sunnuntai 14. huhtikuun 2019

Miksi jättäisin äänestämättä?

8

SULOISTA SUNNUNTAIAAMUA IHANAT!

Täällä on täysi tohina päällä iltapäivän synttärikemuja varten ja pieni jännitys vatsanpohjassa ei suinkaan johdu tyttöjen sukulaissynttäreistä, vaan siitä, että tänään on äänestyspäivä. Arvokas päivä, jota kenenkään ei tulisi aliarvioida. Kenenkään ei myöskään tulisi aliarvioida oman äänensä merkitystä.

Tiedän, mä olen ehkä vähän turhankin jyrkkä mielipiteessäni, mutta olen sitä mieltä, että olisi silkkaa hölmöyttä jättää äänestämättä. Joskus parikymppisenä sain puhelimen välityksellä satikutia siitä, että en dagen eftereissäni ollut jaksanut nousta sängystä äänestämään. Meidän äiti oli oikea ”käytä äänesi ja käytä se oikein” -natsi 😀 Silloin lompsin viime tingassa illan suussa pyjamahousuissa äänestämään. Äiskän ja iskän ehdokasta.

Muistan lapsuudestani äänestyspäivät. Ne olivat ikäänkuin juhlapäiviä. Jolloin mentiin koko perheen voimin alakoululleni äänestämään. Sen jälkeen mentiin usein Kissanmaan mummulaan vaalikahveille. Tarjolla oli mummun tekemiä ässäkeksejä. Enhän tuolloin ymmärtänyt itse äänestämisestä mitään. Puolueista tai arvoista. Mutta sen tajusin, että äänestäminen on tärkeää. Ja ässäkeksit suussa sulavia.

En keksi yhtäkään syytä, miksi jättäisin äänestämättä. Estynyt menemästä paikan päälle äänestyspäivänä? Sitä varten on ennakkoäänestyspäivät. En löydä oikeaa ehdokasta? No valitse sellainen, jonka arvot vastaavat eniten omiasi. Ei kukaan ehdi mun elinaikanani mitään päätöksiä tehdä? Lakiehdotusten läpivieminen vie usein aikaa, mutta ajattele asia niin, että millaisen maapallon ja millaisen Suomen jätät jälkipolvillesi. Millaisen tulevaisuuden haluaisit?

Olen kolmella eri vaalikoneella saanut erilaisia tuloksia. Siinä, missä aiemmin oli yksi vahva puolue, on nyt rinnalle noussut toinen varteenotettava vaihtoehto. Vieläkään en tiedä ketä äänestän. Mutta sen tiedän, että äänestän. Vaikka sitten geishakakun täyte jäisi laittamatta tai ruisnapit täyttämättä.

Muistakaahan äänestää!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


lauantai 13. huhtikuun 2019

Koukussa pohjoismaisiin rikossarjoihin & Viaplay -arvonta

40

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa.

 

LAUANTAI-AAMUPÄIVÄÄ IHANAT!

Miten teidän lauantaiaamu on sujunut? Usein arjen kiireisyydessä mietin, että ihanaa kun tulee viikonloppu ja saa rentoutua. Kukin meistä rentoutuu tavallaan, mutta itselleni yksi tehokkaimmista rentoutuskeinoista on uppoutua lempparisarjoihin ja -leffoihin. Olemmekin jutelleet täällä blogissakin rakkaudestani Reddingtoniin, tuohon The Blacklistin karismaattiseen hurmuriin. Josta ei oikein ota selvää, mutta jonka seuraamista ei voi jättää kesken.

Meidän perheessä lauantailla on syvempi merkitys kuin vain ensimmäinen lepopäivä arjen jälkeen. Lauantaiaamut kuluvat todellakin relaten;  aamupalan jälkeen on yleensä treffit Reddingtonin kanssa. Padin Viaplay-sovelluksesta klikkaamme usein Blacklistin uusimman jakson rullaamaan jo aamupalapöydässä. Mutta ei kerrota sitä lapsille, sillä ruokapöydässähän meillä ei moisia katsota. Usein siirrymme jossain vaiheessa jaksoa alakertaan katsomaan juonen käänteitä telkkariruudulta.

Vaikka tuo Blacklist on yksi ehdottomista suosikeistani, on rinnalle noussut täysin uusi suosikkigenre. Nimittäin Nordic noir. Pohjoismaiset rikossarjat ovat vieneet minut aivan mukanaan. Alkuun ne tuntuivat jotenkin liian synkiltä. Ehkä ne olivat maisemiltaan myös liian samanlaisia kuin mihin oma silmä oli tottunut. Ihmiset astetta rujompia ja vakavampia. Ainakin verrattuna amerikkalaisiin vastaaviin. Nordic noir -sarjoissa ei liiemmin näy palmuja tai donitseja. Enkä niitä rehellisyyden nimissä ole kaivannutkaan.

IG storyssa tekemäni pienimuotoisen gallupin mukaan 78% teistä vastanneista on ko. genren kannattajia. 22% vastaajista ei niinkään. Jos vetäisin mutkat suoriksi, niin sanoisin, että 22% vastaajista ei tiedä mitä menettää. Mutta been there – done that. En mäkään ole aina ollut synkän ja maagisen Nordic noir -genren kannattaja. Ennen kuin jäin täysin koukkuun. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa ja se johdattelee teidät Oslon keväisille kaduille, juhlahumuun ja huikean rikossarjan ensi-iltaan. Mutta myös Viaplayn huikeaan Nordic noir -tarjontaan.

Ennen kuin kerron teille tarinaa tämän postauksen kuvien takana ja kerron uudesta suosikkisarjastani, haluan jakaa teille omat suosikkini Viaplayn Nordic noir -sarjoista. Ensi kosketukseni Nordic noir -rikoksiin sain kirjojen kautta. Muistan ahmineeni Maria Wernejä kirjojen ja äänikirjojen kautta, kunnes huomasin, että Viaplaylta löytyy viisi kautta Anna Janssonin kirjoihin pohjautuvia Maria Wern -jaksoja. Vaikka taustajuoni elää koko ajan, niin jokaisessa jaksossa on oma selvitettävä murha- tai katoamismysteerinsä. Mikäli ette ole vielä päässeet ihan sisälle Nordic Noir -genreen, niin Maria Werneista on hyvä aloittaa. Ne ovat vielä aika ”kevyttä” katseltavaa.

Tanskalainen Dicte houkuttelee myös. Tanskalainen elämänasenne, ihana Århus ja kauniit sisustukset. Niin ja ne murhat. Todella monipuolinen ja ajatuksia herättävä sarja. Tein IG Storyn puolella vähän galluppia teidän suosikkisarjoistanne ja ylivoimaiseksi voittajaksi nousi Silta. Tiedättekö, miten meidän ekalla kerralla kävi, kun katsoimme Silta -sarjaa? Katsoimme reilut viisi minuuttia ja totesimme, että onpa masentava ja hämärä ohjelma. Silloin emme tienneet, että niinhän ne pohjoismaiset rikossarjat vähän ovatkin. Ei näkynyt pepsodenttihymyjä tai turhallista small talkia. Vaan sitä itseään, karua ja konstailematonta pohjoismaista sielunmaisemaa. Aurinko harvoin paistaa ja yhtä harvoin näkee ihmisten hymyilevän.

Nordic noir -sarjojen juju piileekin ehkä juuri siinä; vaikkemme (toivottavasti) murhiin samaistukaan, niin samaistumme niihin luonnekuvauksiin, joita ruudun välityksellä saamme. Tulee tunne, että hei – nää on mun ihmisiä. Just tällä tavalla mäkin asiaan suhtautuisin. Sarjat antavat myös selkäpiitä karmivia kylmiä väreitä, mikäli sellaisia kaipaa. Itse olen vähän pehmo ja usein heitän kädet silmille jännän paikan tullen. Tirkistelen sormien välistä ja kiitän onneani, että tuki ja turva istuu siinä vieressäni sohvalla.

Nyt keväällä Viaplay räjäytti potin parin Viaplay alkuperäissarjan kanssa. 1.3. alkoi kriitikoiden ylistämä tanskalainen rikossarja Kylmäveriset Tappajat. Joka on meillä katsomislistalla, mutta jonka pariin emme ole vielä ehtineet. Viime torstaina alkoi Viaplayn alkuperäistuotantosarja Wisting, jonka tiimoilta matkasin ihanan ystävän ja kollegan Emilian kanssa sarjan ensi-iltaan Osloon. Tietämättä lainkaan, millainen tapahtuma oli kyseessä, laittauduimme juhlatamineisiin hotellilla kaikessa rauhassa. Kävelimme Sentraleniin, lyhyen matkan päähän hotelliltamme, jossa Wisting-tilaisuus pidettiin. Siinä samalla ihastelimme Oslon kaunista arkkitehtuuria.

Sentralenin sisäänkäynnin punainen matto johdatti sisään tilaisuuteen kuin Hollywoodissa konsanaan. Silmä näki kauniita, laittautuneita ihmisiä. Hymyileviä ihmisiä, joita kaikkia yhdisti ainakin yksi asia. Nimittäin intohimo Nordic noir -sarjoihin ja halu juhlistaa Wistingiä. Wisting -rikosromaanit ovat Norjalaisen Jørn Lier Horstin kirjoittamia ja niihin perustuva Viaplayn alkuperäissarja on yksi Norjan suurimmista draamatuotannoista. Vaikken juurikaan norjalaisia näyttelijöitä tunne, niin sarjan päähenkilöä esittävä Sven Nordin oli kieltämättä jostain tuttu.

”William Wisting on työteliäs rikostutkija, joka uhraa kaiken – jopa perhe-elämänsä – työnsä vuoksi. Lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja vaimo on muuttanut pois. Sarjan alussa joulurauhaa uhkaa Norjan rikoshistorian laajin sarjamurhatapaus. Samaan aikaan Wistingin rikostoimittajana työskentelevä tytär tutkii hämärää kuolemantapausta, joka on sattunut Wistingin omalla kotikadulla.”
/ Viaplay

ID

Nautimme Emilian kanssa tilaisuuden juhlahumusta ja suussa sulavista cocktail-paloista. Poppareista ja lasillisesta kuplivaa. Tarjoilijat olivat pukeutuneet teeman mukaan FBI-takkeihin sekä valkoisiin kuolemansyyn tutkijoiden haalareihin. Koko tilaisuus oli niin hienosti järjestetty! Punaiselle matolle olisi saanut mennä kuvattavaksi, mutta me siirryimme suoraan takavasemmalle tarkkailemaan ihmisiä. Tv-kameroita, salamavalojen räpsintää ja puheensorinaa.

Sitten tuli aika siirtyä itse saliin katsomaan ennakkonäytöksenä sarjan ensimmäinen jakso. Ennen ennakkonäytöstä pääsimme hieman sisään sarjaan haastatteluiden myötä. Vaikka sarjan näyttelijöitä ja kirjailijaa haastateltiin norjaksi, niin silti sieltä pystyi poimimaan sanan tuolta ja sanan sieltä. Yllätyksekseni jopa ymmärsin jotakin. Oli hienoa nähdä kaikki sarjan näyttelijät samalla lavalla. Yhtäkkiä sitä tajusi, kuinka iso produktio oli kyseessä ja kuinka kiitollinen sitä sai olla, että pääsi juhlistamaan sarjaa paikan päälle.

Mitkä vaikutelmat ensimmäinen Wisting-jakso antoi? Jos olisin voinut taputtaa encorea ja saada sen avulla sarjan toisen jakson näytettäväksi, niin olisin sen tehnyt. Ensimmäisen jakson jälkeen sielu kaipasi lisää Wistingiä. Onneksi toista jaksoa ei tarvinnut kauaa odottaa, nimittäin Viaplay starttasi sarjan torstaina kahdella ensimmäisellä jaksolla.

Arvonta

Kolmella teistä on mahdollisuus voittaa 2kk ilmaista Leffat & Sarjat -paketin katseluaikaa Viaplayssa. Arvontaan osallistuminen on helppoa; kerro tämän postauksen kommentiboksissa, mitä sarjoja sinä katsoisit Viaplayn kautta ja olet mukana arvonnassa. Arvonta-aika loppuu lauantaina 20.4. klo 12. Arvonnan säännöt löytyvät täältä. 

Yllä olevasta trailerista pääsee hiukkasen jyvälle siitä, mistä Wisting kertoo. Kannattaa siis katsoa se ensi hätään! Mikäli muuten leffasuositusta kaipaatte lauantai-iltaan, niin Viaplayn valikoimiin tuli maaliskuussa  ihanaakin ihanampi A Star is Born! Meillä viikonloppu jatkuu nyt Blacklistin ja iki-ihanan Reddingtonin merkeissä, sillä Wistingin kanssa on treffit taas ensi torstaina. #VIAPLAYVIIKONLOPPU, ihanaa laatuaikaa Viaplayn parissa jatketaan illalla Bohemian Rhapsody -leffan merkeissä. Mielellään sitä istuisi telkkarin ääressä koko lauantain, mutta huomiset tyttöjen sukulaissynttärit tarkoittavat sitä, että sohvannurkan sijaan kutsuu keittiö 🙂

LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,

PS. Kaunis kiitos vielä kerran Viaplay Suomi ja ihana Erika unohtumattomasta reissusta ♥


keskiviikko 10. huhtikuun 2019

Ammatinvalintakysymyksiä?

6

HEISSUN

ja terkkuja Oslosta! Olen täällä Viaplayn kutsumana erään uuden sarjan ensi-iltahulinoiden tiimoilta, mutta siitä lisää blogissa myöhemmin kaupallisen yhteistyön myötä. Juuri tulin hotellihuoneeseen, potkaisin korkkarit jaloista ja sujahdin suihkun jälkeen puhtaisiin lakanoihin. Tajusin, että tämä on ihka eka kerta, kun olen yksin hotellihuoneessa yötä. Ja melko monta kertaa on hotellissa tullut oltua 🙂 Saas nähdä miten uni tulee silmään.

Kerroinkin teille perjantaina, että perustin blogini tiimoilta yrityksen. Se ei tule muuttamaan toimintaa mitenkään tänne blogin suuntaan – samoilla hömpillä jatketaan kuin aiemminkin. Sain jonkin verran kyselyitä työstäni tai näistä molemmista töistä ja siitä, mitä itse arvostan työelämässä. Miten olen päätynyt näihin ammatteihin, mihin olen päätynyt ja olenko aina tiennyt, mikä musta tulee isona.

Olen oppinut työn teon mallin kotona. Iskä toimi suurimman osan elinajastaan yrittäjänä ja näin myös sen karumman puolen yrittäjän elämästä. Sen, kun terveys pettää yrittämisen edessä. Äiti toimi johto- ja hallintotehtävissä erään kohtalaisen suuren tamperelaisen yrityksen palkkalistoilla ja kyllä, tiedän miltä tuntuu, kun vanhempia ei juuri kotona työkiireiden takia näy. Silloin päätin, että musta ei tule sellaista.

Eikä ole tullutkaan. Toimistopäivinä en ole viime vuosina jäänyt toimistolle klo 16.00 jälkeen. Toki kotona hoidan tarvittaessa vielä illalla kiireisimmät jutut pois alta, mutta harvemmin joudun illalla tekemään tuon perheyrityksemme tiimoilta töitä. Ajatustasolla töitä tulee kyllä tehtyä, vaikkei konkreettista työn tulosta olekaan näkyvissä.

Tämä toinen työ, uusin lempilapseni, At Maria’s,  on myös tavallaan työtä 24/7. Mutta se, mikä itseäni yrittäjyydessä kiehtoo on tietynlainen vapaus. Vapaus painaa pitkää päivää silloin, kun on tarvis. Vapaus pitää muutama tunti vapaata vaikka keskellä kotitoimistopäivää ja käydä lenkillä.

Harvoin yrittäjyyttä kuuluu yrittäjän toimesta ihannoitavan. Ja jotenkin tuntuu, että on väärin, jos yrittäjä sanoo, että ihan hyvin menee. Kivasti käy kauppa ja tulevaisuuden näkymät näyttävät hyviltä. Musta tuntuu, että yrittäjyyttä leimaa jokseenkin tietynlainen negatiivisuuden leima. Homma ei ole yrittämistä, ellei siinä pala vähintään kerran loppuun. Yrittäjä on se, joka käärii rahat ja muut tekee työt. Ei se näin ole, ainakaan niissä piireissä, missä itse toimin yrittäjänä.ID

Mä haluan esimerkilläni näyttää varsinkin noille meidän lapsosille, että yrittäminenkin voi olla kivaa. Ja se on oikein oiva tapa työllistää itsensä ja parhaimmassa tapauksessa luoda uusia työpaikkoja ja työllistää ihmisiä. Elämä on liian lyhyt vääriin valintoihin. Ainakin, jos niitä vääriä valintoja ei korjaa ajoissa. On rohkeutta vaihtaa suuntaa ja vaikka kouluttautua uudelleen kokonaan eri alalle.

Hain erääseen syksyllä alkavaan koulutukseen. Siitäkin lisää myöhemmin. Se auttaa näissä mun molemmissa ammateissa.  Tuo enemmän osaamista, jopa ihan käytännön tasolla. Millä ajalla mä koulun suoritan, on vielä vähän hämärän peitossa, mutta onneksi suurin osa koulutuksesta on etäopiskelua ja lähipäiviä on harvemmin. Olen luonne joka janoaa lisää. Rakastan uuden oppimista ja itseni kehittämistä.

En todellakaan ole aina tiennyt mikä musta tulee isona. Mutta jossain sieluni sopukoissa aika varhaisessa vaiheessa, ehkä teini-iässä, tajusin että haluan olla yrittäjä. Haluan ottaa riskejä, mutta vastaavasti haluan vapauden päättää yritykseni asioista. Joskus maalitehtaan alkuvuosina miljoonavelkaisen yrityksen osakkaana haaveilin klo 8-16 ammatista ja muiden rahoilla pelaamisesta. Mutta se on osa sitä yrittäjyyttä. Mikään ei tule helpolla, vaan kovalla työllä. Mutta aika usein se kova työ palkitaan. Kun vaan jaksaa sinnikkäästi odottaa. Nauttia ja nähdä ne yrittämisen kultareunat. 

Kyllä, yrittäjyys on yksi niistä ammatinvalintakysymyksistä. Kaikki eivät ole luontaisesti yrittäjiä, mutta sekin on ihan ok. Muistan joskus muinoin erään ison firman markkinoinnissa työskennellessäni pyytäneeni pariksi päiväksi tehtaalle töihin. Mikä minulta evättiin. Olisin halunnut nähdä ja tehdä tuotteen valmistuksen itse. Tuotteen, jota markkinoin. Silloin mulle sanottiin, että taidan olla liian yrittäjähenkinen.  Ja kun mun mielestä ei voi ikinä olla liian yrittäjähenkinen 🙂 Yrittäjyys on huikea mahdollisuus, joka järkevästi hoidettuna on elämäntapa, josta ei halua päästää irti.

Nyt on aika laittaa kone kiinni ja kuunnella Oslon yöelämää hotellin ikkunan takaa. Katsoa yksi jakso Dicteä ja ikävöidä hitusen lapsia. Miestä, joka on myös työreissussa ulkomailla. Sekä sitä koiraa, joka yleensä käpertyy mun viereeni nukkumaan. Huomenna kohti kotia ♥

MUKAVAA VIIKON PUOLIVÄLIÄ TOIVOTELLEN,


sunnuntai 07. huhtikuun 2019

Puutarhaunelmia & -suunnitelmia

8

HEIPSUN!

Ja suloista sunnuntai-iltapäivää…tai iltahan jo tuota pikaa onkin 🙂 Olen somessa ihastellut kuvia Kevätmessuilta ja miettinyt, että olisi muuten ollut hyvä aika käydä messuilemassa. Pihasuunnitelmat kun elävät päivittäin ja olisin kipeästi kaivannut ajatusteni kanssa apua. Mutta hei, onneksi olette te siellä ruudun toisella puolella. Tiedän, että siellä on multasormia ja puutarhaihmisiä. Joten tulin kertomaan teille haaveeni. Kiitollinen olisin, jos kertoisitte, että onko tässä yhtään mitään järkeä. Vai menevätkö rahat kankkulan kaivoon.

Tällä hetkellähän piha on kuin tyhjä kanvas. Osin vielä jäässä ja routinut, mutta onneksi tässä on ainakin muutama viikko aikaa saada lopulliset suunnitelmani oikein paperille. Ennen kuin suuntaan puutarhalle.

Mitä haluan puutarhalta?

🌸Runsautta, kukkivia kukkia, kerroksellisuutta, toiminnallisuutta, antimia pöydän herkkuihin, suojaisaa oleskelua, tuoksuja

Millaisen värimaailman haluan?

🌸pinkkiä, roosaa, lemmikinsinistä, violettia, ruiskaunokin sinistä, valkoista, oliivinvihreää

Millaisia kasveja olen suunnitellut istuttavani?

🌸 pioneja, hortensioita, syreenejä, perennoja…jotain korkeaa ja jotain matalaa, pääasia että koko ajan olisi joku kukka kukassa  ID

Photo credits for photos above found in here

Olen suunnitellut kaksi kukkapenkkiä. Toinen tulee terassin päähän koko leveydeltään. Toinen tulee takapihan viheriön ja muurin väliin sekä muurin alle. Jälkimmäisessä saan himpun verran enemmän sitä kerroksellisuutta. Rinnetonttia kun ei tällä hetkellä löydy, niin tuollainen porrastus saa kelvata. Terassin päätyyn laitan perennoja (salviaa, verenkurjenpolvea, myskimalvaa ja punatähkää) sekä ehkä pioneja, mutta siihen koska tila on noin seitsemän metriä leveä, niin haluaisin siihen myös jotain ”puustoa”. Osaksi tuomaan myös näkösuojaa terassille. Onko ihan hölmö ja tuulessa temmattu idea istuttaa tuohon seitsemän metrin pätkälle, perennapenkkiin, myös pari pensasta tai puuta? Haaveilen kaikista ihanista kirsikkapuista ja esimerkiksi rusokirsikka olisi niin kaunis. Mutta kuinkahan perennat selviävät ja saavat maasta ravinnetta, jos heidän tontillansa on puu?

Tuohon muurin eteen ehkä jotain kukkivaa, parissa laadussa ja muurin ylle jotain pensasta. Joka ei kuitenkaan tule ajan saatossa leviämään tuohon puttausgriinille. Tai jos leviää,  niin tehköön sen vai vihkaa mun puolesta 😉

Meillä tulee terassin toiseen päätyyn L-mallinen korkeahko istutusallas, joka on toiselta sivultaan kolme ja toiselta neljä metriä. Tuo sivu on kadulle päin ja siihen en haluaisi istuttaa tuijia, mutta kun tuijat ovat ehkä näkösuojaesteenä niitä parhaimpia. Vai ovatko? Toisaalta haaveilen taas jostain ihanasta säleiköstä, joka toimisi näköesteenä kauniin kasvin kera. Köynnösruusun, esimerkiksi. Ongelmani puutarhurina on ehkä se, että tämä ”kaiken pitäisi olla samantien kukassa” -ajatusmalli. Eli jos sellaiseen köynnösruusuun päätyisin, niin senhän täytyisi olla heti valmis ja peittävä…

Tiedättekö, ehkä siinä on juuri se jutun juoni; puutarhanhoito kiinnostaa senkin takia tällä hetkellä niin paljon, että tiedän sen opettavan mulle sitä kärsivällisyyttä. Joka on vuosien saatossa jäänyt jonnekinmatkan varrelle.

Meillä pitäisi tulla kivetys pääsiäisalusviikolla, mutta katsotaan nyt millainen takatalvi ensi viikolla saapuu. Sormet ristissä, ettei millainenkaan. Tämän aiemmin antimultasormen multasormea syyhyttää ihan mahottomasti. Eilen istutin laventelia, ruohosipulia ja basilikaa itämään. Haaveissa on ne siirtää sitten hyötypuutarhaani. Joka tulee viime vuonna istuttamieni pensasmustikoiden ja mustaviinimarjojen viereen tontin nurkkaan. Täältä löysin muuten ihan huikeita istutusideoita yrteille ja vihanneksille.

Kävin räpsimässä pihassa muutaman kuvan, tässä tunnelmia tältä sunnuntailta…hei mitäs mieltä muuten olette meidän industriaalihenkisestä lipputangosta? ;D

Pihahan oli aiemmin runsas ja ihana. Kukkivan hehkeä. Mutta meidän oli pakko tuoda tontille kalustoa maalämpöpumpun porauksen ja salaojien kaivuun takia. Jos minä olisin saanut päättää, niin pihaa ei olisi saanut runnella. Mutta toisaalta, sitten meillä ei olisi ollut terveitä talon rakenteita, joiden päälle pystyttää uusi koti. Joten parempi näin.

Kiitos muuten ihanista kommenteistanne jälleen perjantain postaukseen ♥ Te olette parhaita, kun olette niin hengessä mukana. Niin iloissa kuin suruissakin. Hei, meillä aloitetaan tänä iltana grillikausi, joten nyt valmistelemaan siihen tarjottavia. Tai ei ihan vielä, eka kommenttien kimppuun 🙂

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

PS. lisää tunnelmia viimeisen vuoden aikana tehdystä piharemontista löytyy IG-tilini (@atmarias)  ”Garden” -kohokohdasta!


keskiviikko 03. huhtikuun 2019

Ruoka, jonka tuoksu saa naapurit kolkuttelemaan ovellesi

6

ILTAA TALOON!

Mulla on tosi hyvä hajuaisti ja aika usein tiedän, mitä meidän naapureilla on iltaruokana. Usein on sellaista, että tekisi mieleni mennä ihan kurkistelemaan oven raosta, että miltä ruoka näyttää. Maistiaisen usein olisin valmis ottamaan. Ruoka joka itseni saa kolkuttelmaan – tai saisi kolkuttelemaan, jos kehtaisin – naapurien ovelle on aika usein sellaista, jossa tuoksuu mausteet. En tiedä miksi, mutta kun tuoksutan esimerkiksi intialaisen ruoan tuoksun, alkaa vatsani kurnimaan saman tien. Vaikka olisin juuri syönyt.

Tänään lounaaksi valmistin ruokaa, jota meillä syödään myös iltaruoaksi ja todennäköisesti myös huomen illallakin, sillä sitä tuli reippaamman puoleisesti. Palaverista iltapäivällä kotiin tullessani tuoksu tuli nenääni jo ennen ulko-oven avaamista. Avasin oven ja ryntäsin keittiöön. Curry maistui kylmänäkin aivan loistavalle.

Hävettävintä tässä asiassa on nyt se, että en tiedä yhtään, mistä lehdestä reseptin kuvan kännykkääni nappasin. Sen tiedän, että lisätietoja kohdassa luki urtekram.fi. Urtekramin sivuilta en tätä reseptiä löytänyt, mutta jos joku muistaa, missä lehdessä tämä oli niin saa vinkata, jotta saan asianmukaisen lähteen. Edit: Yhteishyvässä, kiitos Kristiina 🙂

INTIALAINEN LINSSICURRY
(4 annosta)

4 valkosipulin kynttä
25 g tuoretta inkivääriä
2 rkl jeeraa
1 rkl jauhettua korianteria
1 tl kurkumaa
1 tl luomukanelia
1/2 tl kardemummaa
3 rkl luomu kookosöljyä
1 keltasipuli silputtuna
300 g kukkakaalia paloina
2 omenaa kuutioituna
400 g tomaattimurskaa
3 dl Urtekram Luomu Punainen Linssi
5-6 dl vettä
400 ml Luomu kookoskermaa
100 g tuoretta pinaattia
1 luomulimen mehu
suolaa

Tarjoiluun
tuoretta korianteria
luonnonjugurttia (käytin turkkilaista)
cashewpähkinöitä
keitettyä riisiä

1. jauha morttelissa valkosipulinkynnet, inkivääri, mausteet ja kookosöljy tahnaksi
2. paahda silputtua sipulia ja maustetahnaa noin viisi minuuttia pannulla
3. lisää joukkoon kukkakaalin ja omenan palat, tomaattimurska, linssit ja vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua kannen alla noin 45 minuuttia.
4. lisää joukkoon kookoskerma ja pinaatti. Anna hautua vielä noin 15 minuuttia ilman kantta.
5. Mausta suolalla ja limen mehulla.
6. Tarjoa curry tuoreen korianterin, pähkinöiden, jogurtin ja riisin kera

Nyt taas syömään, tällä kertaa ruoka lämmitettynä. Saas nähdä koputteleeko joku ovelle 😉
Hei kiitos ihanat kommenteistanne eiliseen mökkihöperyyspostaukseen ♥ Palaan kommentteihin illalla, samalla kun väijytään HIFK:n ja Kärppien karkeloita!

KESKIVIIKKOTERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »