MOIKKAMOI!
Terkkusia saaresta 🙂 Ei täällä niin paljon onneksi tuule kuin mitä säätiedotukset lupailivat. Ja miltä kaupungissa näytti. Tänään on ollut eräänlaisen aikakauden loppu; tehtiin loppukaupat kodistamme. Me ollaan siis tavallaan kodittomia – tai no, onhan meillä koti siinä tien toisella puolella, mutta nyt asutaan muiden nurkissa niin kauan, että tuo koti valmistuu. Toivottavasti pian!
Huomaan, että turnauskestävyys remontin suhteen vaihtelee päivittäin. Siinä missä eilen tuli tehtyä monta juttua uudessa kodissa, en ole tänään käynyt siellä kuin pyörähtämässä. Tekemistä olisi, mutta niin kauan, kun tavaroita tulee vain pyöriteltyä huoneesta toiseen ilman lopullista paikkaa, koko homma tuntuu jokseenkin turhauttavalta. 
Onni on, että meidän uudet kodin omistajat ovat niin joustavia. Sen lisäksi, että ovat ihan huipputyyppejä. Just sellaisia, kenelle mielellään kotinsa myy. Kenet mieluusti naapurikseen ottaa. Meillä on maailman kivoin naapurusto (voin olla tosin puolueellinen näin sanomaan ;). Uuden kodin vieressä toisessa naapurissa asuu ihana ystäväperhe, kummilapsemme perhe, lapsemme kummit, lasten ystävät. Toisella puolella taas pikkuveljeni lapsuudenkaveri ihanan perheensä kanssa.
Niin idyllinen kuin tuo meidän naapurusto onkin, niin eilen siihen tuli särö. Olin tulossa koiran kanssa iltalenkiltä kohti kotia, kun hälytysajoneuvot kurvasivat tuohon rantaamme. Katsoin puhelimesta, että kyseessä oli veden varaan joutuneen henkilön pelastaminen. Esikoinen oli juuri ystävänsä kanssa kertonut uintiaikeistaan. Mikä siinä onkaan, että sydän hyppää aina kurkkuun, kun kuulee puupaa-auton menevän kohti omaa kotiaan.
Hetken päästä helikopteri alkoi kiertämään kehää meidän edessä rannassa. Vieläkään tuota veden varaan vesijetin kyydistä joutunutta ei ole löydetty. Tänään on ollut möykky itsellänikin kurkussa tapauksen takia. Eikä vähiten sen vuoksi, että voin vain kuvitella tuon nuorukaisen omaisten suuren surun ja tuskan. Epätietoisuuden. Elämä saattaa muuttua ihan silmänräpäyksessä. Epäreilulla tavalla. Jälleen kerran muistutus siitä hetkessä elämisen jalosta taidosta. 
Siinä missä me ollaan onnellisesti kodittomia, on tuon nuoren miehen vanhemmat tavallaan myös kodittomia. Kun kodista ja perhepiiristä viedään yksi rakas pois, niin sitä on hetken aikaa aivan tuuliajolla. Koditon. Sillä kodin tekee ne ihmiset siellä kodissa. Ei ne kauniit sohvatyynyt tai kallis taide seinillä.
Mutta nyt hymy huulille ja kohti viikonloppua. Vesi on ollut aina ollut mulle elementti, joka hieman pelottaa ja jota osaa kunnioittaa. Senpä takia ajattelin tämän viikonlopun valvoa silmä tarkkana tytsyjä, jotka kuulemma viettävät viikonlopun vedessä 🙂 Tietty aikakausi päättyi tänään, mutta pian päästään alkamaan uusi aikakausi. Rakentamalla koti talosta, joka on viimeisen vuoden kaipaillut asukkejaan. Jo oli aikakin ♥
IHANAA PERJANTAI-ILTAA,
Äiti sanoi, että mulla on nyt joku murrosikä. Meillä on kuulemma siis tällä hetkellä kolme murrosikäistä; mä, isimies ja toi mun isompi isosisko. Äiti sanoi, että ei eletä maailman helpoimpia aikoja. Ja sitten se nauroi päälle. Mun murrosikähän ei ole mitään verrattuna noiden kahden murrosikiin. Ainakaan mun mielestä. Mä vaan olen niin suloinen, minkäs mä sille voin. Mulla on muodostunut tässä vuoden aikana monta ihanaa harrastusta. Mielestäni en kaipaa listaan enää mitään esteratajuttuja, joista noi on puhunut. Mitä mieltä te olette, eiks nää riitä?
Kaiken kaikkiaan mä rakastan elämää. Kaikista ihaninta on nukkua aamulla pitkään. Käydä pikaisesti ulkona ja saada aamupalaa. Mennä takaisin nukkumaan ja toistaa tuo sama rituaali. Siinä illansuussa mä aktivoidun ja me usein leikitään piilotusleikkejä. Tai heitellään leluja. Tällä hetkellä me opetellaan jätä-käskyä. Mä olen kuulemma vähän kovapäinen aina välillä, mutta kukapa nyt ei puolustaisi omaa pehmomustekalaansa tai sitä kumipossua, jonka sisälmykset tursuilee pihalle. Turha tulla meitsille ryttyileen. Ai niin, en mä ollukkaan se pomo. Hups, se aina välillä unohtuu.
Meidän leikkihetkeä varten pääsimme kokeilemaan, miten syntyy kolmen ruokalajin illallinen Play-Doh Kitchen Creation -tuotteiden avulla. Pikkuisemman lisäksi leikkien tiimellykseen pääsi suloinen veljen tyttö, kummilapsemme. Alunperin piti muovailevamme keittiön pöydän äärellä, sillä tämä on sellaista ruoanlaittoa, joka ei juuri sotke. Viime tipassa tytöt saivat päähänsä, että leikitäänkin leikkimökissä. Mikäs siinä! Pääsi leikkimökkikin pitkästä aikaa käyttöön. Pienen kevätsiivouksen jälkeen aloimme suunnittelemaan, että mitä näistä Kitchen Creations -tuotteista valmistaisimme. Saimme päähämme valmistaa kolmen ruokalajin illallisen. Jokainen meistä kokki kolmosista sai päättää yhden annoksen.
