HEI HYVÄÄ PITKÄPERJANTAIN AAMUPÄIVÄÄ IHANAT!

Ei löytynyt eilisellä kauppareissulla pääsiäiskoristeita, mutta tiedättekö, että ei se haittaa. Mieli on levollinen ilman niitä hempeitä koristeitakin. Muutama sohvalle viritetty hempeä tyyny kaappien kätköistä ja hempeän liilaa tulppaaneissa ajaa asian. Mä kuulkaa rakastan pääsiäistä. Olen aina rakastanut.

Nyt on aika olla perheen kanssa. Linnottautua kotiin ja tehdä just niitä asioita, joista tulee kaikille hyvä mieli. Etäkoululaisille vapaa tulee myös tarpeeseen, hienosti ovat nämä viikot tsempanneet. Kasvaneet oikein silmissä vastuuntuntoisiksi pikkunaisiksi.

Seuraaville päiville on luvassa leffamaratoneja, leivontatalkoita, vähän ulkoilua, paljon yhdessäoloa ja yhteisestä ajasta nauttimista. Vaikka suurin osa meistä on saanut kotoilla jo tarpeeksi, niin itse en ole vielä kotoiluun kyllästynyt, vaan aion kotoilla sydämeni kyllyydestä. Ehkä senkin takia kotoilu tuntuu luksukselta, kun mulla on ollut ilo käydä töissä. Vaikka niitäkin aamuja on vuosien varrella ollut, kun ei olisi jaksanut aamulla välttämättä herätä töihin, niin tämä tilanne on saanut jotenkin arvopalikat kohdilleen senkin suhteen. Onni on työpaikka, minne herätä aamuisin. Niinhän se on, että vasta kun menettää tai on vaarassa menettää jotain, niin tuota asiaa ei enää ota itsestäänselvyytenä.

Myös karvakorva höpsötöpseliturpa tulee tänä pääsiäisenä saamaan paljon huomiota ja hellyyttä. On kyllä aina sitä saanut, mutta jotenkin tuntuu että nyt on aika panostaa häneenkin vähän enemmän. Ylipäätään tämä viime aikojen tilanne on saanut jälleen ymmärtämään elämän haavoittuvuuden. Sen herkkyyden, joka helposti arjen askareissa unohtuu. Sitä haluaa kynsin hampain pitää kiinni niistä luojan luomista, joita elämääni on siunaantunut.

Elämän kunnioitus, se on varsinkin tänä poikkeuksellisena pääsiäisenä läsnä vahvasti. Kokemuksesta tiedän, että elämä kantaa. Mutta kantaisiko se, jos ei välillä tulisi pysähdyttyä miettimään elämää. Mä posotan menemään arjessa sata lasissa, mutta onneksi kerran vuodessa on tällainen pitkääkin pidempi perjantai, että tulee pysähdyttyä ♥ Mä ajattelin hoitaa tuon pysähtymisen sillä, että ihan konkreettisesti parkkeeraan itseni nyt sohvalle 🙂

LEVOLLISTA PITKÄPERJANTAITA &
IHANAA PÄÄSIÄISEN AIKAA TOIVOTELLEN,

HEISSAN ALLIHOPA!

Ah, mitä kevätkeliä meille annetaankaan. Vähän on kylmänpuoleista, mutta kyllä se ensi viikolla lämpenee. Takapihan lumikasatkin ovat näemmä sulaneet ja hyvä niin. Eilen kävin ”kasvimaalla” kierroksella ja jotain vihreää yrttimaasta puskee pintaan. Ruohosipulilta se maistui, mutta mielestäni mulla ei viime vuonna ollut tuolla ruohosipulia 😀

Jokaisessa kodissa, jossa olen asunut on ollut sellaisia asioita, joista olen ajatellut ”Näistä en hevillä luopuisi”. Milloin nuo asiat ovat olleet kivitalon syvät ikkunalaudat tai olohuoneen huonekorkeus. Tai alakerrassa sijaitsevan Makuunin karkkilaarit. Yhtä kaikki, kaikista noistakin olen luopunut. Mutta saanut tilalle jotain muuta yhtä arvokasta. Tästä kodista mieleeni tuli heti viisi asiaa.

1. Hälytysjärjestelmä

Aiemmassa kodissa meillä ei ollut hälytysjärjestelmää, mutta aika pian muutettuamme tähän kotiin tuli selväksi, että haluan hälytysjärjestelmän. Reissaava mies ja vanhan talon nitinät yhdistettynä kolmeen kerrokseen oli yhdistelmä, joka tuntui alkuun jotenkin hallitsemattomalta. Yläkerrassa nukkuessamme arvostan myös hälytysjärjestelmään kytkettyä palovaroitinjärjestelmää.

2. Moneen eri suuntaan antavat ikkunat

Mulle on kaikissa kodeissa ollut tärkeintä valon virtaus. Se, että on ikkunoita, joista valo pääsee sisään. Yksi opiskelukämppäni oli kerrostalon pohjakerroksessa ja kaksi pientä ikkunaa antoivat pohjoiseen. En muista tuosta asunnosta muuta kuin sen, että se oli pimeä. Nyt nautin siitä, että aamuaurinko paistaa keittiöön, päivällä olohuone paistattelee päivänvalossa ja ilta-aurinko luo olohuoneeseen ja yläkerran rappukäytävään pehmeää valoa. Makuu- ja työhuone pysyy ihanan viileinä, sillä näihin ei juuri aurinko osu, muuta kuin ihan myöhään kesäiltoina.

3. Narisevat lattiat

Se tuttu tunne, joka tuo muistoja lapsuudesta. Meillä narisee lattia takan edestä, olohuoneeseen mentäessä ja ruokahuoneessa. Rakastan tuota ääntä. Vaikka aamuisin tarkoituksella kierrän ko. kohdat ettei muu perhe herää 🙂

4. Kellarikerroksen muuttaminen asuinkäyttöön

Tuo kellarikerros sisälsi ennen tänne muuttamistamme autotallin, vanhan saunan ja pannuhuoneen. Siellä oli kaiken lisäksi tapahtunut jonkun sortin kosteusvahinko yhdessä nurkassa salaojan toimimattomuuden takia. Kellari olisi helposti sellainen tila, joka toimisi varastona. Mittavan remontin myötä saimme kellarin jokaisen huoneen käyttöön. Ennen poikkeustilan alkamista tuo miesluola oli jo hyvää vauhtia muuttumassa teiniluolaksi. Voi kun poikkeustila pian päättyisi, niin teiniluolakin saisi jatkaa toimintaansa.

5. Avoin aula, ruokatila, keittiö ja olohuone

Silloin kun isäni joutui pyörätuoliin, niin vanhempani tekivät keskikerrokseen ison remontin. Aiemmin olohuoneeseen johti pieni ovi aulatilasta. Aulassa oli myös väliseinää tuossa takan edessä. Keittiö oli oma suljettu huoneensa. Tykkään siitä, että keskikerros on nyt avara. Helposti näissä vanhoissa omakotitaloissa on paljon väliseiniä ja normaalikokoiset oviaukot, mikä tekee tilasta omaan makuuni liian ahtaan.

Ja hei, on myös ainakin yksi asia, josta olisin valmis luopumaan samantien. Nimittäin nuo Bemziltä ostamani sohvanpäälliset. Ostin vielä astetta hintavammat pellavasekoitetta (?) olevat päälliset, jotka eivät ole koiraperheeseen oikein soveltuvat. Toby tykkää tehdä pesää sohvalle ja kuopsuttaa tassuillaan kangasta. Parista kohtaa kangas meni huiki jo yhdessä tällaisessa pesänrakennusoperaatiossa. Lisäksi hiekat sun muut imeytyvät tassuista ja massuista sohvaan niin, että päällisten pesu on ajankohtaista joka toinen viikko.

Mutta koska haluan lopettaa tämänkin postauksen positiivisesti, niin vielä yksi juttu, josta en ihan heti luopuisi: tiistaina ruokalähetyksen mukana tulleet kauniit tulppaanit. Otin riskin ja klikkasin ostoskoriin vajaan kympin tulppaanikimpun. Tuo on yksi kauneimmista tulppaanikimpuista ikinä. En olisi ehkä itse osannut moista edes ostaa.

Nyt miehen kanssa lenkille aurinkoiseen kevätilmaan ja sitten valmistelemaan huomista postausta. Pitkästä aikaa luvassa Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan uusi jakso 🙂

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,

PS. ja kyllähän te tiedätte, mikä tekee kodin? Se oma perhe tietysti. Mutta se nyt on meille kaikille niin itsestään selvää, että sitä en viiteen asiaan lukenut ihan tarkoituksella.