maanantai 05. maaliskuun 2018

Luksuslomailun tunnetta; Atlantis the Palm

9

MOIKKAMOI IHANAT

ja mitä mainiointa maanantaiaamua! Silloin kun tuntuu, että loma on kestänyt ikuisuuden on hyvä aika palata kotiin. Niin me tehdäänkin. Mutta nautitaan vielä tämä viimeinen lomapäivä auringosta ja idän eksotiikasta. Luksuksesta ja viiden tähden hotellin antimista. Meillä piti olla check out tänään klo 12.00, mutta koska lento Suomeen lähtee vasta ensi yönä neljän jälkeen saimme onneksi venytettyä tuota check outtia iltakymmeneen. Pienestä lisämaksusta, toki.

Jos uloskirjautumisen myöhästyttäminen ei olisi onnistunut, oli meillä varasuunnitelmana ottaa taksi ja lähteä tutkimaan tänään Abu Dhabia. Abu Dhabi kuten monet muutkin tämän maan nähtävyydet jäävät seuraaville kerroille. Seuraaville kerroille? Jep, vaikka ihan ekoina päivinä olin sitä mieltä, että Dubai on ehkä vähän ”liian elävä” omaan makuuni, olen näiden päivien aikana ihastunut tähän paikkaan. Enkä vähiten sen takia, että ollaan teidän kanssa käyty kommenttiboksissa erittäin antoisia keskusteluja. Murrettu ennakkoluuloja ja jaettu ihan hirmuinen määrä uutta tietoa. Kiitos teille vielä kerran, te lukijat olette se syy, miksi tätä blogia ylipäätään pidän ♥

Toinen syy, miksi tätä pidän on se, että blogin myötä jää itselleni myös ihan hirmuisesti kivoja muistoja. Senpä takia pahoitteluni kuvatulvasta. Halusin tallentaa nämä hulppeat hotellimaisemat blogiini ihan itseänikin varten. Sillä tiedän, että ihan vähään aikaan emme ole tulossa takaisin tähän hotelliin. En vieläkään saata ymmärtää, miten meillä kävi hotelliöiden hinnan kanssa niin hyvä tsägä. Katsoin ihan piruuttani suomalaisten matkatoimistojen tarjontaa tänne syyslomalla ja olin pyörtyä; viikko maksaisi meidän perheeltä monta tonnia! Vink vink, tsekatkaa Booking.com – sieltä me saatiin ihan uskomaton diili viideksi yöksi.

Sain sähköpostitse kyselyä hotellista ja siitä kannattaako maksaa vähän enemmän. Onko tämä hotelli sen arvoinen? Lyhyesti ja ytimekkäästi; kyllä on! Mutta muutaman jutun haluaisin nostaa esiin. Hotelli on erittäin suuri, mikä toki saa aikaan sen, että ihmisiä on erittäin, erittäin paljon. Ellei herää aamulla aikaisin, saattaa aamiaisille joutua jonottamaan. Altailla ollaan kuin sillit suolassa ja tunnelma on hotellin aulassa ja käytävillä kuin Vegasissa konsanaan. Eli mikäli kaipaa rauhaa lomallaan, niin tämä ei välttämättä ole oikea kohde. Mikäli haluaa rantatuolissa istuessaan maisemat, jotka muistuttavat trooppista postikorttia, niin tämä ei ole oikea paikka. Taustalla näkyy Dubain JBR:n pilvenpiirtäjät ja heti tuon merikaistaleen toisella puolella rakennetaan tällä hetkellä.

Näiden muutaman ”varjopuolen” jälkeen on syytä siirtyä hehkutukseen 😀 Kuten kerroin, niin saimme varattua Imperial Club -huoneen, mikä tarkoittaa sitä, että ensinnäkin vältimme sisäänkirjautuessamme jonot. Meidät johdatettiin suoraan 12. kerroksen loungetiloihin herkkuja notkuvien aamupalapöytien ääreen sillä aikaa, kun henkilökunta suoritti sisäänkirjautumistamme. Huone oli valmis vasta klo 14 aikaan, mutta se ei haitannut; hotellin kaikki fasiliteetit olivat käytettävissämme heti, kun tänne saavuimme.

Imperial Club -huoneeseen sisältyy aamupala joko hotellin kahdessa (melko ruuhkaisessa) buffet-ravintolassa tai sitten kahdessa erillisessä Imperial Club loungessa. Toinen sijaitsee itätornin 12.kerroksessa ja toinen länsitornin ekassa kerroksessa. Aamupalan lisäksi näissä tiloissa saa käydä iltapäivällä parin tunnin ajan lounastamassa (voileipiä, salaatteja) ja juomassa virvokkeita, teetä tai kahvia. Viidestä seitsemään on ns. cocktail hour, jolloin myös alkoholijuomat ovat ilmaisia.

Tarjolla on silloin ruokaisia salaatteja, idän herkkuja, hedelmiä, sushia ja vaikka mitä. Illalla vielä on kolmen tunnin ajan iltasnackeja tarjolla. Eli vaikka hotelli tarjoaa myös puolihoitoa ja täyshoitoa, niin niistä ei mielestäni kannata maksaa. Me ollaan kuitattu kaikki ruoat pelkästään maksamalla tuosta Imperial Club -huoneesta. Tuon myötä saamme myös lentokenttäkuljetukset veloituksetta.

Kaikille hotellin asukkaille ilmainen on tuo Aquaventure -vesipuisto, jossa puolet perheestämme on viihtynyt hurjaakin hurjemmissa vesiliukumäissä. Minä ja esikoinen paistatellaan mieluummin päivää tässä vesipuiston rannalla. Kuten kerroin, niin en ole kylpylä- tai uimahalli-ihmisiä. En liiemmin vesipuistoihmisiäkään 😉

Hotellissa on kaksi isoa uima-allasaluetta. Vehreitä keitaita ja kuitenkin sitä rauhaa löytää, jos sellaista haluaa lomaltaan. Hotellissa sijaitsee 23 ravintolaa, joista osa on ns. luksusravintoloita, joihin on tiukat pukeutumiskoodit. Ostoskaduilta löytyy toinen toistaan hienompia liikkeitä, joissa voi tuhlata rahojaan, jos ylimääräistä on.

Me ollaan tällä lomalla shoppailtu ihan älyttömän vähän; kotiinviemisiksi ostin yhden maustepussin paikallisesta ruokakaupasta 😀 Hinnat ovat kaupoissa Suomen tasoa ja koska akuuttia tarvetta ei millekään ole, niin parempi jättää shoppailematta. Sen sijaan ollaan keskitytty henkisen pääoman ja kokemuksien kartuttamiseen.

En tiedä voiko tätä luksuslomailuksi kutsua, mutta kyllä se nyt sellaiselta tämän hotellin myötä tuntuu. Rakastan seurata ihmisiä hotellin käytävillä. Osa on pukeutunut niin fiinisti Loboutunit jaloissa, osa (kuten mekin) ollaan ihan tavallisia pulliaisia. Silti olemme kaikki tuolla sulassa sovussa keskenämme. 

Mutta nyt vielä viimeinen lomapäivä ennen tiukkaakin tiukempaa loppuviikkoa töissä. Palaan vastaamattomiin kommentteihin sitten viimeistään koti-Suomesta. Ai niin, just kun nautin tyhjästä rannasta, parkkeerasi viereemme perhe, jonka mies kuuntelee täysillä puhelimestaan jalkapallopeliä ja eläytyy siihen pomppien ja riehuen. Ihan tuossa metrin päässä minusta  😀

ILOISTA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. mikäli mietitte, että ei sitä ruuhkaa kuvista välity, niin täytyy myöntää, että heräsin tänä aamuna vähän aikaisemmin kuvauskierrokselle. Muuten kun on niin vaikea ottaa sellaisia kuvia, joihin ei joku olisi eksynyt 😉

PPS. tuolla Instagramissa profiilini alta löytyy ”kohokohdat”, joista taas löytyy kansio nimeltä Atlantis. Sinne olen napsaissut muutamia kuvia ja videoita myös hotellin sisätiloista.


maanantai 26. helmikuun 2018

Tuhannen ja yhden yön tarinoiden jäljillä

21

HEISSULIVEI IHANAT

ja mukavaa maanantaita! Aurinko paistaa jälleen täällä Dubaissa. Eilinen sunnuntaipäivä valkeni harmaana ja sateisena. Päätimme ottaa suunnaksi Dubai Mall -ostoskeskuksen. Ja härregud; siinä missä joskus olen rakastanut shoppailua tuntui tuo kauppojen loputon taival aivan mahdottomalta käydä läpi. Ehkä ei ollut tarkoituskaan käydä kaikkia kauppoja läpi, mutta viidessä tunnissa niitä ehti lasten tahtiin kiertämään jonkun verran.

Tarkoituksenamme oli tulla ostoskeskuksesta takaisin hotellin altaille, mutta koska taivas vihmoi pientä vesipisaraa otimme varasuunnitelman käyttöön ja kurvasimme taksilla Souk Madinatiin. Kiitos teidän vinkkien blogissa ja instagramin puolella 🙂

Ai että, mikä paikka! Tiedostan, että se on basaareineen kaikkineen rakennettu pelkästään turisteille, mutta silti annoin haaveiden lentää. Mietin paikallisia nähdessäni, että millaistakohan heidän kotonaan on. Olisi ihana päästä vierailemaan jonkun paikallisen kodissa. Tämä haave ei pidä paikkaansa vain täällä Dubaissa, vaan aika monella reissulla olen huomannut haaveilevani tästä.

Olisi ihana päästä näkemään sitä paikallista asutusta. Enkä tarkoita mitään sheikin hienoa palatsia vaan sellaisen tavallisen dubailaisen kotia. Tavallista arki-iltaa ja sen touhuja. Paikallisia taksikuskeja tykkään myös haastatella. Taksikuski kertoi meille Dubaissa asuvan reilun kolme miljoonaa ihmistä, mutta autoja on kuulemma nelinkertaisesti tuo määrä. Sanoin tänään miehelle altailla, että toisaalta kaipaan niitä ryhmämatkojen tuomia etuja tai lähinnä sitä, että lentokenttäkuljetuksen aikana opas kertoo maan historiasta ja kulttuurista 😀 Mutta sen olisin voinut itsekin selvittää ennen tänne tulemista. Niin monta avointa kysymystä on mielessäni. Niin paljon tiedonjanoa. Tänä iltana ajattelin romaanin sijaan nettailla ja selvittää mm. sen, että miksi osa miehistä kulkee valkoisissa kaapuissa ja miksi niitä päähineitä sanotaan. Paljonko maksaa Maserati ja minkälainen tämä arabikulttuuri pohjimmiltaan on. Mistä saa tuota taivaallista leipää, jota eilisessä fattoush -salaatissani oli. 

Tiedättekö mitä, vaikka aluksi tuntui, että saamme kahlattua Dubain kymmenessä päivässä läpi, niin tällä hetkellä tuntuu, että vaikka saisimmekin (no emme kyllä saa…), niin tänne on silti palattava uudelleen. Niin ristiriitaiselta kuin se tietyiltä osin tuntuukin. Ei sillä, että ihannoisin sitä luksusta ja kultakimallusta, mikä täällä vallitsee. Vaan sen takia, että tämä kulttuuri on alkanut kiehtomaan ihan älyttömän paljon.

Koko Lähi-itä on alkanut houkuttelemaan ja katselin tuossa jo sillä silmällä, paljonko maksaisi lennot Tel Aviviin. Tiedän, että kaikilla ei ole tällaista intohimoa matkustamisen suhteen kuin meillä. Eikä tarvitsekaan olla, mutta suosittelen kaikille hieman matkailua. Sillä se avartaa. Kaikilla ei ole siihen kuitenkaan mahdollisuutta. Sen takia tunnen oloni kyllä niin etuoikeutetuksi, että pystymme näyttämään lapsille maailmaa mahdollisimman monelta eri kantilta. Tosin nämä ovat taas niitä asioita, joista ei sovi kiistellä; meille sopii se, että töitä painetaan arkena niska limassa ilman työaikoja. Sen tuottaa hedelmää, jonka avulla voimme tehdä sitä, mistä koko perhe nautimme. Varsin onnellinen olen myös siitä, että lapsetkin ovat kiinnostuneita jälleen uudesta kulttuurista. Vaikkeivat dyynisafarille suostukaan lähtemään 😀

Nyt pimenevään Marinaan tutkailemaan, miltä se puoli kaupungista näyttää. Huomen illalla on pakko ottaa taksi ja hurauttaa kuvissa näkyviin maisemiin hämärän laskeuduttua. Tuolla kun näytti olevan niin monta ihanaa ravintolaa sen libanonilaisen lisäksi, jossa lounastimme! Tuntuu, että monet kaupungit heräävät loistoonsa vasta pimeän tultua. Niin myös Dubai  ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA!

PS. pahoitteluni, että näin lomalla kommentteihin vastaamiset kestää tavanomaista pidempään ♥


lauantai 24. helmikuun 2018

Ensifiilikset Dubain auringon alta

33

HELLUREI IHANAT!

Ja helteiset terkut Dubain alkuillasta – kovin kiitollisena ja onnellisena jälleen ♥ Viime yönä saavuttiin tänne Jumeirahin rantakadun, the Walkin varrelle ja tämä eka päivä on mennyt vähän sumussa; vaikka lentomatka oli lyhyt, niin silti pitää kritisoida Norskin lentoaikataulua. Eikä Finnairillakaan näyttänyt olevan sen paremmat, joten valittiin edullisemmat lennot. Itse olen vuosien varrella oppinut suosimaan päivälentoja, sillä yöllä koneessa on tuskaa, kun ei löydä hyvää nukkumisasentoa. Paitsi silloin kerran kun saatiin upgrade business-luokkaan Bangkokin lennolla. Silloin tuli posotettua unta palloon noususta laskuun.

Mutta pienestä väsymyksestä huolimatta ollaan nautittu loman ekasta päivästä; kulutettu aikaa altailla ja syöty. Ekan päivän saldona Danielle Steelen romaanista 300 luettua sivua. Loma alkoi siis rentoutuen. Ruokaan palatakseni; viime aikoina Lähi-idän ruokamaut ovat alkaneet kovin kiehtomaan ja tänään sainkin lounaaksi täydellisen kylmän meze-lautasen. Pian lähdetään katsomaan auringonlaskua ja siitä jälleen, mihinkäs muuallekaan, kuin syömään 😀 Marina on tuossa vähän matkan päässä myös, mutta ehkä käydään rantakadun varrella tänä iltana. Huomenna sitten Marinan alueelle.

Ekat viisi yötä yövytään tässä hotellissa ja sitten tokat viisi palmusaarella. Josko silloin nauttisi rannalla olosta. Täytyy nimittäin todeta, että tänään meinasin tiputtaa silmäni tuolla Jumeirahin rannalla; olo oli kuin Rodoksen ruuhkaisella Ellin rannalla 90-luvun alussa (tai se kertaa tuhat). Not my cup of tea… Hotellin uima-altaalla on hyvä olla 😉

Instagramin puolella ollaankin saatu huikeasti vinkkejä reissuun, kiitos niistä. Kuten siellä totesin, niin tämä on ensimmäinen matka, kun ei olla tutustuttu lainkaan kohteeseen etukäteen. Ei voi syyttää ruuhkavuosia vaan priorisoinnin puutetta. Dubai on täynnä tekemistä ja saas nähdä riittääkö nämä kymmenen päivää vai pitääkö suosiolla jättää seuraavaan kertaan jotain.

Mutta hei, nyt suihkun kautta auringonlaskua ihastelemaan ja ruokapaikkaa valitsemaan. Se kun on yksi reissussaolon kohokohtia ♥ Jos teillä on jakaa lisää Dubai-vinkkejä, niin jakakaa ihmeessä! Kiitos jo etukäteen 🙂 Aikas pintaliitopaikka on ainakin tämä Jumeirahin ranta, joten haaveissa on kurkistaa myös pintaa syvemmälle ja nähdä millaiselta näyttää autettinen Arabia.

LAUANTAITERKUIN,


tiistai 31. lokakuun 2017

Vinkkejä Los Angelesin reissuun

8

HEIPPAHEI,

nyt vuorossa toivepostausta eli vinkkejä Losin reissuun. Täytyy sanoa, että kukin meistä kokee asiat ja paikat erilailla. Nämä ovat siis vain ja ainoastaan minun subjektiivisia mielipiteitä ja kokemuksia 🙂 Mutta voi pojat, kuinka tulikaan ikävä näitä maisemia ja kokemuksia tämän postauksen myötä ♡

LENNOT
Meidän perhe on keskittänyt viime vuosina lennot Finnairille. Pisteitä kertyy ihan mukavasti ja niillä voi mm. maksaa istuinpaikan etukäteen. Tällä kertaa lensimme Helsingistä Chicagoon ja siitä samaan allianssiin kuuluvalla American Airlinesilla Los Angelesiin. Kolmen tunnin vaihtoaika Chicagossa osoittautui aika naftiksi, vaikka pääsimmekin nopeampaan maahantulojonoon. Paluumatkalla vaihtoaikaa oli varattu puolitoista tuntia, mutta koska Losista lähtenyt kone oli myöhässä, niin saimme kävellä suoraan Finnairin koneeseen.

Seuraavan kerran ajattelimme lentää Tukholmasta, Kööpenhaminasta tai Oslosta suoraan Los Angelesiin (tosin lentoyhtiö ei tule olemaan sitten valitettavasti Finnair), sillä tuo Chicagon välistoppi osoitti sen, että kun joudut maahantulosyyniin, ottamaan laukut ulos ja tsekkaamaan ne uudelleen, turvatarkastukseen ja vielä vaihtamaan terminaalia, niin mieluummin ottaa sen pitkän lennon Euroopasta ja ottaa ne laukut ulos ja käy läpi maahantulomuodollisuudet vasta määränpäässä. Chicagoon lensi Helsingistä noin yhdeksän tuntia ja siitä Losiin vielä noin neljä tuntia. Tukholmasta Los Angelesiin lentää noin 11 tuntia.

Lennot ostimme tällä kertaa Mytrip.comin kautta, mutta siis alkujaan vertailimme lentoja Momondossa. Välillä kyllä Finskin omilta sivuiltakin saa varsin kilpailukykyisiä hintoja. Tein tuossa muutamia hakuja ja jos kuviteltaisiin, että lähtisimme vaikka hiihtolomalla uudelle reissulle, niin Norweigianilla säästäisimme liki tuhat euroa lentolipuissa siihen, mitä nyt maksoimme. Lento olisi yhdellä pompulla Tukholman kautta.

AUTO
Aivan ehdoton Los Angelesissa. Emme olisi tulleet toimeen ilman autoa. Tosin emme majoittautuneet aivan keskustassa vaan keskustan ulkopuolella. Onneksi, tästä myöhemmin lisää 🙂 Auton vuokrasimme Dollar:lta, mutta tarjoajia on vaikka kuinka. Kaikki sijaitsevat lentokentän läheisyydestä ja tuloterminaalin edestä lähtee autonvuokrausfirmojen shuttle bussit, joilla pääsee ilmaiseksi matkalaukkujen kanssa autovuokraamoon.

Meillä piti olla Jeepin pikkumaasturi, mutta sellaista ei ollut vapaana, kun auton haimme. Joten saimme Nissan Roguen, joka toimi loistavasti. Erehdyksissämme emme ottaneet autoa, jossa olisi valmiina ollut navigaattori, joten vuokrasimme myös navigaattorin. Auton vuokra oli viikossa himpun yli 200 euroa ja navigaattorin puolet siitä. Bensiiniä meillä kului noin 40 eurolla ja kilometrejä tuli liki 800.

HOTELLIT
Siinä missä mies hoitaa meidän perheessä auton vuokraukset, hoidan minä yleensä hotellivaraukset. Teen sen aika usein joko hotelleilta suoraan tai sitten Booking.comin kautta. Sielläkin on kertynyt jotain genius member -pojoja. En ole ihan varma vaikuttaako hintaan, mutta ehkä 😉 Olen huomannut, että mitä aiemmin hotellin varaa, niin sen parempi. Tai sitten ihan viime tinkaan. Silloinkin säästää pitkän pennin, mutta riskit ovat olemassa, että tietyssä hotellissa ei ole enää tilaa. Kahdessa ekassa hotellissa otimme aamupalan, mutta muuten aamupalat nautimme ulkona. Panera Breadille iso suositus. Puuro oli taivaallista, kuten myös turkkilainen jugurtti myslin kera.

Eka yö yövyttiin suosiolla lentokenttähotellissa. Lento oli perillä la-yönä klo 00:25 ja hotellilla olimme ennen kahta. Olimme ottaneet auton vasta lauantaiaamusta, mikä oli hyvä ratkaisu. Auton vuokraamisen jälkeen ajoimme vartin verran Hermosa Beachille, jossa olimme yhden yön. Tuo hotelli oli budjettiimme nähden kallis, mutta ah niin ihana. Suosittelen Hermosa Beach House -hotellia lämmöllä. Hintaan sisältyi aamupala ja se oli fantastinen. Terveysfriikeille olisi ollut lisähinnasta jos jonkinlaista smoothieta ja tuorepuuroa. Aamiaisen sai nauttia joko sisällä tai sitten ulkoterassilla merta ja ihmisiä katsellen.

Koska meillä oli Anaheim Ducksien peli sekä Disneyland ohjelmistossa, niin päätimme yöpyä kolme yötä Anaheimissa. Sinne hurautimme 45 minuuttia sunnuntaina. Majoittauduimme Marriott Fairfield Inn -hotelliin, joka oli hintaansa nähden ihan ok. Sijainti oli huippuluokkaa. Noin 800 metriä kävellen Disneylandin porteille. Anaheimista oli myös lyhyempi matka Laguna Beachille, jossa kävimme yksi ilta Teemu Selänteen ravintolassa syömässä. Anaheimista ajoi sinne reilun puoli tuntia, mutta takaisin päin posottelimme reilun kymmenen minuuttia 🙂

Loppulomaksi ajoimme takaisin rannikolle, Hermosa Beachin viereiselle rannalle Redondo Beachille. Meillä kävi hotelleja varatessa ihan älytön säkä ja saatiin Portifino Hotel & Marinasta kolme yötä pilkkahintaan. Hotelli oli ihan älyttömän kiva. Satama- ja merinäköaloin.

NÄHTÄVÄÄ
Nähtävät eivät lopu kesken 🙂 Tuollainen viikko oli armottoman lyhyt aika, mutta toisaalta – ehti näkemään ne must see paikat sekä menemään ex tempore -meiningillä.
Lähirannat & rantabulevardit: mm. Redondo, Hermosa, Manhattan beach
Malibu: taisin rakastua koko paikkaan. Surffimeininkiä ja leppoisaa olemista. Malibu Pierin päässä olevalle kahvilalle iso peukku.
Laguna Beach: leppoisaa menoa, kylämainen tunnelma. Tänne täytyy mennä ensi kerralla yöksi.
Hollywood-kyltti: tällä kertaa emme menneet itse kyltille vaan näköalapaikalle, josta kyltin näki. Ajelimme pitkin Mulhollandia ja yhtäkkiä tuo Hollywood -kyltti aukesi edessämme.
Hollywood walk of fame: eli ne tähdet maassa. Ajoimme ensiksi Capitol Recordsin eteen auton parkkiin ja sattumalta astuin liki suoraan autosta noustessani iki-idolini Garth Brooksin tähden päälle. Koska emme jaksaneet aivan kävellä Kiinalaiselle teatterille, joka on tähtien the place, niin ajoimme eräälle sivukadulle parkkiin. Kovin paljon ihmisiä oli liikenteessä. Myös hämärähemmoja ja huumetyyppejä. Lähdimme nopsaa kohti Santa Monicaa.
Rodeo Drive: hienostokatu täynnä luksusta. Ajoimme nopsaa läpi, mutta olisihan tuonne voinut jalkautuakin. Ei tosin kauppoihin sisään 😀
Beverly Hillsin talot: tällä kertaa emme käyneet ajelulla, mutta viimeksi Los Angelesissa ollessani kävimme katsomassa starojen taloja 🙂
Santa Monican laituri: kiva paikka, jossa huvipuistolaitteita ja ravintoloita. Meille sattui vain päivä, että ihmisiä oli ryysikseen asti.
Venice Beach: näkemisen arvoinen hipsteripaikka. Skeittirampin laidalla olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän.
Rancho Palos Verdes: majakkaa menimme katsomaan ja sen näimme. Enemmän vaikutuksen teki paikallisten asuinalueiden läpi ajelu.
NHL-peli: must see -juttu ja vaikkei meidän tytöt niin hirmuisesti lätkäfaneja olekaan, niin oli myös heille kokemus.
Disneyland: tykkään, mutta hintataso pisti ihistämään. Käytiin kaikki hurjimmat laitteet läpi ja kuuden tunnin jälkeen oltiin sitä mieltä, että tämä oli nyt nähty. Kaikki kunnioitus ihmisille, jotka ostavat Disneylandiin monen päivän lippuja…
Melrose Avenue: mulla oli tästä shoppailukadusta ruusuiset kuvat viime reissun tiimoilta. Ajettiin läpi, mutta ei jalkauduttu.

HUOM! Universal Studiot jäi ensi reissuun; meidän perheeltä sisäänpääsy olisi ollut liki 400 euroa…

MUUTAMA SANA LASTEN NÄKÖKULMASTA
Meillä jaksoivat lapset hienosti, mutta ensi kerralla pitää ottaa myös niitä lungimpeja päiviä. Valita hotelli, jossa kunnon uima-allasalue ja viettää siellä esimerkiksi puolikkaita päiviä. Jos tytöiltä kysytään, niin kivointa oli shoppailu ja Disneyland 🙂 Yllättävän hyvin jaksoivat autossa istua takapenkillä. Täällä koti-Suomessa kun välillä tulee vähän kränää.

MUUTA
♡ ESTA-viisumi; hakekaa netissä hyvissä ajoin ennen reissua. Voimassa kaksi vuotta eli tämä reissu mentiin vuosi sitten hakemamme ESTAn voimalla.
♡ Downtown L.A.; ei sävähdyttäynyt. En oikein tiedä, onko sellaista kunnon keskustaa edes olemassa…mutta itse tykkään olla pois keskustasta.
♡ Ruuhkat; hih, ei ehkä ansaitse tuota sydäntä, mutta menköön. Losiin päin ihan tajuttomat ruuhkat ja mitä lähemmäksi keskustaa menee, niin sen ruuhkaisampaa. Joten jos löydätte kiertoreitin, niin käyttäkää sitä 🙂
♡ Car pool; onneksi useimmilla moottoriteillä on käytössä ns. car pool -kaista, jossa saa ajaa ne, joiden kyydissä on kaksi tai useampi henkilö. Näin rohkaistaan kimppakyytien käyttöön esimerkiksi työmatkailussa. Mukavasti pääsee ruuhkissa etenemään, sillä baana on aika usein puolityhjänä.
♡ Parkkeeraus; yllättävän kallista nähtävyyksien lähellä. Älkää parkkeeratko Venice Beachillä siihen ekaan vastaan tulevaan parkkipaikkaan ($15) vaan ajakaa ihan rannan tuntumaan ($5).
♡ Shoppailut; mä tykkään käydä ostoksilla Rossissa, Marshallissa ja TJMaxxissa, jossa merkkituotteita myydään ihan sikahalvalla. Ostin muutamat tennarit alle 30 dollarilla, joissa molemmissa oli pitkälti yli 100 dollarin hintalappu. Outlet ostoskeskus Citadel on tutustumisen arvoinen paikka. Alennukset riippuvat liikkeistä. Esimerkiksi Calvin Kleinilla oli paljon tuotteita -70%. Lapsille Tommy Hilfiger Kids, Gap Kids, Disney yms.
♡ Pyörät; Mikäli majoittaudutte rannalla, niin aika usealta hotellilta saa lainaan pyöriä. Sekä lasten että aikuisten, lukoilla ja kypärien kera. Lisäksi pyöränvuokrausfirmoja löytyy. Mikään ei ole kivempaa kuin strollata pitkin rantabulevardia pyöräillen ja lempeässä iltatuulessa nauttien.

Huh, siinä lyhykäisyydessään. Jäiköhän multa jotain kertomatta…jos jäi, niin palaan tänne kertomaan. Ja hei, kysykää ihmeessä, jos on kysyttävää! Täytyy sanoa, että vaikka itärannikko teki lähtemättömän vaikutuksen vuosi takaperin, niin sitä teki myös länsirannikkokin ♡

TIISTAITERKUIN,


lauantai 21. lokakuun 2017

Travel is the only thing you buy, that makes you richer ♥

6

HEIPSULUHEI

te ihanat lukijani sekä rakas matkapäiväkirjani! Terkkuja lentokentältä; kotiinpäin ollaan tulossa. Hitaasti, mutta varmasti. Auto piti palauttaa kympiltä ja kone Chicagoon lähtee vasta 14.30. Hengailua, hengailua. Tässä hengailun ohessa ollaan puhuttu reissun kohokohdista. Jollekin meistä se on ollut Disneyland, toiselle NHL-peli. Itselläni niitä kohokohtia on monta. Ei voi laittaa järjestykseen kokemiaan asioita. Voi vain olla nöyrin mielin kiitollinen siitä, että meillä on mahdollisuus matkustella. Näyttää lapsille maailmaa.

Kuten tuossa kerroin niin reissun ehdotonta eliittiä on ollut se, että ollaan saatu olla 24/7 perheen kanssa. Ilman niitä arkisia rutiineja ja työpäiviä. Kokeisiin lukemista ja limittäin meneviä aikatauluja. Silti, tällaisen reissun jälkeen odottaa jo sitä arkeakin. Ihanaa sunnuntai-iltaa ja maanantaiaamua, kun kello herättää töihin 06.00. Aamulenkkiä koiran kanssa ja sitä, kun maanantaina töistä kotiin tullessaan kaatuu jet lagin riivaamana sänkyyn 😀

Jos jotain reissun kohokohtia mainitsisin niin ehdottomasti se, että rakas ystäväni Anu lensi alas Kaliforniaan Portlandista miehensä kanssa meitä treffaamaan. Meillä on Anun kanssa piiiitkä historia (klik) ja osaltaan saan ”syyttää” itseäni siitä, että Anu on asunut täällä rapakon takana jo parikymmentä vuotta. Mutta nyt taas treffattiin ja voi sitä onnen päivää. Juttu jatkui siitä, mihin se viimeksi jäi. ”Äiti, se Anu puhuu paljon. Melkein yhtä paljon kuin sä.” Totesi taannoin toinen tytöistämme. Tämä pitää paikkansa. Hiljaista hetkeä ei tullut. Syötiin hyvin (kuten tapanamme on), kippisteltiin ja käytiin NHL-pelissä. Haikein mielin hyvästeltiin.

Vaikkei Mikki Hiiren tapaaminen nyt niin iso asia enää tällä iällä ole, niin silti Disneyland jaksaa ihastuttaa kerta toisena jälkeen. Satumaailma, johon aikuisenakin uppoutuu. Lasten ilon ja riemun todistaminen vierestä on myös erittäin palkitsevaa. Onneksi kuitenkin nuo kullannuppuset osaavat iloita myös niistä arkisista, pienistäkin jutuista.

Hyvin syöminen on reissun kohokohtia, oli kohde sitten mikä tahansa. Tällä kertaa söin kertaheittämällä elämäni parhaimman pihvin (so sorry, lihaton lokakuu, että koit kolauksen). Selanne Steak Tavernaan Laguna beachille olimme varanneet etukäteen pöydän. Mutta emme tienneet, että pääsemme Teemun omaan privaattihuoneeseen. Harmi, että en kehdannut kameran kanssa juurikaan hösäillä tuolla ravintolassa.

Reissun kohokohtia oli myös kruisailu ympäriinsä ja paikallisten kanssa jutteleminen. Pienten kaupunkien esikaupunkialueilla ajelu taloja ihastellen. Tiedän, että me ihmistet arvostamme eri asioita ja niistä ei sovi kiistellä. Me kuitenkin ollaan miehen kanssa painotettu lapsille sitä, että jos yhtään isona meinaa nähdä maailmaa, niin kielten opiskeleminen olisi kannattavaa. Ja se, että uskaltaa avata suunsa, vaikkei välttämättä olisi varma tuleeko kieliopillisesti oikeita lauseita. Oppi on mennyt kyllä hyvin perille, sillä tuo meidän isompi pikkuinen osasi asioida itsenäisesti ja tilata itselleen ruokaa ja juomaa. Ilo oli myös kuulla lasten suunnasta anteeksipyynnöt ja kiitokset niin, että paikallisetkin ymmärtävät.

♥ Travel is the only thing you buy, that makes you richer ♥

Edelleen allekirjoitan tuon yllä olevan väitteen. Muistatteko, kun kerroin, että materian sijaan olen viime vuodet yrittänyt panostaa henkiseen pääomaan? Matkustelu on pieni osa sitä henkisen pääoman kartuttamista. Kokemuksien kautta oppimista ja sen tajuamista, että elämää on muuallakin kuin Suomessa. Suomessa on hyvä asua, mutta se ei poissulje sitä, etteikö sitä aina välillä edelleen haaveilisi ulkomaille muutosta.

Kiitos, kun olette olleet mukana Marian matkoilla. Toivottavasti olette saaneet jotain irti näistä matkakertomuksista ja hei pahoitteluni Insta storyn järjettömästä tykityksestä. Nuo videot olen tallentanut itselleni muistiin. Ne toimivat eräänlaisena matkapäiväkirjana myös. Juttua olisi jatkunut vielä vaikka kuinka, mutta kentällä on rajallinen ilmainen wifi. Sorry siis jo nyt kirjoitusvirheistä sun muista, jos sellaisia on. Perinteiselle oikoluvulle ei liene aikaa 😉 Kommentit otan haltuun myös kotona. Kiitos niistä ihanat ♥

LAUANTAISUNNUNTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »