maanantai 28. joulukuun 2015

Tajunnanvirtaa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

…jos parin lomapäivän jälkeen tulee ihan älytön himo tehdä töitä, niin ei auta kuin avata kone ja alkaa numeronörtteileen.
…tästä voi myös päätellä sen, että parin päivän maisemanvaihdos saa paljon aikaan.
…hiukan harmittaa se, että kotona pari päivää lomailua ei vastaa samaa.
…tässä tavoitetta ensi vuodelle.
…kun on rentoutunut pystyy aistimaan luonnon kauneuden paremmin.
…en muistakaan, että olisin menneen syksyn aikana ehtinyt ihastelemaan auringonlaskuja.
…tai tehnyt aikaa sille.
…en tosin muista sitäkään, että aiempina vuosina tämä pohjoisessa vallitseva kaamos olisi ollut näin lohduttavaa.
…se, että valoisa aika on rajoittunut vain pariin tuntiin tuntuu tällä hetkellä oikein hyvältä.
…kuten myös se, että kun sisäinen kello elää klo 19.00:ssa niin oikeasti kello onkin vasta 14.00.
…vaikka herää myöhään, niin päivään on yhtäkkiä ilmestynyt lisää tunteja.
…lisää tunteja olla läsnä.
…tämä ilmenee hymynä lasten huulilla ja lämpimänä tunteena tuolla rinnassa.
…arkena sitä ajatuu liiaksi siihen ”kun on pakko” -ajatteluun.
…kun ei ole pakko, niin ne aiemminkin pakolliset jutut tuntuvat mukavalta.
…ihminen tarvitsee välipäiviä saadakseen nollata aivoja.
…ihminen tarvitsee hiljaisuutta voidakseen taas nauttia äänistä.
…bloggaaja tarvitsee joutilaisuutta saadakseen inspiraatiota.
…mätiin ja smetanaan voi jäädä koukkuun.
…kuten myös ulkoilmaankin.
…House of cardsista puhumattakaan.
…silloin tietää nauttineensa joka hetkestä, jos parin päivän jälkeen on valmis palaamaan reissusta kotiin.
…tiedostaen kuitenkin, että tässä on vielä jokunen päivä hissilippuja jäljellä.
…vaikkei pienempi kuulemma enää jaksaisi lasketella niin, että joutuu koko ajan kääntyileen.
…kielsin syöksylaskut ja sain osakseni möksötystä.
…möksöttävä lapsi on suloinen <3
…kun saa välimatkaa asioihin, ne selkiytyvät.
…muun muassa se, että eteisen tummanharmaa seinä valkaistuu, kun päästään kotiin.

Sellaisin ajatuksin alkaneeseen viikkoon. Tänään pakkanen paukkui 26 asteessa, joten pidimme välipäivän. Piirtelimme, lueskelimme ja kävimme Kemijärven uimahallissa. Tankattiin ruokavarastoja ja ihasteltiin matkalla auringonlaskun eri sävyjä. Huomenna pakkanen jatkuu, mutta menemme mäkeen. Tunturissa usein on lämpimämpää kun täällä tunturin juurella. Aurinkoa luvassa, joten otan kameran mukaan rinteeseen. Huipulta kun on ihan huiput näkymät! 🙂

MAANANTAITERKKUSIN,

alle


perjantai 25. joulukuun 2015

Jouluaattoillan tunnelmia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAHEISSULIVEI

ja terkkuja tien päältä! 714 kilometriä vielä matkaa. Positiivisesti ajateltuna noin 150 kilsaa vähemmän kuin kotoa lähdettäessä 😉 Esteri on suuttunut pahanpäiväisesti ja vettä vihmoo taivaan täydeltä. Pohjoisempana keli muuttunee todella kurjaksi. Onneksi meillä ei ole kiire minnekään.

Veljen perhe muutti tuossa pari viikkoa sitten 100 metrin päästä noin 600 metrin päähän meistä. Ei siis kovin kauas kuitenkaan. Eilen illalla pääsimme viettämään joulua heidän uuteen kauniiseen kotiinsa. Siinä missä aiemmin sävytys oli hyvin vaalea ja luonnonläheinen, on seinissä nyt nähtävillä punaista (ihana kuninkaallinen punainen!), syvää petroolia ja tummaa hiekkaa. Aivan ihanaa ja kotoisaa! Varsinkin tuo vanhempien makuuhuoneen petroolinsininen tapetti on vienyt mun sydämeni. Sitä on päätyseinä ja muut seinät on maalattu sitten tuolla samalla petroolinsinisellä. Keskeisellä paikalla huoneessa on kaunis valkoinen kaakelitakka.

Tuumaavat nyt rauhassa, että viuhuuko maalitela, mutta mä olisin sitä mieltä, ettei missään nimessä. Toki ymmärrän, että jos ei ole vahvojen värien ystävä, niin saattaapi olla että sitä kyllästyy katselemaan näitä kauniita seiniä. Näin silloin tällöin vieraillessa huokailen ihastuksissani seinille! 🙂

Voi mahdoton, miten tuo pikkuinen hurmurikummipoika sulatti taas sydämeni. Toinen jäätyi kyllä samantien joulupukin nähtyään, mutta kummisedän syli toi turvan. Prinsessanelikko oli valmistellut joulupukille perinteisen tanssi/lauluesityksen. Pukki onkin tässä seitsemän vuoden aikana tullut tutuksi. Jälleen kerran eilen illalla puhuimme siitä, kuinka onnellisia olemme, että noista meidän lapsukaisista on toisilleen niin paljon seuraa ja tarvittaessa tukea. Tällaisina aikoina sen merkitys vielä korostuu. Nyt kun saadaan mummu kuntoon, niin ensi jouluna vietämme kyllä sellaisen yhteisen megajoulun, että oksat pois. Jouluaatto sairaalassa otti toiselle vähän koville. Ja ymmärrettäväähän tuo. Haaveissa olisi vuoden päästä pakata koko lähisuku autoon ja suunnata lumen perässä Lappiin.

Rauhallinen jouluaattoilta jäi haaveeksi, kun tulimme kotiin ysin maissa illalla. Pyöräytin siinä kolme koneellista pyykkiä ja pakkasimme autoa Pyhän matkaa varten. Josko tänä iltana perille päästyämme sitten ajauduttaisiin siihen zen-tilaan, joka jouluna kuuluu vallita. Danielle Steelen uusin romsku esiin ja toinen käsi konvehtirasialle, takkaan tuli ja taustalle Celine Dionin joululevy soimaan 

IHANAA JOULUPÄIVÄÄ KULLANNUPUT,
muistakaahan aina syömisen välissä mennä pötköttämään masun viereen 😉

allePS. Enää 687 kilsaa, jihuu!


keskiviikko 16. joulukuun 2015

Viiden vuoden joulukirous

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAHEIPPATIHEI IHANAISET!

Huomasitteko muuten, että tänään tuo aurinko paistoi niin ”kivasti”, että lumet sulivat autotielle? Kerrassaan maaliskuista, etten sanoisi 😉 Mä olen tässä vähän pohtinut käsitettä nimeltä joulumieli. Itse toitotin sellaisen puuttuvan jo marraskuussa. Daah, vähänkö oli liian aikaista ehkä huudella kadonneen joulumielen perään. Joulua lähemmäspäin mentäessä se joulumieli on palannut. Joka ikinen joulu.

Ollakin, että päällämme on nyt viiden vuoden joulukirous. Ei ole vissiin ollut täällä sen kummemmin puhetta, mutta meillähän viisi viime joulua/joulunalusaikaa on olleet melkoisen raskaita. Tapahtumarikkaita. Viisi vuotta sitten joulun alla äitini sai melanoomadiagnoosin (nyt jo puhtaat paperit siitä), neljä vuotta sitten iskä sai jonkin sortin kohtauksen jouluna ja vietti loppujoulun sairaalassa. Kolme vuotta sitten iskä oli sairastellut pitkin syksyä ja ennen joulua tehtiin päätös jalan amputaatiosta (nuoruusiän diabeteskomplikaatio) ja välipäivinä leikattiin. Kaksi vuotta sittenhän isä kuoli joulun alla 19.12. Viime jouluna pakkaa sekoitti miehen jääkiekkouran ja -harrastuksen loppuunajamat lonkat, jotka uusittiin kokonaan joulun alla isossa operaatiossa. Ja nyt ollaan taas tilanteessa, että joulun sekametelisoppaa hämmennetään oikein kunnolla.

Mutta arvatkaas mitä? Kaikki nämä tapahtumat ovat opettaneet sen, että ei siihen joulumieleenkään tarvita kuuta taivaalta. Se joulumieli voi tulla ja mennä. Se voi hetkellisesti tulla esimerkiksi hyasintin ohi kävellessään ja joulun tuoksuttaessaan.  Se voi tulla yhtäkkiä aattoiltana suuren surun keskellä yrittäessään lukea joululahjakirjaa ja yrittäessään saada nieltyä joulusuklaata. Se voi olla vähän kadoksissa, mutta ihan varmasti tulee sieltä. Jos ei sitä väenvängällä etsi. Mulle se joulumieli on lämmin tunne tuolla sydämessä. Siihen liittyy myös tavallaan haikeuttakin. Ja paljon muistoja. Yhtäkaikki, se saa hymyn huulille ja se on se, joka saa jaksamaan vaikeinakin jouluina. Siitä huolimatta ajattelin esittää toiveen jonnekin, jollekin…jos ensi jouluna otettaisiin ihan rauhassa ja vietettäisiin kerrankin normaalijoulu? 🙂

Joten älkää ystävät hyvät stressatko, jos joulumieltä ei kuulu. Madaltakaa vähän rimaa sen suhteen ja iloitkaa niistä ihan pienistä jutuista. Joulu ei tule joulusiivoamalla tai euroja tavaratalojen kassaan kiikuttamalla. Näinä vuosina on oppinut, että siihen joulumieleen ei todellakaan tarvita muuta kuin avoimet aistit ja iloinen mieli. Tänään mennään Aleksanterin kirkkoon koululaisten joulujuhlaan. Siellä jos missä sen joulumielen tuntee. Illalla olisi tarkoitus vihdosta viimein askarrella joulukortit. Onhan tässä aikaa…

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

allePS. kuvituksena parin viikon takaiset Tivolin joulutunnelmat!


maanantai 14. joulukuun 2015

Dear Santa… & arvontojen voittajia

ILTAA IHANAT!

Voi viutsivautsi, tämä joulunalusaika on sitten mahtavaa! Juurikin kotiuduttiin partiolaisten joulujuhlasta. Aivan ihanaa, sai laulaa taas petteripunakuonoa sun muita joululauluja. Eka joulujuhla on siis takana, mutta jotain muutakin on tehty tänään ekaa kertaa tänä vuonna. Sain katsokaas tänään ostettua ekat joululahjat, jos niitä itselle tilattuja kirjoja ei lasketa. Jo oli aikakin! 😉 Mies tuossa viikonloppuna kyseli joululahjatoiveita ja ääsh. Ehdotin, että jos ei tänä vuonna osteta mitään toisillemme. Lähdetään kuitenkin reissuun taas helmikuulla, joten olkoon se yhteinen lahjamme. Mutta. Kokosin kuitenkin allaolevan kollaasin, sillä tuon mieheni tuntien hän ryntää joka tapauksessa kaupoille päivää ennen h-hetkeä. Kyselee viime hetken vinkkejä. Mitään en pyydä ja yleensä paljon saan.

cats

Tuoksukynttilöitä ei voi ikinä olla liikaa. Olen niiden suurkuluttaja. Lisäksi vanhat nahkahanskani jouti roskikseen, sillä parista sormenpäästä oli nahka kulunut huiki. Autolla-ajo näinä pakkasaamuina on vähän kylmää ilman hanskoja. All time favorite hajuveteni Cerruti 1881 on pääsyt taas loppumaan. Mehulingosta ollaan puhuttu pitkään, joten ehkä sellainen yhteiseksi ostetaan. Olympyksen kameralaukku ”black like my dress” ja kaulanauha ”be my rockstar” olisivat ehkä ne mieluisimmat. Ihanat ja kerrankin hei tyylikäs laukku, jossa kantaa kameraa! Ilman uutta pyjamaa ei tule joulua (suklaa, pyjama ja kirja…you know ;). Mustat UGGit lämmittäisivät tammi-helmikuun pakkasilla ja voi jösses, tämä harakka ihastui noihin Michael Korsin tennareihin Stockalla taannoin. Pitäähän sitä vähän blingblingiä olla! Keräilen tarjottimia (jos ette ole vielä huomanneet) ja tuollainen Vitran kaksitasoinen Rotary-tarjotin olisi ihan älyttömän kätsy! Marimekon Fokusta olen sillä silmällä jo muutamaan otteeseen katsonut, mutta en ole raaskinut ostaa.

Tehän tiedätte, että paras joululahjani tänä vuonna on se, että saadaan äiskä kuntoon. Leikkaus on tasan viikon päästä maanantaina, jaiks! Aina kun aivoihin kosketaan, niin onhan siinä omat riskinsä. Materia väistyy kyllä niiden elämän tosiasioiden tieltä. Mutta, koska luotan ja toivon, että kaikki menee hyvin niin annan täten sijaa myös näille turhamaisille, himppusen materialistisille, joululahjoille 

OIKEIN IHANAA ILTAA & ALKANUTTA VIIKKOA!

alle

PS. Oral-B arvonnassa voitti Satulinna-blogin Tuija ja Tee-se-itse -himmelipaketin Helena Saarinen. Onnea hurjasti ihanat, lähetän teille sähköpostia vielä tänään/viimeistään huomen aamulla 🙂


maanantai 14. joulukuun 2015

Kaunis jouluinen kotikaupunkini

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEI HUOMENTA IHANAT!

Reilu viikko jouluun ja ah, se hieman hukassa ollut joulutunne saapui eilen kreivin aikaan! Ei siihen tarvittu kuin pyrähdys kaupungilla niiden rakkaiden kera. No juu, ehkä tuo taivaalta satanut lumi vaikutti myös asiaan 😉 Tiedän, että omakehu saattaa vähän haista, mutta sitäkin uhmaten totean jälleen, että vitsit, kuinka kaunis Tampere onkaan! Kotikaupunkini heräsi taas henkiin jouluisessa asussaan. Meillä oli eilen mukana pikkuinen hurmurikummipoika 1 v 9 kk ja testattiin kaupungin toimivuutta rattaiden kera. Hyvin toimi 🙂

Ekaksi kierrettiin Keskustorin Joulutori, jossa treffattiin kukas muukaan kuin joulupukki itse. Siitä jatkettiin Finlaysonin läpi Tallipihan jouluun. Ihasteltiin matkalla hääkirkkoamme ja kyseltiin esikoiselta, muistaako häistä mitään. No eipä kyllä tuolloin reilun vuoden vanhana ollessaan muistanut. Tallipiha henki vanhanajan joulutunnelmaa. Olisi ollut poniratsastusta, karusellia ja hevosvaunuilla ajelua. Kahville piti mennä tuttuun kahvilaan, mutta niin monella muullakin oli sama ajatus, joten käytiin kahvilla sitten toisaalla.

Hymyssä suin palautimme kummipojan illalla kotiin. Tuollainen vähän vajaa parivuotias on kyllä ihan mahtavassa iässä! Itse sitä huomasi keittiön pöydän alla kontatessaan, että polvet ja lonkat naksuu. Harjoituksen puutetta! Nyt aamuhommeleiden kautta töihin. Tälle viikolle onkin jos jonkinlaista joulujuhlaa illoille tiedossa. Ihanaa! Iloista alkanutta viikkoa, yritetään nauttia kiireettömästä joulunalusajasta, jookos?! 🙂

MAANANTAITERKUIN,

alle