MOIKKAMOI IHANAISET!

On se vaan huikea tuo talven valo; energiaa on kuin pienessä kylässä. Tosin annan krediittiä osaltaan myös ruokavaliolle, joka on nyt balanssissa liikunnan kanssa. Kotitoimistopäivää numero neljä vietellään ja se ei ole suinkaan sujunut pelkkien töiden merkeissä, kuten InstaStoriesissa seuraavat ovat ehkä todenneetkin 😉 Törmäsin tässä vähän aika sitten postaukseeni, jonka olin tehnyt viime heinäkuussa. Sinä iltana, kun olimme muuttaneet tänne lapsuudenkotiini. Sohvat meillä kiepsautettiin vastakkain tämän tästä vanhassa kodissa ja sillainhan ne täällä uudessa kodissakin aluksi olivat. Kunnes ruokapöytä olkkarissa ja sohvat vastakkain kombo ei enää toiminut. Nyt tuli taas se ”sohvat vastakkain” -vaihe. Se tulee aina silloin tällöin. Yleensä näin tammi-helmikuulla.

Ja hei, omaan silmääni ei näytä lainkaan hassummalta. Itse asiassa, tuosta isosta olohuoneesta tuli jotenkin hallittavampi. Kotoisampikin. Muuton yhteydessä laitettiin esikoisen kanssa kynttilänjalat sun muut tuohon vitriinikaappiin sen kummemmin niitä asettelematta. Sikinsokin. Se on ärsyttänyt tähän päivään asti. Miettikää, näin kauan aikaa kului, mutta nyt on kaappi kondiksessa! Noin 2/3 kaapin sisällöstä jouti säilöön muualle ja veikkaanpa, että niistäkin reilusti yli puolet päätyy huhtikuussa Mansen blogikirppikselle, jonne vihdosta viimein aikatauluni puolesta pääsen. Pitää alkaa nyt jo etsimään myytävää, jotta saa pöydän täyteen! 😀

Kate Mossin alta kuoriutuu perhosjuliste tässä lähiaikoina esiin. Se jotenkin sopii tuohon lähestyvään kevääseen paremmin kuin pelleilevä supermalli 😉 Vasta kuvista huomasin, että meillähän muuten sekoitetaan häpeilemättä kultaa ja hopeaa keskenään. Ei tietoakaan mistään sisustustrendien lainalaisuuksista. Sillain sisustetaan, kuin mikä omaan silmään parhaimmalta näyttää. Niin, että oma koti tuntuu kodilta eikä miltään mainoskatalogin aukeamalta, eiks niin?

Jos muuten ihmettelette, että miksi meillä on peittoja ja taljoja sohvilla, niin vastaus on eräs valkoinen ja pörröinen. Hmph sekä eräs syyskeli sateineen päivineen. Kaksi erästä ”ei löytynyt pyyhettä eteisestä” koiranulkoiluttajaa. No mutta, meillähän ostettiin taannoin alennuksessa olleet harmaat sohvanpäälliset, joten ehkä tässä energiapuuskassa saa sellaisetkin vaihdettua!

Nyt energiapuuskaa hyväksikäyttäen naputtelemaan muutamaan työtyösähköpostiin. Hei olettekos muuten huomanneet, että tuon sivupalkin yhteystietokohdassani on blogisähköpostiosoite muuttunut? Se vanha .com -loppuinen sähköpostini ei enää toimi eikä siihen sähköpostiin kirjoitetut mailit tule perille. Joten käyttäkäähän tuota -fi -loppuista sähköpostiosoitetta! 🙂 Energiapuuska toivottavasti jatkuu vielä iltaan asti, sillä aikomuksena on vastata eilisiin blogipostauskommentteihin, siivota pari kylppäriä (mistä niitä purnukoita ja purkkeja oikein tulee?) ja käydä pitkästä aikaa juoksulenkillä!

ENERGISIN TORSTAITERKUIN,

PS. EDIT: nyt saatiin kääntö onnistumaan tuosta .com loppuisesta sähköpostistani tuohon .fi -loppuiseen, mutta vanhat mailit ei käänny.
Joten jos odottelette vastausta, niin laittakaahan uudelleen viestiä tulemaan 🙂

HEIPPA IHANAT!

Eilen illalla jälleen tapani mukaan istuin olohuoneen sohvalle, nostin jalat hetkeksi ylös ja vaan olla möllötin. Katselin ympärilleni ja mietin, että mikä tilasta tekee niin levollisen. Iltahämärässä jopa taianomaisen. Se kietoo mukaansa sellaiseen rauhalliseen olotilaan, jota ei usein tule koettua. Josta aina kiireen keskellä kuitenkin haaveilee. Sitten sen hoksasin; se on tuo kaunis joulukuusemme. Aiempina vuosina meillä on joulu siivottu ripeästi pois joulun jälkeen. Niin tänäkin vuonna kyllä lähti punaiset tontut heti reissusta kotiuduttuamme. Punaiset pallot riisuin kuusesta uudenvuodenaattona. Sitä silmällä pitäen, että uudenvuodenpäivänä laitamme kuusen pois.

Uudenvuodenpäivänä onneksi oli sen verran muuta touhutettavaa, että kuusen riisuminen ja ulosvieminen jäivät. Hyvä niin, sillä olen tällä viikolla nauttinut kuusenkynttöiden loisteesta enemmän kuin ikinä. Istunut kuusta ihaillen iltojen lisäksi sohvalla myös aamuisin. Hymähdellyt hiljaa kuusen ylimillä oksilla oleville kahdelle pienelle puufiguurille, mummulle ja vaarille kuulemma, jotka mies sinne ripusti. MVP:t eli most valuable playersit kun ansaitsevat aitiopaikan kuusessa. Olen pohtinut myös sitä, että millä tuon kauniin ja kotoisan valon korvaan kuusen poisviemisen jälkeen. Kausivalothan on yksi ratkaisu, mutta niitä olen tottunut käyttämään vain syksyllä. Ei ne oikein keväällä taida toimia 🙂

Toivoisin tämän utuisen ja hämyisen tunnelman jatkuvan ja jatkuvan. Viipyvän vielä hetken. Kuusi kyllä varistaa armottoman paljon, joten tulevana viikonloppuna siitä pitänee luopua. Senpä takia ajattelin omistaa tämän illan vielä kuusen valossa lukemiselle. Fredagsmys -tarjoiluista juttua sitten tuonnempana. Tämä ensimmäinen työviikko loman jälkeen on ollut positiivisen kiireinen, kiitos vuodenvaihdejuttujen ja ihanien asiakkaiden. Ehkä jo senkin takia illalla on parempi priorisoida ja jättää tietokone avaamatta. Kuusen valossa lukemisen lisäksi taidetaan kaivaa pitkästä aikaa scrabble esiin! Se on tätä kotoilun kulta-aikaa jäljellä vielä muutama kuukausi. Sitten tulee taas oltua ulkona valoisassa kaikki illat. Joten hei kantsii ottaa tästä ihanasta, mutta pimeästä vuodenajasta kaikki ilo irti, eikö vaan? ♡

Koetaanko siellä ruutujen toisella puolella kuusihaikeutta?
Voihan toki olla, että tää on taas näitä ”olen tulossa vanhaksi” -juttuja 😀 Nyt takaisin ruokikselta töiden pariin, palaan edellisten postausten kommentteihin iltapäivän kahvitauolla!

IHANAA PERJANTAITA,

PS. ai niin, pahoitteluni jos aiheutin teille postauksen otsikon kanssa korvamadon.
Itselläni on soinut Mikko Alatalo, joka pyytää viipymään vielä hetken, korvissa koko päivän 😉