maanantai 30. lokakuun 2017

Helppo & edullinen arkiruoka // Voihan myskikurpitsa!

4

MOIKKAMOI!

Piti laittamani teille tänään vinkkejä Los Angelesiin, mutta ko.postaus vaatiikin vähän enemmän kirjoittamista eikä siihen nyt ole rahkeita. Sellaista kyllä on tulossa 🙂 En tiedä teistä, mutta itse yleensä tykkään maanantaipäivistä. Ne ovat freesi alku viikolle. Pois lukien tämä himskatin maanantai. Juuri tämä päivä, jota on vielä jäljellä reilut yhdeksän tuskaisaa tuntia. Tänään on olo ollut vähintäänkin kuin karvisella. Ei mitään suuria vastoinkäymisiä, mutta sellaista perusmaanantaihöttöä.

Siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran siivosin pitkin keittiön seiniä ja työtasoa (unohtamatta leivänpaahdinta ja sähköpistoketta) roiskunutta myskikurpitsakeittoa vähän vielä naurahdin kömmähdykselleni. Mutta sitten, kun tein saman virheen uudelleen eli yritin surauttaa keittoa sosekeitoksi liian kuumana, mikä sai blenderin kannen lentämään ilmaan, päästin jo muutaman kirosanan. Kerrottakoon, että kiroilen erittäin harvoin. Tiedättekö, sitä myskikurpitsakeittoa oli ihan joka paikassa. Sitä löytyy varmaan vielä aikojenkin kuluessa ihan joka paikasta. Vähän niin kuin joulukuusen neulasia 😀 Piti kattamani kauniisti kotitoimistokaverilleni ja mulle lounas. Sytyttää kynttilät ja fiilistellä maanantaita ja uutta viikkoa, Mutta tuon toisen ”keitot pitkin seiniä” -episodin jälkeen olin niin pahalla päällä, että loppujen lopuksi huusin miehen syömään. Itsepalvelun kautta. Leivän toiselle voitelin siinä missä omanikin 😉 Mutta niin jäi kuvat ottamatta. Senpä takia turvaudun vuoden takaisiin kuviini. Keitto näytti kyllä samalta. Kattaus vain uupui.

Mutta tuo myskikurpitsakeitto. Ei se ole sen vika, että vedin herneet nenukkaan. Keitto on kerta toisensa jälkeen ihan älyttömän hyvä. Viime vuonna lorautin siihen kermaa. Sitä edellisenä vuonna taisin tehdä keiton kookosmaitoon. Tänään keiton nesteenä toimi pelkkä vesi. Keittoon tuli yhteensä viittä ainetta. Eli erittäin edullinen ja helppo. Ja hei, joku teistä voi ihmetellä, että miksi tämän blenderissä soseutin. Osa tämän maanantain ihanuutta oli myös se, että meidän sauvasekoitin on karkuteillä 😀

MYSKIKURPITSAKEITTO

1 myskikurpitsa (1,3 kg)
1 sipuli
vettä
suolaa
pippuria

koristeluun
balsamicoa
chilijauhetta
paahdettuja kurpitsansiemeniä

-kuori kurpitsa ja poista siemenet (ota talteen)
-kuori ja pilko sipuli
-kuullota kattilassa kurpitsan ja sipulin palasia oliiviöljyssä pari minuuttia
-lisää vettä niin paljon, että kurpitsat peittyvät
-lisää ripaus suolaa ja väännä pippurimyllystä pari kierrosta
-anna kiehua noin 20 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat kypsiä
-surauta sileäksi sauvasekoittimella tai blenderissä
-lämmitä keitto tarvittaessa vielä liedellä ja lisää suolaa maun mukaan, mausta chilillä
-tarjoile balsamicon, chilijauheen ja pannulla paahdettujen kurpitsansiemenien kera

Toivottavasti siellä on maanantai sujunut mukavammin! Kyllä tuo episodi nyt jo hieman hymyilyttää. Tästä on hyvä jatkaa työpäivää.
Taidan tosin eka mennä keittämään kupposen kahvia (ja tarkastaa samalla löytyykö kahvinkeittimestäkin myskikurpitsaa)! Hei joko teillä on muuten joulutähdet ikkunassa? Ajattelimme laittaa ne tänään, mutta juuri kellään ainakaan täällä meilläpäin ei sellaisia vielä näy. No, jos näytämme esimerkkiä 😉

MAANANTAITERKUIN,


sunnuntai 29. lokakuun 2017

Tummanpuhuvan sunnuntaiaamun sisustusmietteet

14

HEISSULI!

Ja supersuloista sunnuntaiaamua ♥ Eletään taas niitä ihania päiviä, kun saa antautua täysin valokuvauksen ja blogin vietäväksi. Työtyöpäivinä, kun näin ei ole. Vaikka viikonloput pitäisi pyhittää levolle, niin kukin meistä lepää kaipaamallaan tavalla. Itselleni valokuvaus, kuvien käsittely ja kirjoittaminen on tapa rentoutua. Vaikka saan niitä työksenikin tehdä. Toki välillä deadlinejen uhatessa nuokin voivat tuntua työltä. Mutta erittäin harvoin. Siitä olen kiitollinen.

Sunnuntaiaamu jatkui suloisena. Siitä mihin eilinen tunnelmallisen leppoisa lauantai-ilta loppui. Ja mikä parasta, sunnuntaiaamu alkoi vasta yhdeksän maissa. Vanhaa aikaa kympin maissa. Heräsin pikkuinen karvapallero kainalossa. Ihan parasta 🙂 Sunnuntaiaamun kunniaksi kaivoimme pakkasesta muutaman Thomas’in kanelirusinasämpylän. Paahtimen kautta ja voita päälle. Ah autuus. Esikoinen teki kinkkupinaattimunakkaan ja itselleni jäi kahvin tippumisen tuijottelu sillä aikaa, kun mies lähti ulkoiluttamaan koiraa.

Aamupalapöydässä jatkoin eilisiä sisustuspohdintojani. Karoliinalle eilen tuon saman pöydän äärellä istuessani kerroin, että tuo makkari tuottaa ongelmia; on aivan liian iso. Heh, ongelma sekin. Sillä jotenkin tuntuu, että en saa sitä kotoisaksi. Kerroin, että olen pian jo valmis palkkaamaan sisustusalan ammattilaisen avukseni. Mutta mutta, ihana Karoliina antoi yhden vinkin, jota nyt pohdin ja ehkä jopa kokeilenkin. Alunperin ajattelin maalata tuon makuuhuoneen seinät syvän tummansinisiksi. Tuollaiseksi kuin Bo Bedren kannessa. Mutta tiedän, että kevään tullen kaipaisin jälleen makkariin vaaleutta.

Makuuhuoneen lisäksi tuon ruokahuoneen seinät mietityttävät. Haluaisin siitä hämyisen tilan. Ihan mustaksi se ei tule värjäytymään, mutta se, meneekö sävy harmaaseen, vihreään vai siniseen on vielä työn alla. Ruskeaa en enempää tilaan kaipaa, sillä tuo senkki, lattia ja pöytä ovat kaikki eri puunsävyjä ja se hiukka välillä pistää ihistämään.

Siinä missä aiemmin maalausinspiksen saatuani olin tela kädessä alta aikayksikön, on nyt jotenkin hirmuisen työn ja tuskan alla aloittaa maalausoperaatiota 😀 Jos joku tulisi tekemään ne suojaukset ja rajaukset, niin ehkä sitten. Ehkä se vaatii vain sen yhden vapaapäivän, maalarinteippirullan, rajaajan ja telan koteloineen. Hyvää musiikkia ja himpun ahkeruutta.

Himpun ahkeruutta vaati sekin, että heitin pitkästä aikaa juoksuhousut jalkaan. Inasen enemmän tsemppiä vaatii puolestaan se, että nousen tästä tietokoneen ääreltä ja suuntaan eteiseen solmimaan juoksukenkien nauhoja. Sen sijaan, että rojahtaisin takaisin sohvalle tuon tämän vuoden ekan ostamani joululehden kanssa 😉 Nyt tuumasta toimeen! Palaan myöhemmin tänään edellisten postausten kommentteihin, kiitos kaunis niistä ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


lauantai 28. lokakuun 2017

Leppoisan lauantain tunnelmia

4

MOIMOI IHANAT!

Tänään on kuulemma satanut vettä ja ollut räpiskäkeli…se ehkä on jäänyt tämän muuten niin supersuloisen lauantain varjoon. Silloin kun on kivaa, niin sää on sivuseikka 🙂 Aamulla tosin olin sitä mieltä, että tästä päivästä ei voi tulla hyvä. Ja huomio, en yleensä ikinä kuuna päivänä ajattele aamulla noin vaan toistan itselleni tiettyä positiivista lausetta päivän varalle. Mutta, kun vihdosta viimein huomasin, että olisin halunnut aikaeroväsymyksen jälkeen nukkua aamulla pitkään, niin mitä tekee koira? Jep, hän juuri joka on nukkunut viimeiset kaksi vuorokautta putkeen (masutauti). Hän herättää jo ennen kasia ulos. Olisin ihan heittämällä pystynyt nukkumaan pari tuntia lisää.

Eikä siinä vielä kaikki vaan ajattelin, että lenkin jälkeen mennään jatkamaan unia. Mutta ehei, leikkiä olisi pitänyt 😀 No mutta, kun sain kahvia koneistoon, niin lauantai muuttui heti mukavammaksi. Ja onneksi Tobyn vatsatautikin helpotti. Ei tosin oksentanut kuin kerran torstai-iltana, mutta ruoka eikä vesi maistunut ja eilen illalla oli jo niin väsynyt, että loppujen lopuksi juotin ruiskulla väkisin lisäravinnetta sisältävää vettä. Siitä vointi alkoi nopeasti kohenemaan.

Leppoisa lauantai on sisältänyt Ikeaa (miehen pyynnöstä, mutta saatiin mancaven bistroon baarijakkarat ostettua!), anopin ja appiukon herkkupatojen äärellä syömistä ja ex tempore -glögittelyä ihanien ystävien kanssa. Edessä vielä leffailta miehen kanssa. Ei voi valittaa, päinvastoin ♥ Siitä piti sanomani, että ei hertsyykkeli aloin jo kyseenalaistamaan omia kokkaustaitojani, mutta oletteko te saaneet gluteenittomasta kaupan valmistaikinasta ilmavia joulutorttuja? En nyt muista mitä taikinaa ostin, mutta sen verran epäkuvauksellisia olivat, että kuvissa sen toisen pellillisen tuotokset 😉 Maku ja koostumus toimi hienosti.

Nämä joulunaluskuukaudet/viikot ovat kyllä ihania – tunnelma on käsin kosketeltavaa. Ilmassa leijuu jo tietynlainen joulun tuoksu, kiitos glögin ja tuntuu että tuo ympärillä oleva pimeys antaa pölypallotkin anteeksi nurkissa. Jatketaan nauttimista ♥

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. mun oliivipuu mustalla sivupöydällä kärsii big time! Miten ihmeessä sain sen pidettyä hengissä viime talven? Siinä on ehkä noin 7 lehteä enää jäljellä…


perjantai 27. lokakuun 2017

❆ Fredagsmys ❆

2

HEISSULIVEI!

Toivottavasti siellä on viikko sujunut mukavasti ja hyvillä mielin lähdette viikonlopun viettoon! 🙂 Täällä ainakin perjantai-iltaa on odotettu; se aikaeroväsymys ei vaan suostu väistymään. Eilen heräsin ekan kerran vasta herätyskelloon, mutta tänäänkin päivä on alkanut 04.40. Liekö siitä johtunut, mutta huh, mikä perjantai meillä oli töissä. Aivan hervotonta menoa. Jälleen kiitos tuolle luottotuotteelleni Kanebo 38 -maskaralle, ettei ihan kokonaan valunut poskille. Vaikka väsynyttä menoa olikin pitkin viikkoa, niin oli kyllä hurjan mukava ja tehokas työviikko. Kuten olen niin monta kertaa todennut, niin mulla on maailman parhaimmat työkaverit. Se on ihan suunnattoman ihana asia!

Hei, perjantaimyyssiruoka juontaa tällä kertaa viime viikon reissulta. Eräänä iltana sightseeing-päivän jäljiltä vedimme hieman happea hotellin aulabaarissa. Vaikka emme kovin nälkäisiä olleetkaan, niin silti teki mieli napostella jotain. Lähetin miehen baaritiskille ja saatesanoiksi annoin ”yllätä mut” 😀 Hetken päästä baarimikko palasi parmesanranskalaisten ja gin tonicien kanssa. Enpä olisi aiemmin ajatellut, että rapeat ranskikset ja parmesan sopii niin hyvin yhteen. Tuo iso lautanen hujahti parempiin suihin alta aika yksikön.

Tänään oli alunperin tarkoituksenani tehdä samanlainen setti, kunnes bataattiranuhimo iski. Ei ole rapeiden bataattiranskalaisten voittanutta. Tällä kertaa ostin bataattiranskalaiset kaupan pakastealtaasta, mutta eipä nuo niin vaikeita itsekään ole tehdä 🙂 Kun bataattiranskikset tulivat uunista ripsottelin niille sormisuolaa ja raastoin parmesania päälle. Kylkeen valkosipulimajoneesidippiä sekä pinaattiparsakaalisalaattia. Yksinkertaista, mutta ah niin hyvää. Parmesanbataattiranskalaiset tulivat jäädäkseen. Suolaisen ja makean liitto toimii aina!

Viinilasillinen ja sohvalle vatsan viereen köllöttelemään. Odottelemaan. Saan raksun kotiin vasta vähän myöhemmin. Toivottavasti bataattiranskalaiset eivät pahastu pienestä mikrolämmityksestä 😉 Viinikin ehtii hienosti ilmaamaan itsensä lasissa tässä odotellessa. Perjantain musiikista vastaa iki-ihana Melissa Horn ♥ Ja ehkä myöhemmin Vain elämää -tähdet!

IHANAA ALKANUTTA VIIKONLOPPUA,

PS. muistakaa siirtää kelloja! Kerrankin sitä toivoisi, että kelloja siirrettäisiin eteenpäin eikä taaksepäin 😀


torstai 26. lokakuun 2017

Ensilumitortut since 1995

10

HEI HUOMENTA IHANAT!

En tiedä, mikä kirvoitti kirjoittamaan näin heti aamusta. Suihkuun piti menemäni ja valmistautua töihin töihin, mutta yhtäkkiä huomasin avaavani tietokoneen 🙂 Ehkä se on tuo tunne tuolla rinnassa. Sisällä pulppuava ilo ja onni. Mitä tulee vuoden ensimmäiseen lumisateeseen, niin taannun pikkutytön tasolle. Siinä, missä useat manaavat ensimmäistä lumisadetta kesärenkaineen päivineen on se mulle yksi vuoden kohokohdista.

Sitä se on ollut aina. Ensimmäiseen lumisateeseen liittyy vahvasti myös ensimmäisten joulutorttujen paistaminen. Yleensä ostan torttuainekset kotiin jo lokakuun alussa. Mikäli luumuhilloa on silloin jo saatavilla. Odottamaan sitä h-hetkeä. Kun ensilumihiutaleet alkavat leijailemaan maahan, uunista on tulvinut ensimmäiset joulun tuoksut. Eilen illalla odottelimme lumisadetta. Kävimme lasten kanssa vuoron perään ikkunassa katsomassa, että joko. Ei vieläkään. Kello alkoi lähestyä yhdeksää ja lasten nukkumaanmenoaikaa. Annoin periksi. Paistettiin tortut jo ennen konkreettista näyttöä siitä, että lunta tulee. Mies innostui pikkuisemman kanssa hakemaan kaupasta glögiäkin. 

Se tunne, joka ensilumen satamiseen liittyy on jotenkin sentimentaalinen. En tiedä miksi, mutta samalla kun se tuo ihan suunnatonta iloa on se jollain tapaa myös hyvin koskettava hetki. Ensilumitortut käsitteenä syntyi vuonna 1995. Olin muuttanut juuri opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle ja siellä pienessä kerrostalon alimman kerroksen yksiössäni fiilistelin ensilumisadetta. Tuolloin tapanani oli hillitä koti-ikävää leipomisen ja ruoanlaiton merkeissä. Istuin kahden hengen ruokapöydän ääressä keittiönurkkauksessa ja nostin sälekaihtimet ylös. Kun ensimmäiset lumihiutaleet alkoivat leijailemaan takapihalla olevan urheilukentän valokeilassa, paistoin ensimmäiset joulutortut.

Kaikkien näiden vuosien aikana mieleen on ehkä jäänyt vahvimmin ne muutamaa vuotta myöhemmin Tampereelle takaisin muutettuani olleet ensilumihetket. Valkoiseen huntuun peittyvä kotikaupunkini on niin kaunis. Eräästä opiskelukämpästäni näkyi Koskipuistoon ja Tammerkoskeen. Muistan maiseman olleen liki satumainen, kun ensilumi peitti kosken rannan. Illan ilmasta tuli taianomaisen värinen. 

Eli ensijoulutortut since 1995. Perinne, josta en suostu luopumaan. Perinne, joka korkkaa joulunodotuksen. Ja hei saatiinhan mekin sitten loppujen lopuksi eilen lunta. Kello taisi olla puolenyön paikkeilla, kun viimeisen kerran miehen kanssa nousimme sängystä raottamaan sälekaihdinta. Jep, lunta tuiskutti. Arvatkaa kuinka onnellinen olen tuosta raksusta, joka yleensä tuppaa vähän murahtelemaan mun hömpötyksille….nyt oli jutun juonessa ihan täysillä mukana 😀 Tai sitten kauhulla odotti sitä lunta. Kesärenkaineen päivineen 😉

Toivottavasti siellä sujuu töihinmenoliikenne turvallisesti. Itsekin mattimyöhäisenä vaihdoin (tai no, lahjoin tuotannonpojat vaihtamaan 😉 eilen vasta talvirenkaat. Viime tippaan meni, mutta silti ajoitus kohdillaan. Nyt sinne suihkuun ja sitten; pikaiselle ensilumilenkille koiran kanssa. Ai että ♥

IHANAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

PS. ja tiedän, että täällä meillä päin saatiin ensilumi virallisesti viikonloppuna. Mutta koska emme olleet sitä todistamassa, niin sen kunniaksi ei voitu paistaa torttuja aiemmin. Meille ensilumi satoi viime yönä 🙂


« Vanhemmat
Uudemmat »