maanantai 15. lokakuun 2018

Ristiriitaisia ajatuksia matkustamisesta

HEIPPUTIRALLAA IHANAT

ja terkkuja ihanasta, värikylläisestä koti-Suomesta ♥ Täällä on hyvä olla! Vaikkakin viikonloppureissu Kööpenhaminaankin oli enemmän kuin onnistunut ja tuo yksi lempparikaupungeistani näytti taas parastaan. Kööpenhaminasta tai lähinnä Tivolista Halloween-asussaan juttua huomenna tai viimeistään keskiviikkona. Sain myös yllättävän paljon yhteydenottoja Köpis-vinkeistä, joten niitä tulossa tuossa postauksessa myös. Mutta ensinnä taas akuuteimmat. Eli se, mikä on painanut sydämessä jo pidemmän aikaa. Matkustaminen ja sen varjopuolet.

Olen joskus kertonutkin, että meidän perheen yhteinen intohimo on uusien paikkojen näkeminen ja kokemusten kartuttaminen. Kaikki ylimääräinen menee matkustusbudjettiin. Lapsemme ovat ikäisekseen saaneet nähdä ja kokea paljon. Oppineet eri kulttuureista ja toivottavasti sen avulla kasvaneet ymmärtämään, että jokainen ihminen on arvokas. Väriin, sukupuoleen tai uskontoon katsomatta. Varauksetta hymyilleet kaikille uusille tuttaville ja osanneet olla ystävällisiä ja kunnioittavia. Vaikkei yhteistä kieltä ole ollut. Kulttuurien erilaisuuksien ymmärtäminen ja niiden välillä tehtyjen henkisten pääomien vaihto on mielestäni yksi elämän rikkauksista.

Yksi elämän rikkauksista…mutta minkä kustannuksella? Tämän rakkaan maapallomme. Sen planeetan, joka kätkee sisäänsä niin paljon ihanaa. Eläimiä, kasvillisuutta. Luonnon moninaisuutta. Neljä vuodenaikaa meillä, ketkä toivottavasti osaamme niitä arvostaa.

”Istun lentokoneessa ja mietin kapteenin juuri lausumia sanoja…koska Euroopan ilmatila on täynnä, joudumme odottelemaan vielä hetken lähtölupaa. Ilmassa huomaan, että kaartelemme sinne ja tänne. Väistelemme muita koneita ja yritämme luovia reittiä takaisin pohjoiseen. Takaisin sinne Suomeen, jossa ainakin vielä saamme nauttia paukkupakkasista, lumesta ja yöttömistä öistä. Kurkkuani puristaa.”

En tiedä miten sen osaisin sanoa oikeilla sanoilla, mutta yritän. Ajatukset, joita päässäni vilisee ovat varsin sekavia. Jos saisin ne jotenkin ulos siinä muodossa, etten tule ihan väärin ymmärretyksi. Se, että sieluani puristaa johtuu osin siitä, että kerrankin tunnen itseni ihan pirun itsekkääksi. Samalla, kun haluan nähdä ja kokea, istuu olkapäilläni pieni piru, joka saa minut epäilemään, että onko tuo 46 euroa, jonka hyvitin koko perheen lentopäästöistä Kööpenhaminaan minkään väärti. Mitä tuolla reilulla neljälläkympillä muka saan pelastettua? Lentolaskurin mukaan kun koko perheen reissun hiilidioksidipäästöt olivat 1543 kiloa. Ei kuulosta paljolta, jos asiasta ei mitään tietäisi.

Mutta niin minä kuin ehkä suurin osa teistäkin siellä ruudun toisella puolella olette tehneet Sitran Elämäntapatestin ja tiedätte, että summa on aika suuri. Jos keskimäärin yhden suomalaisen hiilijalanjälki vuodessa on 7 300 kg CO₂e. Tuolla meidän Kööpenhaminan reissun lentojen osuudella saisimme ajaa autolla 17 140 kilometriä. Se on aika paljon. Aika hemmetin paljon! 

Tässä päästään siihen ristiriitaan; rakastan matkustamista ja rakastan kokea uusia paikkoja. Mutta koen ihan älyttömän huonoa omatuntoa lentämisestä.

”Olen ladannut puhelimelleni FlightRadar -sovelluksen, koska minussa asuu pieni ”air geek”. Rakastan katsoa, mihin ihmiset matkustavat ja kuinka paljon lento kestää. Etsin käsiini miehen kotilennon ja seuraan lentoa. Kun se on lähellä Pirkkalaa, lähden töistä noutamaan toista kentältä. En voi kuitenkaan sivuuttaa sovelluksen ahdistusta lisäävää seikkaa; koko Eurooppa on keltaisenaan koneita. Aasiassa alkaa olla jo yö ja lentoliikenne on selvästi vähentynyt siitä, mitä se oli vielä pari tuntia sitten. Amerikassa taas herätään uuteen päivään ja lentoliikenne vilkastuu. En uskalla edes miettiä noiden kaikkien ilmassa olevien koneiden hiilijalanjälkiä…”

Ajattelen asian siltä kantilta, että millaisella maapallolla meidän lapsemme ja heidän jälkeläisensä saavat asua. Onko aurinko niin polttava, että luonto pitää huolen omistaan ja suuri osa ihmisistä kuolee ihosyöpään? Jääkö osa maapalloa tulvien alle, kun etelä- ja pohjoisnapa sulaa? Maapallo tulee väistämättä köyhtymään myös eläimien myötä. Miten käy ravinnon, jos vesi on jatkossa kultaakin kalliimpaa eikä rutikuivia peltoja voi kastella?

Onko minun luovuttava lentämisestä vai onko jotain vaihtoehtoisia tapoja, joilla voisin omalla kohdallani pelastaa maapalloa? Jos en ole valmis luopumaan lentämisestä, niin ainakin voin vähentää lentämistä. Viikonloppureissujen sijaan tehdä vaikka yhden pidemmän reissun vuodessa. Senkin suoralla lennolla, ollakin että välipomppujen kautta lentäminen tulee yleensä edullisemmaksi. Jostain muistan lukeneeni, että se on nimenomaan koneen nousu, joka on kaikista haitallisinta maapallolle. Sen takia suosin suoria lentoja. Vaikka ne maksaisivatkin enemmän. Mutta kolikon kääntöpuolena on se, että sitten ehkä tulee reissattua vähemmän, kun ei aina varaa suoriin lentoihin ole. Itse povaan lentohintojen reilua kallistumista tulevaisuudessa…hiilijalanjälki kun on ollut tapetilla niin pitkään, niin uskon lentohintoihin lisättävän jonkin sortin lisän kompensaationa.

Suomi ja Pohjoismaat ylipäätään houkuttelevat. Haaveissa olisi automatka Norjan pohjoisosiin ja sieltä alas Osloon, Tukholmaan ja takaisin kotiin. Niin, onko aina pakko lentää saadakseen kokemuksia, elämyksiä ja kulttuurinvaihtoa? Ei todellakaan. Usein se vain on ajansäästökysymys. Lentäminen kun on niin paljon nopeampi tapa matkustaa kuin junailu tai autoilu.  Ja jos mennään ihan ääripäihin, niin riittäisikö minulle uusista kulttuureista lukeminen niiden kokemisen sijaan. Omalla kotisohvalla, ilman lentämisen tuomia ilmastohaittoja?

Matkustaminen on toki vain yksi maapalloa rasittava tekijä. Lisäksi on niin monta muutakin asiaa, jossa petrata. Kuten lihansyönti, sähkönkulutus, vedenkulutus yms. Meillä on kaksi lasta, rakkaita ja toivottuja, mutta ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka ovat tietoisesti lapsettomia. Lisääntyminen kun on yksi maapallon uhkista. Ja toisaalta, ei ole ihan hakuammuntaa miettiä, millaiseen maailmaan sitä lapsen synnyttäisi. Jatkossa ajattelin miettiä uudelleen lihansyöntiäni, panostaa vielä enemmän satokausikalenterin kasviksiin ja olla lutraamatta vedellä. Maalämpö meillä jo onkin, joten ehkä sen puolesta saan pienen synninpäästön. Rakastuin taannoin sähköautoon, joten jos niiden hinnat hieman laskisivat ja toimintasäde kasvaisi, niin sähköauto olisi ehdottomasti autovalintani.ID

Sitten taas on se kolikon toinen kääntöpuoli; jos jokainen ihminen lopettaisi matkustamisen, niin miten ne ihmiset, jotka elävät turismista saisivat elinkeinonsa? Se ihana perhe, jonka ravintolassa käymme Thaimaassa syömässä maailman parasta ruokaa, muovituoleilla istuen. Auringonlaskua ja palmuja ihastellen. Miten ne ihanat naiset hierontakojussa Balin rannalla kokisivat uutta kulttuuria, jos emme näyttäisi heille kuvia Suomesta. Lumisesta Lapista ja yöttömästä yötä. Samalla, kun maksaisimme siitä taivaallisesta jalkahieronnasta, annamme heille mahdollisuuden tutustua kuvien välityksellä johonkin, mihin heillä ei muuten olisi ehkä mahdollista tutustua.

Siihen, kuinka turismi osaltaan taas pilaa luontoa muutenkin kuin lentomatkojen hiilijalan jäljellä, en halua edes ajatella. Mutta vastuullisena kansalaisena on pakko. Voisinko kuvitella säästäväni luontoa matkustamalla paikkoihin, joita turismi ei ole vielä pilannut? Joiden luonto ei siitä kärsi, että siellä tallustelen paljain varpain. Surullisena luin taas Maya Beachin sulkemisesta. En surullisena sen takia, että paikka suljetaan vaan surullisena siitä, että taas yksi osa luontoa on tuhoutunut. Pari vuotta sitten veneellä ko. paikassa pikaisesti vierailleena voin vain todeta, että paikka oli ihan kamala. Kaukana siitä paratiisirannasta, mikä se joskus oli.

Mietittekö te koskaan näitä asioita? Vaikka olen näennäisesti se huoleton ja positiivinen tyyppi, niin kannan suuresti huolta maapallosta. Sen tulevaisuudesta ja siitä, miten omilla toimillani teen hallaa planeetallemme. Olen monta kertaa todennut, että luonto ja metsä ovat mulle henkireikiä. Paikkoja, joissa ladata akkuja. Joita en missään nimessä haluaisi tieten tahtoen turmella. Sitten kun tähän matkustusnäkökulmaan lisää vielä sen parin viime vuoden aikana esiintyneen pienen lentopelkoni, niin asia voisi olla ihan pässin lihaa. Älä lennä. Se olisi se helpoin vaihtoehto. Aiemmin rakastin lentokenttiä ja lentämistä. Nyt lentokentät saavat mut jotenkin surulliseksi. Se lähdön tunnelma on muuttunut johonkin haikeaan. Lentäminen taas…jotenkin tuntuu, että turbulensseja on nykyään paljon enemmän kuin ennen. Monesti turbulenssin kourissa mietin, että onko tämä maapallon tapa viestittää, että lopettakaa se lentäminen. Nykyään ihan pienenkin turbulenssin aikana päätän, että en lennä enää ikinä, jos täältä hengissä alas tullaan. Tietäen kuitenkin, että seuraavan matkan lentolippu kuumottaa pian jo taskussa 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


lauantai 13. lokakuun 2018

Toivepostaus: Musiikista tunnelmaa Insta stories:iin

HELLUREI

ja ajastettuna oikein ihanaa lauantaiaamua täältä Kööpenhaminasta toivotellen Kuulkaas, nyt astutaan sellaisen aiheen pariin, jota ilman en voisi elää. On monia asioita, joita ilman en voisi elää, mutta yksi niistä on musiikki. Musiikki toimii parhaillaan rentouttajana, mutta vuosien varrella olen hyötynyt musiikista eniten juoksulenkeillä. Tapanani onkin lenkin jälkeen todeta, että ”Volbeat ja volat kaakkoon” -lenkki oli onnistunut. Juoksulenkkilistoja minulla on Spotifyssa varmaan seitsemän tai kahdeksan. Kaikissa niissä on ainakin tsipale Volbeatia. Yleensä Evelyn, jonka rähinäosuuden jälkeen tulevan kertsin mukaan jalat rullaa kuin itsestään. Rähinäosuudessa Pispalan portaan menee heittämällä ylös 🙂

Saan liki päivittäin kyselyä Insta storiesin puolella taustamusiikkia koskien. Yleensä kysytään, että miten saan musiikin laitettua videoihin, mutta usein kysellään myös kappaleen ja esittäjän perään. Kerrotaan nyt ensiksi se, jos jollekin on epäselvää, että miten tuon musiikin saa videoihin. Itse laitan Spotifysta kappaleen soimaan ja kuvaan videon IG:n omalla kameralla. Vissiin kännykän normikameran videotoiminnassa musiikki ei kuulu…? Sitten itse asiaan…ketkä on ne artistit ja mitkä on ne biisit, joita mun IG Storiesissa kuuluu.

Dan Owen
Stay awake with me
Hand that you hold
Made to love you

Declan J Donovan
Better
Human Way

Lewis Capaldi
Bruises
Lost on you
Mercy

Dean Lewis
Need you now (acoustic)
Chemicals
Lose my mind
Waves

Forest Blakk
Love me
Tread lightly
Where I first found you

Plested
Worthy of oy
First time
Lost for words

Michael Kiwanuka
Cold little heart
Love & hate
Home again

Oliko tuttuja artisteja? Tuossa kattava lista leppoisista biiseistä niin IG Storiesien taustalle kuin leppoisan letkeään lauantaiaamuunkin. En tiedä löytyykö Spotifysta mun Insta Story -musiikkilistaani, mutta jos löytyy niin sieltä löydätte vielä muutamia muita biisejä. Yhteensä biisejä siellä taitaa olla 50, mutta lisäilen sinne jatkuvasti uusia. Sitä mukaa, kun niitä kuulen. Ei ole lainkaan tavanomaista, että kysyn kahvilassa tai kaupassa henkilökunnalta, että mikä biisi taustalla soi. ID

Nyt toivottelen ihanaa lauantaita ja hyvää syyslomaa teille, keillä sellainen alkoi ♥  Itselläni on viikon palkaton loma päivätöistä. Jotta saan viettää aikaa noiden lomailevien koululaisten kanssa. Kotosalla ollaan suurin osa viikosta, mutta Suomen Turkkusessa olisi kyllä myös tarkoitus mennä käymään! Sekä yhtenä arki-iltana ystävien kanssa ”after work” -viineillä, vaikken töissätöissä tulevalla viikolla olekaan 😀 

LAUANTAITERKUIN,


keskiviikko 10. lokakuun 2018

Hyvästit kiukuttelevalle vatsalle & arvonta


Kaupallinen yhteistyö: Life


 

MOIKKA IHANAT!

Onko teillä koskaan niitä päiviä, kun ihistää ja turvottaa? Kun kaikki housut tuntuvat epämukavilta päällä ja kun peilistä katsoessa näyttäisi siltä, kun sinne vatsaan olisi vahingossa joutunut vappupallo? Sellainen iso foliopallo, vähintäänkin. Itse en ole juuri kärsinyt aiemmin vatsavaivoista, mutta täytyy todeta, että viimeisen vuoden aikana olen liian usein todennut kärsiväni pulputtavasta vatsasta sekä sellaisesta yleistilaa helposti laskevasta pingottuneesta olosta vatsan seudulla. Vaikka ruokailut pitäisi olla reilassa ja liikun, niin silti on niitä päiviä edelleen, kun sujahdan suosiolla mekkoon. Housun kauluksen puristaessa.

Mekkoon se kiukutteleva vatsakin mahtuu paremmin ja yleensä siitä päivän mittaan rauhoittuu. Ellei sitten saa polttoaineekseen jotain sellaista, mikä kiukustuttaa sitä lisää. Tämä postaus jatkaa luonnollisemman hyvinvoinnin sarjaa Lifen brändilähettilyyden myötä ja on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa.

No miten sitten saada se vatsa hymyilemään? Väistämättä vatsan ja suoliston ongelmat ovat sellaisia, jotka saavat koko olotilan vähän alavireiseksi. Koska vatsan hyvinvointi on hurjan henkilökohtainen asia, niin suosittelisin teitä kääntymään lähimmän Life -liikkeen asiantuntevan henkilökunnan puoleen. Jotta saisitte omalle kohdallenne ja omiin vatsavaivoihinne juuri ne oikeat vinkit ja tuotteet. Itse suuntasin suloisena sunnuntaina iloisen ja onnellisen vatsani kanssa tapaamaan Maaritia Lielahden Life -myymälään.

Koska vatsavaivoja oli ollut viimeisen vuoden aikana enemmän kuin aiemmin, niin juttelimme siitä, mikä niihin on voinut olla syynä. Itse heitin ilmoille ajatuksen, joka oli pälkähtänyt mieleeni; voiko osa vatsavaivoista olla hormonaalisia? Miten näin keski-iässä olevan naisen hormonitoiminta vaikuttaa suolistoon? Selitys löytyy aineenvaihdunnan hidastumisesta iän myötä.

Koska suolisto näyttelee kokonaishyvinvoinnissamme niin suurta osaa, imin itseeni tietoa, mitä Maarit antoi. Sitä haluaa helliä vatsaansa ja sitä kautta koko yleisvointiaan niin paljon kuin mahdollista. Luonnollisemmat lisäravinteet ja vitamiinit tuovat helpotusta oikkuilevaan vatsaan, mutta myös omilla elintavoilla on suuri merkitys!

♡ Maitohappobakteerit ovat ehkä tunnetuin vatsan hellimiseen soveltuva luonnontuote, mitä meidän kaapeista löytyy. Itse käytän tätä nykyä maitohappobakteereita päivittäin. En siis vain mahdollisten ulkomaanreissujen tai antibioottikuurien aikana. Ja heti, jos tulee päivänkin tauko, huomaan sen olotilassani. Life Probiootit ovat koko perheen käytössä päivittäin. Niiden maitohappobakteerikannat ovat tutkitusti mahahappoja ja sappisuoloja kestäviä kantoja, jotka pystyvät kulkeutumaan suolistoon ja elämään siellä. Valmisteessa on seitsemän ihmisperäistä maitohappobakteerikantaa ja 5 miljardia bakteeria/kapseli.

♡ Kuuriluontoisesti, esimerkiksi viikon kuurina silloin tällöin käytän Life Sporebiotic -tuotetta. Tuotteessa bakteerit ovat itiömuodossa, ja itiöiden kyky selvitä toimintakykyisinä erilaisista olosuhteista on täysin omaa luokkaansa. Itiömuodossa bakteeri on ikään kuin horroksessa ja muodostaa suojakseen erittäin vahvan kuoren kalsiumista ja aminohapoista. Tämän suojakuoren ansiosta itiöt kestävät erinomaisesti olosuhteita, jotka tavallisesti heikentävät bakteerien elinvoimaisuutta: lämpötilanvaihteluita, pitkäaikaista säilytystä ja happamia olosuhteita (esim. mahahapot). Itiö ”tunnistaa” optimaaliset kosteus-, pH- ja lämpöolosuhteet, jolloin se sulattaa kuorensa ja aktivoituu. Eli periaatteessa tuote aktivoituu vasta suolistossa. Siellä missä pitääkin.

♡ Koska maitohappobakteerit tarvitsevat kasvualustan, niin apuun kannattaa ottaa Puhdas+ Saccharomyces Boulardii -valmiste. Se on hiivatyyppinen mikro-organismi. Hyvänlainen hiiva, ns. probioottihiiva, joka ei ole elävässä muodossa. Koska se ei ole bakteeri, niin antibiootit eivät pääse sitä tuhoamaan. Boulardii toimii maitohappobakteerien kasvualustana. Se korjaa limakalvoja ja siitä on todettu olevan apua esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymässä.  Saccharomyces boulardii kestää paremmin vatsahappoja kuin maitohappobakteerit.

♡ Maarit kertoi, että kun vatsassa on entsyymiä, mikä pilkkoo ruokaa hienommaksi, niin ravintoaineet imeytyvät paremmin. Tällaisia entsyymejä löytyy muun muassa Puhdistamon Ruoansulatusentsyymikapseleista. Niistä saa nopean avun vatsan turvotukselle ja muille ruoansulatusongelmille. Ne sisältävät lisäksi hyödyllisiä maitohappobakteereja.

Se, että oppii itse tunnistamaan ne syyt, minkä takia vatsa valittaa, on mielestäni yksi avaintekijä vatsavaivojen hoitoon. Jotta osaa omalla toiminnallaan vältellä vatsavaivoja, mikäli ne ovat omasta toiminnasta kiinni. Itselläni suurin vatsavaivojen aiheuttaja on kiire ja stressi. Olen niitä ihmisiä, jotka stressaavat vatsallaan. Vatsa voi olla kuralla tai sitten se voi olla toista ääripäätä. Vatsanpohjassa on stressin aikaan perhosia, mutta ei niitä sellaisia toiveikkaita iloisesta odotuksesta liihottelevia perhosia. Vaan niitä, jotka saavat vatsan kivistelemään. Kiire lisää ravintoköyhän ruoan syömistä. Kiireessä ei maistu ruoka ja ruokavälit venyvät aivan liian pitkiksi. Vatsani ei tykkää tästä yhtään.

Kolmas asia, joka kiireessä korostuu on lisääntynyt kahvinjuonti. Kun on olevinaan niin väsy, että tarvitsee välttämättä sen viisi isoa kolpakkoa kahvia päivässä, joista mielellään yhden jo heti aamulla tyhjään vatsaan. Jossain kohtaa iltapäivästä alkaa jo kädet tärisemään ja ylävatsassa kuplimaan liiallisesta kahvinjuonnista.

Sain testattavaksi Coffee Pixels Cascara ja Coffee Pixels Milk -kahvipatukoita, jotka ovat suklaan kaltaisia kahvinmakuisia kofeiinipitoisia syötäviä välipaloja. Olen tainnut jäädä näihin koukkuun. Maku on kuin italian helteisen auringon alla paikallisen kahvilan terassilla nautitussa espressossa. Kahvipatukat on valmistettu sekä kahvipavuista että niiden antioksidanttipitoisesta kahvimarjasta, jota kutsutaan Cascaraksi. Milk -patukassa on myös maitojauhetta. Ne ovat käteviä tilanteisiin, mihin tarvitsee kahvin kaltaista kofeiini-energia-boostia, mutta kupillista kuumaa kahvia ei ole mahdollista nauttia. Lisäksi nämä patukat ovat hellävaraisempia vatsalle kuin tavallinen kahvi ja ne ovat varsin kuitupitoisia.

Kuitu on muuten avainsana oman vatsani hyvinvointiin, ehkä teidänkin? Muistan aikoinaan, kun välttelin kaikkia viljatuotteita (älkää edes kysykö miksi…), niin vatsani veti aivan juntturaan. Kun otin puolen vuoden jälkeen jälleen aamupuuron ja ruisleivän valikoimiini, niin taivas aukesi ja olo oli euforinen. Vatsaongelmani ovat hyvin kausiluontoisia ja kuten totesin, niin stressaavina ajanjaksoina vatsani jumpittelee. Vaikka muuten siedänkin laktoosia ja gluteenia, niin silloin kun vatsa on oikein ottanut nokkiinsa esimerkiksi kiireessä, niin vaihdan hetkeksi maidon kauramaitoon ja teen puuronkin gluteenittomiin kaurahiutaleisiin. Huomaan jo näiden muutosten vaikuttavan vatsan hyvinvointiin suotuisasti.

Koska itse rakastan vatsaa helliviä ruokia, niin ajattelin jakaa teille kaksi reseptiä, joista ainakin meikäläisen vatsa hymyilee. Nimittäin kultaisen banaanikurkumapuuron sekä kuiturikkaan chiasiemenleivän. Näitä tulee tehtyä silloin, kun vatsa jumpittelee. Ja oikeasti, vatsa voi paremmin, kun päivän aloittaa tuolla lohtupuurolla. Ainakin paremmin kuin silloin, kun se vatsa saa ensimmäisenä aamusta kupillisen kahvia.

BANAANIKURKUMAPUURO
2 annosta

3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
4,5 dl luomukauramaitoa
1 banaani
2 tl Foodin Kurkumaa
1 tl suolaa
loraus hunajaa

tarjoiluun: mulperinmarjoja, Linum Plus -kuituseosta, kookoshiutaleita

-kiehauta kauramaito ja lisää siihen kaurahiutaleet
-anna porista hiljalleen noin 10 minuuttia ja hauduta kannen alla vielä viisi minuuttia
-lisää puuroon muut ainekset ja surauta kevyesti sauvasekoittimella niin, että banaani muussaantuu
-nauti mulperinmajojen, kuituseoksen ja kookoshiutaleiden kanssa

Olenkin kertonut teille, että olen koukuttunut kurkumaan. Sen lisäksi, että se maistuu hyvälle, antaa se eri ruoille kauniin värin. Sillä on todettu olevan tulehdusta vähentävä vaikutus ja lisäksi sen on huomattu joidenkin tutkimusten mukaan maltillisesti nautittuna vähentävän suoliston kaasuja. Kurkumaa kiukuttelevalle vatsalle? Yes, please! ID

Rakastan leipää, mutta rakkauteni ruisleipään ei mene yksiin sen kanssa, mitä vatsani asiasta ajattelee. Se kun pömpöttää ruisleivästä pulleana tämän tästä. Sen takia pidän välillä taukoja ruisleivän syönnistä. Olen huomannut myös gluteenittoman ruisleivän soveltuvan tavallista paremmin vatsalleni. Mutta leipä, jota vatsani rakastaa on chiasiemenleipä. Joka ikinen kerta teen tämä eri variaatiolla. Riippuen siitä, mitä siemeniä tai kuivattuja marjoja kaapista löytyy. Tällä kertaa marjapuolesta vastasi Linum Plus -kuituseoksen tyrnin marjarouhe, hillan siemenrouhe ja mustikkajauhe.

CHIASIEMENLEIPÄ

4 dl siemeniä (esim. pellavan-, hampun-, auringonkukan siemeniä)
4 rkl Life chiasiemeniä
4 dl vettä
3,5 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
1 dl Linum Plus -kuituseosta
1 dl murskattuja cashewpähkinöitä
1,5 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä
loraus agavesiirappia

-sekoita kuivat aineet keskenään
-kiehauta vesi ja lisää siihen öljy sekä siirappi
-sekoita vesiseos kuiviin aineisiin ja kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan
-paista 175 asteessa noin tunti

Tuo Linum Plus -kuituseos on varsinainen supertuote. Sen kerrotaan soveltuvan niin kovalle kuin löysälle vatsalle, stressi- ja jännitysvatsalle. Se on avuksi kolestroli- ja rasva-arvojen hallinnassa, painonhallinnassa ja se tasapainoittaa veren sokeria. Se lisää aterianjälkeistä kylläisyyden tunnetta ja täydentää niukkakuituista ruokavaliota. Ja sen kyllä huomaa, yksi pala leipää saa jo kovasti nälästä kurnivan vatsan rauhoittumaan.

Kuten huomaatte, niin jälleen asiaa vatsan hyvinvoinnista olisi riittänyt vaikka kuinka. Se on toisaalta ihana asia, että tämä luonnollisempi hyvinvointi kirvoittaa kielenkannat tässä määrin kirjoittamaan. Olen sitä mieltä, että me kaikki olemme loppupeleistä itse vastuussa omasta hyvinvoinnistamme. Senkin takia tämä kunnia toimia Lifen brändilähettiläänä on avannut silmiäni tajuamaan hyvinvoinnin moninaiset osat. Ei se ole vain kyse siitä pyhästä kolminaisuudesta eli unesta, ravinnosta ja liikunnasta. Kyse on paljon laajemmasta aihealueesta. Oikeastaan tunnen, että kropassani tai pääkopassani ei ole ainuttakaan osaa, joka ei kuuluisi hyvinvoinnin piiriin. Niin fyysisesti kuin henkisestikin haluan voida hyvin. Olla elämäniloinen ja -nälkäinen. Jokaisen meidän prioriteettilistan kärjessä pitäisi olla oma hyvinvointi. Sillä…”The greatest wealth is health.”

Koska tämäkin sydäntäni lähellä oleva asia on pakko johonkin lopettaa, niin onneksi loppukaneettiin kuuluu hyvän jakaminen teille siellä ruudun toisella puolella. Osa omaa hyvinvointiani on se, että pystyn antamaan myös muille. Koska te rakkaat lukijat siellä ruutujen toisella puolella annatte niin paljon minulle, niin nyt kolmella teistä on mahdollisuus voittaa Life Sporebiotic -tuote (arvo 52,50 euroa). Arvontaan osallistut vastaamalla alla olevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosioissa:

Miten sinä pidät huolta vatsasi hyvinvoinnista?

Arvonta-aikaa on viikko eli keskiviikkoon 17.10 klo 16.00 asti ja arvonnan säännöt löytyvät täältä.

Vielä muutama muistutus:

♡ Lifessä juhlitaan synttäreitä 8.-21.10., jolloin heillä on huikeita tarjouksia. Kannattaa siis käydä tutustumassa paikan päällä huipputarjouksiin tarkemmin! ♡

 ♡ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saatte tämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista

KESKIVIIKKOTERKUIN,


tiistai 09. lokakuun 2018

Kuka määrittelee, milloin joulua saa alkaa odottamaan?

HEISSANSAA IHANAT!

Tänään töistä kotiin tullessani täällä odotti kaksi pikkuista, joista toinen totesi ääneen: ”Äiti, nyt tekisi mieli homejuustoa ja joulupiparia…voidaanko käydä ostamassa?” Sillä sekunnilla päässäni naksahti. Positiivisessa mielessä. Tähän asti olin vähän toppuutellut itseäni koko aiheen kanssa. Miettinyt, että ei sitä nyt vielä näin aikaisin tohdi. Salaa kuitenkin nettaillut pienesti askarteluohjeita ja viihtynyt facebookissa katsellen jouluhullujen hullutteluja. Hymyillyt mielessäni ja ajatellut, että en mä ihan höpsö asian tiimoilta taidakaan olla.

Niin, kuka sen määrittelee koska joulua saa alkaa odottamaan? ♥ Kuka sanoo, milloin voi ripustaa kausivalot tai lämmittää ensimmäisen mukillisen glögiä? Eikö kukin meistä voisi tehdä niin kuin itse asian parhaaksi näkee? Tiedän, että monet eivät halua blogeissa törmätä vielä jouluisiin juttuihin eikä täälläkään blogissa vielä vallan hulluttelemaan ryhdytä. Tulin vain kertomaan teille, että joulunodotus on ihan parasta ja se alkaa pikkuhiljaa täällä näkymään. En ajatellut kuitenkaan kaivaa vielä joululehtiä esille enkä paistaa pipareita. Mutta sellaisia pieniä esivalmistelevia juttuja alan kyllä tekemään. Eihän tässä ole enää kuin pari kuukautta. Joulupukin listallakin on jo muutamia juttuja tytöille. Ehkä ne kortitkin tulee tänä vuonna askarreltua ajoissa.

Ostin maitokauppareissulla olohuoneeseen valosarjan, sillä koen että näin pimeimpään vuodenaikaan noista valosarjoista on oikeasti enemmän iloa kuin koskaan. Lähetin kuvan miehelle joulurallatuksen säestämänä rapakon taakse ja olin aivan varma, että vastauksena saan jos jonkinlaisia ärhäköitä emojeita, joilla tulee savua nenästä ja korvista 😀  Sain sydänsilmäemojin. Hän, joka yleensä on sitä mieltä, että jouluvalot viritellään vasta joulunalusviikolla, on tainnut höpsähtää iän myötä. Aivan kuten minäkin.

Ostin kaupasta myös torttutaikinaa ja viikunahilloa. Viikunatorttuja ajattelimme paistaa tyttöjen kanssa seuraavaksi. Mutta sitä ennen menen yläkertaan fiilistelemään tyttöjen huoneisiin. Niihin, joihin on viritetty myös valosarjat ja jotka on siivottu vimpan päälle. Sujautamme tiimitossut jalkaan ja voipi olla, että laitamme jotain kepeää (ei vielä kyllä kovin jouluista) musiikkia soimaan taustalle. Ihanaa, että mulla löytyy hengenheimolaisia täältä saman katon alta 🙂ID

Niin, onko liian aikaista alkaa odottamaan? Itseni tuntien kun ne punaiset ja jouluiset jutut siivotaan pois viimeistään tapaninpäivänä. Lukuunottamatta amarylliksiä. Joten ehkä se on ihan ok ottaa tuosta tärkeästä juhlasta kaikki ilo irti. Vaikka sitten jo näin pari kuukautta ennakkoon.

TIISTAI-ILTATERKUIN,


torstai 04. lokakuun 2018

What happens in Tallinn, stays in Tallinn…

…eipäs kun se mitä Tallinnassa tapahtuu kantsii jakaa eteenpäin – kuten alla olevat ravintolavinkit 🙂

HEIPSANSAA!

Minulta toivottiin jälleen Tallinnan tärppejä, lähinnä ruokailun suhteen, joten kokosin teille nyt kattavan paketin kaikista niistä ravintoloista, joissa ollaan sielunsiskojen kanssa näinä neljänä kertana käyty. Tallinnassa ravintolatarjontaa on runsaasti ja kuten aiemminkin, niin myös tälläkin reissulla ruokailut olivat yksiä reissun kohokohtia. Kaksi täyttä päivää perillä, kaksi lounasta ja kaksi illallista. Hotellillamme söimme aamupalan, joten aamupalapaikoista ei ole kokemusta. Eiköhän niitäkin kuitenkin löydy tuosta ihanasta kaupungista mielin määrin.

Aloitetaan lounaspaikoista. Meille lounas ei ollut vain sitä varten, että saamme polttoainetta koneistoon, jotta jaksamme tallata Tallinnan katuja. Molemmat lounaat otettiin taas pitkän kaavan mukaan rauhassa istuen ja jalkoja lepuuttaen. Kaikki alla olevat lounaspaikat tarjoilevat ruokaa myös illalla.

TALLINNAN LOUNASPAIKKOJA

BUTTERFLY LOUNGE (Vana-Viru 13)
Ihana uusi tuttavuus. Sisäpihan perukoilla sijaitseva cocktail baari näytti ulospäin siltä, että se voisi olla suljettu. Meidän lisäksi paikalla oli muutama asiakas. Illalla ohi kävellessämme paikka näytti olevan täynnä. Itse söin maailman parhainta lämmintä salaattia; tattari-punajuuri-vuohenjuustosalaattia, joka vei todellakiin kielen mennessään. Sielunsiskot kehuivat kilvan quesadilloja sekä ceasarsalaattiwrappeja. Ja ne omenamartinit…to die for! 🙂 PS. täällä on myös päivittäin vaihtuva lounasmenu!

FRENCHY (Telliskivi 60a B Hoone)
Oh so Frenchy! Telliskiven laitamilla, ihan siellä perukoilla ihana ulospäin pirteän keltainen ravintola, jossa hymyilevä ja asiantunteva palvelu. Listalta löytyy jokaiselle jotakin, myös perusranskalaisia ruokia. Me otimme alkuun tapenadeleipiä ja bataattiranskalaisia. Pääruoaksi vuohenjuustosalaatit. Erittäin hyvän ruoan lisäksi myös hintataso hiveli lompakkoa. Roseviinilasillisen ja pulloveden kanssa koko ruokailu oli noin 15 euroa / ruokailija. Tännekin ravintolaan mennessämme olimme ainoat asiakkaat, mutta kohta paikka oli niin täynnä, että kuulimme ruoan kestävän seuraaville asiakkaille noin 45 minuuttia.

F-HOONE (Telliskivi 60)
Se taisi olla ekalla kertaa neljä vuotta sitten, kun kävimme lounaalla kuuluisassa F-Hooneessa. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Tapaslautanen oli maukas ja runsas. Hintataso näyttäisi olevan edelleen kohtuuluokkaa. Miljööstä iso plussa!

MANNA LA ROOSA (Vana-Viru 15)
Ihana ja symppis Tai Bohin alakerran/viereisen talon ravintola. Psykedeelinen sisustus, mutta niin kivan erilainen, että astuessaan ravintolaan sitä piristyy kummasti. Taisimme käydä täällä vuosi takaperin lounaalla. Jälleen söin marjaisan vuohenjuustosalaatin (ai miten niin fiksaatio vuohenjuustoon? :D), joka oli älyttömän hyvä! Drinksulista oli niin kattava, että kävimme täällä paikallistenkin suosimassa paikassa myös illalla yksillä.

GASTROPUB CLAYHILLS (Pikk 13)
Sitä aina ajattelee, että ravintolat, jotka sijaitsevat siinä raatihuoneen torilla tai kivenheiton päässä eivät voi olla hyviä. Mutta meidän suosikkiterassipaikka on Clayhills, ihan pienen matkan päässä raatihuoneen torilta. Terassin lämppärit toimivat hyvin, mutta henkilökunta on välillä vähän ”ei-niin-palvelualtista”. Olemme täällä syöneet lounasta ainakin kerran. Perushampparit ja ranut olivat maukkaita. Tilaamamme proseccopullon sisältö taas väljähtänyttä ja kuplatonta. Suosittelemme siis mojitoja. Itse tykkäsin vadelmamojitosta, mutta kannattaa kysyä myös drinkkiä nimeltä ”Happy wife, happy life” 😀

Ilallispaikkoja, kuten lounaspaikkoja Tallinnasta löytyy rutkasti. Itse tykkään katsoa aina hieman osviittaa Tripadvisorista, mutta joskus sitä on tullut löydettyä helmiä, jotka eivät kuitenkaan Tripadvisorin mukaan sellaisia ole. Oma makunsahan meillä on kaikilla, joten reippaasti kokeilemaan vaan 🙂

TALLINNAN ILLALLISPAIKKOJA

RATASKAEVU 16 (Rataskaevu 16)
Tänne yritimme jo viime vuonna saada pöytää, mutta turhaan. Tällä kertaa varasimme pöydän paria kuukautta etukäteen. Ei paikka ole turhaan Tripadvisorissa sijalla 1. Ihan jokainen asia osui nappiin; ruoka taivaallista, erinomaista ja konstailematonta, sisustus silmiä hivelevä, palvelu priimaa eikä hintatasokaan nyt niin järjetön ollut. Ette ikinä arvaa, mitä otin alkuruoaksi? No juu, uunissa kypsennettyä vuohenjuustoa. Marjat ja salaatti tekivät tästä kevyen alkuruoan. Pääruoaksi sisäfilepihvi, jota ei ollut perinteiseen tapaan tunkkastettu perunoilla vaan mielettömän kevyillä ja maukkailla päärynälohkoilla. Jälkkäriksi pallo lakkajäätelöä ja lasi proseccoa. Lähdettiin paikasta pois yhtä mieletöntä ruokakokemusta rikkaampana. Hymy huulilla.

TAI BOH (Mere puiestee 1)
Ikisuosikkimme Tai Boh! ♥ Jokaisen Tallinnan kävijän pitäisi kokea thaimaatyylinen Tai Boh ainakin kerran. Ihan jo sisustuksenkin takia. Me olemme käyneet siellä kolmasti. Eka kerta oli yhtä ilotulitusta alusta loppuun. Otimme maistelumenut, joissa jokainen ruoka oli onnistunut. Tokalla kertaa jaoimme kasapäin alkuruokia ja jälleen lähdimme hurmioituneena pois. Jos kolmas kerta toden sanoo, niin tällä kertaa jäi hieman hampaankoloon. Pääruoat eivät olleet niin hyviä kuin alkuruoat. Oma katkaravunpyrstö pad thai oli hyvä, mutta olen syönyt parempaakin, toisen sielunsiskon ankka oli kovin sitkeää ja toisen sielunsiskon lohi haalistunutta. Drinkit toimivat edelleen, kuten myös tilaamamme alkuruoatkin. Gyoza dumplingseja olisin voinut syödä koko rahan edestä!

CHAKRA (Bremeni käik 1)
Sitä joko tykkää intialaisesta ruoasta tai ei. Ja jos tykkää, niin Chakra on the place to be. Himppusen syrjässä, mutta kun ovesta astuu sisään, niin kaikki ihanat mausteiset tuoksut tulvivat nenään. Täällä taisimme käydä kolme vuotta sitten ja olen jo aivan unohtanut, mitä söimme – mutta suosittelen silti ravintolaa lämmöllä. Kaikkien ruoat olivat erinomaisia!

CONTROVENTO (Vene 12)
Niin kuin Chakrakin niin myös Controvento on hitusen vaikea löytää. Se ei sijaitse Vene-kadulla vaan siitä lähtevällä Katriina Käikillä. Parasta italialaista mitä maa päällään kantaa. Pizzat Tampereen Napolin tasoa. Hintataso täälläkin erinomainen. Suosittelisin jopa perheille. Ensi kerralla on ehkä pakko päästä uudelleen Controventoon, niin hyvä se oli!

Vielä kertaakaan emme ole olleet Tallinnassa yökerhossa tanssimassa. Ellei ekan kerran Scotland Yardin tanssilattialla pyörähdystä lasketa sellaiseksi 🙂 Rataskaevu 16:ssa meidän erittäin avulias tarjoilijamme istui pöytämme vapaalle tuolille ja kirjoitteli meille ylös menomestoja. Minne suunnata seuraavaksi. Kävelimme tuon yöelämästään kuuluisan Sauna-kadun päästä päähän ja kaikki paikat näytti olevan lauantai-iltana pakattu ihmisillä. Osaan paikoista oli myös jono! Päätimme jättää menomestoihin tutustumisen seuraavaan kertaan, mutta alla teille tiedoksi ne paikat, jotka ainakin alkuperäisen tallinnalaisen mukaan kantsii tsekata!

TALLINNAN MENOMESTOJA

SIGMUND FREUD (Sauna 8): Cocktail-paikka
PAAR VEINI (Sauna 1): Viinibari
FRANK UNDERGROUND (Sauna 2): Drinksupaikka
STUDIO (Sauna 1): Yökerho

Ensi vuosien varalle meillä on listalla Rataskaevu Väike, Fabrik ja Pegasus. Mikäli ko. ravintolat hengissä sinne asti selviävät. Monta kertaa olen ollut syömässä myös  Olde Hansassa ja Peppersackissa ja usein mietin, että voi kun ihmiset lähtisivät kokeilemaan muitakin ravintoloita. Silti nuo porskuttavat vuodesta toiseen täyteen pakattuina. Mutta suosittelen lähtemään merta edemmäs kalaan! Ette pety. Täältä löytyy muuten viime vuoden Tallinnan vinkkipostaukseni.

Ah, nyt tuli nälkä noita kuvia katsoessani. Pikainen varhainen lounas tähän väliin ja sitten on pakko katkaista kotitoimistopäivä lenkillä. Viikkoon en ole käynyt lenkillä ja kroppa hyvin auliisti kertoo sen. Väsyttää ja tuntuu, että rangassa ei ole mitään ryhtiä. Ehkä Tallinnallakin on osuutta asiaan 😉

IHANAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

PS. mulla on Annan toivepostaus ”10 raaka-ainetta, viisi ruokaa” työn alla. Lupailin sitä jo tällä viikolla, mutta mennee ensi viikkoon. Tuntuuko teistä muistakin, että viikosta on kadonnut muutama päivä jonnekin? 😀