maanantai 29. toukokuun 2017

Kesäisen illan kepeys / Måndagsmys

0

…sorry taas pionikuvista, mutta kun nuo pionit on niin kauniit!

MOIMOI IHANAT!

Hitsi vie (kas kun ei hitsipimpula :D), että elämä on taas ihanaa. Kesällä on jotenkin helpompi hengittää. Kesäillat ovat niin sairaan siistejä, että ei edes haittaa se yhtäkkinen kylmyys, joka ruokatilan avoimesta ikkunasta puskee sisään. Hymy ulottuu väkisinkin korviin ja se kumpuaa tuolta jostain syvältä. Tänään on helppo hengittää senkin takia, että sain paljon rästihommia pois alta. Sähköposteja sinne tänne, verottajalle tietoja ja tulipa siinä aamulla töissä muutama työjuttukin tehtyä pois alta 🙂

Yhtäkkiä ollaan miehen kanssa havahduttu siihen, että meillä on kaksinkeskistä aikaa. Lapset kun ovat sen verran isoja, että usein kaverit vievät voiton äitistä ja iskästä, niin huomaamme olevamme kotona kaksistaan. Ei siinä kauaa aikailla, kun ollaan jo autossa istumassa ja ajamassa kohti keskustaa. Tänään lähdettiin ex tempore illalla etsimään mulle juhlamekkoa häihin. Löysinkin yhden ihanan, mutta sitten piheys iski. Päätin ensin katsoa tuon oman mekkovalikoimani läpi, josko sieltä löytyisi sopiva. Muistelisin, että siellä ainakin muutama on, jotka odottavat ulkoilutusta vielä laput kiinni 😉

Parin viikon päästä pääsemme ihanien ystävien häihin kaksistaan. Aiemmin meillä lapset yökyläilivät usein tien toisella puolen mummulassa. Molempien tahdosta. Mummun sairastumisen jälkeen lapset ovat yökyläilleet pääosin ystävillään sen mitä ovat yökyläilleet. Tai sitten mummo ja taata ovat olleet meillä yökylässä sen muutaman kerran, kun miehen kanssa ollaan jossain käyty. Nyt saamme jälleen maailman parhaimmat appivanhemmat meille lastenvahdiksi häiden ajaksi ja saattaapi jopa olla, että repäisemme ja menemme itse hotelliin yöksi.

Elämässä on tällä hetkellä jälleen niin paljon hyvää, että ei oikein osaa päättää, mihin suuntaan kiitollisuutta osoittaisi. Mutta pääasia, että osaa olla kiitollinen, eikö niin? Se ilo on ollut läsnä elämässä viime aikoina kyllä, mutta välillä tuntuu että se on jäänyt kiireen ja tietynlaisen haikeuden taakse. Tänään se on pulpunnut taas jostain. Tuonut mukanaan sen ruoanlaittamisen ilon. Sen, mistä nautin niin suunnattoman paljon. Tässä kepeässä kesäillassa meillä syötiin helppoja herkkuja; tomaattipiirakkaa ja persikkasalaattia. Juteltiin niitä näitä maan ja taivaan välillä.

TOMAATTIPIIRAKKA

1 suolainen piirakkapohja
puoli purkkia Crème Bonjour Valkosipuli & yrtit
3 tomaattia
mustapippuria
basilikaa

-painele sulanut piirakkapohja piirakkavuoan pohjalle ja vähän reunoille
-lisää Crème Bonjour sekä viipaloidut tomaatit
-kierrä päälle muutama kierros mustapippurimyllystä
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia
-tarjoile tuoreen basilikan kanssa

Persikkasalaattiin tuli salaattisekoitus, grillattuja persikkalohkoja, parmankinkkua, parmesanlastuja sekä tuollaista taivaallisen hyvää vadelmavinaigretteä. Jos viikko on mukava lopettaa perjantaimyyssitunnelmiin on se vähintäänkin yhtä ihana aloittaa maanantaimyyssitunnelmissa. Arki on ihmisen parasta aikaa. Kesän, talven, syksyn, kevään ja lomien lisäksi 😉

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. te House of Cards -fanit…jostain luin, että huomenna tulee 5. kausi eetteriin. Ihanaa, on jotain kesäkatseltavaa!


maanantai 22. toukokuun 2017

Takapihalla & helppo raparperipiirakka

0

…piti otsikoimani tämä ”Ihan pihalla”, mutta koska olen tainnut niin tehdä viimeiset kolme vuotta kesän ekan postauksen kanssa, niin ajattelin vaihtaa otsaketta 😉

HEIPPAHEI!

Elämä on siirtynyt jälleen ulos. Mökillä että täällä kotona. Vaikka alunperin ajattelimme, ettemme kotona laita edes terassia kesäkuntoon, niin eilen kuitenkin löysin itseni pesemässä terassia ja sen jälkeen pöytä sai tuolit ympärillensä. Onhan tässä kuitenkin vielä muutama viikko aikaa nauttia kesäilloista tuolla terassilla. Eilen illalla syötiin vielä myöhäinen iltaruokakin ulkona, mutta silloin sai jo laittaa villasukat jalkaan ja villatakin päälle. Sillä periaatteella kun mennään, että nyt on kesä ja kesällä ollaan ulkoruokinnassa 😀

Eilen päivällä poimin raparperimaasta (lue: siitä pienenpienestä puskasta) pienenpieniä raparperinvarsia ja leivoin tämän kesän ekan raparperipiirakan. Hetki takapihalla oli täydellinen, olin ihan yksin kotona. Harvinaista herkkua. Aiemmin en nauttinut omasta ajasta, nyt se tuntuu välillä aivan luksukselta. Oma aika on kuitenkin tärkeää. Joskus muinoin käytin kaikki omat ajat johonkin tekemiseen. Kävin lenkillä tai kahvilla ystävien kanssa. Nyt olen vähitellen oppinut, että kun on se hetki omaa aikaa, niin ei välttämättä tarvitse tehdä mitään. Voi ottaa palan raparperipiirakkaa jäätelöpallolla ja uppoutua ruotsalaiseen murhamysteeriin. Nauttia auringosta ja vaan olla.

HELPPO RAPARPERIPIIRAKKA

1 pakastemuropohja

raparperin varsia
1 muna
1 prk kanelikardemummatuorejuustoa
0,5 dl sokeria
ripaus kanelia

-painele pakastemuropohja uunivuoan pohjalle ja vähän reunoillekin
-sekoita muna, tuorejuusto ja sokeri
-kaada täyte muropohjan päälle
-pese raparperit (ja tarvittaessa kuori) ja asettele täytteen päälle
-ripsota päälle kanelia
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin puoli tuntia

Hienosti sopi tuo tuorejuusto sen aiemmin käyttämäni kermaviilin asemasta. Toi makua rutkasti lisää. Raparperin varsia saa ja kannattaakin laittaa tiheämpään. Meidän puskien anti antoi harvavälisen raparperipiirakan muodon enkä jaksanut mennä mummulan raparperipuskiin koluamaan 😉 Raparperipuskat onkin muuten ainoat, mitä siellä on jäljellä. Muutamaa omppupuuta lukuunottamatta. Täytyy istuttaa lisäksi ainakin pari marjapuskaa ja vadelmapensaita. Lisäksi pensasmustikoista haaveilen myös.

Viikko alkoi heti aamusta remppajutuilla ja seuraavaksi jatkuu remppajutuilla. Keittiön kivitason mittauksella. Aamulla saatiin suunniteltua ja tilattua kiintokalusteet kolmeen kerrokseen. Jotenkin tässä vaiheessa remppaa alkaa jo tuntumaan siltä, että plääh….laittakaa mitä haluatte 😛 Mutta toisaalta, jos vielä vähän aikaa skarppaa ja tsemppaa, niin hyvä siitä tulee! Suunnittelin alkavani pian roudailemaan keittiöön tavaroita, joita ei enää tässä kodissa tarvita. Lisäksi makkarit on tuota pikaa taputeltu, joten sinnekin saa pikkuhiljaa viedä irtaimistoa. Itsemme tuntien se on se yksi ilta, kun päätämme yhteistuumin siirtää sängyt mummulaan ja sitä myötä muuttaa. Ex tempore -meiningillä kun yleensä mennään niin siinä ei kauaa nokka tuhise, kun asutaan jo uudessa kodissa 😀

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,


lauantai 20. toukokuun 2017

Kesälauantaita & Big Mac -salaattia

2

MOIKKA IHANAT!

Kesäkesäkesä ♥ Oikeastaan siinä kaikki tärkeimmät 😀 Eilen illalla mökille lähtö meni huikean myöhään, mutta niin ihana oli tänä aamuna herätä mökkisängystä. Ensimmäinen kesäinen lauantai on kulunut mökillä leppoisasti; mies pesi heti aamutuimaan ikkunat ja itse siivoilin avohyllyjä. Keräiltiin risuja ja polteltiin niitä. Tytöt katselivat pitkästä aikaa Barbie-leffoja ja nauttivat olostaan. Päiväsaunaa ja päikkärihaaveiluja. Yksi pönttöpää (enää päivä tuota kaulurin käyttöä jäljellä…) sinkoilee valvovan silmän alla ja pitää jöötä. Jep, meillä on tullut muuten sellainen vahtikoirapiirre Tobyssa esiin tässä kevään kuluessa. Tänään on vähän päästelty kurkkuääniä järven toiselle puolelle kuuluville äänille sekä naapureille. Käytiin tutustuttamassa Toby meidän mökkinaapureihin ja nyt tietää, että eipä noista hälle tai hänen perheelleen hirmuista uhkaa ole 😀

Ulkona tarkenee sortsihaalarilla ja tuntuu, että suojakertoimet pitäisi olla tapissa. Nenänpää punoittaa, kiitos hyvän kirjan (jota luen muuten tuolla eilen esittelemälläni lukulaitteella), johon uppouduin terassilla. Muistatteko, kun kerroin Big Mac himostani? Törmäsin aikoinaan netissä Big Mac -salaattiin ja siitä lähtien on tehnyt mieli kokeilla moista. Netti on pullollaan ohjeita siihen, mutta me sovellettiin ja olimme lopputulokseen erittäin tyytyväisiä.

BIG MAC -SALAATTI

pieni kerä jäävuorisalaattia
3 tomaattia
1 punasipuli
400 g paistettua jauhelihaa (maustettu suolalla ja pippurilla)
cheddar-juustoraastetta
-revi jäävuorisalaatti
-viipaloi tomaatit ja punasipuli
-sekoita em. ainekset keskenään
-sekoita salaatinkastike salaattiin
-kaada salaatin päälle paistettu jauheliha
-ripottele päälle juustoraaste

Kastike
0,5 dl majoneesia
0,5 dl kermaviiliä
1 rkl ketsuppia
1 rkl sinappia
0,5 dl kurkkusalaattia
ripaus sokeria, pippuria, paprikamaustetta & suolaa
-sekoita ainekset keskenään

Nyt pakko mennä takaisin ulos! Voi kun nämä kelit jatkuisivat piiiitkään. Tosin, täällä yksi vannoutunut kesäsateidenkin rakastaja. Mutta nautitaan eka auringosta ja lämmöstä ♥

LEPPOISAA LAUANTAITA,


lauantai 13. toukokuun 2017

Äitienpäiväviikonloppuna

2

MOIKKAMOI IHNAT!

Vaikka tuuli on kääntynyt etelään pohjoisesta, niin silti se tuntuu vielä varsin viileältä. Täällä saaressa. Vastarannassa, venerannassa, teki mieli kyllä riisua toppatakkia pois viritellessämme miehen kanssa sen pään laituria paikoilleen. Sisällä on hyvä olla. Ja ulkonakin, kunhan saadaan palju lämpimäksi 🙂 Äitienpäiväviikonloppu soljuu eteenpäin vailla sen kummempia suunnitelmia. Varsin leppoisasti, niin kuin täällä mökillä yleensä tuppaa tekemään.

Joskus aikoinaan mietin, että näinköhän tulee olemaan vaikea ensimmäinen äitienpäiväviikonloppu ilman äitiä. Toki ikävä on kova, mutta yllättävän hyvin on selvitty. Eilen aamulla ajelin jo haudalle ennakkoon ja enää sielläkään käynti ei tunnu niin tuskalliselta. Viime äitienpäivänähän meillä vielä oli toivoa; vaikka oli saatu juuri tietää, että syöpä oli uusiutunut ja äiti makasi sairaalassa. Mutta kukaan ei puhunut mistään lopullisesta.

Tuolla sairaalavuoteella päätimme, että ensi vuonna äitienpäivää juhlitaan muualla kuin sairaalassa. Ja niinhän me tehdään. Huomenna keskityn toki muistelemaan, mutta ennen kaikkea nauttimaan siitä, että mulle on suotu arvonimi äiti. 12. äitienpäivä, kun saan sitä äitinä juhlia. Sitä voisi kuvitella, että uraputkeen pääsy olisi suurin haaveeni. Että se titteli koulutuksineen, joka käyntikortissa lukee olisi elämän tärkein meriitti.

Ei se ole. Ei niitä meriittejä edes kannata alkaa vertailemaan, mutta silti koen, että äitiys on se tärkein tehtäväni. Vaimona ja naisena olemisen ohella. Joka päivä sitä tulee muistutettua teoilla ja sanoilla lapsia siitä, kuinka rakkaita ja tärkeitä he ovat. Eihän se äitiys aina helppoa ole, mutta ylpeä olen, että sen olen näin hienosti tähän asti handlannut.

Koska pääsimme tänään jälleen valmiiseen aamupalapöytään miehen kanssa, niin lupasin huomenna tarjoilla aamupalan. Ihan vain siitä ilosta, että mulla on siihen mahdollisuus. Kaksi kikattavaa tyttöä, joiden ansiosta saan kutsua itseäni äidiksi. Ja maailman parhain aviomies, jonka ansiosta minusta tuli äiti. Leivoin tänään jo valmiiksi superhelpon sitruunavanukaskakun. Vähän siitä jo miehen kanssa iltapäiväkahvillaskumpalla kulmasta nirhaistiinkin 😉 Mikäli siellä ruudun toisella puolella tarjoillaan perinteinen äitienpäivän mansikkakakku vasta iltapäivällä, niin tässä erittäin varteenotettava ja hyvä vaihtoehto aamiaispöydän jälkkäriksi (ohje täältä)!

SITRUUNAVANUKASKAKKU

4 kananmunaa
1 kkp sokeria
5 rkl sulatettua voita
1/4 kkp vehnäjauhoja
2 sitruunan mehu
1/4 kkp täysmaitoa
2 sitruunan kuoret raastettuna

-erottele keltuaiset ja valkuaiset
-vatkaa valkuaiset kiiltäväksi vaahdoksi
-toisessa astiassa sekoita muut aineet keskenään
-sekoita taikinaan lopuksi valkuaiset varovasti käännellen
-paista 175 asteessa noin puolisen tuntia.

Tarjoiluun
tomusokeria
mustikoita

Huomenna aamupalan jälkeen lähdemme kurvailemaan kohti kaupunkia. Mennään onnittelemaan maailman parasta anoppia ja illalla olisikin taas juoksukoulua. Mutta nyt vielä hieman jääkiekkoa ja sitten sitä paljua. Koska huomenna on sen verran vipinää, että en taida blogiin ehtiä, niin toivottelen teille nyt jo etukäteen

MITÄ IHANINTA ÄITIENPÄIVÄÄ ♥

PS. äitiydestä olen kirjoittanut mm. täällä, jos kaipaatte näin äitienpäiväviikonloppuna aiheeseen sopivaa lukemista 🙂


perjantai 12. toukokuun 2017

Fredagsmys

7

MOIMOI!

Ja terkkuja mökiltä. Vähän tuppaa olemaan holodna 🙂 Kun saavuttiin saareen, niin ulkolämpötila oli 7,6 astetta (tuulen kanssa varmaankin pakkasella) ja mökissä sisällä lämpöä oli kuutisen astetta. Mutta hei, enää ei tule huurua hengitettäessä, joten ehkä se siitä mökkeröinenkin lämpenee.

Laitettiin juuri esikoisen kanssa saunaan valkeat ja nyt lapset alkoivat katsomaan Heinähattua ja Vilttitossua. Ties monennenko kerran. Visusti peittojensa alla. Itse lämmittelen kahvikupposella käsiäni. Punaviiniä tekisi mieleni, mutta sitä ei meiltä saaresta löydy (big mistake, huge), enkä oikeastaan edes viitsi näin lasten kanssa kolmistaan ollessa mitään alkoholia ikinä nauttiakaan. Edes sitä lasillistakaan.

Perjantaimyyssiruoat ovat jälleen tex mex -henkiset. Aamupäivällä mietin, että mitä kivaa sitä tekisi ruoaksi. Toisaalta tulee jo vähän burritoksia, tacoja ja nachoja korvista ulos, mutta kuitenkin makumaailma viehättää. Sitten sen keksin; tacotoastit! Nämä meidän ovat kasvisversiot, mutta hienosti noiden väliin sopisi jauheliha tai kana.

TACOTOASTIT
(6 kpl)

12 ruispaahtoleipäsiivua

1 avocado
2 tomaattia
1/2 paprika
papuja
chunky salsaa
juustoraastetta

cheddarjuustoa
ranskankermaa
paprikaa (tai chiliä)
jalapenoja
korianteria

-lado uunipellille kuusi paahtoleipää ja ripsottele niille juustoraastetta
-pilko avocado, tomaatit ja paprika ja levittele juustoraasteen päälle
-lisää chunky salsaa, haarukalla hienonnettuja papuja ja juustoraastetta
-laita kansi päälle
-aseta cheddar-sulatejuusto siivu kannen päälle (ja loput juustoraasteet)
-paista leipiä 225 asteessa noin vartti, ja lopuksi tovi grillivastuksen alla
-annostele leipien päälle ranskankermaa, pilkottua paprikaa, jalapenoja ja korianteri

HUOM! Älä kuvaa leipiä, vaan syö lämpimänä ;D

Lisäksi rucola-pinaatti-tomaatti-nachosaldea ja lasi sitä punaviiniä (jos vaan olisi…hammasta kolottaa kyllä kovin ;). Näihin muuten sopisi väliin kuin nenä päähän tuo aiemmin tekemäni mustapaputahna. Namskis! Miehen leiville en vielä lisännyt ranskankermaa lisukkeineen. Saa sitten illalla lämpätä ensin omansa ja lisätä tuon itse. Mulla on ihan hirmuisen kova addiktio ranskankermaan. Voisin syödä sitä(kin) lusikalla suoraan purkista!

Nyt saunaan lämmittelemään ja sitten maja olkkarin lattialle. Voisi katsoa uusintana tuon Irinan illallisen. Eilen katsottiin se jo ennakkoon, mutta niin vain oli taas hyvä, että ei kulu puhki vaikka toistamiseen katsoisi!

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA,


« Vanhemmat
Uudemmat »