MOIMOI KAUNOKAISET!
Kiitos vielä ruokahaasteista eiliseen postaukseen, just tuollaisia mä kaipasinkin! Tuskin maltan odottaa, että pääsen haasteiden kimppuun. Tosin se ehkä menee vasta reissun tuolle puolelle. En ymmärrä, miten vuosi toisensa jälkeen lähestyvä ulkomaan matka saa mut taas ihan herkistymään. Joka ikinen vuosi. Höhlää, eikö? 😀 Se kun ajattelen sitä aikaa lomalla lasten ja miehen kanssa, vailla kiirettä, ohjelmaa tai niitä arjen rutiineja. Huh, tulee kylmät väreet. Taidan olla (tai siis olenkin 🙂 pahemman luokan herkkis ja nössö. Tosiasiahan on se, että elämä on nyt kiireisimmillään, joten mieluusti karsin hienoista merkkilaukuista ja -vaatteista, jotta saan viettää kerran vuoteen pariviikkoisen oman perheen kanssa ulkomailla. Karusti voisi todeta, että ostan aikaa läsnäoloon. Toki sitä kotonakin pyrkii olemaan läsnä, mutta kyllähän te tiedätte…”ihan kohta” ja ”odota hetki” on ehkä meidän ruuhkavuosiäitien hoetuimmat lauseet lasten kysymyksiin. Ja se, jos jokin on väärin ja siitä olenkin tänä vuonna pyrkinyt tietoisesti pois.
Jotkut ovat sitä mieltä, että matkustelu on kuin rahaa heittäisi hukkaan. Niinpä, ei siitä ehkä mitään konkreettista jää käteen, mutta mä näen sen niin, että ne muistot ja elämykset ovat tärkeämpiä kuin se rahan vastineeksi saatu materia. Se, että saa lapset aukaisemaan silmänsä, että elämää on muuallakin kuin vain täällä koti-Suomessa. Ihmisiä on erivärisiä ja -näköisiä. Opettelemaan toimimaan maassa maan tavalla; vastaamaan hymyyn hymyllä ja olemaan ystävällinen. Tervehtimään ja kiittämään maan kielellä. Kohtelemaan paikallisia niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan eikä niin kuin valitettavan usein näkee turistien kohtelevan; palvelijoina. Toimimaan ennakkoluulottomasti ja kokeilemaan ruokia, jotka ehkä lasten makunystyröihin maistuvat erilaisilta kuin äiskän lihapullat. Avaamaan lasten silmät sille, että meillä oikeasti on Suomessa asiat erittäin hyvin; on katto pään päällä ja neljä vuodenaikaa.
Matkakuume on näin lähellä matkaa jo aivan valtaisa! Ollakin, että suuntaamme jälleen Thaimaan Phuketiin. Viidettä kertaa muille, itselleni kuudetta kertaa. Välillä ollaan tehty syrjähyppyjä muihin kohteisiin, mutta tänne näemmä aina palataan. Onhan se muuttunut 20 vuodessa tuo paratiisisaari ja ymmärrän, että saari jakaa vahvasti mielipiteet. Mulle Phuket ei merkitse Patong Beachin kaupustelijoita, Bangla Roadin hälinää, rikollisuutta, mafiaa tai turistirysää. Saarelta löytyy vielä melkein koskemattomia alueita. Hotellimme on keskellä ei mitään, mutta hyvinkin 10 minuutin tuktuk-ajelun päässä ostoksista. Saarelta löytyy vuosien varrelta tutuksi tulleita paikallisia. Jotka muistavat, kuinka pieni, silloin alle 2-vuotias, kuopuksemme nukahti hiusten letityksessä. Joka vuosi nauramme tuolle ja muistoille. Meille saari merkitsee myös moninaisia mahdollisuuksia; voi olla muulta maailmalta eristyksissä, jos niin haluaa. Pääsee shoppailemaan jenkkityyliseen ostoskeskukseen niin halutessaan. Lähisaarille on helppo tehdä päiväreissuja. Ravintoloitakin löytyy joka lähtöön. Ehkä jälleen otamme yhdeksi missioksi syödä halvimman kautta. Ei niissä ravintoloissa, jotka ovat täynnä turisteja vaan myös niissä, jossa kuuluu paikallisten iloinen puheensorina.
Joten ihan hetikohtapian ajattelin olla 24/7 läsnä, nauttia lasten vapautuneesta kikatuksesta, nauttia auringon lämmöstä iholla, syödä niin että napa paukkuu, ihastella tuon pikkuisen kummipojan ihmettelyä uima-altaan loiskuvalle vedelle (jep, tänä vuonna lähdemme reissuun vähän isommalla porukalla :), nukkua ympäripyöreitä öitä ja lukuisia päikkäreitä, etsiä ”the” paikan auringonlaskulle, kuvata muistikortit täyteen, istua valmiiksi katettuun pöytään, ihmetellä iltamarkkinoilla kaiken maailman syötäväksi tarkoitettuja ökkimöntiäisiä, lukea roskaromaaneja niin että siirappiset tekstit alkavat jo ällöttämään, juoda allasbaarissa mai tain ihan kaksistaan miehen kanssa, viedä pyykit jonkun muunu pestäväksi, istua parvekkeella iltaisin lasten mentyä nukkumaan ja kuunnella yön ääniä, tuskastua loppujen lopuksi yhdistelmään aurinkorasva+hiekka ja tulla hyvillä mielin levänneenä kotiin.
Mulla on tuossa pari postausta työn alla, jotka ajattelin teille ajastaa. Ruokajuttuja! Muuten otetaan tuolla lomalla rennolla otteella. Blogissakin voi olla siis postauksettomia päiviä, pitkästä aikaa. Lomaillaan tästä ihanasta sivutyöstänikin hieman 🙂 Mutta ennen lomailua postauksia pukkaa päivittäin ja illalla otan jälleen kommenttiboksinkin haltuun. Kiitos vielä kommenteistanne edelliseen postaukseen ♥
TORSTAITERKKUSIN,
PS. Arabia Koko-arvonnan voittaja on Rst kommentilla: ”Oma lempparini on PETROOLI, jota ei ikävä kyllä enää valmisteta! Mut ehdottomasti nämä uudet värit nousevat suosikeikseni myös, nykyään kun on alkanut pirteämmät ja veikeämmät värit kiehtoa perussävyjen ohella!” Onnea onnea, olemme sinuun yhteyksissä lähiaikoina 🙂
