perjantai 20. lokakuun 2017

Lihattoman lokakuun helppo & herkullinen arkiruoka

HEIPPAHEI!

Vietetäänkö siellä ruutujen toisella puolella lihatonta lokakuuta? Lihaton lokakuu alkoi meillä vasta reilu viikko sitten., sillä havahduttiin asiaan hitaina hämäläisinä. Tapamme mukaan. Meille lihaton lokakuu ei tarkoita täysin lihasta kieltäytymistä, vaan sitä, että vähennetään liharuokien määrää radikaalisti. Lihattomampi lokakuu olisi ehkä oikea termi. Ja mikäs siinä vähentäessä, sillä maistuvia vaihtoehtoja liharuoille löytyy. Hälsans Kök haastoi meidän perheen kaupallisen yhteistyön myötä testaamaan uusia Kasvisfileesuikaleita ja kehittelemään helpon reseptin niiden ympärille.

Pestopasta on meidän arki-iltojen pelastaja. Tällä kertaa halusin käyttää pestopastaa tai oikeammin pestospagettia aterian lähtökohtana. Lisätä siihen proteiinipitoisia nopeasti pannulla ruskistettuja herkullisia kasvisfileesuikaleita. Jos jotain tästä ruoasta kertoo niin se, että yleensä tuo meidän niin kovin kranttu esiteinimme ihastui ruokaan. Sanoin, että ruokana on pestospagettia ja fileesuikaleita. Luuli näiden olevan kananfileesuikaileita, mutta ihmetteli ääneen kuinka rapeita ja hyvänmakuisia suikaleet olivat. Kerroin, että fileesuikaleet eivät olleet kanaa, vaan kasvisvaihtoehto kanalle. Ällikällä oli lyöty, eikä voinut uskoa kertomaani 🙂Aika usein kiireessä tartun valmiiseen kaupan hyllyn pestoon, mutta nyt taas muistin, kuinka helppo pesto on itsekin valmistaa. Yleensä olen laittanut pestoon basilikaa ja pinjansiemeniä. Nyt pestoon pääsi lehtikaalta, persiljaa ja manteleita. Valkosipulia, laadukasta oliiviöljyä ja pikkuisen sitruunamehua. Toimi ihan äärettömän hyvin rapeiden ja maukkaiden kasvisfileesuikaleiden kanssa. Alla oleva ohje on neljälle nälkäiselle.

spaghettia

1 pkt Hälsans Kök Fileesuikaleita

Pesto
3 lehtikaalin lehteä
kourallinen persiljaa
2 valkosipulin kynttä
2 tl sitruunamehua
kourallinen manteleita
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

-poista lehtikaaleista ruodit
-laita lehtikaalit, persiljat, kuoritut valkosipulit ja sitruunamehu tehosekoittimeen
-surauta sileäksi
-lisää mantelit ja surauta (saa jäädä rouheaksi)
-lisää ripaus suolaa ja pippuria
-lisää oliiviöljyä niin, kunnes saat pestosta sopivanlaisen koostumukseltaan
-keitä spaghetit ohjeen mukaan
-ruskista Hälsans Kökin Fileesuikaleita pannulla noin viisi minuuttia
-voit sekoittaa peston ja fileesuikaleet spaghetin joukkoon tai sitten tarjoilla ne erikseen ja jokainen voi koostaa oman annoksensa.

Olenkin kertonut, että meillä on ollut muu perhe vähän sitä mieltä, että kasvisruoka ei muka täyttäisi. Nämä proteiinipitoiset Kasvisfileesuikaleet eivät jättäneet ketään nälkäisiksi. Ja mikä ilahduttavinta, löysin lapset napostelemassa loppuja fileesuikaleita kattilasta. Kylmänä ja ihan tuosta vaan. Se lämmitti mieltä! Maku on neutraali ja koostumus varsin miellyttävä. Ja mikä ettei, etteikö näitä voisi vielä itse maustaa esimerkiksi pippurilla. Meidän perheelle tosin maistuivat sellaisenaan.

Aina sitä jotenkin kuvittelee, että kasvisruokavalion noudattaminen olisi jotenkin haastavampaa ja vaikeampaa. Jälleen kerran tuli todistettua, että näin ei ole. Seuraavaksi ajattelin tarjota Kasvisfileesuikaleita riisin ja currykastikkeen kanssa 🙂 Lisäinspiraatiota kasvisruokiin löydätte Hälsans Kökin Facebook-sivuilta!

PERJANTAITERKUIN TÄÄLTÄ LOSIN LÄMMÖSTÄ,


maanantai 16. lokakuun 2017

Jouluiset chiliraakasuklaapallot & arvonta

MOIKKAMOI!

Joko saa hieman alkaa miettimään tulevaa joulua ja varsinkin tuota oven takana kolkuttelevaa pikkujouluaikaa? Olen vähän pidätellyt jouluinnostusta sisälläni. Salaa haaveillut joulujutuista ja joulusta uudessa kodissa. Yrittänyt toppuutella sisäistä jouluihmistäni. Tajuten kuitenkin, että ihan kohta on pikkujouluaika. Silloin saa jo hieman joulustella, eikö? Ainakin pikkujouluihin sopivalla tavalla. Santa Marian kaupallisen yhteistyökampanjan myötä pääsin jo ennakkoon hieman fiilistelemään alkavaa sesonkia. Etsimään muuttolaatikoista ne, joissa joulukoristeet sijaitsevat. Hetkellisesti luomaan jouluista mieltä. Joulun tuoksujen tunnelmaa. Pikkujouluisen herkun ympärille. Jouluisten chiliraakasuklaapallojen muodossa.

Suklaa on jouluajan herkuistani itselleni se perinteisin. Makeista herkuista. Tällä kertaa päätin tehdä siitäkin hieman terveellisemmän vaihtoehdon. Joka maistuu suloisen jouluiselle. Sellaiselle lapsuusaikojen jouluille. Piparkakulle ja muskottipähkinälle. Lisäpotkua suloisiin suklaapalloihin toi chili. Chilin ja suklaan liitto on lyömätön. Ellette ole vielä kokeilleet, niin suosittelen kokeilemaan! Täytyy myöntää, että vaikka olenkin paljon leiponut, niin ikänä en ole käyttänyt pomeranssinkuorta. Kerta se on ensimmäinenkin! Se toi raikkaan appelsiinin vihvahteen chilisuklaapalloihin.

10 medjool-taatelia
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl manteleita
0.5 dl raakakaakaojauhetta
2 rkl sulatettua kookosöljyä
1 tl Santa Maria Pomeranssinkuorta
1 tl Santa Maria Muskottipähkinää
1 tl Santa Maria Piparkakkumaustetta
2 tl Santa Maria Chilimausteseosta
ripaus merisuolaa
-poista taateleista kivet ja pienistele ne
-lisää ainekset blenderiin ja surauta sileäksi (saa toki jäädä vähän sattumia)
-säätele raakakaakaojauheen avulla massan käsiteltävyys
-pyörittele massasta palloja
-laita jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi
-kuorruta pallot raakakaakaojauheella

Chilisuklaapallojen koristelussa saa päästää luovuutensa valloilleen. Itse koristelin ne raakakaakaojauheen ja chilimausteseoksen seoksella, mutta koristeena voisi aivan yhtä hyvin toimia Santa Marian Pomeranssinkuorijauhe tai tuo Piparkakkumauste. Meillä on ajatuksena pitää tupaantuliaiset pikkujouluaikaan. Silloin nämä herkulliset chiliraakasuklaapallot pääsevät ihan takuulla jälkkäripöytään. Muutaman erilaisen mausteisen raakakakun kanssa. Tykkään, että mausteilla saa varioitua tarjottavia sesongin mukaan. Vai miltä kuulostaisi kyytipojaksi lämmittävä glögi, jossa Santa Marian Glögimauste on saanut hautua ajan kanssa?

Viimeistään tätä postausta varten keittiössä häärätessäni ja kuvia käsitellessäni se hiipi tuonne vasempaan puolen rintaa; jouluinen tunne. Ei vielä liikaa, ettei tunnelma ehdi latistumaan ennen joulua. Vaan sillain sopivasti, ajankohtaan sopivalla tavalla.

Vastaamalla ylläolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosiossa olet mukana arvonnassa, jossa arvotaan huikean kivoja Santa Marian -tuotepaketteja yhteensä kolme kappaletta. Eli kolme teistä voittaa sellaisen itselleen. Arvonnan säännöt löytyvät täältä. Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä maanantaina 23.10. 2017 klo 12.00.

MAKOISIN MAANANTAITERKUIN,

 


torstai 05. lokakuun 2017

Syksyn suloinen kanttarellipiirakka

HEIPSULI!

Onko siellä sieni-ihmisiä kuulolla? Ai että, en tuppaa kadehtimaan ketään, mutta te sieni-ihmiset ansaitsette pienesti kateuttani 😉 Veljen vaimo tuossa kertoi, kuinka olivat saaneet ämpärillisen sieniä saaristossa ollessaan. Siinä ajattelin, että miksei me koskaan saada sieniä. No hei, ehkä sinne sienimetsälle pitäisi ensiksi mennä, jotta niitä sieniä voisi saada. Harmillisesti sienituntemukseni on niin heikko, etten ilman sieniä tuntevaa ystävää suostu sienimetsälle menemään. Kärpässienen tunnen sekä kanttarellin. Siihen se sitten jääkin. Sieniharrastus (poimimis- ja leipomismielessä) kutkuttaa kovasti. On kutkuttanut jo parin vuoden ajan. Ehkä mä tästä vielä saan aikaiseksi ja aloitan tuon harrastuksen. Mikään kun ei voita metsässä samoilua, niin luulenpa, että sienestäminen olisi juuri oma lajini. Yhtä kaikki, veljen vaimon sieniämpärillistä semisti kadehtien alkoi mieleni tekemään sienipiirakkaa. Onneksi sieniä löytyi myös tuolta ruokakaupan hevi-osastolta. Tänään pyöräytin lounaaksi syksyisen kanttarellipiirakan ja täytyy todeta, että hit spot. Koska aamupäivällä oli kiirusta, niin turvauduin pakastealtaan ruiskaurapiirakkapohjaan. Joka muuten sopi tähän piirakkaan ihan loistavasti!

KANTTARELLIPIIRAKKA

1 suolainen piirakkapohja

Täyte
200 g kanttarelleja
1 sipuli
kirsikkatomaatteja
1 prk Crème Bonjour kanttarellituorejuustoa
2 dl kermaa
0,5 dl emmentaljuustoraastetta
1 muna
tuoretta timjamia
ripaus suolaa ja pippuria

-levitä piirakkataikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille
-kuullota pienisteltyjä kanttarelleja ja sipuleja öljyssä, kunnes neste haihtuu
-lisää piirakkapohjan päälle
-sekoita tuorejuusto, muna, kerma ja emmentalraaste suolan ja pippurin kanssa
-lisää sipulisieniseoksen päälle
-asettele tomaatit leikattu puoli ylöspäin munajuustoseoksen päälle
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia
-anna jäähtyä kunnolla (mitä en taas malttanut tehdä…)

Jos olisi ollut aikaa olisin tehnyt tämän kanssa vielä raikkaan salaatin. Mutta ehkä sitten iltapalalle? 🙂

Mutta nyt paneudun teidän eilisiin vinkkeihinne tuon ongelmallisen tilan sisustamisen kanssa. Olette ihania ja parhaita! Kiitos kaunis vinkeistä teille siellä ruudun toisella puolella ♥ 

TEHOKASTA TORSTAITA TOIVOTELLEN,


perjantai 29. syyskuun 2017

Fredagsmys @ Marian bistro

HELLUREI JA HYVIN HELLÄT TUNTEET!

Huh, mikä viikko takana! Ihania juttuja ja sitten myös vähän kökömpiä juttuja. Sellaista tunteiden vuoristorataa ollut vähän tämä viikko. Välillä harmittelen sitä, että miksi otan kaikki maailman murheet kantaakseni. Mutta kun kyseessä on lapsiin kohdistuvat kurjimukset, niin sydän itkee. Niiden lasten puolesta, vaikkei ne lapsukaiset edes läheisiä olekaan. Asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä parhain päin, näin toivon tässäkin tapauksessa ♥ 

Hei, sitten iloisempi vaihde silmään. Miten sitä onkaan, että perjantai-ilta tuntuu kahta kauniimmalta, kun on ollut päivän pois kotitoimistolla. Perjantait töissätöissä on varsin mukavia, joten tuplahyöty tästäkin työpäivästä. Työvaatteet vaihtuivat kotivaatteisiin ja kynttilät saivat lepattavat liekit hyvin äkkiä työpäivän jälkeen. Isompi pikkuinen on yökyläsynttäreillä ja pikkuisempi halusi pitsaa. Sitä hänelle haettiin. Miehen kanssa herkutellaan (jahka saadaan molemmat koneet kiinni 😉 niin helpolla lohifetapiirakalla, että oksat pois.

HELPPO LOHIFETAPIIRAKKA

4 lehtitaikinalevyä sulatettuna
1 pkt kylmäsavulohta
fetaa murusteltuna
sitruunapippuria
persiljaa (tai mieluusti tilliä, mitä meiltä ei löytynyt)
voiteluun kananmunaa

-yhdistä kaksi lehtitaikinalevyä ja kaulitse niitä hieman
-saksi kylmäsavulohi pienemmäksi lehtitaikinalevyjen päälle
-lisää fetamurska, pippuri ja persilja
-yhdistä loput kaksi lehtitaikinalevyä ja nosta lohifetaseoksen päälle
-nosta pohjan ylimääräiset taikinat kannen päälle
-voitele kananmunalla ja pistele haarukalla reikiä
-paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia

Kellari/mancave on nykyään se paikka, jossa meidän perhe viettää aikaa. Keskikerroksessa käytetään keittiötä ja yläkerrassa käydään nukkumassa. Marian bistro kellarin nurkassa on myös herännyt henkiin. Eilen siellä tehtiin litratolkulla mehustimella mehua, tänään siellä nautitaan perjantai-illan ruoista. Saatiin tällä viikolla baaritiskin päälle tuo lasi ja se toi viimeisen silauksen koko Marian bistroon (tai mikä sen nimi nyt oikein onkaan ;D)!

Nyt pidemmittä puheitta kohti alakertaa, ruokia, viinilasillista, saunaa ja Vain elämäätä 🙂 Tässä kirjoituksen lomassa pienempikin kullanmuru päätti mennä naapuriin ystävälleen yökylään. Ex tempore -laatuaikaa kaksin miehen kanssa. Tulee kyllä tämän viikon jälkeen tarpeeseen 

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA,


torstai 28. syyskuun 2017

Koukussa (kaura)puuroon & 3 lempparipuuroa

MOIMOI IHANAT!

Päivät kuulkaas soljuu ohi ja tuossa töissä kalenteria päivittäessäni se iski; ensi viikolla on jo lokakuu. Siis whaaat, mihin tämä syyskuu taas katosi? Siinä missä syksy on joskus näyttäytynyt hieman pimeältä ja ahdistavalta on syksy tänä vuonna tuntunut hyvältä. Lohdulliseltakin. Villasukat jalassa ollaan hipsuteltu menemään. Osin sen takia, että maalämmön asetukset olivat ensi alkuun vähän liian pienellä. Nyt koti jo lämpeneekin, mikä on iso plussa, mutta villasukista en silti luovu 😉

Meillä syödään puuroa ympäri vuoden, mutta tänä syksynä aamupuurojen lisäksi ollaan kunnostauduttu iltapalapuuroissa. Se on mannaa korville, kun kuulee lapsen suusta ”Äiti, voidaanko keittää puuroa?” -kysymyksen. Ei siinä kannata alkaa vastaan hannaroimaan, vaan yleensä olen nanosekunnissa puuroa hämmentämässä. Siinä missä jossain vaiheessa meillä syötiin sulkaamannapuuroa on vaihtunut astetta terveellisempiin puurovalintoihin. Kaurapuuro on kaikkien meidän aamupuurosuosikki, helppo ja muunneltavissa. Ruis(hiutale)puuro nostaa jälleen päätään ja lapsuuden suosikkipuuroni helmipuuro on kirimässä myös meidän lasten puurojen top ykköseen.

Mies hoitelee meillä yleensä aamupuurojen keiton. Laittaa illalla veteen likoamaan pakurikääpää ja keittää aamun kaurapuuron pakurikääpäveteen. Miehen keittämä kaurapuuro on heittämällä parempaa kuin mun keittämä. Se on löysempää ja pehmeämpää. Vaikka yleisesti ottaen pidänkin itseäni ihan hyvänä kokkina, niin kaurapuuron keittäminen on se, jossa mielelläni annan ohjat jollekin muulle. Tässä ajan saatossa olen pikkuhiljaa tottunut siihen, että tuohon puuroon ei lisätä suolaa. Alkuun lisäsin omaan annokseeni suolaa, mutta enää en juurikaan. Kaurapuuron päälle ripsottelen jäisiä mustikoita, cashewpähkinöitä ja pienen nokareen kookosöljyä sekoitan itse puuroon. Joskus lorautan mantelimaitoa puuroon, mutta usein se menee sellaisenaan.

Ruispuuro ja siihen nokare voita on sunnuntai-iltojen ehdoton eliittipuuro. Harvoin kuitenkaan tulee keitettyä ruisruispuuroa, mutta luomuruispuuroa hiutaleista kylläkin. Ruisruispuolukkapuuroa rakastan ja sitä usein himoitsenkin. Hiutaleista keitettynä ruispuuro tulee nopeammin ja kun siihen mukaan muussaa muutamia puolukoita, ollaan jo pikkuisen lähempänä tuota himoitsemaani ruispuolukkapuuroa. Tähän väliin on muuten pakko sanoa, että sen reilun kolmen viikon aikana, jotka sairaalassa makoilin esikoisesta koukutuin ihan täysin sairaalan tarjoamaan Pajalan puuroon. Sitä ei ole tullut kotona tehtyä, mutta pitääkin kokeilla joku päivä!

Helmipuuro on aivan helmi. Oletteko maistaneet? Olen täällä blogissakin muutamaan otteeseen omistanut helmipuurolle kokonaisen postauksen. Pitkään luulin, että tuo puuro on saanut nimensä Oriveden mummulta. Koska Helmi-mummu teki aina helmipuuroa. Jossain vaiheessa opin, että asian laita ei näin ollutkaan. Perunasuurimoista tehty puuro on niin hyvää, että litran maitoon keitettynä saamme koko kattilallisen kulumaan iltapalaksi. Helmipuuro ei kaipaa mitään lisukkeita, mutta joskus sekin saa seurakseen jäisiä mustikoita.

Puurot ja varsinkin tuo helmipuuro ovat lohturuokia isolla ällällä. Sellaisia lohturuokia, joita tulee syötyä näin syksyllä enemmänkin. Kanelikausi meneillään, joten kanelilla kiitos. Terveellisiä ja kaiken lisäksi älyttömän helppoja valmistaa. Yleensä syksyllä puuroa sulostuttaa kanelin lisäksi samettinen omenahillo. Meillä on omppuja piha täynnä, mutta hillot ovat vielä keittämättä. Josko sitä viikonloppuna ehtisi? Itseäni vaan mietityttää hillosokeri tai lähinnä se, että voiko sitä korvata jollain terveellisemmällä vaihtoehdolla…onko arvon lukijaraadilla tästä tietoa? 🙂

TORSTAITERKUIN,

PS. kiitos kaunis ihanat kommenteistanne otsispostaukseen, palaan niihin jahka ollaan saatu miehen kanssa eräs dc fix -proggis tehtyä 😀