keskiviikko 10. syyskuun 2014

Sumuinen aamu saaressa

22

0IMG_30430IMG_3039-horz 0IMG_3044 0IMG_3052 0IMG_3054 0IMG_3058 0IMG_3062 0IMG_3063 0IMG_3068 0IMG_3074 0IMG_3076 0IMG_3080-horz 0IMG_30850IMG_3081-horz 0IMG_3088 0IMG_3089 aka Spiderman was here 😉

Huomenta ihanat!

Toivottavasti teidän aamu ei ole valjennut ”sumussa” vaan iloisin mielin kohti keskiviikkoa -asenteella. Täällä Pirkanmaalla itse asiassa oli töihin ajaessani ihan hirmuinen sumu. Tekee astetta vaarallisemmaksi kulkemisen tuolla teilläkin, kun riskiohituksia näkee liian usein. Nyt töissä pari kiireellistä juttua pois alta ja sitten pitkästä aikaa aamusali. Kroppa huutaa lihasten osalta rääkkiä, mutta mieli on laiskistunut. Ehkä se siitä, kun sinne salille asti pääsee 🙂

Tallennetaas taas tänne meidän virtuaaliseen mökkikirjaan sunnuntaisen syyskuun aamun tunnelmia. Meillähän ei itse asiassa ole mökkikirjaa ja hyvä niin, mun mielestä tämä blogi saa sellaisena toimia (pitäisi vain saada ne vanhat, blogisiirrossa vioittuneet kuvat ennalleen). Eilen aamulla silmät avattuamme heräsimme ihan tajuttoman upean usvan keskellä. Tuo pikkuruinen mökkikylämme oli kuin aavekaupunki konsanaan; hämähäkin seitit varvuissa ja puissa erottautuivat edukseen ja vastarantaa ei näkynyt. Kameran kanssa yökkärissä tuolla hilluessani kuulin kyllä jostain moottoriveneen äänen ja jostain kaukaa ohitse lipuikin kalastajavene. Kuinka nuo uskalsivat tuolla mennä näkemättä eteensä, mökkijärvi kun on kuuluisa salakavalista karikoistaan! Nimimerkillä. kokemusta on 🙂 Tunnin kuluessa koko sumupilvi oli kaikonnut ja aurinko alkoi paistaa varsin kesäisesti:

0IMG_3091 0IMG_31020IMG_3092 0IMG_3095-horz 0IMG_3103

Järvi oli aivan tyyni ja kalat hyppelivät. Tuo järven pinta on muuten laskenut non 20 senttiä keväästä. Pian päästään kävellen saareen 😉 Viikonloppuna vähän järjesteltiin tulevia lehtikuvauksia varten mökillä ja jälleen kerran totesin sen ääneen; mitä sitä turhaa liikaa stressaamaan. Tämä on meidän mökkimme ja se kuvataan sellaisenaan. Ihan turhaa alkaa stailaamaan mökkiä muuksi kuin mitä se on. Eilen käytiin vielä tekemässä viimeiset silaukset möksällä. Instagramissa ja Facebookissa näkyikin rapurallaahuonetta ja kausivaloja seinillä. Olemassaolevilla tekstiileillä ja luonnonantimilla pääsi jo aikas pitkälle. Nyt vain odotellaan lauantaita ja kuvaajia.

Hei sellainen kysymys vielä liittyen blogini sivujen käytettävyyteen; latautuvatko kuvat teillä hitaasti? Onko sivusto liian raskas? Eilen muokkasin hieman pariin edelliseen postaukseen noita kuvia, sillä mua ärsytti ihan hirmuisesti, kun ne eivät olleet tarkkoja. Mutta menivätkö nuo kuvat nyt liian isoksi? Vai onko ongelma vain mun pienessä ja tehottomassa kotikoneessani…sekä näköjään täynnä olevassa työkoneessa? 🙂 Kuvia on verrattain paljon, koska rakastan valokuvia, mutta jos sivut käyvät liian hitaalla, niin sitten täytyy pienentää kuvia ronskilla kädellä. EDIT: pienensin kuvat, sillä edes veljeni Omppu-kone ei niitä avannut. Toivottavasti laatu ei hirmuisesti kärsinyt 🙂

Niin, nyt ne parit työjutut alta ja sitten sinne salille. Hophop!

Iloisin keskiviikkoterkuin,

Allekirjoitus

 


sunnuntai 27. huhtikuun 2014

Mmm…mökkeilyä

24

 …paljon kuvia pyysitte, paljon kuvia saitte 🙂 Monille jo niin tuttuja ja monasti nähtyjä, mutta itselleni tärkeitä.

Heippahei!

Mökkikausi on nyt korkattu. Eilinen päivä meni hösätessä, mutta nyt on mökki valmis kesäkautta varten. Saunamökkiin täytyy vielä uusia pumppu, mutta muuten on kaikki kunnossa. Veneen moottorikin lähti kertalaakista käyntiin. Sille me ei kyllä oltais edes osattu tehdä mitään, mutta tuon pumpun kanssa taisteltiin eilen noin neljä tuntia. Ja sitten kun saatiin pumppu toimimaan niin huomattiin, että pesuhuoneen yhden putken liitos oli talven aikana elänyt ja vettä tulvi sisään. No, tänä aamuna löydettiin ylimääräisiä ”helmiä” ja saatiin liitos korjattua. Mutta pumppu ei sitten enää toiminutkaan. Ottaa ilmaa jostain eikä paineet kasva. Eilen saunottiin ja kylvettiin aikas raikkaassa (+7 astetta) järvivedessä. Hrrr.
Meillä kaadettiin saaresta talvella pari isoa kuusta ja ne kyllä pilkottiin pölleiksi, mutta kaikki pöllit ja oksat odottelee siellä nyt klapikonetta ja muutamaa ahkeraa työntekijää. Aika hyvin saimme noita oksia kannettua pois pihasta. Täytyy sanoa, että rakastan ruumiillista työtä. Iskällä olikin tapana paheksua niitä moninaisia euroja, joita kuntosalin jäsenyyteeni menee. Katsos, sen saman hyödyn kuulemma olisi saanut maalla metsä- tai peltohommissa. Epäilemättä 🙂 Rannassa on myös kasa kaivonrenkaita. Jotain laituriprojektia varten. Mä olen tästä projektista vetäytynyt suosiolla.
Tänä aamuna totesin jälleen sen saman kuin viime vuonnakin; meillä on möksän hirsien väliin ujutettu rakennusvaiheessa unihiekkaa. Niin hyvin unet maittoivat taas meille kaikille. Tänään juhlistettiin vastapaistettujen (ja hieman palaneiden :/) korvapuustien ja kuplivan kera aamiaisella tuota rakasta esikoistamme, jolle tuli vuosia täyteen jo yhdeksän.
Viime syksynä rakentamamme terassinjatkekin on talvehtinut hyvin. Koolauksista vastasin minä ja kuulkaas, tuo terassi ei anna sitten mistään kohdin periksi 😀 Täytyy käsitellä se saman harmaaksi kuin nuo muut terassit ja kulkuväylät. Sekä sisustaa terde. Siinä onkin pähkäilyä kerrakseen. Sohvaryhmä vai mitä? Tänä vuonna sellaisia isompia projekteja mökillä on kaikkien rakennusten ulkopintojen käsittely. Maalipintaa niihin emme halua, joten kuultosuojalla jatketaan. Mä rakastan tuota harmaata, mutta jotenkin mieli tekisi mustaa. Valkoisilla ikkunanpuitteilla. Hei teille ihanille uusille lukijoille, käykääs katsomassa täältä miten tuon vanhan mökin tarina liittyy meihin. Uskomatonta! Sitä vanhaa puolta mökistä ei siis tarvitse käsitellä, mutta nuo muut puuosat kylläkin. Lisäksi tein viime syksynä vähän maalikokeiluja. Vaakapinnat ulkona ovat haasteelliset mm. makaavan lumen ja siitepölyn takia. Me uusittiin vierasmökkiin ja leikkimökkiin kuistin aitojen päällyslaudat (ihan vain painekyllästettyä terassilautaa) ja mä sutaisin ne samantien (yleensä painekyllästetty lauta vaatii yhden vuoden ilman käsittelyä, että kyllästysaineet pääsevät pois). Ja avot, ihan priimassa kunnossa on kaiteet! 
Tyytyväinen olen myös tuohon meidän makkarin seinien valkaisemiseen. Vieressä olevan lastenhuoneen valkaisen myös, mutta tuo olkkari ehkä saa olla puupinnalla. TV-tason sutaisen kyllä valkoiseksi kesän mittaan. Meillähän on tuolla kaikki edellisten omistajien kalusteita (myös tuo Artekin pöytä!) eikä niissä ole mitään vikaa. Jotenkin mä vain kaipaisin sinne oikein kunnon löhösohvaa noiden laadukkaiden Pohjanmaan Kalusteen nojatuolien tilalle. Ehkä ihan vain valkoista Ektorpia tms. Kesähuoneen pöytä saa myös maalipinnan. Edelleen odottelen siihen sitä itsenikkaroitua pöytää saunan takaa löytämistäni leveistä kauniisti harmaantuneista lankuista (vink vink vaan ;). Saunamökin seinät ovat kyllä kaunista kellastumatonta hirttä, mutta silti tekisi mieleni sutaista ne kuultovalkeaksi. Huh, alkoi muuten jo ihan hirvittää itseänikin tämä kamala projektien määrä 🙂 Päivä ja idea kerrallaan mennään.
No nyt tuli sekä kuvia että myös tekstiä enemmän kuin laki sallii 🙂
Palataan huomenna sitten vielä esikoisen perjantai-iltaisiin synttärikemuihin!
Suloista sunnuntaita,

maanantai 30. syyskuun 2013

Auringonlaskua syksyisessä kesähuoneessa

12

Morotsuikkelis! 🙂

Mökkikuvapläjäys vol 2. Suurin osa hieman samanlaisia, mutta kuitenkin erilaisia. Kronologisessa järjestyksessä valoisasta pimeään. Meillä on ollut tapana käydä mökillä metsäretkillä. Lauantaina kävin esikoisen kanssa ihmettelemässä, kuinka vesi oli matalalla. Jep, joka puolella saarta sama juttu 😉 Löydettiin jos jonkinlaisia ihania ajopuita ja tuollaisen pöydän keskellä olevan karahkan esikoinen halusi mukaan. ”Se tulee kattaukseen”, totesi hän ja sitten tuli kiire kattamaan. Poimittiin myös vähän kanervia ja yksi katajanoksa mökin pihasta.
Sekä perjantaina että lauantaina tyhjensimme mökin kuivamuonakaappeja ja jääkaappia. Molempina iltoina oli leftovers-pizzaa. Varsin hyviä yhdistelmiä saatiin aikaan. Mun ehdoton suosikki oli pesto-mozzarella-ilmakuivattukinkkupizza. Tyhjennettiin myös mökin juomavarastoa. Perjantaina kuplivapullon ja lauantaina punaviinipullon verran. Tuo kuvissa vilahteleva punaviini oli muuten hyvää!
Istuimme tuossa kesähuoneessa noin kahdeksaan asti eikä tullut edes kylmä. Seitsemän jälkeen taivas näytti taas kauneutensa. Auringonlasku oli vaaleanpunainen. Lapset siirtyivät jossain vaiheessa sisälle, mutta me miehen kanssa paransimme maailmaa vielä hetken viinilasin äärellä. Mietittiin sitä, kuinka hyvin asiat ovat. Kuinka onnekkaita olemme ja kuinka kaikella on tapana järjestyä. 
Lopulta mekin annoimme periksi syksyn viileydelle ja siirryimme sisään. Pelasimme koko perheen voimin Trivial Pursuitia ja kuinka innoissaan esikoinen olikaan, kun pystyi lukemaan kysymykset ja vastaukset. Monet tirskahdukset kyllä tukahdutettiin, kun välillä vieraskielisistä sanoista ja nimistä tuli vähän hassunkuuloisia. Mutta ainakin toinen yritti ღ
Huomenna sitten ruokajuttuja, keskiviikkona liikuntaa ja torstaina sisustusta.
Miltä kuulostaa? 🙂
Maanantaiterkuin,

sunnuntai 01. syyskuun 2013

Helan går, sjung…

45

… hopp faderallan lallan lej ja taas kuvatulvaa kerrakseen. So sorry 🙂

Moikkamoi!

Kyllä on ihanaa, että on tällä iällä oppinut sen, että viini(/a) on viisasten juoma. Rapujuhlien jälkeisenä päivänä herää mielellään hyvillä mielin ja ilman päänsärkyä! Perjantaina ajoimme miehen kanssa mökille, keitimme ravut (mies keitti, itse en pystynyt) ja vähän valmistelimme juhlia. Lauantaiaamuna teimme täsmäiskun läheisen kaupugin Lidliin, josta olikin yllätykseksemme kaikki paahtoleivät loppuunmyyty. Onneksi oli muitakin kauppoja lähellä. Ensimmäiset ihanat vieraat saimme jo iltapäivästä; jäi aikaa hyvin juoda kahvia ja vain olla. Loppujen vieraiden saavuttua kävimme saunassa; sillä aikaa, kun miehet saunoivat me naiset katoimme pöydän. Onneksi ruokailu venyi pitkälle iltaan. Hämärän laskeuduttua tuo kesähuone kynttilöineen pääsi kyllä hyvin edukseen.
Alkuun meillä oli bataattisosekeittoa. Rapujen kanssa perinteisesti paahtoleipää, voita, tillisilppua ja sitruunaa. Ja joka pyrstölle huikka pakkasessa olleesta kylmästä Koskenkorvasta, johon olimme sujauttaneet ennen pakkaseen laittoa kruunutilliä. Antoi kuulemma pikantin maun. Itse en niinkään tuosta kossusta perusta 😉 Rapujen parissa kului tunti jos toinenkin ja istuimme pöydän ääressä viitisen tuntia. Nälkä oli kova, sillä rapujen jälkeen maistui broilervartaat, sienipiirakka (kiitos L 🙂 ja taivaallinen salaatti (kiitos K :). Lapsuuden ystäväni perusti ystävänsä kanssa vuosi takaperin Kauppahalliin Salad Barin, joten söimme heiltä oman suosikkisalaattini fetaparsakaalisalaatin. Toinen suosikkisalaattini tuolta on savulohiavokadosalaatti. Nam!
Ystävät ovat elämän suola. Liian harvoin tulee enää järjestettyä illanviettoja. Mutta nyt on jo sovittuna hirvipeijaiset, pikkujoulut ja kesäkauden avajaiset. Eiköhän niiden voimilla jaksa taas tämän pitkän syksyn. Joka muuten ihan ilmojenkin puolesta tais alkaa tänään. Aikas kivaa. Ajattelin sytyttää takkaan tulen, pestä pyykkiä, saunoa ja katsoa lasten kanssa Voice of Kidsiä. Sekä samalla pitää kommentteihin vastaamispeijaiset. Vihdosta viimein 🙂

Mutta ihan ens alkuun iiiiso kuppi kahvia. 
Vaikkei kankkusta olekaan, niin unet jäivät vähemmälle. 
Mutta kun on hyvää seuraa, niin ei oikein malta painaa päätä tyynyyn ajoissa.
Suloista sunnuntai-iltaa ♥
PS. plaseeraus tehtiin arpomalla; pöydän päihin tosin istutettiin kaksi isointa miestä, 
mutta me kuusi muuta istuttuttiin ihan summa mutikassa 🙂
PPS. dress code villasukat toimi loistavasti, suosittelen kokeilemaan! 🙂

sunnuntai 07. heinäkuun 2013

Iloa ja surua

23

Moikkamoi ihanat ♥

Blogimaailma on nyt jäänyt kiireiden, ilon ja surun jalkoihin. Pahoitteluni siitä. Välillä sitä tulee sellaisia aikoja, jolloin tuntee, että pinnalliset hömpötykset (blogi) on jätettävä taka-alalle. Ajanjaksoja, jolloin harmoninen sisustus ja kauniit ruokakuvat eivät ole päälimmäisiä mielessä. Mummu on voinut jo parin viikon ajan huonosti ja tällä hetkellä makaa sairaalassa laajan sydäninfarktin kokeneena ja lisäksi keuhkokuumeeseen sairastuneena. Ennuste on sieltä huonoimmasta päästä. Mutta koska kyse on vanhasta, jo elämänsä täysillä eläneestä ihmisestä, niin suru on siedettävissä olevaa. Luonnollista surua ja haikeutta. Huomenna odotamme mummun pääsevän kotiin lepäilemään.
Iloisia tapahtumiakin on onneksi ollut kaiken tämän epätietoisuuden ja surun keskellä; perjantainen risteily Turusta Airistolle ja takaisin ihanien työkavereiden kanssa sekä perjantaina yömyöhään mökille saapuminen. Ei kuulkaas haitanneet sateet sun muut, kun möksälle oli pakko päästä taas yöksi. Eilen siellä huokailimme ja ihastelimme koko päivän. Löysin kauniin lasipurkin, joka tästä edes toimittaa kynttilähurrikaanin virkaa. Tänä aamuna ja päivänä iloitsimme kummipoikamme ripillepääsyn johdosta. Harvemmin sitä tulee sunnuntaiaamuisin klo 10 mentyä jumalanpalvelukseen. Kirkon päälle vielä kunnon kestitykset naapurissa ja huhheijaa. Terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta postaaminen ei ihan sopinut tälle päivälle, joten niitä smoothiereseptejä sitten myöhemmin.
Iloa tuottaa myös se, että viiden aamun ja työpäivän kuluttua koittaa l o m a! Jo sitä on odotettukin. Odotan sitä, että saan kääntää kolmen viikon postin tuonne kesäpaikkaamme. Sitä, että tietää aamulla, että illalla saa painaa päänsä pehmeään ja viileään tyynyyn. Ja herätä seuraavana aamuna linnun lauluun. Huomasin muuten eilen, että mustikat ovat kypsiä. Toivottavasti linnut eivät kerkiä niitä kaikkia napostelemaan ennen ensi viikonloppua. Noukkuri kauniiseen käteen ja mustikat talteen talven varalle. Tuosta mökin pihapiiristä on tullut parhaimmillaan 40 litraa mustikoita. Se on paljon se! Joten luultavammin ihan superpaljon mustikkaleivonnaisten reseptejä luvassa 😀
Mutta hei, sydämellisesti tervetuloa uusille lukijoille ja kiitos ihanat jälleen runsaista kommenteistanne. Ja tosiaankin – pahoitteluni, että kommenteihin vastaamiset sun muut ovat nyt kestäneet. Eiköhän tämä bloggailukin tästä taas palaudu vanhoihin tuttuihin uomiinsa. Hoidetaan vaan ensin nämä tärkeimmät asiat kuntoon ♥
Ihanaisia ja helteisiä 
heinäkuun päiviä toivottelee,

« Vanhemmat
Uudemmat »