sunnuntai 23. heinäkuun 2017

Hän ♥

4

MOIMOI,

ja sunnuntaiterkkuja saaresta! Instagramin puolella seuraavat tietävätkin, että meillä vietettiin eilen hääpäivää. Tuttuun tyyliin eli maltilla. Tamperelaisittain ”Ei tehrä tästä nynnumeroo” -tyylillä 😉 Toki kippisteltiin, mutta sen kummempia seremonioita tai lahjojen vaihtoja ei suoritettu. Sillä musta tuntuu, että meille molemmille jokainen yhdessä vietetty päivä on juhlapäivä. Jokainen päivä, kun saa herätä toisen vierestä on suuren suuri siunaus.

Kuka on tämä mies kaiken takana? Kuka on hän, joka saa mut loistamaan ja hymyilemään päivästä toiseen? Kuka on hän, joka on se järjen ääni kaikissa mun hömpötyksissäni? Hän, joka vetää jalkani takaisin maan pinnalle, kun unelmat alkavat lentämään liian pitkälle?

Hän

…on maailman lojaalein perheelleen ja ystävilleen.
…tarvitsee käristetyn nakkikastikkeen tekoon lasten apua.
…on universumin fiksuin mensa-kortin omistaja ja (ainakin omasta mielestään) trivial pursuit -turnausten ylivoimainen voittaja ja senpä takia meillä pölyttyy tuo trivial pursuit kaapin pohjalla 🙂
…järjestää kauluspaitansa värijärjestykseen vaatekaappissaan.
…on perheen tuki ja turva.
…on välillä ärsyttävän harkitseva ja jokaista asiaa tarkkaan punnitseva.
…osaa silittää kauluspaitansa paremmin kuin minä.
…avaa minulle ovet ja antaa minun kulkea ensin.
…lähettelee välillä niitä ihanan ällösöpöjä whatsup-viestejä.
…on maailman paras aviomies ja isä.
…on auktoriteetti lapsillemme.
…osaa ajaa autoa erittäin hyvin.
…rakastaa golfin peluuta.
…on niin pedantti, että pyrkii tekemään jopa klapeistakin määrämittaisia.
…saattaa pelata angry birdsiä parikin tuntia putkeen.
…harvoin kiroilee, mutta silloin kun kiroilee, tiedän tilanteen olevan vakava 😀
…lässyttelee koiralle minkä kerkiää.
…jakaa kanssani intohimon matkustelemiseen.
…ei tykkää olla lentokentillä yhtään ylimääräistä aikaa.
…kiirehtii aina työreissuiltaan kotiin perheen pariin.
…ei turhia hummaile kaupungilla, vaikka välillä sinne patistankin.
…rakastaa täyteläisiä punaviinejä eikä osta niitä etiketin perusteella niin kuin vaimonsa 😉
…ei kuule tai näe mitään ylimääräistä keskittyessään johonkin juttuun.
…tekee kaiken kunnolla, ei ole oikotietä onneen. Niin vapaa-ajalla kuin töissäkin.
…ei välillä jaksa höpöttämistäni, varsinkaan väsyneenä.
…on välillä vähän jääräpäinen eikä mikään joojoo-mies, mitä arvostan suuresti.
…osoittaa rakkauttaan teoilla, ei sanahelinällä tai materialla.

Nyt tietokone lataukseen, kommentteihin vastaamiset työn alle ja pavlovan pohja uuniin. Saamme illalla yövieraita möksälle. Veri vetää jo kaupunkiin ja uuteen kotiin järjestelemään tavaroita. Purkamaan niitä 56 muuttolaatikkoa. Pari 12 tuntista yöunta takana ja ihmeitä tekee kyllä tuo nukkuminen. Pitäisi muistaa nukkua useammin, muistakaa tekin! ;D

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 21. heinäkuun 2017

Valo ikkunassa

18

MOIKKAMOI IHANAT!

Hei, se olisi perjantai. Viikonloppu edessä ja miehellä vielä viikko lomaa jäljellä. Aika menee taas ihan hirmuista vauhtia. Koululaistenkin kanssa pitäisi pikkuhiljaa alkaa muuttamaan rytmiä kohti kouluystävällisempää 🙂 Tänä iltana luovutetaan vanhan kodin avaimet ja laitetaan sen osalta muutto pakettiin.

Illat alkavat pimenemään, mutta onneksi kesää on kuitenkin vielä jäljellä. Toissa iltana koiran kanssa iltalenkiltä kotiinpäin kävellessäni pysähdyin äkisti kun näin naapurin orapihlaja-aidan läpi näyn, jota ei ole reiluun vuoteen näkynyt; mummulan ikkunoista kajasti pehmeä illan valo. Ihana valo, joka kertoo siitä, että talossa on elämää. Naapurin Annekin viestitti eilen, että ihanaa, kun naapurissa palaa pitkästä aikaa valot. Mä olen niin samaa mieltä!

Muistan silloin viime kesänä äidin kuoleman jälkeen juurikin näiden pimenevien iltojen aikoihin, kun menin laittamaan lasten huoneista sälekaihtimia kiinni, pysähtyneeni siihen kamalaan tunteeseen joka tuli, kun näin tien toisella puolella pimeän talon. Ison talon, jonka ikkunat olivat sysimustat. Se kouraisi jostain syvältä. Tapahtunut konkretisoitui ja tiesi, että paluuta entiseen ei ole.

Musta tuntuu, että tämä mun lapsuudenkotini nauttii siitä, että siellä on pitkästä aikaa elämää. Kiljuvia kakaroita ja räksyttäviä koiria. Kaksi muutosta väsähtänyttä vanhempaa ;D On ollut sen verran raskas viikko, että joka ilta olen joutunut puolen yön aikaan toteamaan, että anteeksi lapset, äiti ei ehtinyt tänäänkään paistaa iltapalaksi niitä lättyjä (jep, lapset ovat olleet silloin vielä hereillä). Tänä aamuna repäisin ja laitoin lättytaikinan tekeytymään ennen aamulenkkiä koiran kanssa.

Pikkuisempi tuli avuksi paistotalkoisiin ja plätyt onnistuivat ihan yli odotusten. Jostain kumman syystä lättyjen lisäksi myös nakkisoosi maistui täällä pitkästä aikaa paremmalle. Ihan kuin mummun tekemää, totesi esikoinen. Ehkä valurautapannulla oli osuutta asiaan 😉

Mutta hei, saatiin tänään pyykinpesukone toimimaan, joten tuumasta toimeen. Ei ne arkiset askareet muutu vaikka koti muuttuukin ja hyvä niin ♥

IHANAA PERJANTAITA,


keskiviikko 19. heinäkuun 2017

Kotona ♡

56

HEIPPATIRALLAA IHANAT!

Ja terkkuja uudesta kodista! Saas nähdä, miten blogipostauksen tekeminen onnistuu ilman langatonta. Täällä meillä ei ole tuota 4G:täkään näkyvissä, mutta yritetään 🙂 Kiitollinen. Siinä sana, joka kuvaa tämän hetkistä olotilaani hyvin. Ensimmäinen yö nukuttu uudessa kodissa ja vaikka aamulla alakertaan hipsiessäni vastassa oli punainen lainalaatikkomeri, niin silti askel oli kevyt. Väsymyksestä huolimatta. Takan edessä lattia narisi juurikin niin kotoisasti kuin muistin. Näkymä oli tämä kuin ylimmässä kuvassa.

Kuvia keskikerroksesta. Josta uusimme vain keittiön ja työhuoneeseen laitoimme säilytystilaa. Muuten mennään niillä pintamateriaaleilla, jotka täällä on viime vuodet ollutkin. Olohu0neen puolikas on nyt laitettu, samoin lukunurkkaus keittiön vieressä. Keittiökin on suht koht’ siisti. Olohuoneen toinen puolikas taas on täynnä niitä punaisia laatikoita, jotka ovat menossa mancaveen. Ensi viikon keskiviikkona, kun sinne saa viedä tavaraa. Olkkarin vieressä oleva huone piti oleman meidän ruokahuone, mutta niin ihanasti tuo lokoisa sohva ja senkki sinne sopivat, että se jää telkkarihuoneeksi. Tällä hetkellä päänvaivaa tuottaa ruokapöydän paikka. Sitä siis ei vielä ole. Tuohon keittiön viereen lukunurkkaukseen se menisi luonnostaan, mutta tila on vain 2 metriä leveä ja 180 cm pitkä. Olohuoneeseessa taas olisi leveyttä tilassa 2,5 metriä ja pituutta hur så mycket. Vanha pöytä jäi vanhaan kotiin, joten uusi pöytä täytyy hankkia. Te, keillä on 80-90 cm leveitä pöytiä, niin olisi kiva kuulla, onko helppo kattaa. Kiitos jo etukäteen 🙂

Olohuoneessa vie yhden seinän tuo piano, jolla olen Aaronit soittanut kannesta kanteen. Mummun ja papan (siis mun isovanhempien) istuessa sohvalla ja antamassa tuomionsa. Aika monet pianoläksyt tuli soitettua moneen kertaan, ennen kuin meni arvovaltaiselta raadilta läpi 😉

Mutta hei, nyt taas purkamaan laatikkomerta. Huomenna vanhan kodin vaatehuoneet ja varasto tyhjäykseen. Perjantaille sain onneksi siistijän avuksi tuon keittiön kanssa. Näin nopealla aikataululla, joten superonnellinen olen. Perjantai-iltana luovutetaan avaimet ja kurvataan kohti mökkiä muutamaksi päiväksi pakoon laatikkomerta (why do it today, there’s always tomorrow ;D).

IHANAA KESKIVIIKKOILTAA,


sunnuntai 16. heinäkuun 2017

Syömään! (& karamellisoitu nyhtöpossu)

1

MOIMOI

ja terkkuja täältä punaisten muuttolaatikoiden keskeltä. Muistuttakaa mua seuraavan kerran, että vannoin kautta kiven ja kannon etten enää ikinä muuta. En ymmärrä ihmisiä, jotka muuttavat usein; miten te sen teette? 😀 Ei vaiskaan, kyllä tämä tästä. 26 muuttolaatikkoa on nyt täynnä, sohvat purettu atomeiksi, päällyset pesty (kukahan ne silittäisi…), lasten huoneet paketoitu. Meillä esikoinen tokaisi tänään, että inhoaa asua muuton keskellä. Niin mäkin. Onneksi kyse on vain väliaikaisesta järjestelystä. En tosin malta odottaa, että pääsemme muuttamaan. Mummulasta tuli niin ihana ♥ Odotan sitä, että saan ekan kerran makaronilaatikon ulos uunista ja pääsen huutamaan tuon niin lohdullisen ja turvaa tuovan ”syömään” muulle perheelle. Meillä on viime viikko menty kokolailla ulkoruokinnassa, joten ruokaremppaa luvassa heti, kun on asetuttu aloillemme. Eilen mökillä kuitenkin tehtiin kyllä oikein pitkän kaavan mukaan ruokaa. Tosin helposti eli uunissa. Karamellisoitu pulled pork on täällä vilahtanut aiemminkin, mutta koska se on niin järkyn hyvää, niin laitetaanpas resepti uudestaan tulemaan.

KARAMELLISOITU PULLED PORK

800g kassleria
Marinadi
1 solo valkosipuli pilkottuna
1 tuore chili pilkottuna
1 tl paprikajauhetta
1 dl + 1 dl bbq-kastiketta (mä käytin Huntsia)
1 tl suolaa
2 tl mustapippuria
– laita liha pakastepussiin ja lisää marinadiaineet pussiin (huom! vain 1 dl bbq-kastiketta)
– anna tekeytyä yön yli jääkaapissa
– ota liha huoneenlämpöön noin tunti ennen paistamista
– laita uunipellille ja paista uunissa 225 asteessa puolisen tuntia (kunnes saanut väriä)
– kiedo liha folioon ja jatka paistamista 125 asteessa 4-5 tuntia
– revi haarukalla säikeitä uunivuokaan ja lisää folion sisältä marinadiainekset + 1 dl bbq-kastiketta
– paista 225 asteessa noin vartti, kunnes liha rapsakoituu

Syötiin nyhtöpossua uusien perunoiden ja ciabattan kanssa. Mukana oli myös marinoituja punasipuleita sekä chilimajoneesia. Ja hei ihan älyttömän hyvää tyttöjen valmistamaa salaattia.

VIINIRYPÄLESALAATTI

1 rasia vihreitä siemenettömiä viinirypäleitä
1 parsakaali
1 prk kermaviiliä
2 valkosipulin kynttä pienisteltynä
homejuustomurua maun mukaan

-pese ja halkaise viinirypäleet
-pese ja pilko parsakaali (kukinnot)
-sekoita kermaviili, valkosipulin kynnet ja homejuustomuru
-sekoita ainekset keskenään ja anna tekeytyä jääkaapissa (mitä pidempään sen parempi)

Sitten vielä muutama laatikko täyteen rojua (kuka ihme sitä on hamstrannut), loppuihin kommentteihinne vastaukset ja suihkun kautta unille. Hassua ajatella, että viiden päivän päästä me jo asutaan tuolla uudessa kodissa. Toki sitä on joutunut tämän unelman toteutumisen edessä luopumaan paljosta. Rakkaista ihmisistä. Kaikista ihanin tilannehan olisi, että äiskä ja iskä olisivat täällä paikan päällä näkemässä, kuinka pieteetillä olemme heidän kotiaan, lapsuudenkotiani laittaneet. Jossain sisimmässäni kuitenkin uskon, että he näkevät sen kyllä. Ja ovat mahdottoman onnellisia ja ylpeitä ♥

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


perjantai 14. heinäkuun 2017

First things first ♥

4

HEIPSULI!

Long time no see, joten piti tulla pikaisesti huikkaamaan, että hengissä ollaan. Vaikka ihanat kommenttinnekin odottavat vielä osaltaan vastauksia (viikonloppuna otan ne haltuun!). Meinasin otsikoida tämän postauksen ”Kahden kodin kaaos”, mutta koska olen kaaoksesta huolimatta positiivisin mielin, niin en halunnut antaa otsikon myötä negatiivista kuvaa 😉 Tuo kahden kodin kaaos kyllä kuvaa tämän hetkistä tilaa vallan mainiosti. Koska meillä ei ole kellarikerros vielä muuttovalmis, niin uuden kodin olkkari ja ruokahuone on vieläkin täynnä tavaraa. Alkuviikosta saadaan alkaa niitä kantelemaan onneksi pois tieltä kellariin. Sitten pikainen siivousoperaatio ja aivan viimeistään keskiviikkona toivottavasti saamme kannettua muuttolaatikot ja huonekalut.

Kellari (lue: mancave) valmistuu kyllä hurjaa vauhtia, mutta bistron kalusteita joudumme odottamaan elokuun puolen välin tuolle puolen. Mustana kun ne haluamme, niin eikös mustien kalusteiden kone kalustetehtaalla sitten juuri päättänyt rikkoutua. Odotus kyllä sitten palkitaan. Mutta hei, yksi paikka on jo melkein valmis uudessa kodissa; keittiön laatikot ovat täynnä astioita ja kaapit täynnä ruokaa. Kuivamuonista muuttivat mukana vain ne, joissa oli vielä päivämäärää jäljellä. Myös puolityhjät jauhopussien pohjat jäivät matkan varrelle. Ensimmäiset astiat on jo pesty uudella tiskarilla ja uunista poltettu rasvat pois. First things first. Kodin sydämestä lähdettiin liikkeelle ja kyllä nyt kelpaa.

Eilen intouduin kesken talkoiden paistamaan esipaistettuja pulliakin. Syötiin niitä remppamiesten kanssa kylmän maidon kanssa. Ah autuus! Pieniä iloja ja lepotaukoja kiireen keskellä. Koska tällä haavaa emme pysty taas tekemään enempää muuton suhteen, niin otamme pian suunnaksi mökkeröisen. Pari hyvin nukuttua yötä ja sitten jaksaa ensi viikon taas painaa. Tarkoitus on, että tämä nykyinen koti on loppusiivottu perjantai-iltaan mennessä. Jaiks! 😀

IHANAA VIIKONLOPPUA,
NÄHDÄÄN TAAS PIAN ♥

PS. en tiedä miksi, mutta rakastuin tuohon kuvissa näkyvään tarjottimeen. Se löytyi äiskän kaappien kätköistä. En muista nähneeni sitä koskaan käytössä. Siinä on halkeama, mutta se tekee tarjottimesta vain ihanamman. Ei kaikki pidä olla niin justiinsa. Tuohon ajattelin kattaa uuden kodin ensimmäisen fredagsmys-illan tarjottavat. Juustoja ja muita herkkuja 🙂


« Vanhemmat
Uudemmat »