lauantai 04. marraskuun 2017

Lauantai-illan herkkulautanen

2

MOIMOI!

Kuinka siellä jaksellaan näin pyhäinpäivän iltana? Täällä voidaan oikein hyvin. Ja mikä ihaninta, lauantai on tuntunut pitkältä. Vaikkakin aamulla nukuttiin pitkään. Osa esikoisen yökylävieraista oli valvonut koko yön. Huh, onneksi ei tarvitse olla enää nuori ;D Haudalle suuntasimme aamupäivällä, nappasimme veljen hautakynttilöineen mukaan ja ajoimme puolen tunnin matkan. Mikä siinä onkaan, että tuo matka tuntuu ylitsepääsemättömän pitkältä muulloin kuin pyhäinpäivänä, isänpäivänä, jouluna ja äitienpäivänä? Pitäisi käydä haudalla useammin. Siinä missä haudalla käynti meni joskus ihan itkuvirreksi on haudalla käyminen tänä päivänä varsin seesteinen kokemus ♥

Ilta on kulunut Kalpan kaadossa. Terkkuja sinne Kuopioon vaan! 🙂 Kalpan kaatoeväät ovat olleet kohdillaan. Pitkästä aikaa hieman tapas-tyyppistä lautasta makkaroineen, omenoineen ja juustoineen. Harmi, kun en ottanut ylös tuon sinihomejuuston kääreestä tekijää. Oli joku pienempi juustomeijeri. Niin älyttömän hyvänmakuista, että harvemmin olen tuollaista syönyt. Tapas-lautasen lisäksi tarjolla oli myös cocktail-kurkkuja, artisokan sydämiä, patonkia sekä oliiveja. Kuvauksen jälkeen kipaisin vielä keittiöön hakemaan joulupipareita. Pöydällä on sytytettynä kaksi kynttilää. Koska pyhäinpäivä.

Yhtäkkiä tuli vallan jouluinen olo. Vaikka joulu on perhejuhla ja kovin tekisi mieli viettää se uudessa kodissa, niin suuntaamme silti omalla porukalla Lappiin. Heti perjantaina 22.12. koulujen jälkeen. Kerran aiemmin olemme jouluaaton viettäneet Lapin rauhassa. Tänä vuonna tuntuu, että sitä haluaa yksinkertaistetun joulun. Älkää käsittäkö väärin, kotona sellaisen saisi myös. Mutta vaikka kuinka päätän pysyä pois kaupoilta joulunaluspäivinä, niin vielä kertaakaan se ei ole onnistunut. Tuolla Lapissa sitä vaaraa ei ole, sillä shoppailumahdollisuuksia ei juuri löydy 🙂 Jouluaattona päästään laskettelemaan, hiihtolenkin jälkeen joulusaunaan. Istumaan yksinkertaistettuun joulupöytään ja mikäli vain jaksamme valvoa niin puolen yön joulukirkkoon ♥ 

Ostin tänään kaksi uutta joululehteä. Jotenkin tuntuu, että tänä vuonna joulun odotukseen kuuluu pitkästä aikaa jouluaskartelut ja -leivonnaiset. Viime joulunalusaika kun meni vähän sumussa. Mutta nyt hurraamaan Tappara-voittoon!

LAUANTAI-ILTATERKUIN,

PS. marraskuu on näemmä näiden tummien pimeiden kuvien kulta-aikaa, valoisampia kelejä odotellessa 😉


perjantai 03. marraskuun 2017

Perjantai-illan tunnelmaa

10

HEIPPATIRALLAA!

Hei ja kiitos, kiitos te ihanat taas kommenteistanne eiliseen postaukseen ♥ (osa kommenteista odottaa vielä vastausta, mutta ei enää kauaa) Musta on syksyn aikana tullut vähän kriittinen omia tekstejäni kohtaan. Välillä julkaise-napin painaminen on jäänyt tekemättä, koska en ole uskaltanut. On aikoja, että tekee mieli kirjoittaa vaan niitä peruskuulumisia, sillä ei uskalla avata itseään. Sitä on ehkä tullut jotenkin haavoittuvaisemmaksi. On helpompi pitäytyä niissä kivoissa, arkisissa aiheissa. Mutta toisaalta se sotii ihan hirmuisen paljon sitä vastaan, mitä haluan kirjoittaa. Tiedän, että on blogeja, jotka ovat vain ja ainoastaan niitä hyvänmielen blogeja positiivisine juttuineen päivineen. Itse koen, että koska blogi on heijastus minusta eikä minuna olo ole aina ihan vain sitä diibadaapaa ja fredagsmyyssiä, niin sen takia tuo pohdiskelevampi puoleni saa myös näkyä täällä blogissa. Mutta tänään vuorossa perjantai-illan tunnelmia 🙂

Sitä aina kuvittelee, että kun perjantai-iltana tulee kotiin töistä, potkaisee kengät pois jalasta, vaihtaa kotivaatteet ja suuntaa keittiöön laittamaan myyssiruokia, niin perjantai-ilta ei voisi alkaa paremmin. Tänään kenkien pois potkaisemisen jälkeen viihdyin tunnin verran keittiössä, mutta vähän erilaisen ruoanvalmistuksen tiimiolta; esikoisen yökyläjuhlat (belated b’day party) alkoivat juuri ja pikkupitsat sun muut odottivat tekijäänsä.

Vaikka hetken haaveilin, että olispa ihana rojahtaa sohvalle, niin tuo haave sai odottaa. Perjantai-illan ihanuus ei tänään ole ollut se ruoanlaitto hyvän musiikin tahdissa, viinilasi kädessä vaan se aito ilo ja onni, joka tuon pienen sankarin kasvoilta loisti, kun ystävät yksi kerrallaan saapuivat yökyläpakaaseidensa kanssa.  Välillä sitä havahtuu sen asian äärelle, että kuinka kovin halukas sitä on luopumaan niistä omista jutuistaan lasten edessä. Kuinka sitä on valmis riisumaan ne pienimmätkin itsekkyyden rippeet. Kuinka oma onni tulee osaltaan myös lasten onnen myötä. Välillä sitä havahtuu myös sen asian äärelle, että ei tätä loputtomiin kestä. Kuusi vuotta eteenpäin niin esikoinen on jo täysikäinen. Kammottaakin jo ajatus siitä, että molemmat tytöt väläyttelevät ulkomailla opintoja. Ei saa lähteä, äiti ei anna ;D Ei vaiskaan, mikä tekee heidät onnelliseksi, tekee myös meidät vanhemmat onnelliseksi.

Joten tuossa vähän aika sitten, kun sain vaihdettua kotivaatteet, lämmitettyä lasillisen glögiä ja rojahdettua hetkeksi tuohon turvapaikkaani sohvannurkkaan en voinut muuta kuin hymyillä alakerrasta kuuluneille naurunpyrskähdyksille. Samalla kun mussutin muutaman konvehdin. Vaikka rakastin aikaa, kun lapset olivat pieniä, siis pieniä pieniä, niin ei tämäkään aika hassumpaa ole. Äitiä tarvitaan, mutta ei enää niin paljon. Osaltaan ollaan kovin itsenäisiä, mutta toisaalta kaivataan sitä vanhemman tukea ja turvaa. ID

Palatakseni tämän postauksen alkuun. Myysseistä elämän toiseen laitaan; tiedän, että huominen Pyhäinpäivä on monille teistä siellä ruudun takana raskas. Silloin kun muistetaan heitä, ketkä eivät enää täällä luonamme ole. Tiedän, että osa teistä on menettänyt juuri rakkaan ja suru on suuri. Ensimmäinen Pyhäinpäivä tuntuu varmasti sielun sopukoissa syvänä kaipauksena. Voin lohduttaa teitä, että se ahdistava kaipaus helpottaa. Se muuttuu ajan saatossa kauniiksi. Sain tuossa taannoin postaustoiveen, jota olen tässä kuukauden päivät pyöritellyt. Koska se on niin henkilökohtainen. Postaustoive liittyy suruun ja jos rohkenen, niin voisin huomenna sen kirjoitella. Painaa tuota sinistä julkaise-nappia tuossa oikeassa palkissa. Riippuen ihan siitä, mitä päivä tuo tullessaan. Jos siltä tuntuu, että itsekin kaipaa kaipauksen tilalle kepeää aihetta, niin sitten mennään sillä!

Nyt pizzojen hakureissulle 🙂

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA,

PS. EDIT: kolme vuotta sitten pyhäinpäivänä kirjoittelin surusta. Toivottavasti tuo postaus tuo lohtua ja toivoa teille, ketkä sitä näin pyhäinpäivänä kaipaatte. Postaus löytyy täältä. Kokolailla allekirjoitan kaiken vieläkin. Surua on toki mahtunut vuosiin enemmän kuin laki sallii. Tuolloin en vielä tiennyt tulevasta. Mutta tänä pyhäinpäivän aamuna mielen valtasi yhtäkkiä rauha ja levollisuus. Aurinko pilkisti pilven takaa ja jouduin siristämään silmiä. Suupielet vetäytyivät yhtäkkiseen hymyyn. Mielen valtasi suunnaton kiitollisuus. Elämässä on kaikki hyvin ♥

 


torstai 02. marraskuun 2017

Onko kateus ansaittua?

54

MOIKKAMOI IHANAT!

Piti kertomani teille tänään lounasleipien kuninkaista, sellaisista jotka vievät tajunnan mennessään. Mutta, kuten niin usein aiemminkin niin nytkin aihe muuttui viime metreillä. Kävin aamupäivällä juoksemassa tunnin lenkin ja sen aikana tuli pohdittua, tapani mukaan, elämää. Ajankohtaisia aiheita ja sitä, miten ne minuun vaikuttavat. Miten koen ne ja mikä on kantani niihin. Tällä kertaa pohdin eilen julkistettuja verotietoja. Niiden aiheuttamaa kateutta. Tässä vaiheessa on pakko sanoa, että kirjoitan jälleen tätäkin postausta sydän auki ja hieman haavoilla, joten don’t shoot the messenger. Kateus, raha ja onnellisuus kun ovat arkoja asioita ja saattavat aiheuttaa kiivastakin keskustelua.

Aloin miettimään sitä, että miksi meitä laitetaan järjestykseen tienistien mukaan? Mitä hyötyä siitä on ja kenelle? Lööpit huutavat, että katso, mitä naapurisi tienaa tämän linkin takaa. Voisi kysyä, että ketä kiinnostaa? No varmasti monia kiinnostaa, mutta silti en näe tätä jutun juonta. Miksi mun täytyisi tietää, mitä naapurini tienaa? Jotta voisin kadehtia häntä? Kertokaa mulle, jos tiedätte syyn, että miksi verotietoja julkaistaan 🙂 Miksi tehdään erillisiä uutisia siitä, jossa kuuluisia bloggaajia laitetaan tulojen mukaan järjestykseen? Kertomatta kuitenkaan, että onko blogi ainoa elanto vai tuleeko raha jostain muustakin työstä. Saaden aikaan sen, että useat voivat vetää johtopäätöksen bloggaajien ”helposta rahasta”. Siellä ne vain istuvat sohvalla kahvikuppi kädessä ja esittelevät uusinta joulunumeroa 😉 Liksa juoksee ja elämä hymyilee. Kamerakalusto päivittyy ja juostaan kokkareilta kokkareille.

Kaikkihan me tiedämme, että jokainen työ on arvokasta. Jokainen työ vaatii sinulta panoksen. Kenellekään työstä ansaittu raha ei tule ilmaiseksi. Sen verran itsekin klikkasin jotain linkkiä, että näin lukuja, joissa oli kuusi nollaa perässä. Toisen sarakkeen luvussa oli vain viisi nollaa. Hetken ajattelin, että voi vitsit, jos olisi noin rikas, niin voisi vaan matkustella. Ei tarvitsisi vertailla lentoyhtiöitä tai hotelleja. Voisi kääntyä lentokoneeseen astuessaan sinne vasemmalle oikean sijaan. Mutta hei, olisiko se elämää jota haluaisin elää? Todennäköisesti ei. Jotenkin sitä on vaan niin kovin kiitollinen ja nöyrä, kun tietää, että perheellä on katto pään päällä ja varaa ostaa ruokaa. Kaikilla kun edes näin hyvin asiat eivät ole. Tietämättä, mistä miljonäärien rahat tulevat, niin en voi muuta kuin ajatella, että good for them. Ei se ole minulta pois, jos joku miljonäärisuvun vesa on syntynyt kultalusikka suussa ja elää numeroiden valossa hyvää elämää. Mutta tiedämmekö, mikä on totuus numeroiden takana? Emme.

”No se on yrittäjä, sehän tienaa miljoonia!” ”No kun se möi sen yrityksensä, niin sehän elää leppoisasti loppuelämän!” Olen törmännyt tämän pienen elämäni aikana hurjan paljon olettamuksiin. Olettamuksiin siitä, että miten asiat on mennyt. Varmaan tietoon siitä, että sillä naapurin Maralla on eläke turvattu, kun möi yrityksensä ja ajelee sillä uuden karhealla Audilla. Itse kartan olettamasta mitään. En näe syytä, miksi pitäisi olettaa muiden ihmisten elämästä pienintäkään häivää. Omasta puolestani voin vain sanoa sen, että olen törmännyt vastaavanlaisiin olettamuksiin koskien itseäni. Me bloggaajat olemme tietyllä tapaa julkista riistaa. Olemme tiemme valinneet. Mutta tuskin kukaan meistä on teflonista.

Olen jättänyt julkaisematta kaksi kommenttia. Toinen koski sitä, miten käsittelen suruani vanhempieni kuollessa. Meni ihon alle ja satutti. Toinen tuli reissussa ollessamme, jonka valitettavasti menin poistamaan.  Olisin nimittäin halunnut sitä tässä yhteydessä siteerata. Eräs ihminen sylki päälleni ryöpyn kateutta. Kateutta siitä, että näemme maailmaa. Koin että sen sijaan, että olisin paneutunut hänelle vastaamaan ja pilannut pahalla mielellä lomani, lakaisin kommentin maton alle. En mielestäni ole tilivelvollinen kenellekään, mutta se, miten tähän elämänvaiheeseen on päästy on vaatinut paljon työtä. Se ei ole tullut helpolla. Vai oletko sinä valmis perustamaan yrityksen, ottamaan liki miljoonan euron investointilainan ja valvomaan öitä seuraavan päivän erääntyvien ostolaskujen takia? Sen takia, että ostolaskuja erääntyy 67 000 eurolla ja firman tilillä on vain 3720 euroa? Tuntien häpeää siitä, että joudut lakki kourassa kääntymään maksujärjestelyasioissa velkojiin. Takaamaan omalla nimelläsi ja omaisuudellasi nuokin velat. Tietäen, että olet henkilökohtaisessa konkurssissa, ellet saa niitä hoidettua.

Elämä ei ole aina niin helppoa, miltä se näyttää. Kateus kalskahtaa omaan korvaani negatiivisena. Minut on opetettu kotona olemaan kadehtimatta. Olen todistanut sivusta, kuinka paljon pahaa jälkeä kateus saa aikaan. Kateus sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat verisukulaisia. Olen nähnyt, miten kateus sairastuttaa ihmisen henkisesti. Se ei ole kivaa katseltavaa.  Sanotaan, että sääli on sairautta. Mutta mielestäni sitä on myös kateus, jos se menee liiallisuuksiin. Kateus usein liittyy rahaan, mutta valitettavasti usein myös perheeseen ja onneen. Tietyllä tapaa ajattelen, että kateus voi olla myös hyvällä tavalla motivoivaa. ”Hei, toi on pystynyt tuohon, ehkä mäkin pystyn.”

Jos on pakko laittaa ihmisiä järjestykseen, niin miksemme laita ihmisiä järjestykseen sen perustella, kenellä on kultaisin sydän? Sen perusteella, kenen hymy valaisee maailman? Kenen silmät heijastavat elämänkokemusta ja antavat sinullekin toivoa? Tiedän, että multa puuttuu monia geenejä 🙂 Muun muassa se kateusgeeni. Mutta jos sellainen olisi, niin voisin kadehtia teitä, joilla on vanhemmat elossa. Isä kenen kanssa keskustella maailman talouden jamasta. Jonka tietotaito on sitä luokkaa, että otat iskän mieluusti mukaan lähipubin tietovisaan vaikka se olisikin niin uncool viedä oma iskä sinne kavereitten keskelle. Voisin kadehtia teitä, joilla on äiti elossa. Äiti, kuka tekee maailman parasta hirvipataa. Joka on maailman pihein, mutta kerran vuodessa revittelee ja ostaa merkkivaatteen. Hihittelen tulee sen kanssa kotiin ja sanoo ääneen peilin edessä, että olikohan tää nyt fiksu ostos. Palauttaa merkkivaatteen kauppaan, sillä mieluummin laittaa nuokin rahat perheen yhteisen hyvinvoinnin eteen. Olette etuoikeutettuja. Mutta suostunko teitä kadehtimaan? En, vaan olen sydämeni pohjasta onnellinen teidän puolestanne ♥

Joten rakkaat ystävät, muistetaan että asioilla on aina kaksi puolta. Minua ei kannata kadehtia. Tai jos kadehditte, niin tehkää se vaikka sen takia, että olen elämää täynnä ja katson maailmaa positiivisten lasien läpi. Ajatelkaa, että teilläkin on mahdollisuus siihen. Työtä se ehkä vaatii, mutta kuulkaas kun ei ole olemassa ilmaisia lounaita. Onko kateus ansaittua? Voi kunpa osaisin tuohon vastata järkevästi. Kateus silloin, kun se on negatiivista ei ole missään tapauksessa mielestäni ansaittua. Kukaan tuskin tuntee ylpeyttä ollessaan negatiivisen, pahansuopaisen kateuden kohde. Positiivisen kateuden kohteena oleminen taas tavallaan on ansaittua. Mutta en tosin näe miksi kenenkään pitäisi huomionhakuisesti kerjätä kateellisuutta ympäristöstään. Käyttäytyä niin, että brassailisi omaisuudellaan tai nauttisi kateuden kohteena olemisesta.

Hei, jatketaan huomenna taas siirapilla ja hunajalla. Ehkä niillä lounasleivillä tai sitten ei. Takataskussa on myös yksi superhyvä glögiohjekin. Ehkä se voisi sopia perjantaille 🙂

TORSTAITERKUIN,

 


keskiviikko 01. marraskuun 2017

Terveellisempiä ja herkullisempia snäxejä

10

MOIKKAMOI!

Napostelija ja herkkusuu. Nautiskelija ja välipala-addikti. Sellainen minä olen. Olen yrittänyt vierottaa itseni napostelusta. Tai ainakin napostella astetta terveellisempiä herkkuja. Kaupallinen yhteistyö Närpiön Vihanneksen kanssa tuli kreivin aikaan; pääsin tutustumaan nimittäin Närpiön Vihanneksen #Snäxeihin. Eikä mihin tahansa snäkseihin vaan suloisen herkullisiin oransseihin ja punaisiin helmitomaatteihin. Tomaattejahan on sen seitsemää sorttia, mutta nämä helmitomaatit ihastuttavat niin maullaan kuin ulkonäölläänkin. Usein pitkällä automatkalla käsi hamuaa keskikonsolista jotain suuhun pantavaa. Maitokaupasta kotiin töiden jälkeen kurvatessa sitä turvautuu tämän tästä kassalla myytäviin snackseihin, niihin ei niin terveellisiin välipaloihin. Valitettavasti. Kotona ruokaa laittaessaan on jo usein kovin nälkä. Tulee syötyä kuormasta, maisteltua kattiloista tai pahimmassa tapauksessa puputettua leipää ja kun ruoka on valmista ei enää välttämättä ole nälkä. ID

Nämä kaikki naposteluni voisin korvata #Snäxeillä. Nämä maukkaat helmitomaatit iskevät myös tuohon napostelurakoon. Auttavat pahimpaan nälkään, mutta kuitenkaan eivät täytä liikaa. Snäxit on siitä ihania, että ne ovat pakattu käteviin muovipikareihin. Just sopivan kokoisiin muovipikareihin, jotka on helppo ottaa mukaan niin töihin kuin esimerkiksi leffateatteriinkin. Tuo muovipikari oli kuin tehty oman autoni juomatelineeseen. Ja mikä parasta, Snäxejä ei tarvitse pestä laisinkaan. Joten kun käsi hamuaa autossa etupenkin kauppakassista leivänpalaa, voi se vastedes suosiolla osua muovipikariin, jossa on syöntivalmiita #Snäxejä. Kotimaisuus on iso plussa sekä se, että tuotteita on saatavilla vuoden ympäri.

Eräänä maanantaiaamuna pikkuisempi valitteli vielä nälkäänsä juuri ennen kouluun lähtöä. Oli syönyt kyllä jo aamupalan, mutta jotain teki mieli. Pitkä koulupäivä oli edessä ja istutin pikkuisen sohvalle. Annoin käteen muovipikarillisen täynnä herkullisia ja laadukkaita helmitomaatteja. Alta aikayksikön sai kaverin kanssaan sohvalle. Helmitomaatit maistuivat myös tuolle karvaiselle kaverille 🙂

Koska jaettu ilo on paras ilo, niin halusin yllättää myös työkaverini terveellisemmillä #Snäxeillä. Kävin tarjoamassa pikarista herkullisia välipaloja maanantaiaamupäivällä niin toimiston kuin tuotannonkin väelle. Jätin yhden pikarin yllätykseksi trukin päälle ja toisen eurolavalle. Sain vastalahjaksi hymyjä, sanattomia kiitoksia. Tietokoneen äärellä käsi kävi napostelemassa helmitomaatteja tämän tästä. Kuin huomaamattaan siitä saa muuten vitamiineja pitkän talven varalle, kun valitsee naposteltavat huolella.

Välipalana, leffaeväänä, napostelemiseen. Läheisten ilahduttamiseen ja salaattien kruunaamiseen. Kyllä musta tuntuu, että Närpiön Vihanneksen sympaattiset ja seuralliset #Snäxit ovat tulleet meidän perheeseen jäädäkseen 🙂

Missä tilanteissa sinä korvaisit perinteiset napostelut herkullisilla #Snäxeillä?

KIVAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


tiistai 31. lokakuun 2017

Vinkkejä Los Angelesin reissuun

8

HEIPPAHEI,

nyt vuorossa toivepostausta eli vinkkejä Losin reissuun. Täytyy sanoa, että kukin meistä kokee asiat ja paikat erilailla. Nämä ovat siis vain ja ainoastaan minun subjektiivisia mielipiteitä ja kokemuksia 🙂 Mutta voi pojat, kuinka tulikaan ikävä näitä maisemia ja kokemuksia tämän postauksen myötä ♡

LENNOT
Meidän perhe on keskittänyt viime vuosina lennot Finnairille. Pisteitä kertyy ihan mukavasti ja niillä voi mm. maksaa istuinpaikan etukäteen. Tällä kertaa lensimme Helsingistä Chicagoon ja siitä samaan allianssiin kuuluvalla American Airlinesilla Los Angelesiin. Kolmen tunnin vaihtoaika Chicagossa osoittautui aika naftiksi, vaikka pääsimmekin nopeampaan maahantulojonoon. Paluumatkalla vaihtoaikaa oli varattu puolitoista tuntia, mutta koska Losista lähtenyt kone oli myöhässä, niin saimme kävellä suoraan Finnairin koneeseen.

Seuraavan kerran ajattelimme lentää Tukholmasta, Kööpenhaminasta tai Oslosta suoraan Los Angelesiin (tosin lentoyhtiö ei tule olemaan sitten valitettavasti Finnair), sillä tuo Chicagon välistoppi osoitti sen, että kun joudut maahantulosyyniin, ottamaan laukut ulos ja tsekkaamaan ne uudelleen, turvatarkastukseen ja vielä vaihtamaan terminaalia, niin mieluummin ottaa sen pitkän lennon Euroopasta ja ottaa ne laukut ulos ja käy läpi maahantulomuodollisuudet vasta määränpäässä. Chicagoon lensi Helsingistä noin yhdeksän tuntia ja siitä Losiin vielä noin neljä tuntia. Tukholmasta Los Angelesiin lentää noin 11 tuntia.

Lennot ostimme tällä kertaa Mytrip.comin kautta, mutta siis alkujaan vertailimme lentoja Momondossa. Välillä kyllä Finskin omilta sivuiltakin saa varsin kilpailukykyisiä hintoja. Tein tuossa muutamia hakuja ja jos kuviteltaisiin, että lähtisimme vaikka hiihtolomalla uudelle reissulle, niin Norweigianilla säästäisimme liki tuhat euroa lentolipuissa siihen, mitä nyt maksoimme. Lento olisi yhdellä pompulla Tukholman kautta.

AUTO
Aivan ehdoton Los Angelesissa. Emme olisi tulleet toimeen ilman autoa. Tosin emme majoittautuneet aivan keskustassa vaan keskustan ulkopuolella. Onneksi, tästä myöhemmin lisää 🙂 Auton vuokrasimme Dollar:lta, mutta tarjoajia on vaikka kuinka. Kaikki sijaitsevat lentokentän läheisyydestä ja tuloterminaalin edestä lähtee autonvuokrausfirmojen shuttle bussit, joilla pääsee ilmaiseksi matkalaukkujen kanssa autovuokraamoon.

Meillä piti olla Jeepin pikkumaasturi, mutta sellaista ei ollut vapaana, kun auton haimme. Joten saimme Nissan Roguen, joka toimi loistavasti. Erehdyksissämme emme ottaneet autoa, jossa olisi valmiina ollut navigaattori, joten vuokrasimme myös navigaattorin. Auton vuokra oli viikossa himpun yli 200 euroa ja navigaattorin puolet siitä. Bensiiniä meillä kului noin 40 eurolla ja kilometrejä tuli liki 800.

HOTELLIT
Siinä missä mies hoitaa meidän perheessä auton vuokraukset, hoidan minä yleensä hotellivaraukset. Teen sen aika usein joko hotelleilta suoraan tai sitten Booking.comin kautta. Sielläkin on kertynyt jotain genius member -pojoja. En ole ihan varma vaikuttaako hintaan, mutta ehkä 😉 Olen huomannut, että mitä aiemmin hotellin varaa, niin sen parempi. Tai sitten ihan viime tinkaan. Silloinkin säästää pitkän pennin, mutta riskit ovat olemassa, että tietyssä hotellissa ei ole enää tilaa. Kahdessa ekassa hotellissa otimme aamupalan, mutta muuten aamupalat nautimme ulkona. Panera Breadille iso suositus. Puuro oli taivaallista, kuten myös turkkilainen jugurtti myslin kera.

Eka yö yövyttiin suosiolla lentokenttähotellissa. Lento oli perillä la-yönä klo 00:25 ja hotellilla olimme ennen kahta. Olimme ottaneet auton vasta lauantaiaamusta, mikä oli hyvä ratkaisu. Auton vuokraamisen jälkeen ajoimme vartin verran Hermosa Beachille, jossa olimme yhden yön. Tuo hotelli oli budjettiimme nähden kallis, mutta ah niin ihana. Suosittelen Hermosa Beach House -hotellia lämmöllä. Hintaan sisältyi aamupala ja se oli fantastinen. Terveysfriikeille olisi ollut lisähinnasta jos jonkinlaista smoothieta ja tuorepuuroa. Aamiaisen sai nauttia joko sisällä tai sitten ulkoterassilla merta ja ihmisiä katsellen.

Koska meillä oli Anaheim Ducksien peli sekä Disneyland ohjelmistossa, niin päätimme yöpyä kolme yötä Anaheimissa. Sinne hurautimme 45 minuuttia sunnuntaina. Majoittauduimme Marriott Fairfield Inn -hotelliin, joka oli hintaansa nähden ihan ok. Sijainti oli huippuluokkaa. Noin 800 metriä kävellen Disneylandin porteille. Anaheimista oli myös lyhyempi matka Laguna Beachille, jossa kävimme yksi ilta Teemu Selänteen ravintolassa syömässä. Anaheimista ajoi sinne reilun puoli tuntia, mutta takaisin päin posottelimme reilun kymmenen minuuttia 🙂

Loppulomaksi ajoimme takaisin rannikolle, Hermosa Beachin viereiselle rannalle Redondo Beachille. Meillä kävi hotelleja varatessa ihan älytön säkä ja saatiin Portifino Hotel & Marinasta kolme yötä pilkkahintaan. Hotelli oli ihan älyttömän kiva. Satama- ja merinäköaloin.

NÄHTÄVÄÄ
Nähtävät eivät lopu kesken 🙂 Tuollainen viikko oli armottoman lyhyt aika, mutta toisaalta – ehti näkemään ne must see paikat sekä menemään ex tempore -meiningillä.
Lähirannat & rantabulevardit: mm. Redondo, Hermosa, Manhattan beach
Malibu: taisin rakastua koko paikkaan. Surffimeininkiä ja leppoisaa olemista. Malibu Pierin päässä olevalle kahvilalle iso peukku.
Laguna Beach: leppoisaa menoa, kylämainen tunnelma. Tänne täytyy mennä ensi kerralla yöksi.
Hollywood-kyltti: tällä kertaa emme menneet itse kyltille vaan näköalapaikalle, josta kyltin näki. Ajelimme pitkin Mulhollandia ja yhtäkkiä tuo Hollywood -kyltti aukesi edessämme.
Hollywood walk of fame: eli ne tähdet maassa. Ajoimme ensiksi Capitol Recordsin eteen auton parkkiin ja sattumalta astuin liki suoraan autosta noustessani iki-idolini Garth Brooksin tähden päälle. Koska emme jaksaneet aivan kävellä Kiinalaiselle teatterille, joka on tähtien the place, niin ajoimme eräälle sivukadulle parkkiin. Kovin paljon ihmisiä oli liikenteessä. Myös hämärähemmoja ja huumetyyppejä. Lähdimme nopsaa kohti Santa Monicaa.
Rodeo Drive: hienostokatu täynnä luksusta. Ajoimme nopsaa läpi, mutta olisihan tuonne voinut jalkautuakin. Ei tosin kauppoihin sisään 😀
Beverly Hillsin talot: tällä kertaa emme käyneet ajelulla, mutta viimeksi Los Angelesissa ollessani kävimme katsomassa starojen taloja 🙂
Santa Monican laituri: kiva paikka, jossa huvipuistolaitteita ja ravintoloita. Meille sattui vain päivä, että ihmisiä oli ryysikseen asti.
Venice Beach: näkemisen arvoinen hipsteripaikka. Skeittirampin laidalla olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän.
Rancho Palos Verdes: majakkaa menimme katsomaan ja sen näimme. Enemmän vaikutuksen teki paikallisten asuinalueiden läpi ajelu.
NHL-peli: must see -juttu ja vaikkei meidän tytöt niin hirmuisesti lätkäfaneja olekaan, niin oli myös heille kokemus.
Disneyland: tykkään, mutta hintataso pisti ihistämään. Käytiin kaikki hurjimmat laitteet läpi ja kuuden tunnin jälkeen oltiin sitä mieltä, että tämä oli nyt nähty. Kaikki kunnioitus ihmisille, jotka ostavat Disneylandiin monen päivän lippuja…
Melrose Avenue: mulla oli tästä shoppailukadusta ruusuiset kuvat viime reissun tiimoilta. Ajettiin läpi, mutta ei jalkauduttu.

HUOM! Universal Studiot jäi ensi reissuun; meidän perheeltä sisäänpääsy olisi ollut liki 400 euroa…

MUUTAMA SANA LASTEN NÄKÖKULMASTA
Meillä jaksoivat lapset hienosti, mutta ensi kerralla pitää ottaa myös niitä lungimpeja päiviä. Valita hotelli, jossa kunnon uima-allasalue ja viettää siellä esimerkiksi puolikkaita päiviä. Jos tytöiltä kysytään, niin kivointa oli shoppailu ja Disneyland 🙂 Yllättävän hyvin jaksoivat autossa istua takapenkillä. Täällä koti-Suomessa kun välillä tulee vähän kränää.

MUUTA
♡ ESTA-viisumi; hakekaa netissä hyvissä ajoin ennen reissua. Voimassa kaksi vuotta eli tämä reissu mentiin vuosi sitten hakemamme ESTAn voimalla.
♡ Downtown L.A.; ei sävähdyttäynyt. En oikein tiedä, onko sellaista kunnon keskustaa edes olemassa…mutta itse tykkään olla pois keskustasta.
♡ Ruuhkat; hih, ei ehkä ansaitse tuota sydäntä, mutta menköön. Losiin päin ihan tajuttomat ruuhkat ja mitä lähemmäksi keskustaa menee, niin sen ruuhkaisampaa. Joten jos löydätte kiertoreitin, niin käyttäkää sitä 🙂
♡ Car pool; onneksi useimmilla moottoriteillä on käytössä ns. car pool -kaista, jossa saa ajaa ne, joiden kyydissä on kaksi tai useampi henkilö. Näin rohkaistaan kimppakyytien käyttöön esimerkiksi työmatkailussa. Mukavasti pääsee ruuhkissa etenemään, sillä baana on aika usein puolityhjänä.
♡ Parkkeeraus; yllättävän kallista nähtävyyksien lähellä. Älkää parkkeeratko Venice Beachillä siihen ekaan vastaan tulevaan parkkipaikkaan ($15) vaan ajakaa ihan rannan tuntumaan ($5).
♡ Shoppailut; mä tykkään käydä ostoksilla Rossissa, Marshallissa ja TJMaxxissa, jossa merkkituotteita myydään ihan sikahalvalla. Ostin muutamat tennarit alle 30 dollarilla, joissa molemmissa oli pitkälti yli 100 dollarin hintalappu. Outlet ostoskeskus Citadel on tutustumisen arvoinen paikka. Alennukset riippuvat liikkeistä. Esimerkiksi Calvin Kleinilla oli paljon tuotteita -70%. Lapsille Tommy Hilfiger Kids, Gap Kids, Disney yms.
♡ Pyörät; Mikäli majoittaudutte rannalla, niin aika usealta hotellilta saa lainaan pyöriä. Sekä lasten että aikuisten, lukoilla ja kypärien kera. Lisäksi pyöränvuokrausfirmoja löytyy. Mikään ei ole kivempaa kuin strollata pitkin rantabulevardia pyöräillen ja lempeässä iltatuulessa nauttien.

Huh, siinä lyhykäisyydessään. Jäiköhän multa jotain kertomatta…jos jäi, niin palaan tänne kertomaan. Ja hei, kysykää ihmeessä, jos on kysyttävää! Täytyy sanoa, että vaikka itärannikko teki lähtemättömän vaikutuksen vuosi takaperin, niin sitä teki myös länsirannikkokin ♡

TIISTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »