maanantai 26. joulukuun 2016

Jouluaaton tunnelmia & kuulumisia

9

joulu-2-of-19 joulu-3-of-19 joulu-4-of-19 IDjoulu-9-of-19 joulu-10-of-19 joulu-11-of-19 joulu-12-of-19 joulu-13-of-19joulu-1-of-19joulu-19-of-19 joulu-15-of-19 joulu-14-of-19 joulu-17-of-19 joulu-16-of-19 joulu-18-of-19
HEISSULIVEI

ja terkkuja Pyhältä! Happy place. Holy place. Sielu lepää. Kun tuon mökin ulko-oven avaa ja tuoksuttaa mökin tuoksun, niin kaikki arkiset murheet katoaa. Vähän jänskätin, että mitenköhän tulvii muistot mieleen; äitihän oli meidän kanssa täällä vielä viime pääsiäisenä. Koko mökki on äidin sisustama ja se tuntuu vallan lohduttavalta tällä hetkellä. Ei ole tarvetta muuttaa mitään. Muutenkin aloin jossain välissä jännittämään, että mitenkähän meidän ensimmäinen joulu ilman äitiä menee, mutta me selvisimme. Toki ikävä on suuri ja suru valtaa välillä mielen, mutta yllättävän hyvin tämä eka joulu meni.

Aattopäivänä kävimme anoppilassa herkkupatojen äärellä ja illalla kokoonnuimme meillä isommalla porukalla. Joulupukki sai ihanan tanssilauluesityksen ja lapset mieluisat lahjat. Vieraiden lähdettyä pakkasimme auton valmiiksi ja joulupäivänä ajettiin kohti pohjoista. Meidän autoilusta aiemmin pitänyt karvakorvamme ei nukkunut silmäystäkään tuon liki 11 tunnin aikana. Läähätti ja oli sylivauvana. Pitää hakea vähän jotain rauhoittavaa Kemijärven apteekista kotimatkan varalle. Tai oikeastaan jo ennen uudenvuodenaattoa. Meillä ei ole kokemusta, miten suhtautuu raketteihin ,joten varmuuden varalta on hyvä olla jotain lääkettä saatavilla. Tosin kotiinpaluupäivää emme ole vielä päättäneet, joten voihan olla, että uudenvuodenyö kuluu autossa. Ei olisi ensimmäinen kerta. Pohjanmaan lakeuksilla näkyy huikean hienosti raketit.

Tänään vietimme päivän mäessä ja sieltä tultuamme kävimme miehen kanssa liki tunnin hiihtolenkillä. Mä olen aiemmin rakastanut hiihtämistä, mutta onko se huono kunto vai mikä, niin nyt on aivan kanttuvei. Veren maku suussa mentiin, keskisyykkeellä 161 😀 Veikkaan, ettei tarvitse nukkumattia hirmuisesti houkutella kylään tuossa parin tunnin päästä. Varsinkin, kun meille saapuu pian pitsalähetys. Pitsasta täällä pohjoisessa löytyy poroa ja karpaloita. Namskis!

Toivottavasti siellä on joulunvietot sujunut mukavasti. Mä täällä jo salaa haaveilen siitä, että kun pääsen kotiin heivaan kaikki tontut sun muuta muuttolaatikkoihin ja otan vastaan kevään. Ai miten niin katalogi-ihminen 😉

IHANAA TAPANINPÄIVÄN ILTAA,

alle

PS. huomaatteko, kuka löytyy kirjapinosta? Jep, se Mari, jota tässä taannoin peräänkuulutin ;D


tiistai 20. joulukuun 2016

Koirakaverin puheenvuoro

18

MORO!

Mä oon Toby. Te kyllä jo varmaan tunnettekin mut, kun toi äippä on mun kuvia laittanut tänne sekä kaikenmaailman sosiaaliseen mediaan. Mistä pitää sanoa, että kyllä teillä ihmisillä on ihan ihmeelliset mediat. Mun sosiaalinen media on tossa meidän kotikadulla. Meidän ja kulmatalon välissä. Eikä tartte poseerata päästäkseen sinne. Mä vaan olen ja laitan tassua toisen eteen. Nostan jalkaa ja nautin ulkoilmasta. Aika kinginä mua tuolla huudseilla pidetään, ilman mitää meedioita. No olkoon. Mä olen halunnut sanoa muutaman sanan jo pitkään, mutta kun mulle ei ole annettu puheenvuoroa. Täytin sunnuntaina kuusi kuukautta, joten olen jo aika iso poitsu. Vaikka noi muut mua hauvavauvaks välillä sanookin. Sit mä rehvastelen ja vähän murahdan ja näytän mistä koira pissii. Ei tartte niiden vauvotella enää 🙂coton-de-tulear-1-of-7
Jos pidetään tää ihan meidän välisenä juttuna, niin vähän mä kyllä iltaisin ja aamuisin leikin sellaista hauvavauvaa. Tykkään olla sylissä ja sit mua rapsutetaan. Jos ei ne heti huomaa alkaa rapsuttaan, niin mä kellahdan selälleni ketarat kohti kattoa. Päästän pienen merkkiäänen, niin kyllä ne yleensä siinä vaiheessa huomaa mut. Välillä mä leikin nukkuvaa, että ne jatkais sitä rapsuttamista. Yöllä välillä koitan kepillä keväistä ja nousen äiskän ja iskän sänkyä vasten. Inahdan ja katon herääkö ne. Usein ne unissaan nostaa mut sinne sänkyyn. Mä parkkeeraan ensin jalkopäähän, mutta taidan möyriä unissani sen verran, että muutaman kerran aamulla silmät avattuani oon huomannut olevani äiskän kanssa pää samalla tyynyllä. Sit mä teen pienen kepposen ja annan oikein märän suukon. Yleensä siinä vaiheessa äiskä hätkähtää ja silmät rävähtää auki. Mä nauran vaan partaani. Sit kun olen saanut muun perheen hereille jatkaisin ilomielin unia. Mutta harvemmin mun annetaan. Täytyy lähteä ulos, syödä aamupalaa ja harjata. Harjata, harjata, harjata. Sitten muhun harjauksen yhteydessä usein ruiskutetaan sellaista hajuvettä. Äiti sanoo, että se on jotain turkkiin jätettävää hoitoainetta, mutta se tuoksuu ihan tytöille. Mä kaipaan siihen vähän miehistä tuoksua. Sitäpaitsi, mä olen sitä mieltä, että takut toisivat vähän katu-uskottavuutta. Muut ei taida olla samaa mieltä.coton-de-tulear-5-of-7

Mä kyllä tykkään, kun mua harjataan. Mä tykkään olla myös suihkussakin. Laitan silmät kiinni ja nautin, kun saan hierontaa. Mistä mä en tykkää on se musta kamala hurinalaite, josta tulee lämmintä ilmaa. Juoksen sitä aina pakoon, minkä kintuistani pääsen. Tänään viimeks annoin sen kuulla kunniansa. Haukuin oikein isojen poikien haukuntaa ja se iso musta lakkas hurisemasta. Äiti kaappas mut syliin ja sanoi, ettei oo mitään hätää. Niin me sitten lopetettiin mun turkinkuivaus kesken. No, hyvinhän se loppuun tuossa takkatulen ääressäkin kuivui.IDcoton-de-tulear-4-of-7

Näin meidän kesken, musta tuntuu että toi mun perhe on vähän…miten mä sen sanoisin nätisti, omalaatuinen. Nimittäin meillä kasvaa olohuoneessa metsä. Joo-o, sellainen iso vihreä puu, jollaisia mä näen kun ollaan ulkona. Mutta siihen puuhun ei saa koskea. Eikä varsinkaan nostaa jalkaa. Siinä puussa killuu jotain ihmeellisiä palloja ja niilläkään ei saa leikkiä. Varsin tylsää sanon mä. Joskus aina tahallani kieritän mun leluni sen puun alle, että pääsen tutustumaan puuhun paremmin. Sieltä pois tullessani ajattelen, että kukaan ei huomannut mitään. Kunnes ne näkee mut. Mulla roikkuu sen puun piikkejä parrasta. Busted, ne sanoo! 😀 Sit mä en ymmärrä sitäkään, että siellä puun juurella on iso vesiastia, mutta mä en saa juoda siitä vettä. Välillä nää ihmistyypit ja niiden tekemiset ei vaan mee mun kaaliin 😉coton-de-tulear-6-of-7

Mun lempparipuuhaa on vessapaperirullan varastaminen veskistä. Tänään viimeksi joku oli jättänyt oven auki. Nyt mä levittelin sen aarteeni taas tuonne olkkarin nukkamatolle. Sain tällä kertaa vessapaperin revittyä kyllä tosi hienosti niin pieniksi paloiksi, että äiti konttas siellä lattialla varmaan vartin niitä keräten. Mähän luulin, että se oli joku leikki ja hyökin paperinpalasiin aina, kun ne oli joutua ison ihmisen kouraan. Lopulta mut nostettiin vähäksi aikaa takkahuoneeseen, josta mä lasioven takaa katsoin, kun mun vaivalla repimät paperit nosteltiin matosta. Päivisin mä leikin vessapaperin lisäksi possulla. Possu on mun ihan suokkari. Se vinkuu ja sit kun sitä puree oikein kovin sen sisältä alkaa tulemaan valkoista hattaraa. Se ei kuulemma ole syötävää. Senpä takia jo kolme mun rakasta possua on joutanut roskikseen.coton-de-tulear-7-of-7

Mä en tiedä kuinka isoksi mun pitää kasvaa, että alan saamaan samaa ruokaa kuin muu perhe. Ne yrittää syöttää mulle tollasia kuivia nappuloita. Yöks. Mä alan aina lakkoon ja sitten äiti heltyy ja laittaa sekaan jauhelihaa, raejuustoa, kalaa tai mitä milloinkin. Mä olen tainnut saada sen vähän pikkurillini ympärille. Napitan nappisilmilläni kuin mikäkin adonis ja kääntelen päätäni puolelta toiselle. Äippä sanoi muuttuvansa joksikin sulaksi vahaksi kun mä teen niin.coton-de-tulear-2-of-7

Haluaisitteko te tietää musta tarkemmat speksit? Ookoo, tässä niitä:

Nimi: Toby (Mirapark Ilveskosken Zero)
Syntymäpäivä: 18.6.2016
Rotu: Coton de Tulear
Lempinimet: voih, nää on niin noloja; Topsukka, Tobias, Tobymaisteri, Hauvavauva jne.
Lempiruoka: mandariini (isän kanssa puoliks syötynä), nakki, jauheliha, luut (varsinkin ne kengät)
Lempitekeminen: nukkuminen, leikkiminen, iltahepulointi, äitin rintsikoiden varastaminen kuivaustelineeltä, autolla ajelu
Inhokkitekeminen: tassujen kuivaus, turkin kuivaus, takkujen poisottaminen

Muuten mä olen kyllä tosi lepposa kaveri ja rakastan mun perhettä ylikaiken. Siihen kuuluu äiti, iskä ja kaks siskoa. Toisella niistä on kuulemma murrosikä. Niin ku mullakin. Räyh 😀 Mut hei, nyt täytyy mennä – gotta go! Mä menin juomaan salaa sen puun alla olevasta vesiastiasta ja nyt mun parrassa on jotain pihkaa?!? Joutuu kuulemma taas pesulle. Huoh!

-TOBY

PS. ai niin, yks tosi nolo juttu, jota ei saa kertoa kellekään; mä joudun välillä ulkoillessa pitään sellaista noloa haalaria. En oo nähnyt kellään muulla sellaista! Häpeän aina silmät päästäni ja luimistelen, jos tulee koirakamuja vastaan. Muutenhan mä heitän niille yläfemmat tosta vaan, mutta en saletisti silloin, kun mulla on se haalari päällä.

 


maanantai 19. joulukuun 2016

Viisi yötä jouluun on ♥

5

HEIPPAHEI MAANANTAI

ja joulunalusviikko ♥ Hihii, tänään on sellainen maanantai, että oikeasti voisi olla ketutuskäyrä hyvinkin korkealla ellei olisi maailmankaikkeuden kivoin viikko käsillä. Joulunalusviikko on suorastaan taianomainen ja tänä vuonna siitä ihanan tekee se, että mitään kurjaa ei ole sattunut tässä joulun alla (lue: ihmishenkiä ei ole menetetty eikä mitään kamalaa sairautta ole todettu). Jouluthan on ollut meille vähän haastavia viime vuosina. Sitä joulun taikaa ei riko se, että koiruli on yhtäkkiä tänään kakannut kaksi kertaa sisään. Taikaa ei riko sekään, että nenänpielet on niin rikki niistämisestä, että väännän itkua joka kerta nessuun tarttuessani. Taikaa ei myöskään rikottu pankin tallelokeroholvissa, kun tiirikkatimpan ja sorkkarautasamin (aka lukkosepät) kanssa avasimme vanhempiemme tallelokeroa. Muistakaamme kertoa lapsillemme ajoissa, missä tallelokeron avainta säilytetään. Taika ei kadonnut silloinkaan, kun tajusimme, että kaksi elintärkeää paperia (osakekirjaa) on kateissa. Koska mä katsokaas uskon siihen, että kaikki selviää ja kaikki löytyy. Nenänpielet toipuvat, kiitos bepanthenin. Koirulillakin saattaa olla vaan ”mitäs jätitte mut yksin liki kokopäiväksi” -kakitsuhätä ja päätti tehdä molemmat tarpeensa ulkolenkiltä sisään tultuaan, tiirikkatimppa sai tallelokeron auki ja ehkä ne osakekirjatkin jostain löytyvät.
joulukuusi-1-of-9 joulukuusi-2-of-9joulukuusi-8-of-9Kuusen koristelimme lauantai-iltana. Allekirjoittanut oli hieman kuumehuuruissa silloin ja eilen vähän asettelin palloja tasaisemmin. Pelkistetyltä kuusi näyttää vielä, mutta punaiset pallot odottavat ripustajaansa. En muista, että meillä näin komeaa kuusta koskaan aiemmin olisi ollutkaan. Ehkä olen itse hieman jäävi tätä toteamaan, sillä tänä vuonna kuusiraadin valitsijamiehistö oli kovin vähissä ;D Kuusi kuulemma tuoksuu ihan joululle. Sain veljeltä pari Duactia, joten ehkä tässä on vielä toivoa, että mäkin tuoksutan sen kuusen tuoksun. Joulukukat on kokolailla ostettu, tänä vuonna mennään parilla isolla ja näyttävällä valkoisella joulutähdellä. Amarylliksetkin aukenevat juuri jouluksi. Hyasinttien kanssa sama juttu. joulukuusi-3-of-9IDjoulukuusi-5-of-9 joulukuusi-4-of-9joulukuusi-6-of-9

Nyt alkaa olla ne illat käsillä, että talon hiljennettyä käperryn sohvannurkkaan katselemaan kuusta ja ihastelemaan. Fiilistelemään joulua ja lukemaan kirjaa. Itseni tuntien tätä kestää enintään sinne Tapaninpäivän iltaan. Sitten olen taas iltaisin tarmoa täynnä ja suunnittelen kevättä. Iloitsen siitä, että päivä alkaa pitenemään ja mökkikausi lähestyy. Kevään varrelle on varattuna yksi ulkomaanreissu ja sen jälkeen jo pian muutammekin. Salaa haaveilen jo pääsiäisestä uudessa kodissa ja lammaspaistista uunissa. Vuoden loppuminen ei tänä vuonna tunnu lainkaan pahalta. Vuosi on ollut todella raskas ja ilomielin käännän elämässä uuden sivun vuoden vaihtuessa. Tuo uusi sivu pitää sisällään paljon, mutta päällimmäisenä omaan itseeni satsaamisen. Terveyteeni satsaamisen. Alkuvuosi mentiin epäitsekkäästi äidin terveys edellä ja nyt syksyllä sitä on tullut myös huolehdittua aika paljon siitä, että muilla on hyvä olla.

joulukuusi-7-of-9joulukuusi-9-of-9

Osa lahjoista on vielä kaupassa ja yhtään lahjaa ei ole paketoitu. Ruokapuolikin joululle on vielä suunnittelematta, mutta ei haittaa. Ehtiihän sitä 🙂 Joulukorttitehtaalla tapahtui eilen, mutta eivät nekään ihan vielä valmiit ole. Saattaapi olla, että jäävät tänä jouluna postittamatta. En tiedä, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, että olen jo nyt valmis jouluun. Vaikka hommia olisi vielä tehtävänä vaikka kuinka. Sen ymmärtäminen, että kaiken ei pidä olla tiptop on tuonut tullessaan paljon. Jos jotain tänä vuonna, niin olen oppinut olemaan itselleni armollinen. Se on kuulkaas jo puoli voittoa.

IHANAA ALKANUTTA JOULUVIIKKOA YSTÄVÄT RAKKAAT ♥

alle

PS. MoodFactoryn arvonnassa onni suosi Maaruskaa kommentilla ”Meillä tänä vuonna eniten kimaltavaa hopeaa☺ muuten valko-harmaa…..”
Kynttilät ovat postin mukana matkalla voittajalle 🙂


torstai 15. joulukuun 2016

Tunnelmallinen sisustusliike & arvonta

156

*yhteistyössä MoodFactory

HEIPPAHEI KAUNOKAISET!

Niin monta kertaa olen ajanut kaupungista kotiinpäin tullessani alas Hennerinkatua ja heti Hyhkyn koulun jälkeen ihastellut oikealla puolella olevaa kutsuvan näköistä, ulkoisesti industriaalihenkistä, mutta sisältä tunnelmallista sisustusliikettä. Joka kerta miettinyt, että pitäisi pysähtyä ja pistäytyä sisään. Moikkaamassa vanhoja tuttuja, Johannaa ja Tomia, jotka maahantuovat ihan älyttömän kauniita sisustustavaroita. Jotka avasivat tämän vuoden toukokuussa tuon maahantuojan sisustusliikkeensä MoodFactoryn mun rakkaan alakoulun naapuriin (Hennerinkatu 14, Tampere). Mutta mikä siinä on, että en ole muka ehtinyt tuolla poikkeamaan. Ehkä olen tietoisesti vältellyt pit stopin tekemistä, sillä olen MoodFactoryn facebook-sivujen myötä tullut siihen tulokseen, että ei hyvä heilu, jos tuolla alan alvariinsa käymään 😉 Niin paljon juuri omaan sisustusmakuuni sopivia löytöjä, että oksat pois! Tässä kohtaa postausta on syytä varoittaa kuvatulvasta, kameralle oli töitä ja reilusta parista sadasta kuvasta karsin isolla kädellä. Silti kuvia tuli kohtalaisen reippaasti.

moodfactory-38-of-60moodfactory-36-of-60moodfactory-52-of-60moodfactory-2-of-60moodfactory-17-of-60moodfactory-44-of-60Alkuviikosta Johannan kanssa juttelimme puhelimessa ja teimme eiliselle tärskyt. Olin kyllä kuvista saanut jotain osviittaa sisustuskaupan kauneudesta, mutta sisään astuessani tajusin, että liike oli vielä ihanampi kuin kuvissa. Kynttilöitä paloi siellä täällä ja tavaroiden esillelaittoon oli selvästi panostettu. Liiketilaa oli juuri joulusesonkia varten laajennettu. Ja hei, kukas se just mainosti täällä blogissa, että meillä mennään tämä joulu samoilla koristeilla kuin kolme edellistäkin joulua. Kyllä nyt on tuo väitteeni vaarassa kumoutua, sillä kovin kauniita joulukoristeita liikkeessä oli esillä. Ihastuin muuten tuossa alla olevassa kuvassa olevaan kynttiläkoristeeseen ihan täysin. moodfactory-12-of-60moodfactory-37-of-60moodfactory-21-of-60 moodfactory-3-of-60moodfactory-54-of-60 moodfactory-4-of-60 moodfactory-55-of-60Tuotevalikoimasta löytyy jokaiselle jotakin; kynttilöitä, lyhtyjä, servettejä, peuranpäitä, kalloja, sarvia, silkkikukkia, ruukkuja, tyynyjä, kuusenkoristeita. You name it – kaikkea löytyy. Ja hei ihan vinkkinä näin joulun alla, valmiiksi sellofaaniin paketoidut kauniit kynttilät yms. esimerkiksi päiväkodintädeille tai opettajille kiitoksena tai muistamisena. Kauniin tuotevalikoiman lisäksi tästä sisustuskaupasta saa asiantuntevaa ja iloista palvelua. Johanna ja Marjo auttavat hymyssäsuin. Myönnän, että itsekin välillä sorrun isoihin marketteihin ja kauppakeskittymiin, mutta sitten näissä kivijalkaliikkeissä käydessäni muistan, miksi tykkään niistä niin paljon. Palvelu on ihan huippuluokkaa ja tietää tukevansa suomalaista yritystä.moodfactory-35-of-60moodfactory-53-of-60moodfactory-24-of-60 moodfactory-10-of-60moodfactory-50-of-60moodfactory-33-of-60 moodfactory-11-of-60MoodFactory on se syy, jonka takia kannattaa tulla vähän pidemmältäkin. Myös sieltä Tampereen toiselta puolen (vinkvink teille blogini lukijat, joiden kanssa ollaan tästä keskusteltu ;). Kulkuyhteydet ovat loistavat, sillä keskustastakaan tänne ei aja montaa minuuttia. Useat linja-autot pysähtyvät Pispalan valtatiellä, josta pääsee minuutissa kävellen tunnelman pariin. Myös Nokian moottoritien pää on ihan kivenheiton päässä. Liike on auki ennen joulua arkisin klo 12:00-18:00 ja nyt tulevana lauantaina klo 11:00-15:00. Huikkaamalla kassalla AtMaria’s (tai ihan vain kertomalla, että näit blogissani alekoodin) saat yhdestä vapaavalintaisesta tuotteesta 20% alennuksen. Tarjous on voimassa 23.12.2016 asti. moodfactory-14-of-60 moodfactory-26-of-60 moodfactory-30-of-60 moodfactory-41-of-60 moodfactory-42-of-60 moodfactory-46-of-60 moodfactory-48-of-60Sain arvottavaksi teidän ihanien kesken kauniin, kolmen kynttilän setin. Kynttilät ovat kauniin hohtavan mustia ja niissä on tyylikäs hopeanvärinen koriste. Arvontaan osallistuminen menee niin, että vastaamalla tämän postauksen kommenttiboksissa kysymykseen, Minkä värinen on sinun joulusi 2016? olet mukana arvonnassa. Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu jo lauantaina 17.12.2016 klo 23.59. Näin varmistamme, että voittaja saa kynttiläpakettinsa ennen joulua. Jostain muistan lukeneeni, että tämä joulu on musta. Ei vain sisustuksellisesti vaan ulos ikkunasta katsottaessa. Sisällä meillä varmasti näkyy sitä mustaa, mutta ikkunasta uloskatsottessa toivoisin joulun olevan valkoinen 🙂

moodfactory-7-of-60moodfactory-6-of-60

Aina silloin tällöin kyselette uuden lukijatapaamisen perään. Johannan kanssa oli aiheesta alustavasti puhetta. Joten katsotaan, josko kevätauringon paistaessa treffattaisiin silmäähivelevien sisustusesineiden parissa leppoisasti kevään ja kesän sisustuksesta jutellen ja siinä samalla toki herkutellen. Järjestettäisiin sellaiset perjantaimyyssit siinä sivussa, että oksat pois. Hei, onnea kaikille tasapuolisesti arvontaan ja käykäähän piipahtamassa täällä meidän nurkilla sisustusostoksilla. Nykäiskäähän hihasta, mikäli samaan aikaan liikkeeseen satumme 🙂

ILOISIN TORSTAITERKKUSIN,

alle

moodfactory-1-of-60


tiistai 13. joulukuun 2016

Koirahömpsötystä

10

MOIMOI,

jos joku olisi vuosi sitten kysynyt minulta,  että nauttisinko aamulla kahvikupillisen sijaan lenkistä pirtsakassa ulkoilmassa koirankakkoja keräillen toppavaatteet yöppärin päälle heitettynä, olisin pudistellut päätäni. Jos joku olisi minulle vuosi sitten sanonut, että istuisin lattialla tunninkin putkeen vinkuvien lelujen keskellä ilman vauvaa, niin olisin mulkoillut epäuskoisena. Jos joku olisi vuosi sitten minulta kysynyt, että olisinko valmis saunan ja suihkun jälkeen selvittelemään takkuja ja kuivaamaan jonkun muun turkkia kuin omia hiuksiani liki kahden tunnin ajan, niin olisin nauranut ääneen.

Ja hei, tässä sitä ollaan. Kaikkia näitä olen tehnyt ja nauttinut niiden tekemisestä suunnattomasti. Tehnyt ne omasta tahdostani. Sen lisäksi olen viimeisen neljän kuukauden aikana lässyttänyt luvattoman paljon, haudutellut puuroa hauvavauvalle parin tunnin ajan ja siivonnut lukuisat pisut lattialta. Tuntenut myös suunnatonta vastuuta ja rakkautta. Instagram ja Snapchattini on välillä täyttynyt valkoisen sisustuksen sijaan karvaisen kaverin kuvista. Toby the Tobymaisteri täyttää tulevana sunnuntaina jo puoli vuotta. Rakkaus tuota karvaista kaveria kohtaan on ihan järjetön.toby-1-of-5

Koirakuulumisia aina välillä kysellään, joten tässä niitä nyt tulee. Meillä on mennyt edelleen ihan todella hyvin. Alussa te taivastelitte mattoja meidän lattioilla, mutta siinä ovat olleet eikä vahinkoja niille ole tullut. Tobyn hampaat ovat nyt vaihtuneet isojen haukkujen hampaisiin ja sitä myötä puremisvimma on myös vähentynyt radikaalisti. Leikin tiimellyksessä välillä saattaa puraista lelun sijaan sormesta. Auts 😀 Mutta ne alussa vaivanneet hyökkimiset ihmisten jalkoihin ovat onneksi loppuneet. Tobyhan on nukkunut alusta asti hyvin. Yöt posottaa meidän makkarissa läpeensä. Aamulla nukkuu niin pitkään kuin mekin. Viikonloppuina nukutaan siis pääosin pitkään. Viikolla heräilee, kun nousen sängystä. Päivisin koisii tyytyväisenä. Nytkin on pitkillä iltapäiväunillaan.

Sisäsiistiksi opettelemisen kanssa meillä on vielä hiukka työtä, mutta enää ei pisualustalle tule kuin yksi tai enintään kaksi pisua päivässä. Yleensä myöhään illalla, juuri ennen nukkumaanmenoa. Tuohon väliin ollaan suunniteltu pikaista pisulenkkiä. Ulkona käydään edelleen tiuhaan, ehkä noin 7-8 krt/päivä. Aina unilta herättäessä, leikkien jälkeen, ruokailun jälkeen, ennen unia. Tavaksi on tullut tehdä iltasella yksi vähän pidempi lenkki eikä sekään nyt vielä saa olla kovin pitkä. Odotan sitä, että pääsen vetämään koirulin kanssa oikein pitkää lenkkiä. Tarmoa ja energiaa tältä tapaukselta tuskin puuttuu 😉toby-5-of-5

Nyt aletaan pääsemään koirien murrosikään ja sen kyllä huomaa. Välillä joku hiipii takavasemmalta ja jos et heti huomaa, se toinen haukahtaa. Tulee myös helposti komentamaan sohvan viereen, jos me kaikki siinä vaan köllötetään. Actionia actionia, kattokaas. Haukkumalla komentaa, mutta muuten ei hauku. Välillä haukkuu äänettömästi. Suu vaan liikkuu. Ollaan yritetty ignoorata tuota komentamishaukkumista, mutta välillä täytyy myös kieltää oikein kovaa. Olohuoneessa on nyt haukkunut ja murissut muutamaan otteeseen buddhanpäälle. Tuo sivutason päällä oleva buddhanpää ei  komenteluista onneksi välitä 😉 Murrosikä näkyy myös valikoivana kuulona. On päiviä, että ”ei” sanaa ei ymmärretä, mutta esimerkiksi ”herkkupala” sana saa toisen ryntäämään keittiön herkkupalalaatikon eteen. Tämä on se aika, kun täytyy olla tiukka. Mutta voih noita suklaasilmiä on niin vaikea vastustaa. Toby tykkää kovasti muista koirista. Kovin isoja koiria vähän aluksi aristelee, mutta muiden koirien kanssa tekisi ihan hirmuisen paljon tuttavuutta. Ihmisten suhteen on aluksi hieman varautunut, varsinkin tummiin pukeutuneiden miehien. Mistä lie tämä tullut. Lapsista tykkää ihan kamalan paljon ja meillä nuo lapset saavatkin koiran villiintymään alta aikayksikön.

Tällä hetkellä tajuan sen, mistä Cottoneiden kanssa ”varoiteltiin”; jos ei olisi aikaa, halua tai kärsivällisyyttä, niin koirasta tulisi yksi takkukasa. Meillä on alusta asti harjattu Toby vähintään kerran päivässä. On tottunut harjailuihin. Ja hyvä niin, sillä nyt on alkanut tuo vaihe, kun karva alkaa vaihtumaan. Vaikka nytkin harjataan aamuin illoin, niin silti kainalot ja jalat takkuuntuvat helposti. Tällä hetkellä pestään Toby noin kolme kertaa kahteen viikkoon, aiemmin pestiin tarpeen mukaan ehkä noin kerran kahteen viikkoon. Hoitsikka-aine vaikuttelee kolme minuuttia ja samalla annan Tobylle hellää koirahierontaa. Ja toinen nauttii 🙂 Hiustenkuivaaja saa välillä osakseen haukuntaa ja murinaa. Turkin kuivaamiseen saattaa mennä reilu tuntikin. Välillä pidetään toki taukoja ja sylitellään. Hoitopöytänä meillä turkin kuivauksessa toimii wc-pöntön kansi. Toinen kököttää siinä hievahtamatta. Turkkiin suihkutettava hoitoaine on pop pesujen välipäivinä. Jalkakarvoja ajattelin leikata vähän lyhyemmäksi, sillä kun lumi paakkuuntuu niihin, niin ne takkuuntuvat helpommin. Myös sellaisen hihallisen ulkoilupuvun käyttö jouduttiin jättämään, sillä nuo jalkoihin tulevat hihat takuttivat turkin samantien. Nyt meillä on käytössä viittamallinen ulkoilupuku kovemmilla pakkasilla.toby-2-of-5

Toby on seurakoira isolla ässällä. Se on aina siellä missä mekin. Kulkee varjona perässä. Keittiössä meillä tulee välillä konfliktitilanteita, sillä haluaa olla niin kovin mukana ruoanlaitossa. Vaikka äärimmäisen harvoin haukkuu, niin keittiössä on ottanut tavan komentaa saadakseen huomiota tai ruokaa. Ruokaa ei ikinä ole saanut pöydästä eikä ruokaa laittaessani. Jos on sellainen päivä, että ”ei” sanan vastaanotto takkuilee, niin viedään pikkuinen vähäksi aikaa jäähylle takkahuoneeseen. Vaikka toinen olisi sikuraisessa unessa, niin jauhelihaa paistaessani ryntää kärppänä paikalle alle nanosekunnissa 😀 Hävettää myöntää, mutta jauheliha meillä paistetaan niin, että mä hämmentelen jaukkaria oikealla kädellä ja Toby on samaan aikana hommassa mukana sylissäni vasemmalla puolella. Ei siis mitenkään höntyile tuon jauhelihan perään vaan haluaa katsella, mitä tapahtuu.

Kuivanappuloina syö edelleen Brit Caren Puppya. Kuivanappulat eivät tällä hetkellä mene pelkästään, vaan kyytipojaksi saa lihaa, kalaa, kanaa, raejuustoa tms. Siinä missä pikkuisena sai ruoan neljä kertaa päivässä, niin ruokailee enää pari kertaa päivässä. Aamulla pikkuisen ja illalla sitten isomman annoksen. Toby rakastaa omenia, mandariineja, ananasta, parsakaalia, kurkkua ja porkkanaa. Banaania saa muussattuna aamukaurapuuron joukkoon. Silloin kun kaurapuuroa keitämme, niin otamme koiralle siitä ennen kuin lisäämme suolan.toby-3-of-5

Toby tykkää autossa matkustamisesta. Mökkimatkoilla tottui autoiluun ja nyt olisi menossa autoon tämän tästä. Ostamamme kuljetushäkki alkaa olemaan aika nafti mitoitukseltaan, joten tilasinkin turvavyövaljaat. Pienet matkat menee sylissäni (jossa yleensä nukahtaa samantien tai sitten katselee maailmanmenoa), mutta Lapin reissua ajatellen on pakko pitää turvavyövaljaissa. Onko muuten teillä antaa vinkkejä pitkään automatkaan koiran kanssa? Toki pysähtelemme usein jalottelemaan ja tarpeille, mutta onko jotain muuta, mitä pitää ottaa huomioon? Lapset tyytyvät katselemaan dvd:tä, mutta onko koiralle jotain ajanvietettä autoon?

Koiramaailman pelleksi kehuttu rotu on kyllä juurikin sitä. Välillä nauretaan vatsa kippurassa, kun toinen iltahepuleissaan hauskuttaa meitä. Yhtä nopsaa kuin iltahepuli alkaakin, tulee väsy. Kupsahtaa syliin tai jalkoihin nukkumaan. Kovasti näkee välillä unia. Vinkuu ja murahtelee. Paitsi silloin kun näkee rakkausunia alatalojen Nella-koirasta. En tiedä onko se vain kuvitelmaa, mutta musta tuntuu, että Toby osaa hymyillä (hurahtaneen koiraihmisen juttuja, I know ;)). Helposti heittäytyy selälleen rapsutettavaksi ja kun rapsuttaa niin suupielet kaartuu ylöspäin. Voi tuota rakasta! ♥

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

alle


« Vanhemmat
Uudemmat »