nimeksikään, mutta tänä vuonna ajattelin taas kerätä niitä sen 27 litraa, mitä parhaimpana vuonna mökin pihasta olen kerännyt. Pakkaseen talven varalle.

Mökkikassin sisältö on jo pian pakattu uutta mökkikautta varten 🙂 Ostimme reissusta uudet mökkipyyhkeetkin. Huomenna alkaa se ajanjakso vuodesta, jolloin tehdään miljoonatsiljoona murikkatestiä ja testataan mökkijärven jään kestävyyttä. Tietäen, että niin kauan kuin täällä Tampereella on isot järvet jäässä, ei tuo pienempi ja pohjoisempi mökkijärvi tietenkään sula. Mutta se on osa mökkikauden odotusta. Käydä venerannassa, tsuumata mökkisaareen makrolinssin läpi ja ajaa Seitsemisen kupeessa olevan kahvilan kautta kotiin. Odottavan aika on todellakin pitkä. Mutta ennen pitkää nämä perjantait saavat ihan uuden merkityksen. Sellaisen olotilan, joka on kutkuttanut vatsanpohjassa jo koko viikon. Se tunne, kun tietää työpäivän aikana, että kellon lyödessä 16.00 ja viikonlopun alkaessa autonnokka suuntaa kohti venerantaa. Se tunne on ihan järjetön. Sitä kannattaa odottaa.

Mitens te muut mökkihöperöt, joko on kova ikävä mökille? ♥

PERJANTAITERKUIN,


sunnuntai 03. maaliskuun 2019

Paratiisin varjopuolia

12

HEIPPULI!

Niin kuin jokaisessa kolkassa rakasta maapalloamme, niin myös täällä paratiisissa on varjopuolensa. Sellaisia asioita, joilta haluaisi sulkea silmänsä, mutta joita ei vastuuntuntoisena ihmisenä vaan voi sivuuttaa. Ne ovat asioita, jotka tekee pahaa. Ihan jo ajatuksenkin tasolla. Mutta vielä pahempaa nähdessään ne silmästä silmään.

Lasittuneet katseet, liian paljon paljasta pintaa. Houkutuksia, joihin moni lankeaa. Liian moni. Länsimaalaisia miehiä seuralaistensa kanssa. Paikallisten seuralaistensa, joista osa on vielä lapsia. Ei teinejä vaan lapsia. Tyttöjä ja poikia. Baarien nurkilla notkuvia nuoria tyttöjä. Tai tyttöjä aataminomenilla varustettuna. Jotka eivät kaihda please please -kehotustensa kanssa mitään. 

Väärennettyjen laukkujen rivistöjä koju kojulta. Louis Vuitton, Mulberry. Kaikkea löytyy. Pilkkahintaan. Melkein aitoa, tule katsomaan. Good price for me, good price for you. Ja mitä pidemmäs katua kävelet sinun tekee mieli vaihtaa juoksuun. Päästäksesi pakoon. Kunnes tuk tuk? -kysymykseen vastaaminen myöntävästi on ainoa vaihtoehto. Mietit matkalla hotellille, että se, mitä näit on vain pintaraapaisu. Kytevän pinnan alla piilee ihmiskaupan ja seksiturismin todellinen kurjuus. Surullinen totuus.

Täällä hotellin suojissa tuo ulkopuolinen maailma tuntuu kaukaiselta. Mutta sellaiselta, josta on väistämättä tietoinen. Mikä Thaimaassa sitten kiehtoo? Herkullinen ruoka ja vielä jokseenkin edullinen hintataso. Suorat, nopeat lennot. Melkein takuuvarma lämpö. Ellei ota huomioon sitä yhtä vuotta, kun kuuden vuorokauden lomasta satoi vaakasuoraan kolme päivää ja mittarissa oli vähän reilu parikymmentä astetta. Kun lapsille haettiin kaupasta lisää pitkähihaisia.

Täällä Phuketissa varjopuolet näkee, kun lähtee ulos hotellilta parin kilometrin päähän. Mutta lomamme ensimmäisessä paratiisissa kylänraittia kävellessämme olin onnellinen siitä, että yhtään baaria tai sen edessä notkuvia naisia ei näkynyt. Toki täälläkin katukuva on siistiytynyt hurjasti siitä, mitä se oli esimerkiksi vuonna 1997. 

Eilen illalla kävimme Patongilla, parin kilometrin päässä olevalla rannalla, pikaisella ostosreissulla. Jungceylonin kauppakeskuksesta löytyi jälleen kivoja kauppoja (ah, ne surffikaupat) ja lisäksi Jungceylonia vastapäätä oli avattu uusi ostoskeskus, jonka meikkiosastoilla tytsyt viihtyivät. Eli ei kaikki ole pelkkää feikkiä; myös aitoa löytyy 🙂 En tiedä onko se tämä ääniherkkyyteni vai mikä, mutta disco tuk tuk:kin tuntui tällä kertaa liian discoilevalta menopeliltä ;D Korvat soiden painoin hotelliin saavuttuamme pään tyynyyn ja mietin, että täällä resortissa on aika hyvä olla ♥ 

Ollaan vähän mietitty, että ensi reissulla voisi nähdä taas jotain uutta. Onko antaa vinkkiä sellaisesta paratiisista, jonne on suorat lennot, jossa on takuuvarma lämpö (ja öisinkin yli 25 astetta) yhdistettynä herkulliseen ja edulliseen ruokaan?

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »