Kiitos ihanista ja kannustavista viesteistänne edelliseen postaukseen, tällä hetkellä energia ei riitä vastaamiseen. Mutta kyllä sekin aika vielä tulee. Eilenen vietettiin saaressa. Ilman huonoa omatuntoa, mutta sairaalan hoitohenkilökunnan kanssa tiivisti yhteyttä pitäen. Tilanne on muuttunut perjantai-illasta erittäin huonoksi; äidillä alkoi perjantaina kovin limainen yskä, eilen alkoi väsymään ja tänään oli aamulla kovin kuumeinen ja crp oli lyhyessä ajassa noussut hurjiin lukemiin. Keuhkokuume on seuranamme. Tunneista puhuttiin tänään päivällä. Sairaalaan saavuttuamme toinen oli jo syvässä unessa eikä ole herännyt. Nyt vain odotellaan. Hetken aikaa tunsin piston sydämessäni, kun sanoin sairaalaan ettei tarvitse soittaa yöllä…mutta lepo on se, jota tarvitsen just nyt. Jotta sitten jaksaa taas.
Kaiken surun keskellä olo on jollain tapaa himpun verran helpottunutkin. Kuten totesin, niin matka on ollut raskas meille kaikille. Sairaus on sairastuttanut koko perheen. Omalla kohdallani se kulminoitui niihin fyysisiin oireisiin, jotka alkoivat perjantaina. Eilen illalla saunassa alkoi yhtäkkiä horkka. Kuumemittaria ei ollut, mutta veikkaanpa kuumeen olleen aika kova, sillä edes collegeasu ja pari peittoa eivät riittäneet. Tästä aamusta on saanut juosta vessassa ja nyt taas tuntuu, että kuume nousee taas. Niin kovin tuttuja oireita sieltä vajaan kolmen vuoden takaa. Been there, done that ja tiedän, että vielä täältä noustaan.
Päivittämään blogia suuremalla innolla kuin ikinä, laajemmalla maailmankatsomuksella, vahvempana ihmisenä ja ennen kaikkea kovin paljon nöyrempänä. Elämää enemmän kunnioittaen. Ja jos mahdollista, niin ihan jokaisesta sekuntista nauttien. Fredagsmys-hetkistä ja ylipäätään ruoanlaitosta haaveilen jo kovasti. Ex tempore reissuista ja lähdöistä. Sitä, että ei ole kiire kotiin tsekkaamaan onko tien toisella puolella kaikki hyvin. Tässä on todellakin menty sumussa ja nyt tuntuu, että sitä on taas valmis elämään ilman huolta ja murhetta.
HYMYILLÄÄN KUN TAVATAAN,
toivottavasti hyvin pian ♥
Olipas hiukkasen imelä tuo ”hanit”, mutta menköön nyt kun se ekana tuli mieleen ;D Perjantai-ilta ja siivottu koti. Lapset olivat yllättäneet koulun jälkeen; pyykit oli viikattu, tasoilta tavarat siivottu ja lisäksi molempien huoneet olivat putsplanko. Ovat vissiin huomanneet, että äiskällä ei ihan energia riitä kaikkeen. Onneksi on tuo mies, joka hoitelee lapsia ja kotia niinä päivinä, kun itsellä on huono päivä.
Niin, siis mullakin on niitä huonoja päiviä. Tie tuolta marraskuun 17.päivästä, kun äidin kasvain paljastui on ollut pitkä. On ollut ihan mielettömän kivoja hetkiä ja sitten niitä, joita ei halua edes ajatella. Sitä on kuvitellut omaavansa supernaisen voimat. Moneen kertaan mies on toppuutellut, että varo ettet aja itseesi piippuun. On pitänyt jaksaa olla positiivinen ja tsempata. Luoda taistelutahtoa. Kamala sanoa näin ääneen, mutta nyt kun äiti joutui taas sairaalaan kolmisen viikkoa sitten, niin olin hetken aikaa jopa helpottunut; hoitovastuu on jollakin muulla. Nyt kun tuolla sairaalassa on tullut käytyä joka päivä reilun kolmen viikon ajan niin siihenkin alkaa väsymään. Päivät ovat tosi erilaisia. Ei voi sanoa, että äiti on minään päivänä näiden kolmen viikon aikana voinut hyvin. On vain ehkä aavistuksen parempia päiviä ja sitten on niitä päiviä, että miettii että mikä on ihmisarvoista elämää.
Tuolla Helsingin reissulla pystyi unohtamaan koko tilanteen ja se tuntui ihan äärettömän hyvältä. Nauru raikasi ja sitä tunsi elävänsä 🙂 Tänään taas kroppa on ilmaissut henkisestä taakasta. Ollaan varmaan ennenkin puhuttu, että mä en tunne henkistä stressiä. Se on fyysiset oireet, jotka siitä kielivät. Niveliä särkee, silmiä särkee, ajatus harhailee ja ylävatsaa polttelee siihen malliin, että hetken jo mietin että onko mulla vatsahaava. Olen tässä käynyt kamppailua, että annanko itselleni anteeksi, jos pidän huomenna välipäivän sairaalasta. Kamppailu on vielä kesken. Kuitenkin se oma jaksaminen on perheen takia niin kovin tärkeää. Lähdetään miehen kotiutuessa tuossa tunnin päästä mökille ja silmissä siintää leppoisa lauantai, kun ei tarvitsisi poistua saaresta. Saisi vain uppoutua chick litiin, nukkua päikkäreitä ja saunoa. Kuulostaa hyvältä, eikö? Huomaan, että olen jopa tiuskinut lapsille tätä turhautumista. Se ei ole oikein. Huomenna ajattelin olla taas se leppoisa äiti ja ottaa kullannuput kainaloon päikkäreille. Syödä sängyssä juustonaksuja silläkin uhalla, että miestä ärsyttää sängyssä syöminen 😀
Pahoitteluni vuodatuksesta, mutta kuten todettua niin mun mielestä elämä saa näkyä täällä blogissa. Arvatkaa mikä kuitenkin on hassua? Se, että vaikka elämä on tällä hetkellä rankempaa kuin koskaan ennen, niin silti olen onnellinen. Onnellinen ja kiitollinen tuosta mun maailman parhaimmasta aviomiehestä, maailman suloisimmista lapsista, kodista joka toimii turvasatamana, ystävistä, työpaikasta ja äidistä, joka innostui ajatuksesta, että sunnuntaina lähdetään kärryttelemään Arboretumiin ♥
IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,
PS. mökkipostaukset ovat olleet vähän hintsussa! Yleensä kaikista eniten olen nauttinut kuvata ruokajuttuja kesähuoneessa, mutta meillä syödään mökillä tällä hetkellä kerttiksiltä eikä ole ollut oikein intoa ruoanlaittoon. Nyt haaveilen, että katan huomenna pöydän kauniiksi. Joten sunnuntai-iltana palataan kera mökkikuulumisten. Olkoon siinä kattauksessa sitten ne kertakäyttöiset tai posliinit. Se on vain materiaa!
*yhteistyössä Indiedays & Holiday Inn Helsinki City Centre
MOIKKAMOI!
Olenkin tainnut teille kertoa, että meillä syksyllä vähän työkuviot muuttuvat, kun veljen vaimo palaa hoitovapaalta töihin. Emme halua päästää tuota vuonna 2005 kesätöiden merkeissä meillä aloittanutta ihanaa Jenniä pois vaan olemme tulleet siihen ratkaisuun, että allekirjoittanut siirtyy muihin hommiin tai viettää hieman sapattivapaata. Toimistosta vastaa syyskuun alusta veljen vaimo (Maarit) yhdessä Jennin kanssa. Molemmat lyhyttä työviikkoa tehden. Mutta se, miten tuo käytännössä ratkaistaan vaati vähän sumplimista. Nämähän ovat niin isoja neuvotteluita, että vaativat yhden yön reissun Helsinkiin 😉 Kun sain tietää päässeeni mukaan Indiedaysin ja Holiday Inn Helsinki City Centren -kampanjaan, tiesin heti ketkä lähtisivät mukaani. Nyt on syksyn työkuviot plakkarissa. Ja hei, mikäs siinä suunnitellessa, sillä miljöö oli ainakin ihan vailla vertaansa. Vaikka työjutuista tuolla hiukan juttelimmekin, niin kyseessä oli todellinen ja tarpeeseen tuleva arkipako! Rakastan arkea, mutta silti nämä pienet breikit saavat jaksamaan arjessa paremmin.
Aurinkoinen Helsinki otti meidät vastaan avosylin lämpimän merituulen siivittämänä. Päätimme ihan ensiksi mennä kirjautumaan hotelliin sisään ja sitten lähteä nauttimaan kauniista ja kesäisestä kaupungista. Vastikaan uudistunut Holiday Inn Helsinki City Centre -hotelli sijaitsee aivan rautatieaseman kupeessa, joten sinne oli meidän ulkopaikkakuntalaistenkin helppo osata. Heti aulaan astuttuamme oli pakko pyöriä ympäri ja ihastella; joka puolelta löytyi niin kaunista katseltavaa. Sisustus on kyllä todella onnistunut ja sopii raikkaudellaan monenlaisten hotelliyöpyjien makuun.
Meille oli varattu kahden hengen huone lisävuoteella. Yleensähän lisävuode on se, johon kukaan ei halua mennä nukkumaan. Jenni ilmoitti heti aluksi, että hän sitten menee ehdottomasti lisävuoteelle. Aamulla sanoi sängyn olleen niin mukava, että ei ole aiemmin niin hyvässä sängyssä nukkunut. Jenni on maailmankansalainen ja veikkaanpa, että on nukkunut aika monella lisävuoteella 🙂 Huone jatkoi samaa raikasta linjaa harmonisella sisustuksellaan. Ja hei, mä rakastuin jälleen kerran tuohon tyynyvalikoimaan. Saa valita kumman päänsä alle laittaa, pehmeän vai kovan tyynyn.
Ihastusta meissä kaikissa herätti Open Lobby -konsepti. Se on rento, olohuonemainen tila, jossa yhdistyvät hotellin vastaanotto, lounge, työpiste, baari, kahvila ja ravintola. Pienet istuinryhmät kutsuvat istumaan iltaa, lepuuttamaan jalkoja shoppailukierroksen jäljiltä tai nauttimaan kahvikupillisen. Voisin kuvitella ympäristön olevan virikkeellinen myös palavereille. Ruokaa on saatavilla Open Lobbyssa To Go Cafeesta 24/7 ja sohvillakin saa syödä 🙂 Lisäksi tuolta löytyy myös lapsille vaikka mitä puuhaa; lautapelejä ja PS4 sekä kirjoja. Suosikkitelevisio-ohjelman voi katsoa sohvalla samalla iltapalaa napostellen. Etätyöt onnistuu työpisteiden ansiosta näppärästi. Jokainen baarin puolella oleva istuinsaarekekin on varustettu pistokepaikoilla, joten siellä onnistuu niin seurustelu kuin työntekokin.
Aurinkoinen ilma houkutteli meitä ulos, joten lähdimme kävelemään Töölönlahden rantaa pitkin kohti Astialiisaa. Jädet nappasimme matkalla mukaan. En ollut tuolla toinen toistaan kauniimpia astioita sisältävässä kaupassa ennen käynytkään, kerrassaan ihana paikka! Siitä kävelimme kohti keskustaa ja nälän kurniessa vatsassa päätimme mennä syömään. Iltaa istuimme Helsingin kattojen yllä ja kun aurinko laski lähdimme kohti hotellia. Ex tempore -jututhan ovat allekirjoittaneelle tuttuja, joten hotellin sijaan löysimmekin itsemme Storyvillestä jammailemassa Timo Turpeisen tahtiin. Nyt soi liehuva liekinvarsi päässä, vaikkei sitä eilen kyllä kuultukaan 😀 En muistakaan koska viimeksi olisin ollut tanssimassa. Onneksi ei liian myöhään yöhön mennyt, jotta pääsimme ajoissa aamupalalle. Ei ole hotelliaamupalan voittanutta!
Viime aikoina ovat jälleen ympäristöasiat olleet ihmisten huulilla ja hyvä niin. Meillä on vain tämä yksi maapallo, joten pidetään siitä hyvä huoli. Holiday Inn Helsinki City Centre -hotellille on myönnetty ensimmäisenä hotellikiinteistönä Suomessa LEED-ympäristöluokitus. Sille iso peukku! Vuonna 2012 kiinteistössä tehtiin energiakatselmus, jonka perusteella tehtiin mittavia muutoksia. Julkisivuvalaistusta on vähennetty ja hehkulamput on korvattu led-valoilla. Lisäksi kiinteistön vedenkulutus on pienentynyt 20% pesuallashanoihin asennettujen suuttimien johdosta. Kaikki nämä tehdyt toimenpiteet vähensivät kiinteistön energiankulutusta noin 10% ja vähensivät hiilidioksidipäästöjä 293 tonnia vuoteen 2011 verrattuna. Myös hotellin keskeinen sijainti Helsingin ydinkeskustassa mahdollistaa julkisen liikenteen hyödyntämisen, niin työntekijöiden kuin vieraidenkin osalta.
Kesälomareissu Helsinkiin on suunnitteilla perheen kanssa, joten taidamme bookata tuollaisen Linnanmäki -paketin, jonka hinnat lähtevät 99,00 euroa/huone. Hotelli on niin hyvällä sijainnilla, että lasten kanssakin tuosta on mukava lähteä tutustumaan Helsinkiin! Ihana reissu takana, mutta on kyllä ihana olla kotonakin. Sauna päälle ja ajoissa nukkumaan 🙂
Hui, ihan tuntuu olo syntiseltä ollakseen sisällä näin kauniilla ilmalla 🙂 Mutta mä taisin saada auringosta tarpeeksi tuossa lenkin aikana. Arska porotti suoraan takaraivoon koko matkan, enkä ollut tajunnut laittaa lippistä päähän. Hei, kesä on taas täällä. Aikas mukavaa! Heti tämän postauksen jälkeen on pakko mennä ostamaan kesäkukat.
Perjantaiset yökyläsynttärit olivat superkivat. Niistä ei nauttinut vain päivänsankari ja vieraat vaan myös me vanhemmat. Pari kertaa olen tässä viikonlopun tiimellyksessä kuullut kysymyksen, että kuinka sä jaksat ja viitsit. Se on kuulkaas se suunnaton rakkaus, jonka voimalla sitä jaksaa ja viitsii. Mitä sitä ei tekisi lastensa eteen. Ollakin, että viime viikot ovat olleet vähän raskaita äidin sairauden kanssa ja vire on ollut alakantissa. Ehkäpä se on juuri osaltaan se syy, minkä takia jaksaa ja viitsii. Juhlat tulivat tarpeeseen meille kaikille!
Palkitsevinta oli se lasten kikatus. Onnellinen hymy synttärisankarin kasvoilla. Tämä pikkuisemme on luonteeltaan täydellinen. Heh, voi olla vähän puolueellisesti todettu tämä asia 😉 Jos mä olen positiivinen, niin hänessä se on jatkunut potenssiin kolme. Pikkuinen hönttätoippari, jonka jutuille saa nauraa vedet silmissä monta kertaa päivässä. Puhumattakaan ihan älyttömän svengaavista tanssimuuveista. Empaattisuus on sitä luokkaa, että voisi jakaa sitä muillekin. Tyylitajusta näytteenä tämä synttärijuhlamekko, jonka itse kaupasta oli ostanut. Kelpaisi myös äidille!
Nyt sinne kukkakauppaan, palataan illalla kommenttiboksin puolella. Lämpimät kiitokset kommenteistanne ja pahoitteluni, että vastaamiset vähän laahaa ♥
Kohta starttaa pikkuisemman synttärijuhlat, mutta tulin pikaisesti perjantaiterkkuja toivottelemaan. Katsotaan ehdinkö kuvailemaan pätkiä somen puolelle synttärihulinoista. Ehkä tännekin päivittyy viikonlopun aikana tunnelmia. Jännä juttu etteivät synttärit ole enää tässä iässä sellaisia söpöstelysynttäreitä. Jotenkin on hieman ikäväkin niitä vaaleanpunaisia hattarasynttäreitä. Ei auta, elämä jatkuu ja lapset kasvavat ;D
Sain postaustoiveen jo joskus talvella. Siinä pyydettiin tekemään tällainen jo monessa blogissa nähty (myös täälläkin joskus muinoin) faktapläjäys. Pitkään ajattelin, että enhän mä voi mitään sellaista tehdä, koska te tiedätte musta jo kaiken. Eilen siinä leipoessani pohdin, että mitä täällä kannattaa kertoa ja mitä ei. Kunnes päätin listata alas nippelinappelitietoa ja muistoja. Silläkin uhalla, että osa näistä on ihan hölmöjä. Mitäs toivoitte 😉 Tällaisiin faktoihin päädyin:
1. Olen aamuisin ärsyttävän pirteä ja hyväntuulinen.
2. Enkä aina osaa olla hiljaa, vaikka huomaan, ettei toinen jaksa höpistä.
3. Onneksi meidän perheessä on yksi toinenkin aamuihminen.
4. Olen jo melko pienestä pitäen sisustanut itse huoneeni.
5. Taisin olla 12-vuotias, kun maalasin huoneeni vaaleanpunaiseksi.
6. Koska en muistanut tehdä rajauksia, niin maalasin vaaleanpunaiseksi myös vaatekaappini ovet. Sekä sen osan kattoa mihin tela osui.
7. Rymsteeraus ja siivoaminen ovat liki parasta aivojen narikkaan laittoa, mitä tiedän.
8. Ennen lapsia rymsteerasin yhtenä viikonloppuna miehen ollessa pelireissulla ja päätin vaihtaa makuuhuoneen paikkaa.
9. Jälkikäteen, kaikki painavat huonekalut yksin siirreltyäni tuli mieleen, että olisikohan niin saanut enää tehdä raskausviikolla 27.
10. Miehen tullessa yöllä kotiin oli ollut hetken aikaa eksyksissä, kun entisen makkarin tilalla olikin tuleva lastenhuone.
11. Rakastan ajaa autolla.
12. Mutta mitä vihaan on auton katsastaminen.
13. Turhaudun kojelautaan ilmestyvistä huomautuksista.
14. Joskus liikennevaloissa löydän itseni laulamasta ja eläytymästä lauluun. Viereisen auton kuskin tuijottaessa.
15. Jos tulee läheltä piti tilanne liikenteessä, heitän kädet silmille. Yleensä kuitenkin repsikan paikalla ollessani 😉
16. Voisin kuunnella tällä hetkellä George Michaelin Kissing a foolia repeatilla koko päivän.
17. Kuuntelen kappaleet herkästi loppuun.
18. Turhaudun, jos aamulla töihin ajessani miltään radiokanavalta ei tule mieleistä musiikkia.
19. Olen aina karsastanut tekokukkia.
20. Kunnes tänä keväänä ostin kolme tekohortensiaa.
21. Punastun herkästi.
22. Vaikka olen yltiösosiaalinen ja tykkään olla ihmisten kanssa, on tietty ihmistyyppi, jonka seurassa hiljenen enkä löydä keskusteltavaa.
23. Ihmistyyppi, josta näkyy päälle päin huono itsetunto ja joka koittaa pönkittää sitä naljailemalla ja piilokettuilemalla muille.
24. En inhoa juuri mitään.
25. Paitsi ihmisten mustavalkoisuutta.
26. Ja hiiriä.
27. Päästän jalankulkijat herkästi suojatien yli kävelemään.
28. Sillä uskon, että hyvillä teoilla saa itselleen hyvää.
29. Rakastan kirjastoja. Niiden tuoksua ja sitä hiljaisuutta.
30. Yhtä paljon rakastan uutena ostetun kirjan tuoksua.
31. En ole vielä tähän päivään mennessä onnistunut päällystämään koulukirjoja kontaktimuovilla niin, ettei niihin tulisi ilmakuplia.
32. Haaveilen edelleen lisurintyön aloittamisesta.
33. Vaikka tiedän, että se ei ole moninaisista haaveistani se listan kärkipäässä oleva.
34. Olen huono pyykinpesijä siinä mielessä, että en jaksa lukea vaatteiden hoito-ohjeita.
35. Senpä takia meidän kuivarista löytyy kutistuneita vaatteita tämän tästä.
36. Näitä ns. motivaatiovaatteita en kuitenkaan raaski heittää kierrätykseen.
37. Vaikka tällä hetkellä olen täysin sinut kroppani kanssa ja tiedän, etteivät motivaatiovaatteet tule mahtumaan minulle.
38. Käytämme esikoisen kanssa osaksi samoja paitoja.
39. Jos lapseni saisivat pukea minut, niin ylläni olisi napapaita.
40. Neljänkympin kriisissäni tatuointihaave on nostanut jälleen päätään.
No mutta, nyt hösseliksi. Onneksi tänä vuonna ei ole jäätelöbaaria, niin ei tarvitse pukeutua jäätelöbaarin tädiksi. Se oli ehkä viime vuonna synttäreiden haastavin osuus 😀
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.