sunnuntai 05. marraskuun 2017

Kiireisen tyypin ”on the go” -lounas & arvonta

SULOISTA SUNNUNTAIHUOMENTA IHANAT!

Sanotaan, että ruuhkavuodet ovat klisee. Käsite, jonka joku on keksinyt helpottamaan meitä keski-iän kourissa olevia. Jotta voimme samaistua toisiimme ja tuntea, että emme ole yksin kiireemme kanssa. Useimmiten äitejä, mutta yhtälailla ruuhkavuodet koettelevat isiäkin. Myös lapsettomia, joiden ura on nousujohteessa. Olen pyrkinyt tietoisesti hidastamaan elämää. Mutta vainka kuinka pyristelenkin kiirettä vastaan, niin fakta on, että niitä kiireisiäkin päiviä mahtuu kalenteriin. Niitä, kun huomaat iltapäivällä kello neljän jälkeen, että olet käyttänyt koko päivän polttoaineena aamupalalla nauttimaasi kaurapuuroa. Ihmettelet voimatonta ja ärtynyttä olotilaasi, kunnes tajuat, että asialle olisi pitänyt ehtiä tekemään jotain. Olisi pitänyt ehtiä syömään. Kiitos kaupallisen yhteistyön Knorrin kanssa pääsin tutustumaan paremmin helppoihin ja herkullisiin lounasratkaisuihin, nimittäin Knorrin Snack Poteihin.

”Juoksen autosta sisään, rapsutan pikaisesti koiraa tervehdykseksi, heitän takin kaulahuiveineen eteisen tuolille. Napsaisen vedenkeittimen päälle ja kun vesi kiehuu, tarkistan sähköpostit puhelimestani. Avaan lounaspurkin kannen ja kaadan spagettien päälle kiehuvaa vettä. Hyvä, viisi minuuttia aikaa vastata pariin tärkeään sähköpostiin. Juoksen yläkertaan tietokoneen ääreen. Joitain asioita, kun ei voi vain hoitaa kännykän välityksellä. Mietin mielessäni, että onneksi näitä näin kiireisiä päiviä ei liiemmin viikon varrelta löydy. Mielessäni kiitän sitä, että joku on keksinyt meille kiireisille lounaan, jonka valmistamiseen ei montaa minuuttia mene. Lounaan, jonka mausta ei kuitenkaan ole tingitty. Lounaan, jonka voi nauttia suoraan purkista. Lounaan, jonka voi napata mukaan matkaan.”

Meillä on pari kertaa syksyn aikana ostettu kaupan kuivahyllyltä löytyviä suloisia pikkupurnukoita. Kiehautettu vettä ja odotettu muutama minuutti. Lapset ovat näitä nauttineet koulun jälkeen, mikäli ovat olleet kovin nälkäisiä. Täytyy rehellisesti myöntää, että alkujaan itselläni oli Knorrin Snack Pot -ateriaratkaisuja kohtaan hieman epäluuloja; voiko noin hyvää saada aikaan noin helposti? Muutaman haarukallisen olen lasten kipoista maistanut tämän syksyn aikana ja vakuuttunut, että aterian valmistamisen helppous ei tarkoita sitä, että mausta tai laadusta on tingitty.

”Kipaisen portaat takaisin alakertaan ja mietin, että miksi täytyy juosta. Pysähdyn, vedän henkeä ja jatkan matkaa kävellen. Lattia narisee jalan alla kohti keittiötä kävellessäni. Tuttu ja turvallinen tunne. Tuttu ja turvallinen on myös tuoksu keittiössä. Se, joka tulee Knorrin Snack Pot:sta. Tänään kiirepäivän lounaaksi valikoitui Spaghetti Carbonara. Suussa sulava kermainen kinkkuspaghetti. Sen sijaan, että olisin ottanut lounaani tällä kertaa automatkalle mukaan, päätän rauhoittua hetkeksi syömään. Istun eteisen tuolille ja sallin itseni hengähtää. Rauhassa syöminen ja ruokaan keskittyminen kun ovat asioita, joista en mielelläni tingi.”

Knorrin Snack Potit ovat tulleet viime aikoina itselleni tutuksi työpäivien nopeana ja herkullisena lounaana. Aamulla jääkaappiin katsoessani ja todetessani, että eipä sieltä mitään lounaaksi kelpaavaa löydy, olen heittänyt kassin pohjalle Snack Potin ja lähtenyt töihin. Keittänyt töissä vettä ja syönyt lounaan suoraan purkista työpisteelläni. Tai ajan niin salliessa nauttinut lounaani posliinilautaselta. Kiireisen arjen luksusta. Nämä on the go -tuotteet mahdollistavat myös sen, että ne kulkevat vaivattomasti mukana ei vain töissä vaan myös esimerkiksi työmatkoilla, harrastuksissa ja matkoilla. Termariin mukaan kuumaa vettä ja maittava lounas tai välipala on valmista nautittavaksi paikasta riippumatta.

”Nousen ylös nojatuolista, laitan haarukan astianpesukoneeseen ja roskat roskiin. Huomaan, että nojatuolin, jolla juuri istuin on vallannut tuo koiraystäväni. Katsoen kulmiensa alta kuin pyytäen hetken läsnäoloa. En malta olla ottamatta kiireen keskellä hetkeä ja upottaa sormet toisen pehmeään turkkiin. Tuntuu, että siinä missä vielä vartti aiemmin olin melkein nälkäkiukun partaalla, hymyilee elämä yhtäkkiä. Päätän, että vaikka monista asioista kiireen keskellä joudunkin tinkimään, niin maistuva lounas ei ole yksi niistä. Jätän Tobyn nukkumaan tuolille, puen takin ylle ja riennän seuraavaan tapaamiseen.”

Tuoteperheestä löytyy yhteensä viisi vaihtoehtoa meille kiireisille. Meidän perheessä on testattu ja maukkaiksi havaittu Knorr Snack Pot Spaghetti Bolognese, Knorr Snack Pot Spaghetti Napoli ja Knorr Snack Pot Spaghetti Carbonara. Seuraavan kerran täytyy ostaa Knorr Snack Pot Perunamuusi pekonilla sekä Knorr Snack Pot Rice Curry. Nämä maukkaat ja nopeat kiireisen tyypin päivän pelastajat ovat melko lompakkoystävällisiäkin; hinta purkilliselle hyvää on vähän yli euron luokkaa.

Missä tilanteessa Knorrin helppo ja maukas, 5 minuutissa valmistuva
lämmin välipala Snack Pot olisi sinulle täydellinen ateriaratkaisu?  🙂

Vastaamalla ylläolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosiossa, olet mukana huikean tuotepaketin arvonnassa mukana. Knorrin Snack Pot -tuotepaketti sisältää kaikki viisi herkullista makua. Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä sunnuntaina klo 12.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.

SULOISTA SUNNUNTAIN JATKOA TOIVOTELLEN,


lauantai 04. marraskuun 2017

Lauantai-illan herkkulautanen

MOIMOI!

Kuinka siellä jaksellaan näin pyhäinpäivän iltana? Täällä voidaan oikein hyvin. Ja mikä ihaninta, lauantai on tuntunut pitkältä. Vaikkakin aamulla nukuttiin pitkään. Osa esikoisen yökylävieraista oli valvonut koko yön. Huh, onneksi ei tarvitse olla enää nuori ;D Haudalle suuntasimme aamupäivällä, nappasimme veljen hautakynttilöineen mukaan ja ajoimme puolen tunnin matkan. Mikä siinä onkaan, että tuo matka tuntuu ylitsepääsemättömän pitkältä muulloin kuin pyhäinpäivänä, isänpäivänä, jouluna ja äitienpäivänä? Pitäisi käydä haudalla useammin. Siinä missä haudalla käynti meni joskus ihan itkuvirreksi on haudalla käyminen tänä päivänä varsin seesteinen kokemus 

Ilta on kulunut Kalpan kaadossa. Terkkuja sinne Kuopioon vaan! 🙂 Kalpan kaatoeväät ovat olleet kohdillaan. Pitkästä aikaa hieman tapas-tyyppistä lautasta makkaroineen, omenoineen ja juustoineen. Harmi, kun en ottanut ylös tuon sinihomejuuston kääreestä tekijää. Oli joku pienempi juustomeijeri. Niin älyttömän hyvänmakuista, että harvemmin olen tuollaista syönyt. Tapas-lautasen lisäksi tarjolla oli myös cocktail-kurkkuja, artisokan sydämiä, patonkia sekä oliiveja. Kuvauksen jälkeen kipaisin vielä keittiöön hakemaan joulupipareita. Pöydällä on sytytettynä kaksi kynttilää. Koska pyhäinpäivä.

Yhtäkkiä tuli vallan jouluinen olo. Vaikka joulu on perhejuhla ja kovin tekisi mieli viettää se uudessa kodissa, niin suuntaamme silti omalla porukalla Lappiin. Heti perjantaina 22.12. koulujen jälkeen. Kerran aiemmin olemme jouluaaton viettäneet Lapin rauhassa. Tänä vuonna tuntuu, että sitä haluaa yksinkertaistetun joulun. Älkää käsittäkö väärin, kotona sellaisen saisi myös. Mutta vaikka kuinka päätän pysyä pois kaupoilta joulunaluspäivinä, niin vielä kertaakaan se ei ole onnistunut. Tuolla Lapissa sitä vaaraa ei ole, sillä shoppailumahdollisuuksia ei juuri löydy 🙂 Jouluaattona päästään laskettelemaan, hiihtolenkin jälkeen joulusaunaan. Istumaan yksinkertaistettuun joulupöytään ja mikäli vain jaksamme valvoa niin puolen yön joulukirkkoon ♥ 

Ostin tänään kaksi uutta joululehteä. Jotenkin tuntuu, että tänä vuonna joulun odotukseen kuuluu pitkästä aikaa jouluaskartelut ja -leivonnaiset. Viime joulunalusaika kun meni vähän sumussa. Mutta nyt hurraamaan Tappara-voittoon!

LAUANTAI-ILTATERKUIN,

PS. marraskuu on näemmä näiden tummien pimeiden kuvien kulta-aikaa, valoisampia kelejä odotellessa 😉


keskiviikko 01. marraskuun 2017

Terveellisempiä ja herkullisempia snäxejä

MOIKKAMOI!

Napostelija ja herkkusuu. Nautiskelija ja välipala-addikti. Sellainen minä olen. Olen yrittänyt vierottaa itseni napostelusta. Tai ainakin napostella astetta terveellisempiä herkkuja. Kaupallinen yhteistyö Närpiön Vihanneksen kanssa tuli kreivin aikaan; pääsin tutustumaan nimittäin Närpiön Vihanneksen #Snäxeihin. Eikä mihin tahansa snäkseihin vaan suloisen herkullisiin oransseihin ja punaisiin helmitomaatteihin. Tomaattejahan on sen seitsemää sorttia, mutta nämä helmitomaatit ihastuttavat niin maullaan kuin ulkonäölläänkin. Usein pitkällä automatkalla käsi hamuaa keskikonsolista jotain suuhun pantavaa. Maitokaupasta kotiin töiden jälkeen kurvatessa sitä turvautuu tämän tästä kassalla myytäviin snackseihin, niihin ei niin terveellisiin välipaloihin. Valitettavasti. Kotona ruokaa laittaessaan on jo usein kovin nälkä. Tulee syötyä kuormasta, maisteltua kattiloista tai pahimmassa tapauksessa puputettua leipää ja kun ruoka on valmista ei enää välttämättä ole nälkä. ID

Nämä kaikki naposteluni voisin korvata #Snäxeillä. Nämä maukkaat helmitomaatit iskevät myös tuohon napostelurakoon. Auttavat pahimpaan nälkään, mutta kuitenkaan eivät täytä liikaa. Snäxit on siitä ihania, että ne ovat pakattu käteviin muovipikareihin. Just sopivan kokoisiin muovipikareihin, jotka on helppo ottaa mukaan niin töihin kuin esimerkiksi leffateatteriinkin. Tuo muovipikari oli kuin tehty oman autoni juomatelineeseen. Ja mikä parasta, Snäxejä ei tarvitse pestä laisinkaan. Joten kun käsi hamuaa autossa etupenkin kauppakassista leivänpalaa, voi se vastedes suosiolla osua muovipikariin, jossa on syöntivalmiita #Snäxejä. Kotimaisuus on iso plussa sekä se, että tuotteita on saatavilla vuoden ympäri.

Eräänä maanantaiaamuna pikkuisempi valitteli vielä nälkäänsä juuri ennen kouluun lähtöä. Oli syönyt kyllä jo aamupalan, mutta jotain teki mieli. Pitkä koulupäivä oli edessä ja istutin pikkuisen sohvalle. Annoin käteen muovipikarillisen täynnä herkullisia ja laadukkaita helmitomaatteja. Alta aikayksikön sai kaverin kanssaan sohvalle. Helmitomaatit maistuivat myös tuolle karvaiselle kaverille 🙂

Koska jaettu ilo on paras ilo, niin halusin yllättää myös työkaverini terveellisemmillä #Snäxeillä. Kävin tarjoamassa pikarista herkullisia välipaloja maanantaiaamupäivällä niin toimiston kuin tuotannonkin väelle. Jätin yhden pikarin yllätykseksi trukin päälle ja toisen eurolavalle. Sain vastalahjaksi hymyjä, sanattomia kiitoksia. Tietokoneen äärellä käsi kävi napostelemassa helmitomaatteja tämän tästä. Kuin huomaamattaan siitä saa muuten vitamiineja pitkän talven varalle, kun valitsee naposteltavat huolella.

Välipalana, leffaeväänä, napostelemiseen. Läheisten ilahduttamiseen ja salaattien kruunaamiseen. Kyllä musta tuntuu, että Närpiön Vihanneksen sympaattiset ja seuralliset #Snäxit ovat tulleet meidän perheeseen jäädäkseen 🙂

Missä tilanteissa sinä korvaisit perinteiset napostelut herkullisilla #Snäxeillä?

KIVAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


maanantai 30. lokakuun 2017

Helppo & edullinen arkiruoka // Voihan myskikurpitsa!

MOIKKAMOI!

Piti laittamani teille tänään vinkkejä Los Angelesiin, mutta ko.postaus vaatiikin vähän enemmän kirjoittamista eikä siihen nyt ole rahkeita. Sellaista kyllä on tulossa 🙂 En tiedä teistä, mutta itse yleensä tykkään maanantaipäivistä. Ne ovat freesi alku viikolle. Pois lukien tämä himskatin maanantai. Juuri tämä päivä, jota on vielä jäljellä reilut yhdeksän tuskaisaa tuntia. Tänään on olo ollut vähintäänkin kuin karvisella. Ei mitään suuria vastoinkäymisiä, mutta sellaista perusmaanantaihöttöä.

Siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran siivosin pitkin keittiön seiniä ja työtasoa (unohtamatta leivänpaahdinta ja sähköpistoketta) roiskunutta myskikurpitsakeittoa vähän vielä naurahdin kömmähdykselleni. Mutta sitten, kun tein saman virheen uudelleen eli yritin surauttaa keittoa sosekeitoksi liian kuumana, mikä sai blenderin kannen lentämään ilmaan, päästin jo muutaman kirosanan. Kerrottakoon, että kiroilen erittäin harvoin. Tiedättekö, sitä myskikurpitsakeittoa oli ihan joka paikassa. Sitä löytyy varmaan vielä aikojenkin kuluessa ihan joka paikasta. Vähän niin kuin joulukuusen neulasia 😀 Piti kattamani kauniisti kotitoimistokaverilleni ja mulle lounas. Sytyttää kynttilät ja fiilistellä maanantaita ja uutta viikkoa, Mutta tuon toisen ”keitot pitkin seiniä” -episodin jälkeen olin niin pahalla päällä, että loppujen lopuksi huusin miehen syömään. Itsepalvelun kautta. Leivän toiselle voitelin siinä missä omanikin 😉 Mutta niin jäi kuvat ottamatta. Senpä takia turvaudun vuoden takaisiin kuviini. Keitto näytti kyllä samalta. Kattaus vain uupui.

Mutta tuo myskikurpitsakeitto. Ei se ole sen vika, että vedin herneet nenukkaan. Keitto on kerta toisensa jälkeen ihan älyttömän hyvä. Viime vuonna lorautin siihen kermaa. Sitä edellisenä vuonna taisin tehdä keiton kookosmaitoon. Tänään keiton nesteenä toimi pelkkä vesi. Keittoon tuli yhteensä viittä ainetta. Eli erittäin edullinen ja helppo. Ja hei, joku teistä voi ihmetellä, että miksi tämän blenderissä soseutin. Osa tämän maanantain ihanuutta oli myös se, että meidän sauvasekoitin on karkuteillä 😀

MYSKIKURPITSAKEITTO

1 myskikurpitsa (1,3 kg)
1 sipuli
vettä
suolaa
pippuria

koristeluun
balsamicoa
chilijauhetta
paahdettuja kurpitsansiemeniä

-kuori kurpitsa ja poista siemenet (ota talteen)
-kuori ja pilko sipuli
-kuullota kattilassa kurpitsan ja sipulin palasia oliiviöljyssä pari minuuttia
-lisää vettä niin paljon, että kurpitsat peittyvät
-lisää ripaus suolaa ja väännä pippurimyllystä pari kierrosta
-anna kiehua noin 20 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat kypsiä
-surauta sileäksi sauvasekoittimella tai blenderissä
-lämmitä keitto tarvittaessa vielä liedellä ja lisää suolaa maun mukaan, mausta chilillä
-tarjoile balsamicon, chilijauheen ja pannulla paahdettujen kurpitsansiemenien kera

Toivottavasti siellä on maanantai sujunut mukavammin! Kyllä tuo episodi nyt jo hieman hymyilyttää. Tästä on hyvä jatkaa työpäivää.
Taidan tosin eka mennä keittämään kupposen kahvia (ja tarkastaa samalla löytyykö kahvinkeittimestäkin myskikurpitsaa)! Hei joko teillä on muuten joulutähdet ikkunassa? Ajattelimme laittaa ne tänään, mutta juuri kellään ainakaan täällä meilläpäin ei sellaisia vielä näy. No, jos näytämme esimerkkiä 😉

MAANANTAITERKUIN,


perjantai 27. lokakuun 2017

❆ Fredagsmys ❆

HEISSULIVEI!

Toivottavasti siellä on viikko sujunut mukavasti ja hyvillä mielin lähdette viikonlopun viettoon! 🙂 Täällä ainakin perjantai-iltaa on odotettu; se aikaeroväsymys ei vaan suostu väistymään. Eilen heräsin ekan kerran vasta herätyskelloon, mutta tänäänkin päivä on alkanut 04.40. Liekö siitä johtunut, mutta huh, mikä perjantai meillä oli töissä. Aivan hervotonta menoa. Jälleen kiitos tuolle luottotuotteelleni Kanebo 38 -maskaralle, ettei ihan kokonaan valunut poskille. Vaikka väsynyttä menoa olikin pitkin viikkoa, niin oli kyllä hurjan mukava ja tehokas työviikko. Kuten olen niin monta kertaa todennut, niin mulla on maailman parhaimmat työkaverit. Se on ihan suunnattoman ihana asia!

Hei, perjantaimyyssiruoka juontaa tällä kertaa viime viikon reissulta. Eräänä iltana sightseeing-päivän jäljiltä vedimme hieman happea hotellin aulabaarissa. Vaikka emme kovin nälkäisiä olleetkaan, niin silti teki mieli napostella jotain. Lähetin miehen baaritiskille ja saatesanoiksi annoin ”yllätä mut” 😀 Hetken päästä baarimikko palasi parmesanranskalaisten ja gin tonicien kanssa. Enpä olisi aiemmin ajatellut, että rapeat ranskikset ja parmesan sopii niin hyvin yhteen. Tuo iso lautanen hujahti parempiin suihin alta aika yksikön.

Tänään oli alunperin tarkoituksenani tehdä samanlainen setti, kunnes bataattiranuhimo iski. Ei ole rapeiden bataattiranskalaisten voittanutta. Tällä kertaa ostin bataattiranskalaiset kaupan pakastealtaasta, mutta eipä nuo niin vaikeita itsekään ole tehdä 🙂 Kun bataattiranskikset tulivat uunista ripsottelin niille sormisuolaa ja raastoin parmesania päälle. Kylkeen valkosipulimajoneesidippiä sekä pinaattiparsakaalisalaattia. Yksinkertaista, mutta ah niin hyvää. Parmesanbataattiranskalaiset tulivat jäädäkseen. Suolaisen ja makean liitto toimii aina!

Viinilasillinen ja sohvalle vatsan viereen köllöttelemään. Odottelemaan. Saan raksun kotiin vasta vähän myöhemmin. Toivottavasti bataattiranskalaiset eivät pahastu pienestä mikrolämmityksestä 😉 Viinikin ehtii hienosti ilmaamaan itsensä lasissa tässä odotellessa. Perjantain musiikista vastaa iki-ihana Melissa Horn ♥ Ja ehkä myöhemmin Vain elämää -tähdet!

IHANAA ALKANUTTA VIIKONLOPPUA,

PS. muistakaa siirtää kelloja! Kerrankin sitä toivoisi, että kelloja siirrettäisiin eteenpäin eikä taaksepäin 😀