TORSTAI-ILTAA IHANAT!

Olen viime aikoina kertonut teille kaipuustani puutarhaan. Siitä, kuinka malttamattomana odotan, että tuo piharemonttimme olisi vihdosta viimein valmis. Terassi, kiveys ja nurmikko. Valmis ja tyhjä kanvas, jolle alkaa suunnittelemaan juuri sitä omannäköistämme pihaa istutuksineen. Hahmotelmat istutusalueista ovat päässäni. Näen jo vehreän lopputuloksen mielessäni. En vain puutarhaa kukkivien kukkien muodossa, vaan sen syvemmän symbolisen merkityksen, jota puutarha itselleni edustaa. Kaupallisen yhteistyön myötä Albalin kanssa, pääsin jakamaan teille ajatuksiani siitä, miten puutarha toimii terapeuttinani ja toisaalta jakamaan myös niitä vinkkejä, joita ajattelin itse tuoreena puutarhurina pihallamme toteuttaa.

”Flowers are the music of the ground. From earth’s lips spoken without the sound.”
Edwin Curran

Edellisessä kodissamme meillä oli kaunis takapiha. Takapiha, jossa keväisin istutin ruukkuihin kesäkukkia, ostin amppelikukkia ja jossa vietimme elämäntäyteisiä päiviä auringossa ja pitkään istuttuja iltoja auringon laskettua. Pihallamme kasvoi yksi omenapuu, josta ammensimme syksyisin satoa, muutama marjapensas sekä mummulan pihasta tuodut raparperit. Raparperit, jotka sitkeästi puskivat ylös maasta ilman minkäänlaista hoitoa. Vuosi vuodelta huomasin kuitenkin kaipaavani enemmän. Kaipasin puutarhaa, josta ammentaa kukkivia maljakkoon keväästä syksyyn. Kaipasin multaa, johon upottaa sormeni. Pieniä taimia, joiden kasvua ja elämää tukea. Kaipasin nähdä kätteni työn tuloksen. Eniten kaipasin vahvistusta siitä, että elämä jatkuu. Vaikka läheisistä rakkaista elämä oli hiipunut, kaipasin edes pientä merkkiä, näköhavaintoa siitä, että luonnon omat ovat niin sitkeitä ja niin monimuotoisia, että se elämä jatkuu. Tavalla tai toisella.

”The glory of gardening: hands in the dirt, head in the sun, heart with nature. To nurture a garden is to feed not just the body, but the soul.”
Alfred Austin

Nyt olemme siinä onnellisessa asemassa, että meillä on iso piha. Mahdollisuuksia vaikka mihin. Vanha puutalo vaatii mielestäni arvoisensa puutarhan. Eräänä kauniina toukokuun iltana kävin kuokan kanssa tuolla tällä hetkellä varsin karulla takapihallamme toteamassa, että se elämä jatkuu. Iskän aikoinaan Irgutskista tuomat valkosipulit pukkasivat kivikovan, vettä vailla olevan saven läpi pinnalle. Levittäen ihanaa tuoksua. Tuoksua, joka tuo muistoja niiltä ajoilta, kun tämä piha oli vehreä. Täynnä elämää. Tuolloin tuumin itsekseni, että ”let it grow”. Hymähdin, otin kuokalla osan valkosipuleista ylös ja laitoin koriin. Lisäsin mukaan myös korianteria, salaattia ja herneenversoa. Kylmän ja huurteisen valkoviinipullon sekä kameran. Kimpsujen ja kampsujen kanssa pyrähdin kivenheiton päähän veljen perheen kauniiseen puutarhaan. Vanha talo ja kaunis vanha puutarha. Mistä paremmasta paikasta sitä voisin ammentaa tietoa ja inspiraatiota tulevaan puutarhaharrastukseeni.

”Everything that slows us down and forces patience, everything that sets us back into the slow circles of nature, is a help. Gardening is an instrument of grace.”
May Sarton

Ehkä oli korkea aika myös sille, että osa lapsuudenkotimme muistoista saisi jatkumoa myös veljen perheen puutarhan istutuslaatikossa. Tuoksujen ja makujen myötä. Siinä veljen vaimon kanssa lempeässä kesäillassa multaan sormemme upottaessamme mietin, että tämä on terapiaa parhaimillaan. Siinä missä aiemmin käsien upottaminen taikinaan on toiminut terapiana, olen oppinut nauttimaan myös pehmeän mullan kosketuksesta. Pullantuoksuisesta äidistä on pikkuhiljaa tulossa mullantuoksuinen äiti. Parhaimmillaan puutarhan hoito rentouttaa, lievittää stressiä ja tuottaa mielihyvää. Kun kylvää, kuokkii, kitkee ja kaivaa, näkee kättensä työn tuloksen. Siinä samalla maata kuopsuttaessaan huomaa yhtäkkiä rentoutuvansa. Uskoisin että tuolla varsin terapeuttisella puuhalla on myös itsetuntoa ja itseluottamusta kohentava vaikutus. Hei, mä pystyin tähän! Sen näkeminen, miten pienestä siemenestä kasvaa upea ja uljas kasvi on yksi osoitus luonnon ihmeestä. Nämä ovat niitä asioita, joiden äärellä pieni ihminen ei voi muuta kuin ihastella. Voi vain todeta, että wow. Ymmärtämättä kuitenkaan pohjimmiltaan, mistä se pieni siemen ammensi kaiken sen voiman ja tahdon kasvaa isoksi.

”If you have a garden and a library, you have everything you need. ”
Cicero

Ihmisten lempeästä kosketuksesta ja hellästä hoidosta kenties. Tai siitä sisäisestä voimasta, joka siemenessä piilee. Yhtäkaikki, olen sitä mieltä, että välillä nämä luonnon omat ihmeet ovat sellaisia, joista meidän ihmistenkin tulisi ottaa oppia. Tiedostaa se, että niin kuin noilla pienillä siemenillä, niin myös meillä on sisällämme se voima ja tahto. Saadaksemme niistä hyödyn irti myös me tarvitsemme hellää hoivaa ja huolenpitoa. Rakkautta. Aivan kuten luonnon omat tuolla puutarhassakin. Aivan kuten nekin, niin myös me olemme yksilöitä. Ei ole olemassa kahta samanlaista. Osa meistä on sitkeämpää sorttia kuin toiset. Niin kuin luonnossakin. Puutarhalla on oma kiertokulkunsa, jota voi lempeästi ohjailla. Jotenkin liitän tämän ajatuksen helposti myös noihin rakkauden hedelmiimme, lapsiin. Ollessaan vielä hentoisia ja pieniä, tarvitsevat enemmän huolenpitoa ja ohjausta. Nyt teini-iän kynnyksellä on aika osaltaan antaa heidän oman persoonansa näyttää, minne tie vie. Vanhempina meidän tehtävämme on vain hellästi ohjata oikeaan suuntaan.

”To plant a garden, is to believe in tomorrow.”
Audrey Hepburn

Arki on nykyään niin hetkistä ja ulkopuoliset paineet ovat kovat. Puutarhanhoidon on tieteellisesti tutkittu lisäävän ihmisten hyvinvointia. Itselleni puutarha ja luonto merkitsevät rauhoittumista. Rentoutumista kaikkien aistien avulla. Tuona tiistai-iltana veljen perheen puutarhassa kaadoimme laseihin tuliaisiksi tuomaani Viña Albali Verdejo Organic 2016 –luomuvalkoviiniä samalla kun  kiertelimme ihastelemassa luonnon luomia. Niin puutarhan kuin viinilasillisenkin äärellä tulee usein mietittyä elämää. Sen ihanuutta ja monimuotoisuutta. Kyselin veljen vaimolta puutarhavinkkejä ja tärkeimmäksi vinkiksi nousi se, että kannattaa istuttaa paljon monivuotisia kasveja ja kukkia. Puutarhasta kannattaa ottaa myös kaikki hyöty irti ja ammentaa puutarhasta antimia myös ruoanlaittoon ja ravinnoksi.

Mikään ei maistu paremmalta kuin omasta maasta nostettu siikli, savustetun kalan ja kuivan hunajamelonisen luomuvalkoviinin kanssa, jossa löytyy myös vivahde limettiä. Sellaisen pirteän hedelmäisen ja sopivan hapokkaan viinin kanssa, kuten tuo Viña Albali Verdejo Organic -luomuvalkoviini. Espanjalaiset Viña Albali -luomuviinit ovat tuotettu myös lempeästi, luontoa kunnioittaen. Tuoteperheeseen kuuluu valkoviinin lisäksi keskitäyteläinen, kypsän karpaloinen ja tumman kirsikkainen, mutta kuitenkin kevyen orvokkinen luomupunaviini Viña Albali Morada Real Tempranillo Organic 2016. Kuten valkoviiniäkin niin myös punaviinejäkin on saatavilla kaunisetikettisessä pullossa sekä kesäisen ihastuttavissa hanapakkauksissa.

Pioneja, riippahernepuita, minttua, lipstikkaa, ruohosipulia, särkyneitä sydämiä, jaloangervoa, rusopäivänliljaa, punatähkiä, japaninkuunliljoja, rönsytiarellaa, alppikärhöjä ja kiinankärhöjä, syyshortensiaa, sireeniaitaa sekä puutarhan kaunista klassikkoa eli juhannusruusua. Muun muassa näitä kaunokaisia löytyy veljen perheen unelmien puutarhasta. Niitä tulee löytymään myös meidän puutarhastamme. En malta odottaa niitä kesäisiä iltoja, kun saan hipsutella auringon jo painuttua mailleen yöpaitulissani paljain varpain tuolla takapihallamme. Ihastella nukkumaan käyviä kukkasia ja luonnon moninaisuutta. Poimia marjoja suuhun suoraan pensaista ja kitkeä lempeästi ohimennen muutaman sinnikkään rikkaruohon.

Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on myös muita puutarhanhoitoon hurahtaneita, joten olisin enemmän kuin kiitollinen, mikäli jättäisitte puutarhanhoitovinkkejänne kommenttikenttään. Vielä kun edessämme on tuo tyhjä kanvas, niin kaikki opit otetaan avosylin vastaan ♥

ELÄMÄÄN JA PUUTARHAAN HÖPSÄHTÄNEIN TORSTAITERKUIN,