keskiviikko 05. heinäkuun 2017

Kesäillassa kerran ♥

”Kesäillassa kerran, päätti hän yllättää illan golfkierrokselta kotiin palaavan miehen. Salaatilla, joka ei jätä ketään kylmäksi. Joka on rakkaudella tehty ja jossa maistuu etelän lämpö. Salaatin lisäksi hän tarjoili huolella vaivaamastaan taikinastaan tehtyjä pieniä timjamileipiä. Reunoilta rapeita, sisältä pehmeitä. Oliiviöljyllä ja merisuolalla kullattuja.”

ILTAA IHANAT!

Rakastan yllättää kotiin palaavan miehen. Vastassa oleva hymy ei enää ole niin yllätyksellistä, mutta ruoka on. Sillä tykkään yllättää. Hyvällä ruoalla 🙂 Eilen miehen palatessa työreissusta vastassa oli spaghetti bolognesea. Tänään mennään vähän enemmän myyssiteemalla. Keskiviikkomyyssiteemalla. Olen aiemmin vuosia sitten jakanut tämän älyttömän hyvän pastasalaattiohjeen täällä. Sekä pienten mausteisten leipien ohjeen. Koska vuosia on kulunut ja uusia lukijoita tullut mukaan, niin on syytä laittaa reseptit tänne uudelleen.

Pastasalaatti á la Gina ja pienet mausteiset leivät ovat Anna Bergenströmin kirjasta Makuja ja tuoksuja Pähkinäpuun alla, joka muuten on yksi suosikkikeittokirjoistani. Jos etsitte sellaista hyvää myyssiruokakirjaa, niin tässä yksi suosituts. Siihen asti kunnes allekirjoittaneelta ilmestyy Fredagsmys á la Maria -kirja ;D

Pastasalaatti à la Gina

250 g pennepastaa
12 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 dl mustia oliiveja 
timjamia
merisuolaa
mustapippuria
200 gr mozzarellaa
150 gr jamòn serranoa
1 runsas nippu rucolaa
ja kastike, katso alla

KASTIKE: Pane kuppiin 2 veitsen lappeella murskattua valkosipulinkynttä, vajaa teelusikallinen suolaa, 3 rkl viinietikkaa ja 1 tl juoksevaa hunajaa. Anna seistä noin 30 minuuttia. Ota tämän jälkeen pois valkosipuli ja sekoita joukkoon 6-7 rkl oliiviöljyä.

SALAATTI: Keitä pasta napakaksi miedosti suolatussa vedessä ja huuhtele se nopeasti lävikössä kylmällä vedellä. Valuta hyvin. Pane pasta salaattikulhoon ja kaada päälle kastike. Lisää suikaloidut aurinkokuivatut tomaatit, oliivit ja timjami. Hienonna päälle hiutalesuola ja mustapippuria.
(tässä vaiheessa laitoin salaattikulhon jääkaappiin….)
Juuri ennen tarjoilua sekoita joukkoon mozzarellajuusto revittynä, kinkku ja rucola.

Ohuet mausteiset leivät

12 gr hiivaa (eli nirhaus kulmasta)
1 tl hunajaa
1/2 tl suolaa
2 dl haaleaa vettä
3 rkl maitoa
3 rkl oliiviöljyä
5 dl vehnäjauhoa

Sekoita kuivahiiva ja muut kuivat aineet. Lämmitä maito, hunaja ja vesi kädenlämpöiseksi. Sekoita kuiviin aineisiin puuhaarukalla. Lisää oliiviöljy ja vaivaa. Anna kohota vähintään 40 minuuttia. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja vaivaa kevyesti Jaa taikina neljään osaan ja leikkaa jokainen vielä 4 palaan. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Päällystä kaksi peltiä leivinpaperilla. Pyöritä taikinapalat palloiksi ja kaulitse pitkiksi ”kieliksi”. Pane palat pellille. Alkuperäisessä ohjeessa päälle lisättiin kesäkurpitsa- ja tomaattiviipaleita, mutta mä voitelin leivät ensin oliiviöljyllä, ripottelin niille merisuolaa ja osaan leikkasin tuoretta timjamia. Paistoin uunin keskitasolla noin 8-9 minuuttia.

”Kesäillassa kerran, istui hän alas ja mietti maailmaa. Sitä kuinka elää elämää, josta ei vielä parikymmentä vuotta sitten osannut edes haaveilla. Elämää, jonka jokaisesta päivästä löytyy jotain, josta olla kiitollinen. Jonka joka hetkestä on oppinut nauttimaan. Siinä miettiessään kuuli oven käyvän ja alkoi hymyilemään.”

Muutto lähestyy ja pikkuisen sitä alkaa jo panikoimaankin asian tiimoilta. Eikä vähiten sen takia, että tällä hetkellä en itse pysty kantamaan kevyttä maitokauppakassia painavampaa. Jo reilun viikon vaivannut alaselkä (si-nivel) saa olon aika tuskaiseksi. Huomen aamulle sain ajan hierojalle. Josko se tästä. Pakkauspuuhiakin se sen verran häiritsee, että ei pysty kumartelemaan juurikaan. Onneksi miehellä alkaa tämän viikon jälkeen loma, niin sitten laitetaan hihat heilumaan. Sen jälkeen kun ollaan nollattu (lue: nukuttu univelat pois) muutama päivä mökillä 🙂

KESÄISIN KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


tiistai 24. tammikuun 2017

Pieni panostus elämänlaatuun

MOIKKAMOI IHANAT!

Muistanette varmasti, kun parisen viikkoa sitten päätin alkaa rajoittamaan puhelimen käyttöäni? Kun päätin, että sekä puhelin että tietokone jäävät käyttämättä iltaisin klo 20.00 jälkeen. Tavoitteenani oli irtautua tietynlaisesta someriippuvuudesta ja iltatöistä. Osana Danone Activian yhteistyökampanjaa palasin nyt kertomaan, miten olen onnistunut tuossa uudessa rutiinissani. Aloitetaan ensin kertomalla, että mitä tuntemuksia tämä uusi rutiini aiheutti. Ensimmäisenä iltana, kun vein puhelimen parkkiin keittiön tasolle ja laitoin sen äänettömälle, ajattelin homman olevan ihan pässinlihaa. Kuka nyt ei pystyisi ilman puhelinta illan muutamaa tuntia olemaan? Kunnes jo puolen tunnin jälkeen huomasin liikehtiväni levottomasti takkahuoneen sohvalla. Jotain puuttui ja se oli se kännykkä kädessä. Sekä ne ystävät ja heidän kuulumisensa. Laitoimme miehen kanssa leffan pyörimään ja sen aikana tuo sisälläni vellova levottomuus onneksi väheni.Danone Activia (4 of 10)Danone Activia (6 of 10)Nukkumaan mennessämme mietin, että pitäisiköhän nyt kuitenkin avata tietokone ja katsoa pikaisesti onko blogiin tullut hyväksyttäviä kommentteja. En onneksi antanut periksi. Otin sängyssä kirjan käteeni ja hetken päästä huomasin, että silmät painuvat kiinni. Nukuin kuin tukki ja seuraavana aamuna heräsin virkeänä. Miehellekin tätä euforista olotilaani hehkutin, mutta uumoilimme sen olevan vain alkuhuumaa 🙂 Eihän mikään muutos voi näin nopeasti näkyä. Seuraavana iltana vielä tuli juuri ennen iltakahdeksaa hirmuinen tarve viettää laatuaikaa kännykän kanssa, kahlata uutiset, sähköposti ja somekanavat läpi. Sillä tavalla, että kun kello löi iltakahdeksan, niin silmissä vilisi ja sormet olivat krampissa.Danone Activia (9 of 10)Danone Activia (1 of 10)

Yhtenä päivänä huomasin, että tämän uuden rutiinin myötä kännykän käyttö on pikkuhiljaa vähentynyt myös päiväsaikaan. Saattaa mennä jopa tuntikin, etten katso puhelinta ja se on paljon. Jos siellä ruudun toisella puolella on muita kännykkään koukuttuneita, niin tiedätte että silloin tuntikin tuntuu pitkältä ajalta olla ilman puhelinta. Kuten kerroin, niin en ole ainut meidän perheessä, joka tämän haasteen otti vastaan. Illan puhelittomuus on tuonut koko perheen elämään paljon lisää. Joululahjaksi saamamme lautapelit ovat olleet kovalla käytöllä ja lisäksi koko perhe on innostunut lukemisesta. Itse olen aina tykännyt lukea, mutta siinäkin välissä on ollut pakko vilaista kännykkää. Nyt pystyn keskittymään lukemiseenkin ihan erilailla.
Danone Activia (3 of 10)Danone Activia (2 of 10)

Olo on levollisempi. Huomattavan paljon levollisempi. Jollain tavalla vielä jopa iloisempikin. Mikäli mahdollista. Päätä eikä silmiä särje ja niskalihaksetkin eivät jumita ihan yhtä paljon. Mikä ihaninta, olen huomannut olevani enemmän läsnä. Uskottava se nyt on, että kyllä se puhelin vie aikaa lapsilta ja läsnäololta. Montako kertaa olen tuntenut aiemmin piston sydämessäni, kun kännykkä kädessä vastaan lapsen kysymykseen ylimalkaisesti jotain, sillä en ole oikeastaan keskittynyt edes kuuntelemaan tuota kysymystä. Onneksi tässä ei nyt jaeta hyvä äiti- tai huono äiti -pisteitä vaan hyvällä omalla tunnolla voin sanoa, että täällä ollaan taas. Läsnä ja ilman puhelinriippuvuutta. Tuolla pienellä eleellä satsasin ihan hirmuisen paljon elämänlaatuun. Enkä vain omaani.Danone Activia (10 of 10)Danone Activia (5 of 10)

Ei siihen kuulkaas tarvittu kuin muutama hassu päivä ilman jatkuvaa tietotulvaa ja olo oli paljon parempi. Plussana toki tietysti se, että nyt tässä samalla tein rajan työ- ja vapaa-ajalle. Kyllä te blogin lukijat siellä onneksi pysyttekin, vaikka tässä blogitehtaassa tippuu hanskat tiskiin joka ilta kello kahdeksan ♥ 

Danone Activian järjestämässä huikeassa lukijakilpailussa 500 euron lahjakortin valitsemaansa hyvinvointikohteeseen voitti Johanna kommentilla ”Varsinaisia uudenvuodenlupauksia en ole tehnyt, mutta liikunnan monipuolistaminen on mielessä. Lenkkeilen mielelläni, mutta lihaskunnosta olisi syytä pitää parempaa huolta. Tähän kaipaisinkin tsemppiä esim pt:n avulla.”  Hurjan paljon onnea Johanna! Voittajaan on oltu yhteydessä.

IHANAA TIISTAITA,
VOIKAAHAN HYVIN!

alle

YHTEISTYÖSSÄ: DANONE ACTIVIA

lifie-logo-rgb-1


lauantai 31. joulukuun 2016

Kiitos 2016!

RAKAS PIAN PÄÄTTYVÄ VUOSI 2016!

Vaikka olen sitä mieltä, että sinä et ehkä ansaitse palstatilaa koko postauksen verran, niin ajattelin silti sen sinulle antaa. Sillä ajattelen, että kirjoittamalla tuntemukseni alas sinusta voin jättää sinut taakseni ja suunnata ilolla vuoteen 2017. Me aloitettiin yhteinen taival hieman sekasortoisissa tunnelmissa, sydän täynnä tuskaa ja sielu täynnä ahdistusta. Epätietoisina tulevasta ja huolesta ymmyrkäisenä. Oma elämäni oli holdilla, sillä alkuvuosi meni muiden ehdoilla. Annoit toivoa yhtä paljon kuin vedit mattoa jalkojen alta. Alkuvuoteen mahtui kuitenkin myös hyviäkin aikoja ja naurua. Tuska sieltä taustalta ei kuitenkaan hävinnyt. Alkuvuonna pääsimme hengähtämään aina yhtä ihanan Singaporen vilinään sekä Balille. Matka, josta en juurikaan muista, sillä ajatukset olivat kotimaassa äidin luona.

talvi04 talvi02OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kevätauringon paistaessa sinä yllätit. Muutuit ihan mukiinmeneväksi, hetken oli helppo hengittää ja yhteiselo kanssasi sujui jouheasti. Tyyntä myrskyn edellä, tajuan nyt. Sitten rysäytit pommin, jollaiseen emme ikinä olleet osanneet varautua. Pommin rysäytettyäsi sinä kannoit ja annoit voimia. Sinusta paljastui kokonaan uusia puolia. Kuin höyhenellä sinä jaksoit viedä meitä päivästä toiseen, armollisesti. Kesäiltoina silittelit mökkiterassilla istuessamme poskea kevyen tuulenhenkäyksen lailla. Harmillisesti tuo henkäys ei ollut kovinkaan usein lämmin. Mutta sitäkin lohduttavampi. Summerhouse 6 Summerhouse 5 Summerhouse 12viikonloppu (2 of 18) Kesaruoka (9 of 14) sunset (5 of 5)

Syksyn tullen olin jo päättänyt tulla toimeen kanssasi. Käänsin toisen posken, kun yritit rysäyttää pahaa mieltä niskaan. Kaverina olit aika hankala, mutta onneksi tulen toimeen kaikkien kanssa. Sinä et paljon kysellyt, että sopiiko nyt laittaa vähän kapuloita rattaisiin. Teit usein omapäisesti, olit aika itsekäs. Sinun takiasi opin pois epäitsekkyydestä. Vihdosta viimein tajusin, että epäitsekkyys ei liiallisessa määrin ole hyve. Vaan se syö elämää. Kiitos sinulle siitä. Kiitos sinulle myös siitä, että opetit minut vahvaksi. Annoit opetuksen elää jälleen hetkessä. Lokakuisella reissulla Bostoniin ja New Yorkiin huomasin, että pitkästä aikaa nautin joka sekunnista. Välillä on pakko lähteä pois nähdäkseen lähelle. Reissun jälkeen osasin nauttia jälleen kotonaolosta. Yksinolokaan eikä ne muutamat yksin miehen työreissujen aikana vietyt yöt tuntuneet pahalta. Päinvastoin, sinä opetit nauttimaan omasta seurastani.  IDaiti-9-of-9 familyfirst-4-of-7nyc-8-of-28

Alkutalvena yllätit jälleen, saimme nauttia marraskuusta, joka oli kaukana niistä pimeistä ja vesisateisista marraskuista, joihin olimme tottuneet. Monena päivänä ikkunoista vaelsi valo kohti pimeintäkin nurkkaa. Sen voimalla sain ihan hurjan paljon voimia kuukaudesta, joka yleensä syö vahvintakin naista. Koska olit ollut niin katala kaveri alkuvuoden, niin hieman pelkäsin, että mitäköhän loppuvuosi tuo tullessaan. Jälleen kerran yllätit. Tällä kertaa positiivisesti. Laskettelimme vuoden loppuun käsi kädessä ja ihan kavereina.

candle-holders-2-of-6 myyntistailaus-14-of-24insync-10-of-14

Ylimpiä ystäviä meistä ei tullut, mutta ilokseni voin todeta, että lopetan yhteisen taipaleemme vahvempana, iloisempana, reippaampana, onnellisempana ja kiitollisempana kuin mitä sen aloitin. Rakas vuosi 2016, you will not be missed. Tapanani ei ole polttaa siltoja takanani, joten en tee sitä nytkään. Erotaan kavereina. Ilomielin siirryn tapailemaan vuotta 2017, mutta palaan vielä luoksesi useasti. Tulen muistelemaan sinua kaverina, joka opetti ehkä eniten kuin mikään aiempi kaveri sinua ennen. Se, että viimeiseen 365 päivään sattui niin paljon kökköjä juttuja ei ole loppupeleissä sinun vikasi. Annoithan sinä meille myös jotain, jonka avulla olen tänä päivänä entistä ehompi minä. Opetit, että välillä on käytävä pohjalla, jotta voi nousta taas pykälää korkeammalle. Jotta voi taas arvostaa niitä pikkuisia elämän kultahippusia. Arkea ja ihmisiä ympärillä. Pientä perhettä, joka on vahvistunut entisestään. Vuosi kanssasi on hyvä lopettaa tunteeseen, että plussalle jäätiin. Heittämällä ja kaikesta huolimatta.

IHANAA VUODEN VIKAA LAUANTAITA 

alle

PS. me suunnataan nyt vielä vikaan mäkipäivään ja voipi olla, että autonnokka kääntyy kohti kotia jo tänään iltapäivästä 🙂 Palaan edellisen postauksen kommentteihin myöhemmin viikonlopun aikana. Kiitos kaunis niistä 


perjantai 30. joulukuun 2016

Ihanasti harmoniassa

HEI HUOMENTA IHANAT!

Ja terkkusia edelleen täältä tunturin juurelta. Paikasta, jossa ihmisen on niin kovin hyvä olla. Jatketaan siihen, mihin viimeksi jäimme tässä postauksessa. Danone Activian lanseeraaman InSync -kampanjan tiimoilta ajattelin nyt kertoa niistä hetkistä, kun tunnen täydellistä tasapainoa. Hetkistä, jossa keho ja mieli ovat yhtä. Haluaisin myös kertoa siitä, miten pääsen InSync -tilaan. Haluan rohkaista teitä kertomuksellani, sillä tiedän, että siellä ruutujen toisella puolella on lukijoita, jotka painivat samojen asioiden kanssa. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet suorastaan kaoottiset. Tai olisivat olleet, ellei minulla olisi ollut keinoja harmonian löytämiseen ja ylläpitämiseen. Isän kuolema, perheyrityksen pyörittäminen, mummun kuolema, kiireinen lapsiperhearki, reissaava mies ja vielä viimekesäinen äidin kuolema. Läheisen ihmisen menetys on aina surullinen tapahtuma ja järkyttää sitä sisäistä tasapainoa. Luonnollista on, että tuollaisen tapahtuman jälkeen hetken aikaa keho kielii kipua ja sielu huutaa apua. Kuitenkin olen löytänyt keinot nähdä surun yli ja selvitä. Jatkaa matkaa ja pitää kaikesta huolimatta positiivisen mielen. Tasapainon löytymisen eteen olen tehnyt paljon töitä ja näin jälkikäteen ajateltuna, ei tuo nyt niin kovin vaikeaa ole ollut 🙂

insync-5-of-14insync-2-of-14insync-9-of-14
Kun elämässä on stressiä, niin lihakset jumiutuvat ja koko kroppa on jännityksessä. Kolmisen vuotta sitten keho oli hetken aikaa kuin viulunkieli ja kun keho kielii kipua, alkaa se pidemmän päälle syömään myös mielenrauhaa. Turvauduin meditaatioon. Sen ei tarvitse olla kuin viisi minuuttia omaa aikaa aamulla. Sängyssä maaten. Rentoutuen ja valmistaen itseään tulevaan päivään. Positiivisin ajatuksin. Tuota tein aina, kun aamulla herätessä tuntui, että nyt ei vaan jaksaisi nousta. Viiden minuutin mietiskelyn jälkeen nousin ylös, laitoin kahvin porisemaan, suuntasin suihkuun. Hymyilin peilikuvalleni hampaita harjatessa ja tunsin sisällä onnea. Kiitollisuutta elämästä. Vielä tänä päivänäkin turvaudun välillä meditaatioon. Lähinnä mindfullness-applikaatioiden avulla, mutta usein illalla sohvallakin suljen hetkeksi silmäni ja tyhjennän ajatukseni.

Meditaation lisäksi toinen erittäin tärkeä tekijä sisäisen harmonian löytymiseen on ollut liikunta. Juoksulenkit ja niiden tuoma oma aika. Se, missä aiemmin juoksin kelloa vastaan on vaihtunut juoksemiseen juoksemisen ilosta. Juoksulenkkien myötä olen oppinut saamaan voimaa luonnosta. Suurin inspiraatio elämään tulee luonnosta. Juostessa on aikaa tarkkailla luonnon eri sävyjä ja kuin huomaamattaan keho alkaa tuottaa endorfiiniä. Pitkään metsästin kieli vyön alle tuota kuuluisaa runner’s high olotilaa, kunnes tajusin, että ei se ole juostusta matkasta kiinni vaan runner’s high sijaitsee korvien välissä. Juoksukenkien rullatessa kevyesti tuntuu, että koko kroppa rentoutuu. Mieli on vapaa murheista ja ajatus virtaa kirkkaasti. Olenkin teille kertonut, että suuri osa postausideoista ja teksteistä tulee juurikin juoksulenkeillä.insync-4-of-14insync-1-of-14insync-3-of-14

Sisäisen tasapainoni kulmakivi on ollut se, että olen opetellut sanomaan ei. Luonteeltani olen sellainen, että haluan välttää negatiivista keskustelua ja konflikteja. Turhaan aiemmin pelkäsin, että kieltäytymällä jostain jutusta aiheuttaisin toiselle osapuolelle mielipahaa. Välillä jätin sanomatta ei tämän takia. Vaikka itse en voinut hyvin tai ollut tyytyväinen päätökseeni. Tietyllä tapaa epäitsekkyydestä luopuminen, on osaltaan auttanut sisäisen tasapainon tavoittelussa. Olen kantapään kautta oppinut sen, että minulla on oikeus olla erimieltä ja oikeus sanoa ei. Silloin kun ruuhkavuodet todella painaa päälle, niin tästä on ollut apua henkisen ja fyysisen tasapainon ylläpitämisessä.

Milloin on sellainen hetki, kun olen täysin harmoniassa itseni kanssa? Voi, niitä on monia, mutta alla muutamia:

”Viimeinenkin kouluunlähtijä laittaa oven kiinni perässään. Tyhjään astianpesukoneen ja ihastelen siistiä keittiötä. Huomaan kahvipannussa olevan vielä yhteen kupilliseen tuoretta kahvia. Otan lempikahvimukini, istun alas ruokapöydän ääreen ja katson ulos ikkunasta. Koira lämmittää jaloissani. Tuijottelen ulos ikkunasta ja nautin hiljaisuudesta.”

”Kannan kauppakassit autosta sisään, tyhjennän ne ja vedän syvää henkeä. Muistan, että jäin edellisiltana kirjani kanssa hyvään kohtaan. Vaihdan kotivaatteet, laitan puhelimeni äänettömälle, otan kirjan käteen ja sujahdan takkahuoneen sohvalle shaalin alle. Hetken luettuani huomaan silmieni painuvan kiinni. Annan periksi väsymykselle ja nukun päiväunet hyvällä omallatunnolla.”

”Perjantai-ilta ja Marian keittiö. Ruoanlaittoa hyvän musiikin soidessa taustalla. Lasissa tilkka punaista ja ympärillä ne rakkaimmat. Siivottu koti ja tuoreet kukat maljakossa. Viikonloppu edessä.”insync-12-of-14insync-14-of-14

Uskon, että myös omalla käytöksellään voi auttaa sisäisen tasapainon löytymisessä. Itse noudatan neuvoa ”Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.”. Pyrin olemaan kohtelias ja ystävällinen jokaiselle kohtaamalleni ihmiselle. Saatan hymyillä ventovieraille hississä ja vaihtaa muutaman sanan. Saan suunnatonta energiaa ja voimaa siitä, että tiedän toimineeni oikein. Jos vielä saan ventovieraalta hymyn takaisin, niin on todellakin voittajafiilis. Positiivista elämänasennetta itselläni riittää sen verran paljon, että sitä haluan jakaa myös muille. Uskon, että lähipiirini arvostaa minussa juuri tuota positiivisuutta ja sitä, että huononkin päivän sattuessa he voivat ammentaa positiivisuutta minulta. Kun annan positiivisuutta ulospäin, tunnen saavani monin verroin hyvää takaisinpäin. Mottoni on ”ilon kautta”. Sen avulla pärjää elämässä hyvin pitkälle!

Kun on harmoniassa itsensä kanssa pystyy nauttimaan elämästä niin paljon enemmän. Silloin on helpompi saavuttaa haluamansa asiat ja tuntuu, että hommat menevät nappiin. Hymy on herkässä ja sisällä sydämessä tietää elävänsä elämänsä parhaimmalla mahdollisella tavalla. InSync Facebook -sivuilla voit käydä lukemassa muiden naisten InSync -tarinoihin sekä kertoa oman tarinasi. Kertomalla oman InSync -tarinasi  tuolla Facebook-sivuilla olet mukana kylpylälahjakortin arvonnassa.

IHANAA VUODEN TOKAVIKAA PÄIVÄÄ,

alle

YHTEISTYÖSSÄ DANONE ACTIVIA

lifie-logo-rgb-1


keskiviikko 28. joulukuun 2016

Lapin kulta ♥

HEISSULIVEI VAAN IHANAT!

Vähän on sellainen mikä maa, mikä valuutta olo. Mutta se kertonee vain siitä, että loma on onnistunut 🙂 Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olen pitänyt vähän lomaa myös blogijutuista. Tahatonta lomaa. On ollut niin paljon kaikkea tekemistä, että ei ole yksinkertaisesti tullut avattua konetta päivittäin. Mielessä olette kuitenkin olleet  Yleensähän näin välipäivinä olen täältä pohjoisesta käsin valmistellut tilinpäätöstä ja tehnyt työtyöjuttuja. Nyt en ole tehnyt niitäkään. Cluedo ja Otrio on ollut kovassa käytössä. Ensimmäinen Danielle Steelekin on loppusuoralla. Ollaan lasketeltu, hiihdetty, saunottu ja syöty. Menty aikaisin nukkumaan ja nähty ystäviä. On se jännä, että siellä etelässä emme saa aikaiseksi treffejä vaikka samassa kaupungissa asummekin. Täytyy matkustaa tänne liki 900 kilometrin päähän pitääkseen sosiaalisia suhteita yllä 😉 Tänään lounastettiin yksien ihanien kanssa ja illalla nähdään toisia ystäviä.pyha-10-of-10 pyha-8-of-10 pyha-6-of-10 pyha-4-of-10 pyha-2-of-10

Olen ollut onnekas, että olen saanut reissata. Nähdä maailmaa toiselta laidalta, ihastella värikkäitä kaloja snorklausreissulla, upottaa varpaat valkoiseen hiekkaan, ihastella suurkaupungin ilmettä kattojen yllä ja tavata uusia ihmisiä uusista kulttuureista. Silti kaikki nuo kalpenevat Lapin kullan rinnalla. Meillä on Suomessa todellinen helmi, jonka pimeässä syleilyssä sielu lepää. Kaikessa karuudessaan Lapin kauneus hiljentää joka ikinen kerta. Äiti ja iskä oli todellisia Lappi-faneja. Muistan, että lapsuudessa vietimme monet lomat Sallassa, lasketellen. 90-luvun loppupuolella ajatus omasta mökistä Lapissa alkoi tuntumaan realistiselta. Se, miksi päädyimme aikoinaan Pyhälle on itselleni mysteeri. Mieluinen sellainen, sillä ei ole paikkaa, missä paremmin viihtyisin. Muistan vain sen erään keskiviikkoillan vuonna 1998, kun ajoimme auton yöjunaan ja aamulla heräsimme Kemijärvellä (silloin vielä autojunalla pääsi sinne asti). Ajoimme Pyhälle ja tämän mökin pihaan. Kiinteistönvälittäjää ei näkynyt missään. Oli merkinnyt treffit väärälle päivälle. Kurkistelimme sisään ikkunoista yrittäen saada kuvaa mökistä, joka oli pari vuotta sitten aiemmin remontoitu tulipalon jäljiltä. Ajoimme takaisin Kemijärvelle ja kulutimme loppupäivän kahvilassa. Yöjunalla takaisin etelään, soitto kiinteistönvälittäjälle ja tässä sitä nyt ollaan. pyha-9-of-10 IDpyha-7-of-10 pyha-5-of-10 pyha-3-of-10 pyha-1-of-10

Mökkimme on pieni, mutta kotoisa. Siellä on juuri tilaa kahdelle aikuiselle saunassa, nukkumapaikkoja muutamalle enemmän. Telkkari toimii niin ja näin, mutta takka lämmittää kivasti. Astianpesukone teki tenän, mutta tiskaaminen tuntuu kivalta vaihtelulta. Perunasalaatti syödään suoraan paketista, mutta makkarat paistuvat takassa juuri täydellisesti. Kattaukset eivät ole kuvauskelpoisia, mutta ruoka maistuu täydelliseltä ja ruokaseura on mitä parhainta. Mikä ihaninta, täällä pystyy olemaan täydellisesti läsnä. Arkikiireet jäävät taakse ja kaikki ovat leppoisin mielin. Tämä on sellainen lintukoto, pienen matkan päässä hotellilta, mutta toisaalta kävellen pääsee rinteisiin ja ladulle.

Huomenna taidetaan pitää välipäivä mäestä ja hioa luistelutekniikkaa. Miten se hiihto on joskus muinoin sujunut niin jouheesti? Taidan ottaa vanhat Järviset käyttöön, josko niillä pysyisi paremmin tasapainossa kuin noilla uudenkarheilla luistelusuksilla. Välillä vanhassa on todellakin vara parempi 😀

LEPPOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle