tiistai 14. elokuun 2018

Singaporeen ja takaisin 9 minuutissa

16.04. Käynnistän auton työpaikan pihassa ja aamulla kuuntelemani äänikirja jatkaa samasta jännittävästä kohtaa. Silti olo on hieman levoton. Jostain kumman syystä vatsanpohjassa kutkuttaa samalla tavalla kuin ulkomaan(loma)reissun alla. Jos olisi tositosi rikas, niin lähtisin tänään Finskin myöhäisillan koneella Singaporeen. Nappaisin toki perheen mukaan, koska kun oltaisiin tositosi rikkaita, niin miehenkään ei tarvitsisi herätä töihin. Lapset pystyy hyvin pitämään lomaa koulusta (näin ehkä ajattelisin tositosi rikkaana, mutta en oikeasti). Mieli vaeltaa Helsinki-Vantaalle non-Schengen alueelle. Pikku bistroon punaviinilasin ääreen. Lähdön tunnelmaan.

16.06. Huomaan, että en ole kuullut lainkaan äänikirjaani ja pausetan sen. Mietin, että pitääkin katsoa heti kotiin päästessäni ihan piruuttaan onko illan Singaporen koneeseen tilaa neljälle. Että jos olisi resursseja lähteä, niin olisiko se mahdollista. Hetken aikaa tulee pieni suru puseroon, kun huomaan, että en ole lainkaan miettinyt koirakaverin kohtaloa. Hän ja nämä ex tempore -ulkomaanreissut ei kyllä ole hyvä vaihtoehto.

16.09. Ajatuksissani olen jo istunut Rafflesissa Singapore Slingillä ja kävellyt Little Indian katuja. Parkkeerannut Boat Quaylle iltaruoalle hulinaa katsomaan. Lösähtänyt Marina Bay Sandsin muhkeaan sänkyyn aromaterapiahieronnan jälkeen. Yhtäkkiä ajatukseni ovatkin Italiassa ja uutisessa, jonka luin juuri ennen töistä lähtemistä. Rinnasta kouraisee, kun ajattelenkin onnettomuuden vaikutuksia. Siirryn takaisin oikealle kaistalle ja himmaan hieman vauhtia moottoritiellä. Eihän mulla tässä kiire ole oikeasti minnekään.

16.11. Nyt olisi kyllä hyvä päivä lähteä reissuun jo senkin takia, että Sentosa ei olisi niin ruuhkainen kuin viikonloppuna. Ehkä muutaman Marinassa vietetyn yön jälkeen voisi mennä pariksi yöksi saarelle. Käydä huvipuistolaitteissa ja ihailla saaren edessä olevia tankkereita. Hetkinen….miten olin jo unohtanut ne. Se siitä paratiisisaarifiiliksestä. 

16.13. Kaarran kotipihaan, kerään laukkuni ja avaan kotioven. Helsinki-Singapore-Helsinki, 9 minuuttia ja kustannukset nolla euroa.

Kotona löydän koiran oksennuksen olohuoneen nukkamatolta. Onneksi luun pala oli tullut pois kurkusta, mattoja saa kyllä uusia. Ellen olisi juuri ollut mielikuvamatkalla Singaporessa, olisin ehkä tuskastellut mattoa, jonka tahra ei meinaa millään lähteä. Avaan Ikeasta päivällä työasioita hakiessani ostamat tyynyt miehelle ja minulle. Toinen tyyny on ratkennut saumoistaan ja vanua lentää ympäri keittiötä. Viiden minuutin kuluttua olen ommellut sauman kiinni ja tyyny on käyttökelpoinen. Jossain muussa tilanteessa olisin tuskastunut ja käynyt reklamoimassa tyynystä, mutta olo on kovin levollinen ja päättäväinen. Sattuuhan näitä!

Sytytän kolme uutta kynttilää sohvapöydälle, heitän shaalin päälleni ja katson aamulla aloittamani The Affairin neljännen kauden yhdeksännen jakson. En olisi oikeasti jaksanut edes matkalaukkuja alkaa pakkamaan. Ja hei, kuka sitä kosteaa kuumuuttakaan olisi kestänyt tuollaisen kesän jälkeen mikä meillä Suomessa oli? Mietin, että onneksi en ole tositosi rikas, sillä silloin en ehkä olisi eilen hakenut Kauppakassipalvelusta viikon ruokia säästääkseni ruokalaskussa. Silloin mulla olisi ehkä kokki joka valmistaisi meidän ruoat. Ja veisi multa yhden ilonaiheen pois, nimittäin ruoanlaittamisen.

Joten nyt kohti keittiötä ja uuniperunoiden laittoon. Kunhan mies saapuu kotiin, niin ajattelin paistaa meille entrecote-pihvit. Ehkä myös kaataa lasiin pikkuisen punaviiniä. Ihan vain sen takia, koska mä voin. Vaikken Singaporeen voinutkaan tänä iltana lähteä, niin tajuan, että on hurjan monta asiaa, joita voin ja pystyn tekemään. Monia pieniä asioita, joilla tehdä arjesta juhlaa. Eikä niihin tarvita sen kummempia rikkauksia, perintöjä tai eurojackpot-voittoja. Riittää kun vain oivaltaa sen, mikä on itselleen elämässä tärkeintä. Oivaltaa ne asiat, joista oikeasti nauttii 

IHANAA TIISTAI-ILTAA,

PS. ja hei, onneksi en ole tositosi rikas, sillä nyt olisin matkalla lentokentälle. Sinne pikku bistroon punaviinilasilliselle.
Sen sijaan mulla on aikaa vastata iltaruoan jälkeen teidän ihaniin kommentteihinne eiliseen postaukseen – kiitos niistä 


maanantai 13. elokuun 2018

Koti juuri sellaisena kuin se on

HELLUREI IHANAT!

Niin se vain potkaistiin arkiviikko käyntiin. Taas! Hei, huomasin Julia Toivolan blogissa kivan ja hieman erilaisen postauksen siitä, miltä kotona näyttää, kun ei stailaa tai sen kummemmin siivoile ennen kuvien ottamista. Sen jälkeen olen törmännyt monessa eri blogissa tähän haasteeseen. Ja kuolannut kauniita koteja. Jotenkin en ole edes nähnyt kauniiden ja kotoisien kuvien takaa niitä sotkuisuuksia esimerkiksi tuolla Julian tai Saran kotona. Joiden molempien sisustustyyli on kyllä niin tavattoman ihana ja kodit sellaisia, että voisin samantien muuttaa niihin.

Viime perjantai-iltapäivänä kotitoimistopäivänä hiukan ihistelin kotona, kun siellä näytti kuin pommi olisi räjähtänyt. Mietin, että pitäisi siivota heti kun kotitoimistopäivä loppuu. Ikuistin tuolloin tuon pommin räjähdyttämän kodin näihin kuviin. Mutta hei, näin kuvissa se pommi ei näytä lainkaan niin tuhoa tekevältä kuin livenä näytti. Tällä hetkellä ja näin jälkikäteen koti näyttää kodikkaalta ja asutulta 🙂

ID

Mun yksi pahimmista ”sisustusmokistani” on kuivaneet kukat maljakoissa. Ruokahuoneessa niitä löytyy kahden maljakollisen verran. Viime perjantaina siivoilin paikkoja, keskittyen kuitenkin keittiöön. Ja arvatkaas onko noi kuolleet kukat vieläkin maljakoissa? Jep 😀 Käsi ylös, kenen keittiön työtasoille ei koskaan kerry mitään ylimääräistä. Meillä kun ei varsinaisesti ole sitä eteisen lipastoa, niin kaikki postit sun muut kertyvät keittiön työtason nurkkaan. Nyt siellä näytti olevan myös kontaktimuovia ja Menorcalta tuomiamme auringonkukan siemeniä, miehen jalassa olevan haavan paikkausmateriaalia ja pelikortit edellisillan räväytysturnauksen jäljiltä.

Keittiön altaan viereiseltä leikkuulaudalta löytyi varsin pehmennyt Oivariini ja altaasta pesua odottava sauvasekoitin. Tyttöjen huoneet olivat moitteettomassa kunnossa, mutta meidän makkarissa oli pienimuotoinen kaaos. Vaaterekki pursusi vaatteita ja sänky oli hujan hajan. Yläkerran kylppäri eli tuo kodinhoitohuonetilamme jatkoi makuuhuoneen tuttua ja varsin turvallista linjaa. Tuo meidän päiväpeitteen nurjapuoli on muuten ihan hirmuinen koirankarvamagneetti!

Työhuoneen pöytä on sikin sokin, mutta uskokaa, että tiedän tasan tarkkaan, mistä pinosta etsiä mitäkin paperia 😀 Ja kuten työhuoneen peililiukuovesta näkyy, sormenjäljetkin on kotoisasti pyyhkimättä.

Näin jälkikäteen ajateltuna on ihan kiva, että helteet ovat tällä erää ohi; tuo tuuletin olkkarissa kun ei ole ehkä sisustuselementeistä se kaunein 😉 No mutta hei, jos yhtään lohduttaa, niin kotiuduin juuri töistä kaaoksen keskelle. Täällä on näemmä taas räjähtänyt ydinpommi. Vaikka just perjantaina siivottiin. Elämää, sitä se vaan kuulkaas on. Vaikkei sitä aina blogien stailattujen kuvien myötä välitykään se todellinen elämä. Samat pyykkikasat ja maksettavien laskujen pinkat täälläkin on kuin siellä ruutujen toisella puolen 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


keskiviikko 08. elokuun 2018

Pesänrakennusviettiä & kodikkaampaa olohuonetta

HIPHEI HELLUREI!

No niin, jokos siellä on huomista koulupäivää varten kaikki hankinnat tehtynä? Tai ainakin meillä täällä Pirkanmaalla alkaa koulut huomenna, toki jossain voi alkaa jonain muuna päivänä 🙂 Tänään haettiin kesken kotitoimistopäivän pikaisesti vielä viimeiset huomiokynät ja lyijyä lyijytäytekyniin. Seiskalle siirtyvän esikoisen lukujärjestyskin oli ilmestynyt Helmiin, joten se on moneen kertaan jo puhtaaksi kirjoitettu. Aika mukavalta tuntuva lukkari, vaikka päivät melko pitkiä ovatkin. Omaksi suosikikseni nousi lukujärjestyksestä kolmen tunnin kotitaloustuntirupeama. 

Pikaisilla koulutarvikeostoksilla käydessämme tein myös pikaisen seitsemän euron löydön. Tuo villatyynynpäällinen toi just sopivasti syksyn tuntua olohuoneeseen. Sohvat kääntyi kuin kääntyikin vastakkain pesänrakennusvietin kourissa, niin kuin taannoisessa postauksessa uumoilin. Olohuoneen sohvaryhmistä muodostui nyt kodikas ja pesämainen paikka missä hyggeillä syysiltoina. Tosin on tässä sohvannurkassa kiva fiilistellä näin kotitoimistopäivänäkin. Läppäri sylissä ja kupissa kuumaa kahvia. Meillä oli tarkoitus vaihtaa sohviin harmaat päälliset, jotka ostimme viime syksynä, mutta ei ole vielä jaksanut ottaa tuota projektia työn alle. Ehkä myöhemmin syksyllä sitten. Harmaiden sohvanpäällisten myötä ajattelin myös tuonnempana mallata olohuoneeseen ruokahuoneen itämaista mattoa. 

Olohuoneesta siirtyi musta sivupöytä ruokahuoneeseen ja kellarista roudattiin vanha musta peili olohuoneeseen. Siinä käy aika usein niin, kun rymsteeraa, että yksi huone tulee kuntoon ja joku toinen huone kärsii rymsteerauksen lopputulemasta. Tällä hetkellä meillä on työhuone se, mikä on aivan hujan hajan. Harmaa nojatuoli olohuoneesta pitäisi sijoittaa työhuoneeseen, mutta sitä ennen työhuoneen lattia pitäisi raivata. Sinne kun on kertynyt kesälomalla jos jonkinlaista pussukkaa ja pahvilaatikkoa. Kunhan mieskin saa työpäivänsä pulkkaan, niin eiköhän me tuo työhuonekin kuntoon saada.

Olohuoneen väritys toimii samana kesät talvet. Aina välillä mietin, että pitäisiköhän sinne ostaa jotain sesonkisävyjä. Sinapinkeltaista ja ihanaa vihreää nyt syksyksi. Mutta itseni tuntien olen oppinut, että kyllästyn väreihin hyvin äkkiä. Tällä hetkellä harmaat ja mustat saavat rinnalleen rusehtavia sävyjä. Ehkä se greigekausikin sieltä nostaa vielä päätään?

Tänä vuonna pesänrakennusvietti tuli hieman ajoissa, ehkä pari viikkoa aikaisemmin kuin yleensä. Mikä on varsin jännä juttu, sillä eihän tuolla ulkona todellakaan ole syksyistä keliä nähtykään. Vaan sellaista keliä, joka saa tänä iltanakin grillin kuumaksi ruishampurilaisia varten. Kesäruokaa ja kesäfiilistä tiedossa. Myöhemmin illalla sitten tunnelmointia kynttilänvalossa siistissä olohuoneessa ♥ 

TUNNELMALLISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,


perjantai 03. elokuun 2018

Vuosi remontista, olemmeko edelleen tyytyväisiä valintoihimme?

 

MOIKKAMOI IHANAT!

Täällä ollaan kotona ja hyvillä mielin aloittelemassa arkea. Kovat suunnitelmat oli tälle päivälle. Piti vaihtaa olkkarin järkkää, siivota tämä työhuoneeni, käydä juoksulenkillä ja ties vaikka mitä. Yhden työpalaverin klaarasin ja siinä tämän päivän saavutukset tähän mennessä 😉 Mutta onhan tässä vielä aikaa. Eilen mökiltä kotiin lähtiessämme mies loukkasi yllättäen jalkansa ja lähdimme kiireen vilkkaa lähimpään terveyskeskukseen jättäen tytöt koiran kanssa saareen. Mökin edusta näytti kuin rikospaikalta konsanaan. Uh, veren näkeminen ei ole vahvimpia lajejani… Kymmenen tikkiä koristaa tällä hetkellä miehen säärtä ja 10 päivän saunomis- ja uintikielto rapsahti. Miettikää, kuinka hyvä ajoitus?! Jos niin kuin oli pakko tapahtua, niin hyvä että tapahtui näin loman lopussa. Ja kiitollinen saa olla, että pelkillä tikeillä selvittiin.

Heinäkuun lopussa tuli vuosi täyteen tässä kodissa. Lapsuudenkodissani. Tuntuu, että muutosta on jo ikuisuus. Paljon enemmän kuin yksi vuosi. Silloin muutimme remontin keskelle. Vaikkei sitä ihan näistä kuvista huomaakaan. Kellarikerros oli vielä täysin kesken ja remppapölyä tuli väistämättä yläkerroksiin. Äänihaittoja saattoi olla porauksista yms. johtuen, mutta silloin nekin tuntuivat vain positiivisilta ääniltä. Tiedettiin, että remppa etenee. Elokuun lopussa onneksi koko remontti (sisätiloissa) oli valmis. Tällä hetkellä eletään tavallaan taas remontin keskellä. Nimittäin piharemontin. Mutta se tärkein eli terassi on jo valmis ja osin sisustettukin 🙂

Silloin vuosi sitten muuttaessamme meillä laitettiin ruokapöytä olohuoneeseen. Vähän ahdastahan olohuoneessa oli, mutta nyt kun katson näitä kuvia, niin olkkari näytti kuitenkin kovin asutulta. Heti ensimmäisestä illasta lähtien. Ruokapöydän äärellä oli kiva katsella kadulle. Kadulle, jossa ei juuri liikennettä ole, mutta silloin kun on, niin sen kyllä pöydän äärestä huomasi. Sohvat olivat vastakkain ja vitriiniä vastapäätä oli pianon paikka. En tiedä mikä sohvien vastakkain asettelussa kiehtoo. Vaikka ne aina välillä muuton jälkeenkin ovat olleet vastakkain, niin tällä hetkellä ne ovat l-mallisesti. Tekisi mieli heittää ne taas tuollain vastakkain. Vanhassa kodissa, kun ne olivat sillain liki koko seitsemän vuotensa oloajan.

Olen saanut jonkin verran kyselyitä, että olemmeko olleet tyytyväisiä tekemäämme remonttiin ja mitä tekisimme toisin. Kellari ja yläkertahan rakennettiin kokonaan uusiksi ja keskikerroksen osalta keittiö sekä kylpyhuone remontoitiin. Aina silloin tällöin mietin, että mitä olisimme voineet rempassa tehdä toisin ja arvatkaas mikä on ihana huomata? Se, että mieleeni ei ole tullut yhtään asiaa 😀 Keittiö toimii edelleen loistavasti ja olemme sangen tyytyväisiä kvartsitasoon ja korkeakiiltoisiin oviin. Siihen, että jätimme yläkaapit pois. Aina silloin tällöin mietin, että josko kuitenkin pitäisi tumma takaseinä korvata laatoilla, mutta sitten taas päädyn tulemaan, että se kontrastia tuova seinä keittiössä on juuri se juttu, minkä takia viihdyn keittiössä. Liki musta seinä saa keittiön tuntumaan kodikkaalta eikä liian steriililtä.

Olohuone, ruokatila ja eteinen on vanhalla mallillaan ja niissä on edelleen tuo vanhempieni valitsema ruskea parketti. Joo, se voisi olla lankkulattia tai edes yksisauvainen, mutta siihenkin on jo tottunut. Enää en haaveile sen maalaamisesta valkoiseksi niin kuin heti muuton jälkeen. Ruskea lattia tuo lämpöä muuten vähän mustavalkoiseen sisustukseen. Jopa tuo seinien neutraaliharmaasävy, joka äidin kanssa aikoinaan valittiin toimii yhä 🙂

Kellarikerroksessakaan en muuttaisi mitään. Päinvastoin, monta kertaa olemme puhuneet kuinka hienosti kaikki (remonttiväsymyksen keskellä) tehdyt valinnat osuivat nappiin. Jopa kokomustat seinät ja lattiat. Meidän kodin ehdottomasti käytetyin tila on tuo kellarikerroksen telkkarihuone. Siellä me vietetään liki kaikki kotonaoloaika. Ainakin näin helteillä. Maan sisällä olevassa kerroksessa on ollut tähän asti mukavan viileää. Kellarikerroksen yksi huone saadaan käyttöön heti, kun autokatoksen yhteyteen valmistuu varasto. Tuo ylimääräinen huone tulee toivottavasti myös kovaan käyttöön, nimittäin sinne sijoitetaan kuntopyörä, crosstrainer ja kahvakuulat. Huh, tuli muuten pelkkä hiki jo laitteita ajatellessakin ;D

Yläkerran makuuhuonekerros toimii myös vaatehuoneineen ja kylppäreineen. Valkoiset seinät huoneissa ovat raikkaat, mutta viime aikoina olen alkanut miettimään, että pitäisköhän tapetoida makkarit. Jollain sellaisella vanhan talon henkeen sopivalla siniharmaalla tapetilla…? Tai sitten ainakin heilauttaa meidän makuuhuoneessa maalitelaa. Iso huone kaipaisi hieman pienennystä ja kodikkuutta. Makkarissammehan on takkavaraus, koska se toimi aiemmin takkahuoneena, mutta näillä haavaa takkaa sinne ei ihan heti laiteta.

Mutta nyt kauppaan ja puutarhalle. Musta tuntuu, että siinä missä aiemmin olin hullu koiranainen, musta on tulossa hullu kukkanainen. Tänään ehkä hullu heinänainen voisi olla kuvaavin termi, sillä mun on pakko saada muutama heinäpuska ruukkuun terassille – japanilaistyyppinen pöheikkö ja talovanhus ei ehkä ole se, mikä ekana tulee mieleen, mutta eikös se niin olekin, että opposites attract? 😉

IHANAA PERJANTAITA &
ALKAVAA VIIKONLOPPUA!


perjantai 27. heinäkuun 2018

Mitäs jos syksyä ei tulisikaan?

ID

HEIPPAHEI IHANAT!

Mitäs, jos tämä (ihana) helle olisikin tästä lähtien vallitseva olotila? Jos ei saisi enää ikinä kokea sitä vilua, joka pakottaa vetämään villasukat jalkaan ja kaivautumaan syvemmälle villapaidan syövereihin? Jos ei enää ikinä tuntisi syyssateen vihmovan poskilleen tai liian isojen kumppareiden lonksuvan jaloissa? Mitäs jos olisi aina vain valoisaa, ilman sitä joillekin masentavan pimeää marraskuuta?

Ihan vain äkkiseltään aloin tänä aamuna miettimään, että mitäs jos tämä meidän rakas maapallomme on niin sekaisin, että se on langettanut käristyskupolin päällemme ikuisiksi ajoiksi. Eikös olisikin kamalaa? Älkää käsittäkö väärin – rakastan hellekesää ja kesän lapsena kesä on ollut itselleni se suosikkivuoden aika. Mutta se inspiraatio ja palo elämään, se tulee niiden vähemmän hohdokkaiden vuodenaikojen ansiosta. Niiden, kun tietää, että ei hitto vie parempaa on vielä luvassa. Niiden, kun aamulla miettii, että antaisi mitä vaan keväisistä aamuista. Niinhän sitä sanotaan, että nauttiakseen auringosta, pitää oppia tanssimaan sateessa. Elämä ei voi olla yhtä kesää. Elämä ei voi olla yhtä juhlaa. Elämässä parasta on juuri se, että on niitä pimeitä aikojakin. Niitä, joiden jälkeen aurinkoiset päivät tuntuvat tuplasti paremmalta. Ja hyvä niin ♥ 

Tänään palattiin parin päivän kaupunkioleilun jälkeen mökille. Kaupungissa olo tukkoisena oli kovin tuskaista. Kuten tapoihin kuuluu, niin mulla alkoi just ennen lomaa viikko takaperin kesälenssu kurkkukivulla. Tässä välissä oli muutama parempi päivä, mutta tänään aamuyöllä heräsin taas jäätävään kurkkukipuun ja siihen, että ei saanut oikein nuhalta henkeä. Kaivoin lääkekaapista sellaisen droppiarsenaalin, että pöpöt tais pelästyä. Nyt on jo huomattavasti helpompi hengittää. Ehkä mökki-ilmasto osaltaan auttaa asiaan. Leppoisa iltatuuli ja se, että auringon eteen on parkkeerannut pari pilveä 🙂

Kuvat ovat viime syksyltä. Niihin palasin tänä aamuna kotosalla miettiessäni olkkarin järjestystä. Olemme päättäneet siirtää mustan senkin ruokahuoneesta olohuoneesen. Siihen omalle paikalleen. Mutta rymsteeraukset saa odottaa sitä syksyä. Tai ainakin viileämpiä päiviä. Mutta sitä ennen, nautitaan vielä tästä kesästä. Kesä 2018 jää muistoihin kesänä, joka tuntui hurjan pitkältä ja joka ei loppunut ikinä 😉

IHANAA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,