torstai 28. huhtikuun 2016

Kotimme lehtijuttu

Lehtijuttu 1OLYMPUS DIGITAL CAMERALehtijuttu 2 OLYMPUS DIGITAL CAMERA Lehtijuttu 3OLYMPUS DIGITAL CAMERA
HEISSULIVEI,

olinkin jo kaikessa tässä juhlahumussa unohtanut, että meidän kodista viime elokuussa kuvattu artikkeli julkaistaan lehdessä tässä kuussa. Eilen äidin lääkedosettia täyttäessäni selailin samalla uusinta Unelmien Talo & Koti -lehteä ja siellä törmäsin tuttuun näkymään 🙂 Kyllä tuli heti taas niin kivoja muistoja mieleen; meillä oli aivan mieletön päivä Ilonan & Hannen kanssa. Hihittelin itsekseni, että kylläpä on tuttu järjestys olkkarissa. Onhan se tässä vajaan vuoden aikana kokenut jos jonkinlaisia järjestyksiä, mutta nyt on kokolailla sama kuin kuvauspäivänä.

Muistan ennen lehtijuttua stressanneeni kodin puhtaudesta ihan hirmuisesti. Pesin hammasharjalla kaakeleiden saumoja ja sitä rataa. No eihän se olisi tuolla lehtikuvissa näkynyt nuo liat, mutta jotenkin sitä asetti riman vain todella korkealle. Voi kun jostain löytyisi nytkin se rima. En ymmärrä, miten koti voi yhdessä sekunnissa muuttua ihan hävityksen kauhistukseksi…meniskö sekin juhlahumun piikkiin? Niin kuin eilen unohtamani tapaaminen. Oikein hävettää, sillä en ikinä unohda mitään tapaamisia. Nyt kirjaimellisesti nukuin onneni ohi ja fyssari soitteli perään.

Niin kuin lehtijutussa, niin olen sitä mieltä, että kotimme taitaa vihdoin olla valmis. Mutta. Eilen veljen vaimon kanssa Ikeassa piipahtaessa ihastuin yhteen ruokapöytään. Juu, kuulkaas sellaiseen ruskeaan. Justhan mä olen ollut sitä mieltä, että nuo keittiön ruskeat alakaapit voisi maalauttaa valkoiseksi. Ei hätää, nyt löysin pöydän, joka menisi tuon ruskean kanssa, joten ei maalautetakaan vielä 🙂 Mitäs mieltä olette Ikean Mörbylångasta? Olen välillä kokenut tuon meidän nykyisen pöytän pituuden liian haastavaksi. Se on oikeasti vaikea kattaa nätisti neljälle, kun tilaa on niin paljon. Ongelmat kullakin 😉 Tykkään tuosta Mörbylangan ulkonäöstä ihan hirmuisesti, mutta tuo väri mietityttää. Toisaalta liki musta taustaseinä ja tuollainen ruskea toimisi aika kivasti yhteen. Ja hei, ollaan näitä ennenkin valkoiseksi maalattu! Tosin pöytä on massiivipuuta, joten sen hiominen ja öljyäminenkään ei ole poissuljettu juttu.

Nyt on kivoja muistoja lehtiartikkeleiden muodossa niin kodista kuin mökistäkin! Näihin on ihana palata sitten joskus. Hei, meillä on ollut juhlahumun lisäksi vähän härdelliviikko tuon äippäliinin lääkäreiden sun muiden kanssa, joten pahoittelen että siellä on muutamiin sähköposteihin vastaamatta. Hoidan ne asap, mutta nyt jatkan kommentteihin vastaamista. Kyllä te ymmärrätte, välillä elämässä pitää priorisoida 

TORSTAITERKKUJA LÄHETELLEN,

alle


tiistai 26. huhtikuun 2016

So sorry.

Summerhouse 6 Summerhouse 2 Summerhouse 8 Summerhouse 10 Summerhouse 7 Summerhouse 1 Summerhouse 9 Summerhouse 12 Summerhouse 11 Summerhouse 5 Summerhouse 15 Summerhouse 19 Summerhouse 16 Summerhouse 17HELLOU IHANAT!

No niin, nyt on mökki laitettu kesäkuntoon. Eilen kyllä pikkuisen arvoimme, lähteäkö mökille vai ei. Lunta tuli taivaan täydeltä ja puuskainen tuuli riepotteli jalankulkijoita. Päätimme kuitenkin lähteä. Ja voin sanoa, että vielä sunnuntaina ei olisi onnistunut mökin kesäkuntoon laittaminen; jäät olivat lähteneet vasta eilen. Meillä oli moottori talvisäilössä saaressa, joten soudimme jäälauttojen läpi saareen. Titanicin tunnaria hyräillen 😉 Mökki oli selvinnyt talvesta loistavasti. Minkään sortin hiirituhoja sun muita ei ollut nähtävissä. Päämökki ja saunamökki kaipaavat tosin kipeästi maalausta/kuultokäsittelyä tänä kesänä. Samoin ulkotuolit. Tosin toisesta valkoisesta ulkotuolista oli maalin lisäksi lähtenyt yksi puuosakin. Eli se on kaputt! Laiturin pariin torniin on betonit laittamatta ja sen jälkeen saa nakutella puuttuvat kansilaudat kiinni. Ai niin, laitska pitää puuöljytä heti kun kelit sallivat.

Sillä aikaa kun mies laittoi sauna- ja päämökin vesipumput toimintakuntoon mä petasin sängyt ja siivoilin. Meillä bruukataan säilyttää petivaatteita talven ajan ilmatiiviissä laatikoissa. Ihan siltä varalta, ettei hiirulaiset pesi peittojen ja tyynyjen väliin. Keitettiin kahvit ja istuttiin ilta-auringossa. Ihasteltiin iltaan tyyntyvää järveä. Tästä se taas lähtee. Mökkikausi 

Senpä takia haluan pahoitella jo etukäteen seuraavan puolen vuoden aikana esiintyvistä

-liian monesta auringonlaskukuvasta
-yltiöpäisestä mökkihehkutuksesta
-ruokakuvista, joiden miljöö on poikkeuksetta mökin kesähuone
-ruokakuvista, joiden pääanti on poikkeuksetta kalapainotteinen
-kommentteihin vastaamisen hitaudesta (mökillä ei raaski aina avata tietokonetta)
-somekanavien täyttymisestä varvikkokuvilla
-samasta kuvakulmasta otetuista luontokuvista
-villasukkakuvista
-kymmenestä eri pavlovaversiosta
-takkatulen äärellä fiilistelykuvista
-huussintyhjennyspohdinnoista
-hikoilevista kuohuviinilasikuvista

Ja ystäviltä haluamme pahoitella jo etukäteen sitä, että kyllä, olemme joka viikonloppu mökillä. Te tiedätte, että meillä on aina varavuoteet pedattuna ja soittaa saa, kun on venerannassa. Jep, aivan mökkihöperöitynyttä porukkaa 🙂 Yrittäkäähän siis jaksaa ja kertokaa sitten kun mökkiä tulee jo korvista ulos! Toki niitä muitakin postauksia tulee tasaiseen tahtiin. Tällä viikolla luvassa vielä kahta erilaista keittoa ja ehkä vähän ruokavinkkiä vapullekin. Ellei nyt mitään akuutimpaa taas ilmene…

Nyt kauppareissu ja illalla Hakamettään. Kannustamaan Tappara Suomen mestariksi. Näinköhän on, että sisäinen Antero Mertarantani osaa olla hiljaa tuolla julkisilla paikoilla. Kotikatsomossa kun siitä kärsii koko katsomo, itseni mukaan lukien 😉

TIISTAITERKUIN,

alle

PS. vesi oli ihan hirmuisen korkealla; meidän kallioranta oli ihan veden alla. Onneksi ei jäät/vedet vieneet mukanaan tuota penkkiä 🙂


maanantai 25. huhtikuun 2016

Pieniä tarinoita hymystä

*yhteistyössä Indiedays ja Oral-B

HELLUREI!

Jaksatteko vielä vähän hymyjuttuja? No jos vielä tämän postauksen verran. Kuten todettua, niin itse olen vahvasti sitä mieltä, että hymy ja hymyily on yksi elämän ihanimmista jutuista. Ehkä maailmankaikkeuden kaunein sanonta on ”Hymy on ikkuna, josta näkee että sydän on kotona.”. Juuri näin. Tiedättekö, mikä teki muhun vaikutuksen tuon aviomieheni ekaa kertaa kohdatessani? Siis ennen kuin tutustuin häneen kunnolla ja silmä mittaili vain ulkoisia avuja. Se, että tuo ”jääkiekkoilijarenttu” (jep, mulla oli todella suuret ennakko-odotukset parin vaihdetun lauseen jälkeen 😉 hymyili kaunista valkohampaista hymyä. Ystävällistä hymyä. Hymy yhdessä juttelun lomassa pian viesti, että tällä ihmisellä on sydän kotona ja arvot paikallaan. Kunnes huomasin, että hymy vei myös jalkani alta. Sillä tiellä ollaan kuulkaas tänä päivänäkin. Hymy vie edelleen jalat alta.

OralB-2-820x1093

Itse luen hymyn ja silmiin katsomisen samaan kastiin. Ne kuuluvat molemmat niihin kultaisen käyttäytymisen sääntöihin. Jotka pitäisi opettaa jo kotona. Tästä tuli mieleeni eräs hieman surullinenkin tarina. Joskus kysyin hieman jurolta, mutta sydän paikallaan olevalta pitkäaikaiselta työkaveriltani, että miksi et koskaan hymyile. ”Koska kukaan ei ole opettanut hymyilemään.” oli vastaus. Menin sanattomaksi. Karu lapsuus oli jättänyt jälkensä. Joten arvon isät ja äidit, hymyilkää kotona. Naurakaa. Opettakaa lapsenne hymyilemään. Omalla esimerkillänne. Niin, että silmätkin hymyilee mukana. Naurakaa ja hassutelkaa. Rakastakaa 

OralB 3

Seisoin elokuussa vuonna 1993 Kanadan preerialla lentokentällä kimpsujeni ja kampsujeni kanssa. En tiennyt lainkaan, miltä tuleva isäntäperheeni näyttäisi. Joten päätin patsastella paikallani ja odotella, että minut löydetään. Ehkä hieman arastikin hymyillen. Eräs mies alkoi lähestymään minua ja totesi, että ”Maria, right?”. Isäntäperheeni isä sanoi, että oli tunnistanut minut hymykuopistani. Heh, tosin aluksi luulin, että sanoi ”pimples” ja koin pikkuisen alemmuuden kompleksia – justhan mä olin lopettanut lääkekuurin teini-iän finneihin ja iho oli hetken sileä kuin vauvan peppu. Ainakin omasta mielestäni. Autossa matkalla uuteen kotiini otin sanakirjan käteeni, sillä tajusin että tuo täysin vieras setä sanoikin ”dimples”. Se taisikin olla ensimmäinen vieras sana, jonka tuon vuoden aikana opin. Mitä lie hymykuopille tapahtunut nuoruusvuosien jälkeen, mutta tuolloin olin onnellinen, että minut tunnistettiin hymyni perusteella.OralB 1

Ihmiset, jotka hymyilevät ovat kovin helposti lähestyttäviä. Miettikääpäs tilanne vaikka kaupan kassalla tai ihan missä vain asiakaspalvelutilanteessa. Jos kassan takana seisova henkilö hymyilee, sitä herkästi hymyilee takaisin. Tervehtii ja vaihtaa muutaman sanan. Jos vastassa on myrtsi-ilmeinen ihminen, sitä helposti on itsekin hiljaa. Toki kohteliaasti kiitän ja sitä rataa, mutta kaikki ne ylimääräiset juttelut jäävät pois. Yleensä kyllä aina hymyilen, vaikkei vasta puoli hymyyn vastaisikaan. Olen huomannut, että jos itselläni on pikkuisen huonompi päivä, niin vastapuolen hymy saa omankin mielialan kohoamaan. Olenkin tainnut täällä kertoa aiemminkin, että olen ottanut tavakseni hymyillä ja tervehtiä hissiin mennessäni. Välillä saa kuulkaas sellaisia hymyjä takaisin että! Toisinaan taas katseen, joka hakeutuu häkeltyneenä hissin seiniä pitkin. Suurena haasteena olen pitänyt sitä, että miten saan hymyn välitettyä puhelinlankoja pitkin toiseen päähän. Olen työni puolesta tekemisissä asiakkaiden kanssa puhelimitse ja oikeastaan olen oppinut kuulemaan, milloin vastapuoli hymyilee puhuessaan. Äänestä tulee lempeämpi ja pehmeämpi. Vaikkei sitä valkohampaista hymyä näekään, sen kyllä tuntee.

OralB (1)

Olen nyt käyttänyt kampanjan myötä saamiani Oral-B:n tahnoja parisen viikkoa. Ennen kamppistahan tuskailin jo hieman tummentuneiden hampaideni kanssa ja päätin lopettaa kahvin, teen ja punaviinin juonnin. Mutta en yksinkertaisesti pysty lopettamana kahvin juontia. Onneksi näistä tahnoista on ollut suuri apu. Joka päivä aamuin illoin pesu Oral-B 3D White Luxe Perfection hammastahnalla kahden minuutin ajan ja sen jälkeen pesu vielä tuolla Whitening Accelerator -tahnalla. Aikaa kuluu alle kymmenen minuuttia päivästä. Se ei ole paljon!

Hei, tässä olisi vielä vajaa viikko käydä osallistumassa tuon huikean kannettavan suuhygienistin eli Oral-B PRO White 7000 SmartSeries -sähköhammasharjapaketin arvontaan. Jättämällä kommenttia aiempaan postaukseeni aiheesta, olette mukana arvonnassa. Lukijakilpailu päättyy 30.4.2016.

HYMYJÄ SINNE RUUDUN TOISELLE PUOLELLE LÄHETELLEN,

alle


sunnuntai 24. huhtikuun 2016

Ihana & inspiroiva päivä!

BID2016 8BID2016 16BID2016 7BID2016 14BID2016 9BID2016 10BID2016 15BID2016 12 BID2016 4BID2016 5BID2016 20BID2016 17 BID2016 19 BID2016 18 BID2016 13 BID2016 11 BID2016 6 BID2016 3 BID2016 2

MOIKKULI!

Mitenkäs siellä sujuu suloinen sunnuntai? 🙂 Täällä sujuu oikein kivasti! Vaikka eilen vähäsen harmitti, että jouduin jättämään Indiedays Blog Awardsit väliin, niin jotenkin sitä oli onnellinen tänä aamuna herätessään omasta sängystä. Hotelliaamiaisen sijaan söin terveellistä mustikkavaahtopuuroa ja kotimatkan sijaan kulutin pari tuntia reippaalla kävelylenkillä hurmurikummipojan kanssa. Pojat on poikii; siinä missä tyttöjen kanssa aikoinaan lenkillä ollessani ihasteltiin kukkia ja lintuja, ihastelimme nyt tuon hurmuripojan kanssa autoja. Aika hyvin tulee tuollaiselta kaksivuotiaalta automerkit!

Mutta vitsit, että meillä oli kiva päivä eilen! Puolivuosittain järjestettävä Bloggers’ Inspiration Day järjestettiin tänä vuonna rouheassa miljöössä Kattilahallissa. Joka olikin tuttu parin vuoden takaisista muotikuvauksista. Monta tuttua ja monta uutta tuttavuutta tuli nähtyä. Paljon naurua ja iloa. Kierreltiin ihanan Emilia -ystäväni kanssa näytteilleasettajien standeja ja välillä istahdettiin alas kuplivalle.

Olympuksen superhienolla pisteellä opittiin Flat Lay -kuvaamisen saloja itse alan ammattilaiselta Lars Johnsonilta. Säädettiin myös siinä samalla kameroidemme valkotasapainot kuntoon ja opittiin muutenkin valokuvaamisen saloja. Se on jännä juttu, että mitä enemmän valokuvaa, niin sitä riippuvaisemmaksi siitä touhusta tulee. Halu oppia uutta on ihan suunnattoman suuri. Sitä asettaa itselleen tietyt tavoitteet ja näkee tietyn vision kuvan lopputulemasta. Olen löytänyt itsestäni myös sen periksi antamattoman puolen. Esimerkkinä tämän illan texmex-projekti. Tiedän tasan tarkkaan, millaisia kuvia haluan ja niin kauan kuvataan, että sellaiset saan. Oli se ruoka sitten kylmää siinä vaiheessa tai ei 😉 Santa Marian pisteeltä saimme mukaamme näytekassit täynnä meksikolaisia makuja. No more boring meals -slogan sopii muhun ja ruoanlaittoon kuin nenä päähän. Mies palaa illalla työreissulta ja yllätämme hänet kera texmex feastin. Värikkäitä kuvia siis luvassa!

Kodin1 pisteellä ihastelimme kauniita kevätvärejä! Nyt kun meilläkin on siirytty kohti värikkäämpää sisustusta sen yhden vaalean liilan tyynyn kera, niin ehkä uskaltaudun kokeilemaan myös utuisen vaaleansinistä ja puuteriroosaa. Instrumentariumin standilla tutustuimme ihan huikean hienoihin Fuzion -malliston laseihin. Värikkäitä ja särmikkäitä. Huh ja jos on kamerakuume katala tauti, niin sitä on myös silmälasikuumekin. Nuo mun kolmet olemassa olevat pokat ovat niin tappavan turvallisia (lue: näihin Fuzion pokiin verrattuna tylsiä ;D), että seuraavaksi ostan kyllä särmemmät kehykset. Niissä saa olla muotoa ja väriä! Lisäksi maistelimme Cloettan suklaata, Nespresson kahveja, katsastimme Vilan muotia ja nautimme kansainvälisestä atmosfääristä. Joukossamme olikin monta kansainvälistä bloggaajaa!

Ihan huikean ihana päivä!
Kiitos Indiedays, Blogirinki, yhteistyökumppanit ja maan parhaimmat bloggaajakollegat 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


perjantai 22. huhtikuun 2016

Perjantaiset

Perjantai 5Perjantai 1Perjantai 3Perjantai 8Perjantai 6Perjantai 10Perjantai 4 Perjantai 7
ILTAA IHANAISET,

olipahan perjantai! Eilen illalla esikoinen alkoi valittamaan kurkkuaan ja käsivarsiaan. Ajattelin, että lihaskivut johtuivat jumppatunneista ja kurkkukipu allergioista. Kahden maissa yöllä huuteli äitiä ja totesin kuumeen olevan pilvissä. Alkoi valittamaan huonoa oloa ja olinkin varma, että Mr. George on saapunut taloon. Mutta onneksi tuo huonovointisuus johtui vain kuumeen nousemisesta. Pari tuntia valvottiin yöllä ja aamulla heräsin pikkuisen silmät sikkurassa. Miten sitä olikin jo unohtanut, kuinka nuo yövalvomiset ottaa voimille? Kuume oli onneksi laskenut (kiitos yöllisen lääkityksen), sillä mun oli pakko mennä töihin.

Yöllä aloin harmistella en vain pikkuisen voinnin puolesta, mutta myös semisti alkoi harmittamaan lauantainen Helsingin keikka. Enhän mä nyt kipuista lasta voi hoitoon viedä. Mutta tiedättekö mitä? Tämä meidän tukiverkosto on kyllä ihan huikea. Veljen perhe oli valmis ottamaan potilaan siskonsa kera hoitoon lauantaiksi. Toki, jos kuume huitelee pilvissä, niin enhän mä nyt raaski toista hoitoon viedä. Siitä lähetään, että jos esikoinen on sitä mieltä, että äiti jää kotiin, niin äitihän jää kotiin. Tällä hetkellä on intoa piukalla menossa hoitoon ja kuumekaan ei ole iltaa kohden noussut.

Eikä siinä kuulkaas kaikki; veljen vaimo ilmoitti ennen puolta päivää, että koulusta opettaja oli soittanut. Siellä veljen perheessä on myös yksi potilas. Ei ihan mennyt putkeen huominen päivä 😀 Alunperin oli tarkoitus, että tuo tyttönelikko kera hurmurikummipojan pitää yllätyspäivää. Meidän tytöt saivat veljen perheeltä synttärilahjaksi yllätyspäivän kera kivan tekemisen ja ovat odottaneet tuota päivää kuin kuuta nousevaa. Noh, yllätyksiä tässä on viimeisen vuorokauden aikana ollut vaikka muille jakaa. Ja kuka tietää, ehkä siellä on huomenna neljä virkkua prinsessaa valmiina seikkailuihin ♥ Toivotaan vain ettei tauti tavoita meitä aikuisia…

Jos jotain positiivista, niin unohdin vallan ikävöidä siellä ulkomailla reissaavaa miestä kaiken tämän kiireen keskellä. Pianhan me nähdäänkin! Ehdin tuossa selaamaan postilaatikkoon kolahtaneen Glorian Ruoka & Viini -lehden ja mun on kyllä ihan pakko heti sunnuntaina leipoa tuollaista mansikkalakukakkua miehen kotiinpaluun kunniaksi. Namskis! Mutta sitä ennen yritän ehtiä laittaa teille huomiselle ajastettuna vähän terveellisemmän mansikkakakun ohjeen!

Nyt on huomiset vaatteet katsottu valmiiksi, kameran akut ladattu ja runsaasti iloista mieltä pakattu mukaan. Enää ei tarvitse kuin saada yhdet pitkät yöunet alle, niin eiköhän siitä hyvä tule. Ihanaa nähdä taas kaikkia blogikollegoita, työkavereita ja yhteistyökumppaneita! Nykäiskäähän hihasta, jos allekirjoittanut kulkee laput silmillä 😉

SUPERIHANAA VIIKONLOPPUA,

alle

PS. huomisen tunnelmia voi seurata Instagramissa (atmarias) ja Snapchatissa (atmarias)!