MOIMOI IHANAT!

Ja hei minulla on ilo toivottaa teille eilisen pimeyden jälkeen aurinkoista tiistaipäivää 🙂 Nyt se sitten tapahtui; lauantaina ihmettelin, mitä mies kolistelee, niin ne taulut, joista puhuin aiemmin olivat ilmestyneet olohuoneen lattialle. ”Nämä laitetaan nyt seinään, näytä paikat!” 😀 Mun lapsuudenkodissa on ollut paljon taidetta seinillä. Taide ja taidehuutokaupat olivat äitin ja iskän intohimo. Perinteiset öljyvärimaalaukset ja jonkun verran myös grafiikka. Itse kallistun enemmän grafiikan puoleen makumieltymyksissäni.

Toinen puoli minusta haaveilee taiteen täyttämästä kodista. Jalopuuhuonekaluista ja siitä sikarituolista. Vanhoista kunnon öljyvärimaalauksista prameilla kehyksillä. Toinen puoli taas haluaa viiksinaiselle eli Kate Mossille printtijulistekaverin seinälle modernin sisustuksen keskelle. Olenkin päättänyt ottaa haasteekseni upottaa osan noista niin sanotuista perinteisistä tauluista sisustukseen ilman, että ne vaativat sitä jalopuuhuonekaluja vierelleen.

Taide, mitä meillä on, on suomalaista. Taulut ja muutama veistos. Ulkomailla sitä on tullut vierailtua jos jonkinlaisissa museoissa ja nähty upeita teoksia. Olen ihastellut niitä ja ajatellut, että ei vitsit, kun meillä Suomessakin olisi muutama Da Vinci ja Picasso. Ennen sunnuntaiaamua en ymmärtänyt suomalaisen taiteen, taulujen syvempää olemusta. Istuin siinä Kate Mossin kanssa sohvalla, hän taustapirunani ja tuijottelin vastapäisellä seinällä olevaa harmaasävytteistä maalaismaisemaa. Uppouduin siihen ihan täysin. Se muistutti jostain, joka tuntui hyvältä sydämessä. Ehkä niistä maalla vietetyistä kesälomista. Tai jouluista, kun käytiin syöttämässä lehmät navetassa ennen joulupukin tuloa. Tai tästä kodistamme ennen remonttia.

Jonkin verran meiltä löytyy nykytaidetta, mutta suurin osa maalauksista juontaa juurensa aikaan ennen sotia tai heti niiden jälkeen. Tajusin mikä rikkaus se on, ei todellakaan rahassa mitattuna, vaan  sen myötä, että kuvien avulla pystyy aistimaan jotain sen ajan hengestä ja ilmapiiristä. Värejä tauluissa on käytetty niukalti. Yleisilme voisi olla melankolinen. Ellei näin jälkikäteen tietäisi, että niistä huokuu myös se toivo ja ylpeys. Suomalainen sisu. Kun sen vain osaa sieltä kaivaa esiin ja nähdä.

Vaikka aluksi vastustinkin maalausten seinille ripustamista, niin näin jälkikäteen täytyy sanoa, että tulipas jotenkin kodikasta! Toki siitä voidaan olla eri  mieltä, että sopiiko suomalainen synkähkö maalaismaisema buddhan kanssa samaan tilaan, mutta pääasiahan on se, että me kodissa asujat viihdymme, eikö? 😉

TIISTAITERKUIN,

PS. se aurinko olikin vain hetken vierailija; nyt palattiin tuttuun ja turvalliseen marraskuuhun ♥

MOIKKAMOI MURUT!

Ja ihanaa lokakuun ekaa 🙂 Olette varmaan huomanneet, että postaustahtini on vähän hidastunut. Kommentteihin vastaamisetkin viipyvät aiempaa pidempään. Se johtuu ihan täysin siitä, että nyt kun on töissätöissä niin tarvitsee myös niitä hetkiä, että saa vain olla. Aiemmin porhalsin työpäivän jälkeen vielä blogin kimpussa illat ja viikonloput, mutta nyt olen joutunut hieman kuuntelemaan itseäni. Olemaan armollinen itselleni. Kuitenkin tuo rakas työtyönikin on sellaista, että hanskat eivät tipu neljältä vaan yrittäjänä sitäkin työtä tekee ainakin ajatuksen tasolla 24/7. Ei sillä, olette tekin ja tämä rakas blogini mielessäni 24/7 ♥

Joten nyt hiotaan niitä särmiä näiden kahden työn välillä ja yritetään löytää se kultainen keskitie, jossa kumpikin työ tulee tehtyä. Tapani mukaan täydellä sydämellä. Mutta kuitenkin niin, että sitä aikaa lasten ja miehen kanssa riittää. Että sitä aikaa riittää myös itse itselleni.

Rymsteeraus on aivojen nollausta parhaimmillaan ja hei sitä meillä tehtiin eilen illalla. Nyt kun meidän elämä on siirtynyt liki täysin kellarikerrokseen niin tuo keskikerroksen telkkarihuone jäi käyttämättä. Ihan kuten uumoilimmekin silloin taannoin 🙂 Nyt on äiskän ja iskän ruokapöytä huoneessa, jossa se kaikki ne vuodet oli. Omalla paikallaan♥ Ja hei, se sopii tuonne ruokahuoneeseen täydellisesti. Aluksi mietimme, että josko ostaisimme uuden, isomman  pöydän, mutta remppabudjetin paukkuessa reilusti yli mennään nyt toistaiseksi tällä pöydällä.

Kyllä pöydän ympärille kahdeksan mahtuu ruokailemaan. On ennenkin mahtunut. Päihin vain tuolit ja sopu sijaa antaa. Tuo senkki siirtyi ruokahuoneen perälle. Peilikin on niillä sijoilla kuin telkkarihuoneessamme. Ei se niin pahalta tuossa näytäkään. Senkin tilalle haaveilen massiivista mustaa astiakaappia. Vitriiniä, jossa on valkoinen sisusta. Jos jostain löytyisi vaikka kunnostettava sellainen, niin voisi itse sutia sen pintaan väriä. Vieläkin muuten mietin tuon ruokapöydän käsittelyä; varsinkin nyt kun on senkin vieressä, niin tuntuu, että puupintaa on liikaa; lattiassa, senkissä ja pöydässä. Täytyy pohtia, että kumpaa sitä alkaa sutimaan, senkkiä vai pöytää 🙂

Suloisen sunnuntain kruunasi hotelliaamupala. Jotain hyötyä siitäkin, että mies tekee reissutyötä ja kerää kaiken maailman bonuksia 😀 Päiväruoaksi ajattelin keitellä pitkästä aikaa gulassia. Kattaa pöydän ja nauttia takkatulesta. Mutta ensin maitokauppaan ja sitten kommenttien kimppuun!

SULOISTA SUNNUNTAITA,

HEI HUOMENTA MURUT!

Ihan pakko kysyä heti alkuun, että mikä toi tollanen ”hyssy” -sana on? Tai siis onko se edes suomenkielen sana? 😀 Mulla on tänä lauantaiaamuna pyörinyt mielessäni, että onpas ihana aamun hyssy. Tarkoittaen sitä, että vaikka ulkona on syksyistä, niin sisällä on tunnelmallista. Hyssykästä 😉 Hämärän hyssyä. Kyllä te tiedätte. Perjantaimyyssi ja aamuhyssy. Samaan kategoriaan menevät. Tässä hyssyn hämyssä olen miettinyt, että vaikka päätettiin ettei ikinä enää remontoida, niin makuuhuoneen voisi maalata. Taidan vilauttaa sitä teille lähipäivinä. Makkarissa meinaan on joku, joka ei nyt natsaa. Se on liian iso ollakseen valkoinen ja niin vähillä kalusteilla kalustettu. Harmaat seinät toisivat mukavasti tunnelmaa.

Mies lähti golfkisoihin heti aamutuimaan ja ette ikinä arvaa, mihin itse kohta suuntaan…no sokkotreffeille. Tai sokkitreffeille, kuten tuo toinen sokkotreffien osapuoli asian ilmaisi 😀 Wish me luck. Ei vaiskaan, näen erään blogini lukijan, Minnan, kuka on matkustanut toiselta puolen Suomea Tampereelle. Jännittää kuin ensitreffeille mennessä. Mutta kuitenkin iloisin mielin ollaan, sillä tiedän, että meiltä ei juttu lopu kesken.

Sosiaalisten suhteinen jälleen virittäminen oli meillä puheissa tuossa pari viikkoa sitten. Nyt olen kunnostautunut asian tiimoilta. Elämään on tullut yllättäen sisältöä. Tänään sokkotreffit, maanantai-iltana bestis perheineen kylään lasagnelle ja torstaina parin sielunsiskon kanssa kohti Tallinnaa. Kuukauden päästä toisen bestiksen treffaus rapakon tuolla puolen. Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään ihminen. Joten nyt on kalenteri mukavasti buukattu täyteen ystiksillä.

No mutta, nyt äkkiä sohvatyynyt ojennukseen. Se eilinen siivousprojekti ei ottanut oikein tuulta purjeisiinsa. Saas nähdä koska uskallan viedä imurin lähelle miesluolaa; tytöt ystävänsä kera valtasivat kellarikerroksen eilen illalla 🙂 Toivottavasti sielläkin on aamun hyssyt kohdillaan ♥

LAUANTAITERKUIN,