perjantai 08. syyskuun 2017

Ei se mennytkään ihan niin…

10

MOIKKAMOI IHANAT!

Voisin aloittaa postauksen sanomalla, että heiiii, se olis taas perjantai! 🙂 Mutta taidan aloittaa kertomalla, että nyt ei hommat mennytkään niin kuin Strömsössä. Eka viikko töissä oli ihana. Olinkin sitä kovin odottanut ja niin kiva oli olla ”ihmisten ilmoilla”. Näprätä numeroiden kanssa ja painaa hommia kelloa vastaan. Nauraa työkavereiden kanssa ja huomata, että se sisarellinen naljailu koko työyhteisössä elää yhä. Tykkään, että oli oikea aika palata takaisin töihintöihin.

Kolikon kääntöpuoli on sitten taas se, että siinä missä nautin suunnattomasti töissä olemisesta kaihersi takaraivossa tietynlainen kaiho siitä, että en ehdikään blogin pariin päivittäin. Olin kirjoitellut tälle viikolle postauksia valmiiksi, mutta ei tuntunut oikealta laittaa niitä eetteriin. Yksittäisiä juttuja ilman sen päivän akuutteja juttuja. Tavallaan koen, että blogissani on joku punainen linja. Jatkumo. Jonka varassa blogini hengittää.

Osaltaan senkin takia ehkä uusien lukijoiden on vaikea hypätä mukaan, sillä tarina jatkuu aika usein siitä, mihin se on jäänyt. Historia peilaa teksteissäni vahvasti. Täällä ei nähdä lyhytnovelleja vaan kyseessä on romaani, jolle ei loppua näy. Toki aiheet vaihtelevat (heh, teidän onneksi), mutta oletteko samaa mieltä kanssani, että on mielekkäämpää, kun jutulla on joku juoni? Sisältö, joka kertoo enemmän kuin tuotetietoja tai vain listaa allekkain arkiruokamme ainesosat. Että sieltä tekstin alta paljastuu henkilö, johon samaistua. Iloineen, mutta myös suruineen.

Näin hyvinvoinnin vuotena tuo lempeys ja armo itseään kohtaan on nostanut päätään. Voimakkaammin kuin aiemmin. Tällä viikolla olen joutunut pohdiskelemaan sitä, että miten saavuttaa se kultainen keskitie töiden ja blogin (joka toki vielä on sivutyöni) välillä. Ajanhallinta on noussut yhdeksi isoksi asiaksi. Iltaisin töiden jälkeen en ole halunnut avata tietokonetta. Olen halunnut viettää aikaa perheen kanssa. Uusi arki on ottanut voimille myös lapsille. Koirasta puhumattakaan. Toinen protestoi ja näyttää mieltä siinä, missä ihmislapsetkin 😉

Samalla, niin hölmöltä kun se kuulostaakin olen tuntenut, en nyt varsinaista syyllisyyttä mutta jotain, siitä että ei ole ollut päivittäin resursseja blogiin. Ehkä se jokin on ikävää. Blogi ja te kun olette kuitenkin olleet jo monet vuodet suuri osa päivittäistä elämääni.

Muistelin tuossa, että miten mä aiemmin handlasin näiden kahden lempityöni yhdistämisen. Taisin silloin ruokiksella valmistella postauksia. Nyt tällä viikolla olen ruokiksella, mitäs muutakaan, kuin syönyt 😀 Päätin, että ei tehdä tästä nyt ongelmaa. Jo ihan oman mielenrauhanikin takia. Joten, tästä lähtien en edes yritä tehdä viikon postauksia valmiiksi etukäteen. Ainakaan kokonaan. Olkoon vaikka kuinka ammattimaista tuo suunnitelmallisuus, niin mä tunnen että vaikka se joillekin sopii, niin minulle ei. Postauksia tulee silloin, kun niille on aika tulla. 

Taidan elää hetkessä niin voimakkaasti, että myös tämä bloggaaminen elää hetkessä. Mä ja mun blogi ollaan kokonaisuus eikä niitä voi erottaa toisistaan. Parhaimmat blogipostaukset syntyvät silloin kun tulee tarve avata kone ja kirjoittaa. Tavallaan bloggaaminen on niitä ”kutsumusammatteja”, sillä ainakin itse olen sitä mieltä, että teksteistä kuultaa läpi heti, ellei niitä ole tehty hyvällä fiiliksellä. Pakkopullateksteihin tulee törmättyä valitettavan usein. Itse en halua, enkä suostu sille tielle lähtemään.

Semmoisia mielen päällä tänään. Päivänä, joka on omistettu blogille. Seuraavaksi vuorossa kuvailuja ensi viikon yhtä kamppista varten, tekstin tuottamista, sähköposteihin vastaamista ja hei, siivoamista. Mulla on huomenna sokkotreffit ja kutsuin tuon sokkotreffikumppanin (terkkuja sinne! 🙂 meille kylään! Tänä iltana myysseillään, mutta katsotaan myysseilläänkö blogiin asti. Instagramissa nyt sitten ainakin perjantaimyyssitunnelmia. Ja huomenna, pitkästä aikaa, pääsee mökille. Sitä odotellessa.

IHANAA PERJANTAITA! ♥


torstai 07. syyskuun 2017

Syksyisen vaatekaappini kulmakivet & arvonta

66

HEIPPAHEI!

Pikkuisen hävettää myöntää, mutta olen vasta parin viime vuoden aikana kiinnittänyt vaatteideni hoitamiseen enemmän huomiota. Sitä ennen ihmettelin, miksi mustat housut menettivät värinsä. Miksi valkoinen paita alkoi ajan saatossa muuttua sävylliseksi. Miksi kirkkaimmat vaatteet menettivät sitä hohdettaan. Eikä ole ensimmäinen tai toinen kerta, kun olen pesukoneesta nostanut paidan, joka sinne mennessään on ollut omaa kokoani vastaava. Sieltä pois tullessaan on sopinut paremmin esikoiselle kokonsa puolesta. Bio Luvilin ja Comfortin kaupallisen yhteistyön myötä pääsen kertomaan teille syksyisen vaatekaappini kulmakivistä sekä siitä, miten pidän nykyään huolen vaatteistani.

Vuodesta toiseen on tiettyjä vaatteita, jotka muodostavat vaatekaappini perusrungon. Vaatteita, joihin ehkä tulee satsattua enemmän rahallisesti. Laadukkaatkin vaatteet kuitenkin tuppaavat huononemaan käytössä mikäli niistä ei pidä hyvää huolta. Sen olen joutunut opettelemaan kantapään kautta. Ennen kuin esittelen teille vaatekaappini kulmakivet haluaisin kertoa teille hieman meidän pyykinpesujutuista. Meillä on pyykkihuolto sijoitettu pesukoneen ja kuivausrummun osalta yläkerran kylpyhuoneeseen. Siellä sijaitsevat myös kaksi likapyykkikoria. Toinen valkoisille ja toinen värillisille. Yleensä siitä ollaan laitettu valkoiset omaan pesuunsa, värilliset omaansa ja sitten toki mustat vielä omaansa. Vasta viime aikoina olen kiinnittänyt enemmän huomiota vaatteiden pesuohjeisiin. Välillä etsinyt netistä symboleja kuvaavia merkkejä selityksineen. Pesuohjeen puuttuessa hyvä ohjenuora on pestä vaatteet 30 asteessa ja pikaohjelmalla.

Lajittelu värien, pesulämpötilojen, materiaalin ja likaisuuden mukaan on ihan ensimmäinen huomioon otettava asia pyykinpesussa. Pesuainemerkintöjen tarkistaminen kannattaa aina. Nimimerkillä kantapään kautta oppinut. Lisäksi olisi hyvä jos kaapista löytyisi erikseen pesuaineet värilliselle, valkoiselle, mustalle ja erikoispyykille, kuten villalle. Pyykinpesuaine kannattaa aina valita pestävän pyykin mukaan. Mikä siinä onkaan, että sitä yleensä tarttuu kaupan pesuainehyllyllä siihen yhteen ja samaan pyykinpesuaineeseen. Meillä se on ollut nestemäinen Bio Luvil Classic. Olen pessyt sillä niin mustat farkut kuin valkoiset paidatkin (onneksi ei samassa koneellisessa). Tämän asian suhteen olen myös skarpannut viimeisen vuoden suhteen. Asia, jonka suhteen silmäni aukesivat vasta tämän kampanjan myötä on huuhteluaine. Huuhteluaine antaa pestävälle vaatteelle viimeisen silauksen. Käytättekö te huuhteluainetta? Itse käytän varsin satunnaisesti. Tai olen tätä ennen käyttänyt. Nyt siihen asiaan tuli muutos.

Huuhteluaine antaa vaatteille ihanaa pehmeyttä. Vaatteet ovat sen myötä miellyttävämpiä iholla. Se myös poistaa sähköisyyttä ja yllätyin kuinka paljon huuhteluaine vaikuttaa vaatteen silitettävyyteen. Koska meillä kuivatetaan suurin osa vaatteista kuivausrummussa auttaa huuhteluaine suojaamaan vaatteita mekaaniselta kulutukselta. Ei vain kuivausrummun osalta vaan myös pesukoneen osalta. Kuten pyykinpesuaine niin myös huuhteluaine auttaa säilyttämään vaatteiden värin kirkkaimpina pidempään. Se, mikä itselleni tuli uutena tietona on, että huuhteluaine nopeuttaa vaatteiden kuivumista! Kun pyykinpesukone on sammunut ja pyykit ripustettu kuivumaan, niin on tärkeää muistaa jättää pyykinpesukoneen ovi auki.

Näiden neuvojen ja vinkkien myötä siirrytään sinne vaatekaappini kulmakiviin. Niihin, joiden varaan turvaan vuodesta toiseen. Ollakin, että kulmakivien lisäksi vaatekaappi täydentyy aina jolloin uudella idealla. Kuten tänä syksynä värillisillä kukkapaidoilla. Vaatekaappini kulmakiven muodostavat mustat kapeat housut, valkoiset tai vaaleat kauluspaidat sekä villatakit ja -paidat. Näin syksyllä villatakit ja -paidat saavat olla ihanan muhkeita ja lämmittäviä. 

MUSTAT KAPEAT HOUSUT. Syksystä kevääseen. Kesällä nämä yleensä jäävät käyttämättä. Laskin tuossa, että minulta löytyy mustia kapeita housuja tällä hetkellä kaapista yhdeksät. Joista kahdet ovat jo jonkin verran kulahtaneet. Mustat kapeat housut istuvat silloin hyvin päälleni, kun niissä on hieman strechiä ja mitä enemmän ikää tulee, niin sitä enemmän sitä arvostaa korkeaa vyötäröä. Pesuaineista näille sopii parhaiten Bio Luvil Black, joka on kehitetty erityisesti mustille ja tummille vaatteille. Pesuaineessa ei ole värejä haalistavaa valkaisuainetta, minkä ansiosta se pitää tummat värit tummina. Nestemäinen pesuaine pesee ja huuhtoutuu hyvin myös matalammissa lämpötiloissa. Muutamat mustat housuni pesen 30 asteessa, sillä pelkään niiden kutistuvan isommissa lämpötiloissa, vaikka ohjeen mukaan ne voisikin pestä 40 asteessa.

Huuhteluainetta en suosittele strech-housuille, ettei elastisuus vain katoa. Mustia housujani en laita kuivausrumpuun juuri kutistumisvaaran takia. Sen vuoksi meillä on kuivausteline kovassa käytössä. Tykkään kuitenkin pestä housut muutaman käyttökerran jälkeen.

VALKOISET JA VAALEAT KAULUSPAIDAT. Ihan perinteiset sellaiset sekä nyt viime aikoina kauluspaidat, joissa on joku juju. Esimerkiksi rypytyksiä tai koristeellisemmat napit. Toimistolle tykkään pukea hieman skarpimman kauluspaidan, kun taas kotitoimistolla saatan viihtyä pehmeässä ja sallittavissa määrin ryppyisessä kauluspaidassa. Meillä mies käyttää työnsä puolesta aina välillä valkoista kauluspaitaa ja olen huomannut niin hänen kuin omienkin kauluspaitojen kaulusten välillä ottavan ihosta väriä ja kellertyvän. Bio Luvil Classic, joka meillä on ollut käytössä jo vuosikausia, sopii valkoisen ja vaalean, sekä yleispyykin pesuun. Sitä löytyy myös valkaisuaineellisena jauheena, joka on omiaan valkoisille kauluspaidoille, sillä pesee tehokkaasti, mutta hellävaraisesti, pois nuo pinttymät kauluksista.

Vaikken strech-housuihin käytäkään huuhteluainetta, niin kauluspaitoihin kuten myös niihin kauluspaitoihini, joissa on ihan vähäsen strechiä käytän huuhteluainetta. Comfort Sensitive -huuhteluaine on hajuton ja herkälle iholle suunniteltu huuhteluaine. Kun pyykinpesuaineessa on tuoksu, niin yleensä se jo itsessään riittää tuomaan vaatteisiin tarpeeksi tuoksua. Lakanat ja pyyhkeet ovat sellaisia, joihin lisään hajusteellista huuhteluainetta. Comfort Lavender Fields -huuhteluaine tuoksuu nimensä mukaisesti laventelille. Se suojaa ikäviltä hajuilta ja säilyttää raikkauden pidempään. Mikäs sen ihanampaa kuin sujahtaa nukkumaan laventelilta tuoksuvien puhtaiden lakanoiden syleilyyn.

MUHKEAT VILLATAKIT JA -PAIDAT. Syksyssä rakastan ehkä eniten sitä, että saa kietoutua muhkeisiin neuleisiin. Meillä on töissä melko viileää ja työpöytäni edessä olevasta ikkunasta käy vetoa, niin villatakit tulevat tarpeeseen. Ainoa haittapuoli on se, että harvoin omistamistani villatakeista löytyy merkintä, joka sallisi pesukoneessa pesun. Eli käsinpesuksi menee. Muutamia neuleita onneksi saan pestä pyykinpesukoneen villaohjelmalla. Oli kyse sitten käsinpesusta tai koneen villaohjelmasta, niin pyykinpesuaineeksi kannattaa ehdottomasti valita hellävarainen pesuneste. Bio Luvil Wool & Silk on kehitetty erityisesti villan ja silkin pesuun, mutta sopii myös yleisesti kaiken käsin pestävän pyykin pesemiseen. Se ei sisällä villan ja silkin proteiineille haitallisia entsyymejä, vaan pesee luonnonkuidut niitä heikentämättä.

Villatakkien ja -paitojen pesun yhteydessä skippaan huuhteluaineen, kuten myös strech-housujenkin kanssa. Myöskään muiden elastaania sisältävien vaatteiden kanssa en käytä huuhteluainetta, ettei vaatteen joustavuus kärsi.

Tämän syksyn hitti vaatekaapissani on nuo kukkapaidat, joista olikin jo juttua viime viikolla. Niiden pesemiseen käytän Bio Luvil Color -pyykinpesunestettä, joka on suunniteltu kirjopyykille. Mikäli haluaa vielä saada pyykkiinsä ihania kesämuistoja, kannattaa pesun yhteydessä lurauttaa koneeseen hieman Comfort Sunburst -huuhteluainetta. Aurinkopesua vaatteille. Tuoksun muodossa, värit säilyttäen 🙂

Mikäli kaipaatte lisää neuvoja ja vinkkejä pyykinpesuun tai tuotetietoa, niin niitä löydätte Bio Luvilin ja Comfortin sivuilta!

Löytyykö sieltä samanlaisia vaatekaapin kulmakiviä? Kerrohan kommenttiosiossa oman vaatekaappisi kulmakivet ja voit voittaa hemmottelupaketin vaatteillesi. Sain luvan arpoa teidän kesken kolme vaatteita hellivää pakettia, jotka sisältävät Bio Luvil -pyykinpesunesteen ja Comfort -huuhteluaineen. Arvonnan säännöt löydätte täältä. Arvonta alkaa nyt ja loppuu viikon päästä torstaina 14.9. klo 12.00.

TORSTAITERKUIN,

PS. Comfort haastoi minut testailemaan huuhteluainetta laajemminkin arkikäytössä. Testitulokset löydätte täältä.

 


tiistai 05. syyskuun 2017

Onnellisuus pukee sinua ❣

2

MOIMOI IHANAT!

Puhutaanko onnellisuudesta, jälleen? Onnellisuus. Kaunis sanana, vielä kauniimpi kannettuna. Huomasin viime viikon torstaina katsovani erästä Insta storyn videotani uudelleen ja uudelleen. Sitä, missä tuo mieheni hymyilee. Jäähallin pihassa. Intoa täynnä. Onnellisena. Taidan rakastua ehkä vielä syvemmin, mikäli mahdollista. Mikä tässä videossa on se, joka eroaa muista? Se on se tunne, jonka olen saanut vangittua. Toisen suunnaton onni. Onni niinkin pienestä asiasta kuin uuden jäähallin näkemisestä. Hokkareiden äänestä. Tuoksusta, josta voidaan olla eri mieltä. Pienestä mahdollisuudesta siihen, että vielä joskus uskaltaisi jäille. Onnellisuus kaunistaa. Ja komistaa.

Ihmiset voivat hymyillä eikä heistä silti välity tunne. Hymy on kuitenkin siitä huolimatta ihana asia. Vaikkei se hymy yletäkään silmiin asti. Mutta silloin kun ihmisestä huokuu ulos se vilpitön onni, on hymy erittäin voimaannuttavaa. Tarttuvaa. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin pienistä jutuista syntyvä onni. Onnellisuus voi huokua ihmisestä myös muullakin tavoin. Ei aina tarvita silmiin asti ulottuvaa hymyä. Joskus pelkkä ulkoinen tyyneys riittää viestimään siitä, että elämässä on kaikki hyvin. Seesteisyys, jota voi vain ihailla.

Äidin sairastamisen aikoihin muistan katsoneeni kuviani ja miettineeni, että tuo en ole minä. Siltä puuttuu sielu. Sisin ei loista ulos. Aivan ymmärrettävää tuollaisessa tilanteessa. Kun elämässä on jokin iso asia vinossa, niin silloin väistämättä se näkyy myös ulospäin. Niinpä olen ajatellut, että niinä hetkinä kun on helppo hymyillä annan hymyn tulla. Koskaan kun ei tiedä koska tulee jälleen hetki, kun sielu ei hymyile. Kun onnellisuudesta puuttuu se terä. Kun paha olo näkyy ulos päin. Murto-osan siitä, mitä se tuntuu sisällä päin.

Kerroinkin eilen, että esittelen teille tällä viikolla hyvinvointi-idolini. Hänestä juttua huomenna (edit: perjantaina :). Hän on hieno esimerkki siitä, kuinka kaikki eleet ja ilmeet viestivät sisäisestä rauhasta. Onnellisuudesta ja tasapainosta. Siinä yhdelle ihmiselle ihan hirmuisen paljon, jota tavoitella tämän elämän aikana.

TIISTAITERKUIN,


sunnuntai 03. syyskuun 2017

Kuvatulvaa kellarista (sis. ennen kuvia)

15

HEIPPAHEI IHANAT

ja anteeksi pieni blogihiljaisuuteni. Kellari saatiin remontin osalta perjantaina valmiiksi (ja sitä myötä siis koko talo) ja siitä lähtien on roudattu tavaroita, siivottu, järjestelty, käyty peräkärryn kanssa eräässä ruotsalaisessa huonekaluliikkeessä ja istuttu sohvalla ihmettelemässä. Avattu vihdosta viimein eilen illalla se kupliva ja kippistelty. We made it. Nämä on jälleen niitä hetkiä, kun miettii, että kunpa äiskä ja iskä näkisi… Kunnes päätän jälleen kerran uskoa siihen, että kyllä he näkevätkin ♥ Tämän ajatuksen voimalla sitä pääsee eteenpäin. 

Mancavesta tuli omasta mielestämme ihan superhieno. Eihän se vielä valmis ole; baaritiskin eteen tulee kolme baarijakkaraa (ei todellakaan ne, mitä Insta Storyssä näkyi 😉  ja seinälle dartsitaulu. Bistron puolelle on tilattu Cheers-kyltti ja ehkä vielä jostain löydetään se käytetty surffilautakin seinälle. Liikaa tavaraa emme tänne halua. Tämä on just hyvä ja tyylikäs näin. Jukeboxin ajaa allekirjoittaneen spotify-soittolistat ja kaihoisat countrybiisit 🙂

Keskikerroksesta rappuset alas tultuaan on pieni aula, josta on käynti saunaosastolle. Vasemmalle kädelle jää tekninen tila ja huone, joka toimii tällä hetkellä varastona. Jonain päivänä saamme siitä kuntosalihuoneen. Oikealle astuttaessa näkyy tuo uusi suosikkitilamme koko kodissa. Vasemmalla siellä telkkarin katselupaikka ja oikealla bistro aka apukeittiö. Apukeittiöön tuli mattamustat ovet ja työtasot. Rungot otimme kustannussyistä valkoisena, mutta se tekee sitä että tiettyjä kohtia pitää vielä joko maalata tai laittaa mustaksi dc fixillä. Apukeittiöstä löytyy tason alta jääkaappi ja pakastin. Apukeittiöstä on myös käynti pikkuvessaan.

Tuo bistron tai apukeittiön puoli on vielä vaiheessa sisustamisen kanssa. Miehen vanha kehystetty pelipaita lähtee sieltä kuntosaliin, jahka sen saamme valmiiksi. Seinälle on tulossa joku valaisin, kunhan keksisi mikä 🙂 Lisäksi kaipaisin ehkä hyllyä tai jotain sellaista baariin sopivaa lasitelinettä tuohon korkealle seinälle, M&M -kirjaimien yläpuolelle. Nuo M&M’sit on odottaneet oikeaa paikkaa ostamisesta lähtien. Katsotaan, minne ne tilassa asettuu. Baaritiskin päälle on tilattu lasi ja lasin alle baaritiskiin on ensi viikolla tulossa neljän miehelle tärkeän urheilujoukkueen logot. Bostonilaisia kaikki. Halusimme tilaan pieniä juttuja, jotka ovat tärkeitä meidän perheelle. Happy placesta eli Pyhästä muistuttavat nuo baaritiskin molemmilla puolin olevat kelot. New York taulu tuo muistoja mieleen ja vielä pitää saada mökiltä tänne yksi juttu.

Telkkarin katselutilassa on vanha tv-tasomme, jonka ajattelin aluksi maalata mustaksi. Nyt mietin, että olkoon. Josko niihin baarijakkaroihin (nahkapallit :D) saisi ruskeaa nahkaa niin mätsäisi tv-tason kanssa. Jossain vaiheessa puntaroimme television sijaan tykki+kangas -vaihtoehtoa, mutta päädyimme kuitenkin televisioon. Nahkasohva oli myös haaveena jossain vaiheessa, mutta budjetti ei antanut myöden. Tummanharmaa kangassohva ajaa asiansa loistavasti. Sohvan takanahan oli alunperin autotallin ovi, jonka muurasimme umpeen. Koska tilassa on kivilattia, niin halusimme maton tuomaan pehmeyttä. Harmaa nukkamatto on tarpeeksi iso ja siinä on ihana köllötellä. Muutama iso lattiatyyny pitää vielä hankkia. Mistäköhän sellaisia saisi? Alunperin piti tuoda se musta arkkupöytä tänne, mutta jotenkin tykättiinkin tästä arkkupöydättömästä vaihtoehdosta enemmän.

Eilen kampesimme miehen kanssa kellarista yläkertaan nukkumaan vasta yhden jälkeen. Ei tuolta malta lähteä pois. Tänäänkin olen viettänyt baarin puolella liki koko päivän. Aika huolestuttavaa näin sunnuntaina, eikö? 😉

Vilkaistaan vielä mikä oli lähtötilanne. Alla olevissa kuvissa on toki siivottu suurin osa rojuista jo pois. Autotalli ja sen takana ollut varastotila olivat aivan täynnä tavaraa. Siis ääriään myöten. Televisioseinä näytti vielä viime lokakuussa tältä:

Baaritiskille päin katsottaessa näkymä oli tämä:

Apukeittiö tila oli aiemmin varasto. Huomatkaa kuinka veikka on saanut toteuttaa teini-ikäisenä luovuuttaan 😉

Ja kellarikerroksen vessa oli aiemmin perunavarasto. Sisäänkäynti siihen muutettiin toiselle seinälle, sillä muuten olisi mennyt liian ahtaaksi.

Näin jälkeenpäin täytyy kyllä sanoa, että onneksi ei tiedostettu remontin laajuutta etukäteen. Mutta kyllä se kannatti. Koko kellarikerros rakennettiin uudestaan. Purettiin lattia ja vaihdettiin sorat, piikattiin seinät ja tehtiin ulkopuolelle salaojat tarvittavine lämmöneristyksineen. Tilassa lämpöä tuo lattialämmitys tällä hetkellä. Mutta hei, nyt sunnuntain lempparipuuhaan eli koiran pesemiseen (joka ei todellakaan ole lempparipuuhaa Tobyn mielestä). Palaan illalla edellisten postausten kommentteihin! Ja hei sähköposteihin myös, kiitos niistäkin 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 01. syyskuun 2017

Skarppina syksyyn

6

MOIKKAMOI!

Hei skarppia perjantaita sinne ruutujen toiselle puolelle! Tänään on monta aihetta juhlaan; meidän remppa on vihdosta viimein valmis ja päästään työpäivän jälkeen siivoamaan kellarikerros. Voipi olla, että Marian bistrossa poksautetaan sen kunniaksi sihijuomapullo. Tänään tulee lisäksi kolme vuotta täyteen, kun aloitin blogini kanssa Indiedaysilla (terkkuja! ♥♥♥) ja mikä ihaninta; syksy on virallisesti täällä syyskuun ekan myötä. Oikeesti, mihin nämä viikot menee? Just, siis ihan silmänräpäys sitten, oli viime perjantai. En valita sen suhteen; on ihan kiva, että aina on perjantai 😀

Työviikkojen jälkeen perjantai tuntuu luksukselta. Nyt kun ensi viikolla matkaan toimistolle töihin, oli pakko uusia hieman työvaatetusta. Ostan nykyään vaatteita todella harvoin. Mutta silloin kun ostan, saatan ostaa muutamia vaatekappaleita kerralla. Nyt taisin tehdä ennätyksen ja tilasin neljä paitaa samaan syssyyn. Plus kolmet kengät, mutta ei kerrota miehelle 😉

Siinä missä vielä parikymppisenä rakastin kaupoissa kiertelyä ja shoppailua on uusi mukavuudenhaluinen minäni sitä mieltä, että ei vaan jaksa. Ellei oikeasti ole tarvetta jollekin. Osasyynä se, että mukavuudenhaluisuuden lisäksi olen viimeisten vuosien aikana tunnistanut isäni geeneistä tulleen piheyden itsessäni. Siltikin, niitä vaatteita roikkuu tuolla henkareissa menneiltä vuosilta monen monta. Olen näet erittäin huono laittamaan vaatteita kiertoon. Muuton yhteydessä tuli kyllä karsittua isosti, mutta vaatteita on vielä yllinkyllin. Ajattomia juu, mutta osa sellaisia, että eivät hyvästä huolenpidosta huolimattakaan ole työvaatteita.

Mustaa, harmaata, valkoista, farkkua. Muutamia beigejä ja raidallisia vaatekappaleita myös. Liekö se tämä mieleltään uudistunut Maria vai mikä, mutta nyt löysin itseni ostamasta kukallisia paitoja. Yhden valkoisen kauluspaidan lisäksi. Eikä väritkään kukkaprinteissä olleet niitä tuttuja ja turvallisia. Nyt olen pari päivää kulkenut kukkaprinttipaidassa ja hei suosittelen kaikille. Suupielet kääntyvät hymyyn ihan väistämättä. Olen ihan varma, että se on kukkien ansiota…#flowerpower 🙂 Tämä kuvissa näkyvä paita on itseasiassa kietaisubody. Tilasin toisenkin samanmoisen, sellaisen haalean vihreän. Totuttelemista vaatii bodyn pito, mutta yllättävän hyvä on päällä. Myös kolmas kukkapaita odottaa kantajaansa.ID

Mukavat ja asianmukaiset vaatteet vaikuttavat itsetuntoon ihan älyttömän paljon. Huomaan, että kun aamulla laittaa itsensä, niin sitä on paljon skarpimpi olo. Myös näinä kotitoimistopäivinä. Tällä viikolla olen hionut käytäntöä toimistotyöaamuja varten. Sitä, että missä järjetyksessä teen mitäkin 😉 Suihkua, koiran ulkoilutusta, aamupalaa, lasten herättelyä. Vaatii taas totuttelua, mutta eiköhän se siitä ala pian lutviutumaan.

Uutta skarpimpaa ilmettä sain syksyyn myös Instrumentariumin yhteistyön kautta saaduilla silmälaseilla. Onnistuin rikkomaan edelliset lasini muuttotohinoissa ja nyt alkaa taas olemaan ne ajat, kun laseja tarvitsee. Pimeällä tarvitsen silmälaseja autolla ajamiseen, vaikka aikoinaan kaukonäköni on korjattu laserleikkauksella. Niinä aamuina, kun ei jaksa panostaa silmämeikkiin, pelastavat silmälasit pulasta. Huuliin hieman punaista ja pokat päähän. Ei siihen skarppiin lookkiin enempiä tarvita!

PERJANTAITERKUIN,

*silmälasit saatu yhteistyössä Instrumentariumin kanssa

 


« Vanhemmat
Uudemmat »