keskiviikko 20. maaliskuun 2019

With vegetables and tofu, please!

HEPSKUKKUU!

Ja keskiviikkoiltaa ihanat 🙂 Tiedättekö mitä tekee ihminen, joka haluaa tuntea hikinoron selässään ja ihminen, joka rakastaa lumitöitä? Tekee lumityöt terassilta (noin 80 neliöltä). Terassilta, jossa paikoin oli reilusti yli puolen metrin kinokset. Jep, hiki virtasi ja lumityökaipuu tuli tyydytettyä 😀 Hikiliikunta ja lumityörakkaus ovat tapoja, jotka ovat kulkeneet mukanani monta vuotta.

Se on jännä juttu, miten tietyt muutokset esimerkiksi ruokavaliossa tai liikuntatottumuksissa iskostuvat vaivihkaa selkärankaan niin, että niistä muodostuu tapa. Yksi tällainen on kasvisruoan lisääminen ruokavalioon. Kerroinkin, että reissun päällä ollessamme menin pääosin lihattomalla ruokavaliolla. En sano vegaaniruokavaliolla, sillä en syynännyt kalakastikkeita sun muita osterikastikkeita ruoista. Vaan usein otin ruoan, oli se sitten currya tai nuudeleita, keittoa tai mitä vaan, kasvisten ja tofun kanssa. Vatsa ja mieli kiittivät.

Kunnes sitten siirryimme Phuketiin ja söin pari massamania kanalla. En tiedä johtuiko se kanasta, mutta sen jälkeenhän mulle tuli inha tauti, jonka lääkäri diagnosoi kampylobakteeriksi. Sanomattakin selvää, että kanan tai kanan johdannaisten (kuten munien ;D) syöminen jäi loppureissusta vähemmälle. Enkä ole vieläkään pystynyt kanaa tai munia syömään. Minä, joka elän kanamunilla arjessa.

With vegetable and tofu, please – oli yleinen fraasini ruokaa tilatessani. Mutta tiedättekös minkä huomasin? Tofu tarjoillaan ainakin niissä paikoissa, missä me kävimme syömässä, aika usein erilailla valmistettuna kuin mihin itse olen tottunut. Mä tykkään paistaa sen öljyssä aivan tosi kuumalla pannulla rapsakaksi. Thaimaassa tofu oli paria poikkeusta lukuunottamatta sellaista löllöä. Mutta hyvää, sitä en kiellä.

Taannoin esittelemäni lämpimät tofukvinoakulhot ovat yksi arjen suosikkiruoistani, joissa pääosissa on rapeat tofukuutiot. Niin helppoja, ravitseviä ja herkullisia. Nopeasti valmistuvia. Varsinkin, kun olen tuunannut reseptiä niin, että siinä on vain kolme raaka-ainetta plus mausteet. Yksinkertaisimmillaan kulhoon tulee vain tofua, valmiskvinoaa ja parsakaalia. Ripaus suolaa ja päälle puristettua sitruunaa.

Hei kasvisruoasta puheen ollen, pakko jakaa teille suussa sulava vinkki; eilen meillä testattiin Kokkipotti-Hannelen vinkistä Liemessä Jennin uunifetaa ja -tomaatteja tacojen kanssa. Ai mahdoton, miten hyvää. Ei ne tacotkaan mitään lihatuotteita sisäänsä tarvitse, ei todellakaan ♥ Lisäksi salaattia ja itse tehtyä guacamolea. Ehkä myös pikkuisen härkistä tacomausteella ja hentoisesti limen mehua.

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,

 


tiistai 19. maaliskuun 2019

Hikiliikunnan huikea merkitys hyvinvoinnilleni

MOIKKA!

Mitä enemmän aikaa kuluu kunnon endorfiinitankkauksesta, niin sen äkäisemmäksi muutun. Huomaan sen itse, muut eivät sitä varmastikaan huomaa, sillä en halua olla äkäinen muille. Eiväthän he ole tehneet mitään pahaa. Mutta tiedättekö, että sieppaa! Pääsin niin hyvään juoksuputkeen ennen reissua. Siihen, missä voisi juosta parikin tuntia ja vain fiilistellä. Kotona riisua hiestä märät vaatteet ja mennä suihkuun.

Nauttia siitä lenkin jälkeisestä ylieuforisesta tilasta. Siitä sellaisesta, jota lähti hakemaankin. Ei väliä vaikka ennen juoksulenkkiä olisi ollut kuinka väsynyt ja kettuuntunut. Juoksulenkin jälkeen on poikkeuksetta aina kestohymy huulilla ja sen ehkä lievästi takakireän äidin tilalle on tullut leppoisa, lasten iltahekkalointeja kestävä zen-olotilasta nauttiva äiti.

En voi tarpeeksi korostaa, kuinka paljon hikiliikunta vaikuttaa hyvinvointiini. Hikiliikunta, joka ei lähde määrällisesti kuitenkaan lapasesta. Olen onneksi oppinut rajani. Ei sillä, kyllä kävely, pilates sun muut rauhallisemmatkin liikuntalajit hyvää tekevät, mutta tiedättekö, mitä ajan takaa? Ainakin te, jotka olette jääneet koukkuun hikiliikuntaan tiedätte. Toissailtana varovasti vedin puolen tunnin treenin kuntopyörällä. Kipeä jalka kantapääpainotteisesti. Hikipisarat tippuivat otsalta ja sumensivat näön aina hetkellisesti. Melkein pääsin siihen euforiseen tilaan, mistä haaveilen.

Riikka kommentoi sunnuntain postaukseen, että hän teloi varpaansa marraskuussa ja vieläkin se kipuilee. Kauhulla aloin ajattelemaan, että mitäs jos tuo varvas on kovinkin pitkään toimintakyvytön, että mitenköhän meikämandoliinin käy. Tai lähinnä; miten mun lähipiirin käy. Sääliksi käy siinä kohtaa lähipiiriä, nimittäin vaikka vielä pystyn pitämään mölyt mahassani, niin jossain se raja kuitenkin menee 😉

Summa summarum, hikiliikunta vaikuttaa eritoten pääkoppaani. Kroppaan myös, mutta se, mitä se tekee psyykkeelleni on jotain sellaista, josta en suostu luopumaan. Monasti olen miettinyt heitä, keiltä viedään yhtäkkiä liikkumisen ilo. Kenties loppuelämäksi. Siinä jälleen yksi syy liikkua vielä kun pystyy.

 Ugh. Olen puhunut ja hei heti helpotti. Nuttura kiristi aika pahasti tänä aamuna, mutta jälleen kerran asennekysymyksiähän nämä. Olen buukannut seuraaville viikoille pilatesta ja uskon, että kun kevätaurinko alkaa paistaa, niin kyllä sitä taas juoksemaankin pääsee! Lepoa ja leveälestistä kenkää, pitkää pinnaa ja positiivista ajattelua. Niillä jatketaan 🙂

IHANAA TIISTAITA YSTÄVÄT SIELLÄ RUUTUJEN TAKANA 

 


maanantai 18. maaliskuun 2019

Sitruunankuoriperunat & sitruunainen uunilohi

MOIKKAMOI MAANANTAIHIN!

Jos siinä on sitruunaa, sen on oltava pop 🙂 Tuleeko teillekin niitä kausia, että tulee käytettyä jotain tiettyä makua ruoanlaitossa enemmän kuin aiemmin? Jep, mulla se on tällä hetkellä taas tuo sitruuna. Sitä lorottelen joka paikkaan. Sitruunankuorta tulee kattavasti myös käytettyä ruoanlaitossa. Sitruunankuori sellaisenaan maistuu välillä omassa suussani vähän katkerankitkerälle, mutta uunissa siitäkin tulee jotenkin raikkaampaa.

Vene- tai lohkoperunoita löytyy ruokapöydästämme arjessa harva se ilta. Ja hei mikäs siinä. Peruna on perusvarma ja edullinen raaka-aine. Maustamalla siihenkin, kuten kaikkiin ruokiin, saa vaihtelua. Tällä kertaa veneperunat saivat sitruunakylvyn ja voi jösses, että tuli mieleen kesä. Savustettu lohi/nieriä/siika ja sitruunakylvystä nauttineet uudet perunat. Kesällä on pakko kokeilla eilisen uusista perunoista uuniperunaversiota, johon nimenomaan lisää sitruunamehua, sitruunankuorta ja öljyä. Pikkuisen myös kuivattua chiliä ja reilusti tuoretta tilliä.

SITRUUNANKUORIPERUNAT

kiinteitä perunoita
1 hyvin pesty sitruuna
oliiviöljyä
puoli punttia tuoretta tilliä
sormisuolaa
kuivattuja chililastuja

-pese ja lohko perunat (itse jätän kuoret, koska rakastan niitä)
-sekoita keskenään noin puoli desiä oliiviöljyä (riippuen perunoiden määrästä), puolikkaan sitruunan mehu, sitruunan raastettu kuori, sormisuolaa ja kuivattua chiliä
-pyörittele perunat seoksessa ja lisää uunivuokaan
-paista 200 asteessa kiertoilmatoiminnolla puoli tuntia (voit käännellä välillä, jos ruskistuu liikaa)
-ota pois uunista ja purista perunoiden päälle puolikkaan sitruunan mehu ja lisää puoli punttia tuoretta tilliä
-nauti esimerkiksi sitruunaisen uunilohen kanssa

Jos meillä syödään perunoita monta kertaa viikkoon, niin myös lohta tulee syötyä ainakin kerran tai kaksi viikkoon. Yleensä uunilohena. Jossa pätee se sama maustamissääntö kuin perunoissa. Liian monta vuotta mentiin pelkällä sitruunapippurilla ja tillillä tajuamatta maustamisen tuomaa vaihtelun ihanuutta makuun. Yksi uunilohen suosikkikavereistani on pestoparmesaanikuorrute, mutta hyvänä kakkosena tulee makea chilikastike ja tuoreet sitruunaviipaleet. Lohifilee valmistui samassa ajassa perunoiden kanssa eli 200 asteessa puolessa tunnissa. Kyytipojaksi tein vihreän salaatin sekä kermaviilikastikkeet (tilliä, sitruunapippuria, suolaa).

Nyt vielä muutama tunti töitä ja sitten yhdeksän (9, kyllä luitte oikein 🙂 ruokakassin kanssa kohti kotia. Hain poikkeuksellisesti kauppakassit kesken työpäivän, kun ei illalle ollut enää vapaita noutoaikoja. Onneksi ulkona on vielä verrattain kylmä, ettei tarvitse alkaa puljaamaan jääkaappisäilytettäviä työpaikan jääkaappiin tässä välissä 😀

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


lauantai 16. maaliskuun 2019

Minilomalla omassa kodissa

HEI HELLUREI

ja kaunista huomenta ihanat!♥ Mikä lomassa on se, mikä tekee lomasta loman? Saa hartiat rentoutumaan ja silmät sädehtimään? Niin, eihän sitä aina tarvitse lähteä kaukomaille lomafiilistä hakemaan. Itselläni lämpö ja aurinko näyttelevät kyllä usein lomassa suurta osaa, mutta eivät ole niitä ainuita asioita, joiden takia loma tuntuu lomalta. Aloin miettimään, että ei olisi huonompi idea pitää lomapäivää ihan kotona ollessaan silloin tällöin. Veikkaan, että jo yhden päivän miniloma arkiaherrusten keskellä katkaisisi mukavasti rutiineja.

Lomasta loman tekevät itselläni se, että ei tarvitse herätä herätyskelloon. Ei tarvitse meikata, ellei halua. Saa istua valmiiseen aamupalapöytään. Ei tarvitse täyttää tai tyhjätä astianpesukonetta. Pestä pyykkiä. Ja niin paljon kuin nautinkin ruoanlaitosta, niin ei tarvitse tehdä ruokaa. Saatikka siivota keittiötä. Saa mennä fiilispohjalla, aikatauluttomasti. Lötkötellä, jos haluaa tai sitten keksiä aktiviteettejä. Itselläni minilomapäivän rakenne voisi hyvinkin olla seuraavanlainen.

Herätys ja aamusuihku (ja ehkä vähän meikkaisinkin, sillä lähden ulos aamupalalle)
Brunssi pitkän kaavan mukaan keskustassa
♥ Kävelyä kaupungilla, päämäärättömästi sinne minne nokka vie.
 Ehkä tutustumista joihinkin nähtävyyksiin. Kahvikupin äärellä ihmettelyä. Kauppahallin hulinaa ihastellen.
♥ Päikkärit tai ainakin lepoa sohvalla
♥ Woltin ja Foodoran ruokavalikoimiin tutustumista (lomallahan parasta on illallispaikan löytäminen ruokalistoja tutkimalla :))
♥ Iltaruokailu telkkarin äärellä
Sauna, vaahtokylpy ja kasvonaamio. Ylellisen tuoksuisella vartalovoiteella itsensä rasvaaminen.
Yökkäriin sujahtaminen ja jonkun ihanan leffan katsominen
Nukahtaminen sohvalle, josta raahaudun silmät puoli ummessa sänkyyn

Kuulostaa ihanan tavalliselta lauantaipäivältä, eikö? Tosin voi olla, että sitten ne tekemättömän kotityöt alkaisivat ahdistamaan. Pyykkivuori ja astianpesukoneen tyhjennys. Mutta jos hoitelisi asiat lomapäivää edeltävänä päivänä niin, että koti olisi siisti kuin hotellihuone. Ja sängyn lakanatkin valmiiksi vaihdettu. Ostaisi kulhoon pöydälle passionhedelmiä ja pyöräyttäisi jääkaappiin valmiiksi etelän hedelmille maistuvan smoothien välipalaksi. Kasaisi olkkarin pöydälle lukemattomia lehtiä valmiiksi ja virittäisi aamutossut sängyn viereen lattialle. Kaivaisi esiin ne lempparikotivaatteet ja eikä laittaisi puhelinta äänelliselle koko päivänä.

Hmmm…ihan tänään en ole vielä miniloman tarpeessa, mutta jos ruksaisi kalenteriin yhden huhtikuun lauantain ”minilomapäiväksi”. Tai ainakin nyt yrittäisi pitkästä aikaa käydä edes siellä brunssilla. Tampereella brunssipaikkojen kärkeä omalla listallani pitää Lillan Cafe tai Pellas. Ehkä sitä voisi kokeilla jotain uutta brunssipaikkaa.

Tänä päivänä minilomasta ja lomasta ylipäätään muistuttaa passionhedelmät aamupalalautasella. Pannukakku ja pensasmustikat. Kahvi, jossa maistuu vienosti vanilja.

IHANAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,


perjantai 15. maaliskuun 2019

Rakas mökkipäiväkirja ♥

”Siitä on jo kauan, kun huolella valmistelimme mökin vastaanottamaan tulevan talven. Teimme kaikkemme, jotta mökki talvehtisi niin, ettei pakkanen pääsisi puremaan. Putket jäätymään tai hiiret sen hirsiä jyrsimään. Sisimmässään sitä tuntee talven taittuneen. Päivä on pidentynyt ja jo heti aamusta linnut laulaa. Sisäisesti sitä tuntisi olevansa valmis mökkikauteen. Enemmän kuin valmis. Tähän asti olen pitänyt jotenkin mökkikaipuun hallinnassa, mutta yhtenä päivänä se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Onneksi on kuvamuistot. Muistot, joiden avulla palata aurinkoisiin, helteisiin heinäkuun iltoihin. Tummiin, myrskyäviin päiviin, kun pohjoisen ulapalta lyö vaahtopäät kalliorantaan. Kylmiin toukokuun aamuihin, kun varvikko on vielä huurteinen hallayön jäljiltä. Niihin aamuihin, kun venyttää unta vielä vähän pidempään ja nousee ylös nukuttuaan kellon ympäri. Kun kuulee sänkyyn kahvinkeittimen pulputuksen, tuoksuttaa kahvin tuoksun. Kun noukkii pihasta muutaman mustikan aamupuuroon. Istuu ihan hiljaa kahvikupin kanssa ja tuijottaa järvelle.

Ei ole enää montaa viikkoa siihen, kun ensimmäistä kertaa ajamme veneen mökkilaituriin, nousemme pakaasiemme kanssa ja aloitamme mökkikauden. Mutta miksi sekin tuntuu liian pitkältä ajalta?”

Niin, mökki-ikävä kasvaa kasvamistaan. Kuten joka ikinen vuosi tässä vaiheessa keväänodotusta. Vanhoista mökkipäiväkirjoista katsoin, että monena vuonna olemme aloittaneet mökkikauden jo huhtikuulla, mutta parina viime vuotena mökille on päästy vasta toukokuun 5. päivä. Sopivasti miehen syntymäpäivänä 🙂 Pieni toive on tänäkin vuonna, että pääsiäiseksi pääsisimme mökille. Pääsiäinen kun on verrattain myöhään. Saisi viettää ensimmäisen kesämökkipääsiäisen. Laittaa pääsiäisruokaa ja koristella mökki pajunkissoin.

Tälle keväälle ja kesälle on mukavia juttuja tiedossa mökillä. Jatkamme viime kesänä aloittamaamme maalausprojektia ja kesähuone valkaistuu sisältäkin. Mökkien ulko-osat saavat myös ehompaa pintaa. Ehkä tänä vuonna rakennamme myös pitkään suunnittelemamme pienen terassin kalliorannalle. Sellaisen, johon saamme kaksi kansituolia, joista tuijotella kaukaisuuteen. Viime vuonna mustikoita ei tullut juuri nimeksikään, mutta tänä vuonna ajattelin taas kerätä niitä sen 27 litraa, mitä parhaimpana vuonna mökin pihasta olen kerännyt. Pakkaseen talven varalle.

Mökkikassin sisältö on jo pian pakattu uutta mökkikautta varten 🙂 Ostimme reissusta uudet mökkipyyhkeetkin. Huomenna alkaa se ajanjakso vuodesta, jolloin tehdään miljoonatsiljoona murikkatestiä ja testataan mökkijärven jään kestävyyttä. Tietäen, että niin kauan kuin täällä Tampereella on isot järvet jäässä, ei tuo pienempi ja pohjoisempi mökkijärvi tietenkään sula. Mutta se on osa mökkikauden odotusta. Käydä venerannassa, tsuumata mökkisaareen makrolinssin läpi ja ajaa Seitsemisen kupeessa olevan kahvilan kautta kotiin. Odottavan aika on todellakin pitkä. Mutta ennen pitkää nämä perjantait saavat ihan uuden merkityksen. Sellaisen olotilan, joka on kutkuttanut vatsanpohjassa jo koko viikon. Se tunne, kun tietää työpäivän aikana, että kellon lyödessä 16.00 ja viikonlopun alkaessa autonnokka suuntaa kohti venerantaa. Se tunne on ihan järjetön. Sitä kannattaa odottaa.

Mitens te muut mökkihöperöt, joko on kova ikävä mökille? 

PERJANTAITERKUIN,