MOIKKAMOI IHANAT

ja hei, maanantai – uuden viikon alku on jälleen täällä. Sanomattakin selvää, että huh miten tuo aika taas rientää. Tällä viikolla jatketaan sitä viime viikolla aloitettua projektia eli luvassa matkoja muistoihin, monia reissuja kaatikselle, UFFin laatikoihin ja pelastusarmeijalle. Toivon mukaan saadaan remppakin siihen lähtöpisteseen. Haluan niin jo aloittaa remontin, haluan päästä muuttamaan ja asettumaan taloksi. Haluan lämmittää keskikerrosta varaavalla takalla ja hipsutella villasukat jalassa narisevia portaita yläkertaan. Haluan sytytellä kynttilät perjantai-iltana ja laittaa uudessa keittiössäni perheelle pientä purtavaa. Haluan istua sohvalla raksun kainalossa leffaa katsellen ja herätä saman armaan vierestä uudessa kodissamme.Toivottavasti remppa on jo hyvällä mallillaan syyslomalla. Silloin meidän perhe karkaa jonnekin, minne oli tarkoitus alunperin lähteä äidin kanssa. Nyt  lähdetään vajaalla miehityksellä olosuhteiden pakosta, mutta sitäkin innokkaammin. Äidillä oli viime vuosina yksi ainoa matkahaave; kunpa New Yorkin näkisi joskus. Moneen kertaan puhuttiin, että lähdetään. Mennään porukalla katsomaan ensin, missä tuo äidin vävypoika asui kuusi vuotta, vuokrataan auto ja ajetaan alas NYC:iin. Olisi pitänyt mennä, eikä vain puhua.

Nyt me hei toteutetaan tuo reissu ♥ Lennetään ensin Bostoniin, jossa vuokraamme auton. Rakas aviomieheni asui aikoinaan kuutisen vuotta Bostonin laitamilla, opiskellen ja jääkiekkoa pelaten. Voi olla aika herkkä paikka palata tuonne, missä hänestä tuli hän. Juuri oma ihana itsensä. Käydään katsomassa high schoolit ja yliopistot, lätkähallit ja ne lempilenkkipolut. Vieraillaan valmentajalla ja ystävillä. Ajetaan meren rantaan hummeriravintolaan ja fiilistellään. Ei juuri nukuta, vaan eletään täysillä. 

Kolmen yön jälkeen on vuorossa New York. Vaikka itsekin olen aika paljon maailmaa nähnyt ja Amerikassakin muutamaan otteeseen käynyt, niin ikinä ennen en ole New Yorkissa ollut. Aivan mielettömän siistiä päästä sinne! Vaikken shoppailja olekaan, niin uskon, että tuolla täytyy löysätä kukkaron nyörejä 😉 Meillä ei ole tällä kertaa NYCissä aikaa kuin neljä yötä ja viisi päivää. Joten yritetään nähdä ne tärkeimmät nähtävyydet. Ilman kieli vyön alla menemistä. Lasten ehdoilla. Enemmän kuin nähtävyyksiä odotan sitä yleistä oleilua, vaeltelemistä ja eri kulttuurien aistimista. Odotan, että pääsen ikuistamaan Central Parkin ruskaloistossaan. Että pääsen Dean & Delucaan tutkiskelemaan. Että saan kokea auringonnousun Brooklyn Bridgellä. Että näen hotellihuoneen ikkunasta kuhisevan Times Squaren.

Että treffaan rakkaan ystäväni. Bestikseni, joka on asunut Amerikassa aina vuodesta 1995. Jonka silloin lokakuussa saatoin pieneen Ponte Vedran surffikylään Floridassa, ilman että toinen juurikaan puhui englantia. Jätin hänet asumaan ihmisen luokse, johon olimme törmänneet edelliskesänä Rodoksella. Laivastossa työskentelevään mieheen, joka lupasi pitää huolen tuosta bestiksestäni. Sille tielleen hän jäi. Mies ja osavaltiokin ovat ajan saatossa muuttuneet, mutta nyt taas nähdään. Toki ollaan tässä vuosien saatossa nähty ja pidetty yhteyttä tiiviisti, mutta ihana nähdä nyt taas tuolla rapakon toisella puolella.

Te Bostonin ja New Yorkin kävijät, onko antaa vinkkejä? Kuten todettua, niin hirmuisesti aikaa ei ole, joten täsmäiskuja must see -kohteisiin tullaan tekemään. Lapsille kuulemma riittää Victoria’s Secret ja Hollister. Noin niinkuin nähtävyyksiksi ;D Mutta eiköhän me jotain muutakin ehditä näkemään!

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. kuvat lähteineen Pinterest-kansiossani.