perjantai 07. syyskuun 2018

Fredagsmys

10

HIPSHEI!

Miten mulle tulee aina tuosta ”hipsheistä” mieleen sanonta ”hippulat vinkuen”? 😀 No sitäkin on tänään ollut. Tosin paljon olen saanut aikaankin. Siihen nähden, että meillä herätti kello neljältä, kun tuo elämäni rakkaus lähti viikoksi reissun päälle. En saanut unta ennen kuin juuri ennen herätyskellon soittoa. Onneksi huomenna saa nukkua! Tyttöenergiaa, sillä mennään tuleva viikko. Tänään lapset saivat päättää mitä napostellaan illalla, kun lösähdetään telkkarin ääreen. Tai lapset lösähtivät jo. Itse taidan samalla kuunnella äänikirjan loppuun.

Olivat jonkun tubettajan kanavalla törmänneet riisikakkupitsoihin. Hmm. Aluksi mietin, että näinköhän maistuu pahville tuo ”pitsapohja”, mutta toisaalta – olenhan kehittänyt tässä loppukesän aikana eräänlaisen himon pitsamausteisiin riisikakkuihin. Työkaveri oli niitä kaappiin ostanut ja sain luvan maistella. En tiedä sainko luvan maistella ihan koko paketillista, mutta hups vaan se hupeni tuosta vaan. Ostettiin pitsamaustettuja riisikakkuja että tavallisia.

Täytteeksi lasten riisikakkupitsoihin tuli ketsuppia, kinkkua, ananasta ja juustoraastetta. Itselleni tein paria erilaista. Toisista löytyivät ketsupin lisäksi mozzarellaa, kapris ja parmesan raastettuna. Toisista vuohenjuusto, aurinkokuivattutomaatti ja hunaja. Molempien päälle pääsi rucolaa ja korianteria. Näistä tuli oikeasti hyviä. Ja hei, mikä parasta niin älyttömän helposti valmistuvia herkkuja. Uunissa meillä oli lämpöä 225 astetta ja vähän vajaa 10 minuuttia näitä paistettiin.  Ai vitsit, pahvisuus oli kuulkaas kaukana. Nämä pehmenivät keskeltä ja reunat rapsakoituivat entisestään Lisäksi herkkulautaselta löytyy manchegoa, viinirypäleitä ja latva-artisokkaa.

Lasillinen kuoharia kruunaa perjantai-illan. Tytöillä taas laseista löytyy jotain punaista limsaa, joka värjää kielenkin. Huh. Mitäs siellä herkutellaan näin perjantai-iltana? Huomenna lapset halusivat kotona tehtyjä susheja. Ei olla ikinä ennen tehty…onko antaa vinkkejä, miten onnistuu parhaiten? Nyt vällyjen alle telkkarin eteen. Napit korviin ja elämään tuon ihanan Maria Wernin viimeiset hetket. Onneksi seuraava kirja on taas jo ladattuna offlineen.

IHANAA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. kiitos muuten teille, ketkä taannoin jaoitte vinkkinne tuon kuoharipullon säilymiseen avattuna jääkaapissa; tänään bongasin sellaisen korkin, jonka saan laittaa tuon kuoharipullon päälle, ettei kuplat katoa!


sunnuntai 26. elokuun 2018

Rapurallaata, haikeutta & hävyttömän hyvää tomaattikeittoa

8

MOIKKAMOI!

Tiedättekö, että mulla on ollut koko päivän jotenkin sellainen haikea fiilis. Vähän sellainen höhlä olo. Ei nyt ihan sellainen kuin hautajaisten jälkeen, mutta jotenkin sellainen olo, että tietty aikakausi on nyt taputeltu loppuun. Pitkään mietin, että onko se eilisten mökkikauden päättäjäisten takia (vaikka meillä kyllä mökkikausi jatkuu), kunnes keksin että ei se ole. Se on kuulkaas taas tämä empatia, myötäeläminen mikä nostaa päätään. Tämä haikeus johtuu täysin tuon yhden maamme suurimman artistin lopettamiskeikasta ja tästä viikonlopusta, kun meillä on luukutettu Cheekiä lasten toimesta. Esikoinen on vähän myös allapäin, ehkä osin flunssan ansioista, mutta kysyi tuossa, että ”ketä mä nyt sit fanitan?” ♥

Eiliset rapurallaatkin tuli syötyä, harvinaista kyllä, valoisalla. Yleensä ollaan odotettu pimeän tuloa, jotta kesähuone kynttilälyhtyineen pääsee oikeuksiinsa. Nyt syötiin niin, että kun keikka alkoi televisiosta, meillä oli mukavat oltavat töllöttimen ääressä. Itse olen nähnyt Cheekin vain kaksi kertaa livenä ja molemmat keikat oli erinomaisia. Eilisen keikan tunnelman saattoi tuntea tv:n kautta. Mitä nyt sumusilmiltään telkkarista mitään näki. Superherkkänä herkistyin heti, kun lähetys alkoi.

Tiedän, että niin kuin kaikkia julkkiksia, niin myös tätä herraa kohtaan on jollain jotain hampaankolossa. Tiedän, että ei kaikkien tarvitse tykätä musiikista tai tyylistä, mutta joskus tuntuu että se on se kateus, mikä saa negatiiviset fiilikset vellomaan jonkun ihmisen ympärillä. On pakko tuoda julki, että ei arvosta eikä pidä minään. Kuka tahansa meistä voisi koittaa saavuttaa samanlaista hypeä kuin tuo vauvasta vaareihin ja mummoihin iskevä stadionit vallannut, eikö? Itse ainakin nostan hattua. Kovalla työllähän tuohon asemaan pääsee. Itse nostan hattua myös sille, että osaa viheltää pelin poikki kun on sen aika. Kun on huipulla.

Mutta hei, niihin eilisiin rapujuhliin palatakseni. Tein alkuun aivan hävyttömän hyvää tomaattikeittoa. Vaikka itse sanonkin 😀 Tätä täytyy tehdä myös jonain arki-iltana töiden jälkeen. Sen verran nopeaa valmistui!

HELPPO TOMAATTIKEITTO
4-6:lle

3 purkkia tomaattimurskaa (käytin Muttia)
1 punasipuli
(2 valkosipulin kynttä)
1 prk aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa
1 kasvisliemikuutio
mustapippuria
vettä
tuoretta oreganoa puoli nippua

-kuori sipulit ja pilko ne
-kuullota oliiviöljyssä noin viisi minuuttia
-lisää tomaatimurskat, reilu desi vettä ja tuoretta oreganoa
-anna porista kymmenisen minuuttia
-lisää tuorejuusto ja maun mukaan mustapippuria
-anna porista vielä muutama minuutti ja passaa vedellä koostumus sopivan keittomaiseksi
-surauta sileäksi sauvasekoittimella ja nauti

Sitten vielä vähän töitä tähän sunnuntai-iltaan, juoksulenkkiä ja saunaa. Onneksi sitä on näin vanhemmiten tullut sen verran viisaaksi, että edes rapujuhlien jälkeen ei ole estettä kunnon hikilenkille. Niin hyvää kuin tuo kuvissa näkyvä akvavit onkin, niin puolikas snapsilasillinen riitti 😉

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


perjantai 24. elokuun 2018

Fredagsmys goes mökki!

4

JUHUU

kauan kaivattu perjantai-ilta on taas täällä! Suunnattiin heti töiden jälkeen kohti mökkiä. Tuntuu, että siitä on pitkä aika, kun ollaan viimeksi saatu olla täällä koko viikonloppu. Se tuoksu, kun mökin oven avaa saa aina yhtä ihanat fiilikset pintaan. Se tuoksu kertoo leppoisista illoista, luonnon rauhasta ja pitkään nukutuista aamuista. Se tuoksu kertoo tuossa päämökin vanhassa osassa, jonne astutaan ulko-ovesta suoraan, ihanista muistoista, joita seinät ovat kätkeneet sisäänsä sitten rakentamisvuoden 1963. Aina silloin tällöin haaveilemme tuon vanhan osan pyöröhirsien käsittelemisestä valkoiseksi. Mutta hei, se on niin kovin lämmin ja kutsuva noin. Joten olkoon ainakin toistaiseksi puulla.

Tänään, venetsialaisten ja rapujuhlien aattona, meillä nautittiin älyttömän pikaisesti valmistuvasta herkusta. Niin kuin näin perjantaisin on tapana. Mätimoussepiirakka voisi mennä rapujuhlien alkupalastakin. Huomiselle tosin valmistan itse samettista tomaattikeittoa alkupalaksi, mutta täytyy muistaa tämä piirakka seuraavilla rapukekkereillä. Piirakan pohjaan käytin kotipakkasesta yhden viime jouluisista torttutaikinapakkauksista. Niitä kun kuulkaas saa taas kohta sulatella torttuja vartenkin ♥

MÄTIMOUSSEPIIRAKKA

3 torttutaikinalevyä

2 rs kirjolohen mätiä
1 prk Créme Fraiche Valkosipuli & Yrtit
1 prk ranskankermaa
sitruunapippuria
suolaa
tilliä
sitruunaa

-sulata torttutaikinalevyt ja painele ne yhteen pitkältä sivulta
-voitele reunoista noin 2 cm leveydeltä kananmunalla
-levitä pohjan päälle ohuelti Créme Fraichea
-paista uunissa 200 asteessa noin 12 minuuttia
-anna jäähtyä hieman
-sekoita mätirasiat, ranskankerma, loppu Créme Fraiche Valkosipuli & Yrtit keskenään
-mausta sitruunapippurilla, suolalla ja tuoreella tillillä
-levitä piirakkapohjan päälle ja koristele tillillä ja sitruunaviipaleilla.

Mikäli tykkäätte mädistä ja vaikkei nyt niin blinikausi olekaan, niin myös tuo aiemmin esittelemäni blinipannukakku menisi hienosti rapujuhlien alkuruokana! Itse voisin elää mädillä, smetanalla, punasipulilla ja tillillä 😀

Hei, nyt korttipelit käyntiin sillä aikaa kun palju lämpiää. Eipä ole tänä kesänä tullut paljua juuri käytettyä. Etelästä nousee sen näköisiä pilviä vaahtopäitä nostattavan puhurin kera, että kohta alkaa satamaan. Kesähuoneessa on kuitenkin lämmintä tuulensuojassa. Veikkaan, että tänä iltana (kuten myös huomennakin) kesähuoneessa istutaan pitkään iltaa ja parannetaan maailmaa ♥

IHANAA VENETSIALAISVIIKONLOPPUA!


perjantai 17. elokuun 2018

Fredagsmys ♡

10

MOIKKUMOI

hei vaan ja kas, näin sitä jälleen ollaan perjantaissa! Ah ♡ Ei sillä, itse olen ollut kotitoimistolla viimeiset kolme päivää, joten kotinurkat ovat tuttuja. Silti perjantai-ilta tuntuu niin ihanalle kuin se tuntuisi muutenkin. Tämä perjantai alkoi taitavan kampaaja-Kristan käsissä ja nyt on hiukset sekä kulmakarvat mintissä. Josko tuo tummempi väri nyt pysyisi hiuksissa paremmin kuin heinäkuun helteillä 🙂

Alkuviikosta kuolasin (kyllä, kuola valui suupielistä) Liemessä Jennin instastoryssa näkemiäni kukkakaaliwingsejä. Siitä lähtien olen haaveillut noista kuolan kohteista. Tuntenut rapean pinnan hampaissani ja suloisen tulisuuden kielelläni. Mielessäni laittanut silmät kiinni puraistessani palasen kukkakaaliwingsistä ja ollut ihan, että näitä on pakko saada nyt ja heti. Kuitenkin tämä viikko on ollut jotenkin kiireenlainen, eikä aikaa winksuleille ole löytynyt.

Paitsi nyt. Perjantai-iltana Marian keittiössä kokkailtiin alkupalaksi maailman parhaimpia kukkakaaliwingsejä, jotka ovat osin Jennin reseptillä tehtyjä ja osin omalla höystöllä. Nettailin aika paljon erilaisia reseptejä näihin ja tulin tulokseen, että kukkakaaliwingsit ovat uusi avokadopasta. Kansainväliselläkin mittarilla mitattuna. Reseptejä oli tsiljoonia. Monessa oli käytetty wingsien ”leivittämiseen” (ammattitermit on vähän hukassa…) leipämurua, mutta mä käytin ruiskorppujauhoja. Halusin wingseihin hieman barbequemakua, joten lisäsin niihin vielä loppupaiston ajaksi bbq-kastiketta, jota tulistin srirachalla..

ROUSKUVAT BBQ-KUKKAKAALIWINGSIT

Leivitystaikina
(Jennin ohjeella, paitsi osuus korppujauhoista eteenpäin)

1 kukkakaali
1 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1 tl (savu)paprikajauhetta
tujaus cayannepippuria
1 dl + 2 rkl vettä
1 rkl rypsiöljyä

(ruis)korppujauhoja
bbq-kastiketta
sriracha-kastiketta

-pese kukkakaali ja leikkaa se pieniksi paloiksi
-sekoita vehnhäjauho, suola, paprikajauhe, cayennepippuri ja rypsiöljy
-passaa veden määrällä seos sopivan paksuksi (mutta juoksevaksi)
-dippaa kukkakaalin palat kokonaan seokseen ja pyörittele sen jälkeen korppujauhoissa
-paista 200 asteessa 20 minuuttia
-sekoita bbq- ja sriracha-kastikkeessa sopivan tulinen seos ja valele kukkakaalit seoksella
-paista uunissa vielä 20 minuuttia

Tarjoile esimerkiksi sinihomejuustodipin kanssa (niin kuin me tamperelaiset bruukataan ne siivetkin tarjoilemaan) ja kermaviili-hot wingskastikkeen kanssa!

Tampere, tämä rakas kotikaupunkini, on tunnettu siivistään. Kanansiivistään, nääs. Se on joko Hook tai Siipparit. Itselleni käy kumpi tahansa, mutta tiedän, että joillekin tamperelaisille se on joko tai. Ihan kuten jääkiekossakin. Siinä olen ehdoton, mutta siivet voin syödä kummassa tahansa. Näinköhän on, että nuo kanansiivet korvattaisiin meillä jatkossa kukkakaaliwingseillä? Sopivan tulisien kukkakaaliwingsien kaveriksi valikoitui tänään pullolliset Sam Adamsia tuon pian kotiin saapuvan ”Beantown boy:n” ylllätykseksi!

OIKEIN IHANAA PERJANTAI-ILTAA &
VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. nää vinksit on muuten sitten rapeimmillaan heti uunista tulon jälkeen. Söin omani, mies saa omansa pehmenneinä ja mikron kautta lämmitettynä… 😉 Nyt vielä hätsynpikaisesti juoksulenkille ja sitten kannat kohti kattoa. Enkä tarkoita mitään juhlimista vaan lähinnä sellaista rentoa asentoa sohvalla, kun saa nostaa jalat kohti seinää ja vaan hengähtää!


keskiviikko 15. elokuun 2018

Syksyn ehdoton lemppari!

4

HELLUREI

ja hellät tunteet! Tiedän, että elokuu luokitellaan vielä kesäkuukaudeksi, mutta kuten olen kertonut, niin olen katalogi-ihminen. Elän ajatusten tasolla kyllä tässä hetkessä mieluusti, mutta mielelläni myös fiilistelen tulevaakin. Viimeisen parin päivän aikana olen fiilistellyt syysvaatteita ja haaveillut keltaisesta sadetakista. Ja keltaisista kumppareista. Lätäköistä, joissa läpsytellä ja niistä koiran ulkoilutuslenkeistä, kun saa vetää sadetakin hupun päähän ja silti kasvot ovat vesisateesta aivan likomärät, kun pääsee kotiin. Toim.huom. niistä koiran pesuista ko. sadelenkkien jälkeen en juurikaan haaveile ;D

Kotimaisista omenoista, syksyn ehdottomista lemppareista, ei tarvitse enää vain haaveilla, sillä niitä riittää noista kahdesta omenapuustamme yllin kyllin. Mutta oletteko muut huomanneet, että omput ovat tänä vuonna hurjan paljon pienempiä kuin aiemmin? Liekö kuumuus/kuivuus syynä. Ei sillä, hyvin nuo pikkuisemmatkin omput taipuivat kauden ekoihin uuniomenoihin. Joskus muutama vuosi takaperin kehittelin uuniomenoista terveellisemmän version ja sillä on menty sen jälkeen. En edes kaipaa näihin enää fariinisokeria tai voita.

Joskus saatamme ostaa vaniljakastiketta tai jädeä uuniomenoiden kanssa, mutta nämä herkut uppoavat kyllä ihan tällaisenakin.

UUNIOMENAT

omenia
kaurahiutaleita
kookosöljyä
tujaus kanelia
hömpsäys kardemummaa
ripaus suolaa
vaahterasiirappia
(kylmää vettä)

-pese omenat ja poista siemenkodat
-mittaa kulhooon noin kolme desiä kaurahiutaleita (riippuen toki omenoiden määrästä ja koosta, mulla tänään tuollainen määrä), nypi joukkoon muutama ruokalusikallinen kookosöljyä ja mausteet
-lorauta päälle reilu loraus vaahterasiirappia ja nypi massa tasaiseksi
-mikäli se on liian kuivaa koostumukseltaan eikä sellaista käsiteltävää, niin lisää asteittain kylmää vettä
-täytä omenat kaurahiutaleseoksella
-paista uunissa 200 asteessa noin puolisen tuntia
-lorauta päälle joko omenoista uunivuokaan tullutta nestettä tai sitten vaahterasiirappia (mulla loppui vaahterasiirappi kesken, joten käytin hunajaa)
-nauti! ♥

Siihen on vissi syy, miksi tykkään tästä omenakaudesta. Olen aika allerginen kauppojen ulkomaisille omenoille. Saan heti kaupan omenaa maistaessani suupielet täyteen punaista kutisevaa näppyä. Suoraan puusta omenan syötyäni ei tule minkäänlaisia oireita.  Täytyykin ottaa kaikki ilo irti runsaasta omppusyksystä! Mikä on sun syksyn suosikkimakusi?

KESKIVIIKKOTERKUIN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »