lauantai 26. joulukuun 2015

Talviset terkut tunturista!

IMG_5812OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAIMG_5814 OLYMPUS DIGITAL CAMERAIMG_5817 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIKKAMOI IHANAT!

Voi jumpe, lähdimme talven perässä Lappiin ja talven löysimme! Tehtävä suoritettu. Nyt sitä tajuaa, kuinka paljon ihmeitä tuo lumi tekee. Se, että kengän alla narskuu lumi on kyllä infernaalisen ihanaa 🙂 Nyt on happihypelty mäessä ihan koko päivä. Voin muuten sanoa, että otti hieman voimille; kun ei ole koko syksynä ja talvena saanut lupaa sen kummemmin liikkua, niin ihan tuollainen mummuvauhti mäessä saa sykkeen pilviin. Reisilihakset ovat höllönlöllöä ja posket hehkuvat. Tästä se alkaa, kunnon kohotus!

Pidemmän aikaa mukana olleet lukijat ovatkin tietoisia, kuinka tärkeä paikka tämä Pyhän mökki on meille. Se hetki, kun oven avaa ja möksän tuoksu tulvii nenään on joka kerta yhtä voimaannuttava. Täällä sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Äiskä ja iskä ostivat aikoinaan mökin 1990-luvun loppupuolella ihan pilkkahintaan. Sijoitus on maksanut itsensä jo monta kertaa takaisin. Sen verran täällä on tullut parannettua yhtä sun toista työstressaantunutta ihmistä 😉 Äiti on tehnyt ihmeitä mökin sisustuksen suhteen. Pienesti henkii sellaista Aspen-henkisyyttä. Mökki on yhdelle perheelle (+ yhdelle mummulle) just kompaktinkokoinen. Alakerrassa on keittiön ja ruokatilan lisäksi kotoisa olohuone, pieni makkari, wc ja sauna. Yläkerran parvelle majoittuu neljästä ihmistä. Ei sitä enempää tilaa tarvitsekaan. Monesti olen ajatellut, että kotona sitä perheenjäsenet yleensä hajaantuu milloin minnekin. Täällä ollaan kaikki samassa tilassa. Pelaillaan, lueskellaan ja katsellaan televisiota. Seuraavaksi alammekin hurraamaan nuoret leijonat voittoon!

Huomenna jatketaan taas raitisilmamyrkytyksen metsästämistä. Mäessä on hyvin tilaa eikä hissijonot juuri vaivaa. Lisäksi ajattelin jakaa teille huomenna ihan ältsin hyvän ja helpon kakun ohjeen. Vaikkapa sitten uudenvuodenaaton varalle 🙂 Nyt sitä jääkiekkoa, hyvä Suomi!

ILOISTA TAPANINPÄIVÄN ILTAA,alle


keskiviikko 16. joulukuun 2015

Viiden vuoden joulukirous

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAHEIPPATIHEI IHANAISET!

Huomasitteko muuten, että tänään tuo aurinko paistoi niin ”kivasti”, että lumet sulivat autotielle? Kerrassaan maaliskuista, etten sanoisi 😉 Mä olen tässä vähän pohtinut käsitettä nimeltä joulumieli. Itse toitotin sellaisen puuttuvan jo marraskuussa. Daah, vähänkö oli liian aikaista ehkä huudella kadonneen joulumielen perään. Joulua lähemmäspäin mentäessä se joulumieli on palannut. Joka ikinen joulu.

Ollakin, että päällämme on nyt viiden vuoden joulukirous. Ei ole vissiin ollut täällä sen kummemmin puhetta, mutta meillähän viisi viime joulua/joulunalusaikaa on olleet melkoisen raskaita. Tapahtumarikkaita. Viisi vuotta sitten joulun alla äitini sai melanoomadiagnoosin (nyt jo puhtaat paperit siitä), neljä vuotta sitten iskä sai jonkin sortin kohtauksen jouluna ja vietti loppujoulun sairaalassa. Kolme vuotta sitten iskä oli sairastellut pitkin syksyä ja ennen joulua tehtiin päätös jalan amputaatiosta (nuoruusiän diabeteskomplikaatio) ja välipäivinä leikattiin. Kaksi vuotta sittenhän isä kuoli joulun alla 19.12. Viime jouluna pakkaa sekoitti miehen jääkiekkouran ja -harrastuksen loppuunajamat lonkat, jotka uusittiin kokonaan joulun alla isossa operaatiossa. Ja nyt ollaan taas tilanteessa, että joulun sekametelisoppaa hämmennetään oikein kunnolla.

Mutta arvatkaas mitä? Kaikki nämä tapahtumat ovat opettaneet sen, että ei siihen joulumieleenkään tarvita kuuta taivaalta. Se joulumieli voi tulla ja mennä. Se voi hetkellisesti tulla esimerkiksi hyasintin ohi kävellessään ja joulun tuoksuttaessaan.  Se voi tulla yhtäkkiä aattoiltana suuren surun keskellä yrittäessään lukea joululahjakirjaa ja yrittäessään saada nieltyä joulusuklaata. Se voi olla vähän kadoksissa, mutta ihan varmasti tulee sieltä. Jos ei sitä väenvängällä etsi. Mulle se joulumieli on lämmin tunne tuolla sydämessä. Siihen liittyy myös tavallaan haikeuttakin. Ja paljon muistoja. Yhtäkaikki, se saa hymyn huulille ja se on se, joka saa jaksamaan vaikeinakin jouluina. Siitä huolimatta ajattelin esittää toiveen jonnekin, jollekin…jos ensi jouluna otettaisiin ihan rauhassa ja vietettäisiin kerrankin normaalijoulu? 🙂

Joten älkää ystävät hyvät stressatko, jos joulumieltä ei kuulu. Madaltakaa vähän rimaa sen suhteen ja iloitkaa niistä ihan pienistä jutuista. Joulu ei tule joulusiivoamalla tai euroja tavaratalojen kassaan kiikuttamalla. Näinä vuosina on oppinut, että siihen joulumieleen ei todellakaan tarvita muuta kuin avoimet aistit ja iloinen mieli. Tänään mennään Aleksanterin kirkkoon koululaisten joulujuhlaan. Siellä jos missä sen joulumielen tuntee. Illalla olisi tarkoitus vihdosta viimein askarrella joulukortit. Onhan tässä aikaa…

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

allePS. kuvituksena parin viikon takaiset Tivolin joulutunnelmat!


maanantai 14. joulukuun 2015

Kaunis jouluinen kotikaupunkini

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEI HUOMENTA IHANAT!

Reilu viikko jouluun ja ah, se hieman hukassa ollut joulutunne saapui eilen kreivin aikaan! Ei siihen tarvittu kuin pyrähdys kaupungilla niiden rakkaiden kera. No juu, ehkä tuo taivaalta satanut lumi vaikutti myös asiaan 😉 Tiedän, että omakehu saattaa vähän haista, mutta sitäkin uhmaten totean jälleen, että vitsit, kuinka kaunis Tampere onkaan! Kotikaupunkini heräsi taas henkiin jouluisessa asussaan. Meillä oli eilen mukana pikkuinen hurmurikummipoika 1 v 9 kk ja testattiin kaupungin toimivuutta rattaiden kera. Hyvin toimi 🙂

Ekaksi kierrettiin Keskustorin Joulutori, jossa treffattiin kukas muukaan kuin joulupukki itse. Siitä jatkettiin Finlaysonin läpi Tallipihan jouluun. Ihasteltiin matkalla hääkirkkoamme ja kyseltiin esikoiselta, muistaako häistä mitään. No eipä kyllä tuolloin reilun vuoden vanhana ollessaan muistanut. Tallipiha henki vanhanajan joulutunnelmaa. Olisi ollut poniratsastusta, karusellia ja hevosvaunuilla ajelua. Kahville piti mennä tuttuun kahvilaan, mutta niin monella muullakin oli sama ajatus, joten käytiin kahvilla sitten toisaalla.

Hymyssä suin palautimme kummipojan illalla kotiin. Tuollainen vähän vajaa parivuotias on kyllä ihan mahtavassa iässä! Itse sitä huomasi keittiön pöydän alla kontatessaan, että polvet ja lonkat naksuu. Harjoituksen puutetta! Nyt aamuhommeleiden kautta töihin. Tälle viikolle onkin jos jonkinlaista joulujuhlaa illoille tiedossa. Ihanaa! Iloista alkanutta viikkoa, yritetään nauttia kiireettömästä joulunalusajasta, jookos?! 🙂

MAANANTAITERKUIN,

alle

 


maanantai 07. joulukuun 2015

Kuvaterkut Köpiksestä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
HIPHEI IHANAT!

Täällä ollaan jälleen, ihan livenä kuulkaas 🙂 Hurjan paljon terkkuja Köpiksestä, näin kuvatulvan kera! Vaikka reissun ajoitus oli ehkä vähän kökkö, kun äiskä jäi sairaalaan makoilemaan, niin tekihän tuollainen miniloma kyllä poikaa. Lapset saivat ansaittua laatuaikaa ja viikonloppuun mahtui paljon naurua ja iloa. Rutiinien katkaisu tekee aina hyvää. Meillä myöhästyi lento perjantaina sen verran, että pe-ilta jäi kaupungissa lyhyeksi. Hotelliin sisääntsekkaus, syömään ja unille. Lauantaina lähdettiin vailla päämäärää kaupungille. Niin hellyttävää oli huomata, että toinen pikkuinen vielä haaveili Disneyn kaupassa pehmoleluista, kun taas toisen silmät kiiluivat Monkin ja BikBokin edessä. Kuljettiin Strogetilla, käytiin läpi muutama joulutori ja kun väsy alkoi painaa istuimme alas kuumalle kaakaolle. Ja hei minä, antiolutihminen tykästyin tuohon yhteen juomaani jouluoluseen.

Nyhavnissa alkoi pirskottamaan vettä ja tuulikin oli ihan infernaalinen, mutta sekään ei haitannut. Silmät ja sielu sai silti ravintoa. Pipot, kaulahuivit ja tumput tosin tulivat tarpeeseen. Miten nuo eriväriset talot saavatkin niin hyvälle tuulelle? Lasten ehdoilla kun mentiin, niin haettiin Nyhavnista myös kaksi geokätköä. Jes, nyt on ulkomaan valloitus aloitettu tuon harrastuksen tiimoilta! 🙂 Jossain vaiheessa jalat alkoivat väistämättä puutumaan ja lähdimme takaisin hotellille. Meillä olikin muuten ekaa kertaa sen luokan hotellimajoitus, ettei yhtään tiennyt mitä tuleman pitää. Jotkut Tripadvisorinkin arvostelut hieman kauhistuttivat. Mutta hei, rahalleen sai vastinetta. Eikä sitä sinne hotelliin oltu matkustettu makoilemaan 😉 Pääasia oli tuo sijainti, joka oli kivenheiton päässä rautatieasemasta.

Lauantai-iltana viidestä eteenpäin hurviteltiin Tivolissa. Ihana ja jouluinen Tivoli sai kyllä kymmenen pistettä! Kunhan saan kuvat käytyä läpi, pääsette virtuaalimatkalle hurvittelumeininkiin. Vinkkinä, jos olette menossa Tivoliin nyt joulun alla, niin varatkaa ravintolasta pöytä. Kaikki paikat olivat ihan täynnä. Kyllä sitä eilen taas hieman Köpiksen kentällä pohti koneita katsellessaan, että josko vaikka voittaisi lotossa… lapset tuumasivat, että Washingtoniin pitäisi päästä asap 😉 Voi jukupätkä, miten onnellinen olen, että meillä on lapset innostuneet matkustelusta! Itse olen saanut lapsena reissata paljon ja kovin kiitollinen olen siitä. Siteeratakseni jälleen tuttua lausetta: Travel is the only thing you buy, that makes you richer.

AURINKOISIN MAANANTAITERKUIN,

alle

PS. lennettiin nyt Norwegianilla suoraan Helsingistä, 66 € menopaluu/hlö ja voin kyllä suositella ko.lentoyhtiötä lämpimästi. Ai niin ja se edullinen hotellimme löytyy täältä


lauantai 17. lokakuun 2015

Köpis ♥

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA 0P7232211-checker OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA P7232375-sideOLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

HEI HUOMENTA IHANAT

ja jälleen kerran pahoitteluni kuvatulvasta. Tämä on muuten sellainen asia, johon saan kovin eriäviä mielipiteitä; osa teistä tykkää kuvatulvasta ja osa ei. Senpä takia suosin molempia postaustyylejä. Ja eihän niitä kuvia tässä mittakaavassa usein ole (seliseli…oikeastaan on ihan huippua, että saan muistoja talletettua tänne ihan omaa itseänikin varten :). Vähillä kuvilla on menty viikolla, joten mennään nyt vähän runsaammilla. Terkkuja täältä saaresta. Kuinka ollakaan, että ollaan ainoita mökkihöperöitä koko saaressa. Kuka olisi uskonut? Heh, kaikki muut mökkeilijät ovat jo vuosikausia täällä käyneet, joten veikkaanpa että meillä tässä on vielä sellaista uutuuden viehätystä.

Palatakseni tuohon otsikkoon; Kööpenhaminaan. Niin paljon kuin rakastankin suurkaupunkeja, joista tähän asti ehdottomana ykkösenä on ollut Singapore, niin silti tuo kotoinen Köpis on kiilaamassa kovaa vauhtia ohi. Se saa aikaan vatsan pohjassa kutkuttavan tunteen. Tuntuu, että Kööpenhaminasta en ole vielä löytänyt mitään ns negatiivista. Onhan siellä suhteellisen korkea hintataso, mutta kun sen tiedostaa, niin sekään ei ole ongelma. Nyhavn, Strøget, kaikki ne pikkuiset sisäpihat, hipsterialueet. Ihan kaikki.

Ylläolevat kuvat ovat viime heinäkuulta. En yleensä ole huvipuistoihmisiä, mutta Tivolissa saimme koko perheen voimin kulumaan 12 tuntia. Vuoristorataa, hyvää ruokaa, aurinkoa, iloisia ihmisiä. Tivoli herää mun mielestä henkiin vasta auringon laskettua. Tuo valaistus on aivan omaa luokkaansa! Me ostettiin tällä kertaa hotellista Tivolin sisäänpääsyliput ja laiterannekkeet. Vink vink, niiden avulla pääsee noiden hermeettisten jonojen ohi.

Muistatteko, kun meillä oli tuolla reissulla vähän kotimatkassa mutkia? Kun lentomme Tukholmasta Tampereelle peruttiin ja pääsimme seuraavana päivänä onnellisesti kotiin Helsingin kautta? Emme ole todellakaan mitään valittajaihmisiä ja mistään ei yleensä reklamoida. Nyt laitoimme ystävällisen viestin ko.lentoyhtiölle tästä pikkuisesta, tosin ymmärrettävästä, lentosählingistä. Onneksi laitoimme, sillä nyt pääsemme uudelleen Köpikseen tuosta tulleiden korvausten voimin!!! Tivoli jouluvalaistuksessa houkuttelee. Joten joulukuun alussa odottaa pitkä viikonloppu tuolla kauniissa kaupungissa kera oman perheen ja mummun. Ällikällä lyötyjä olimme, kun huomasimme Norweigianin lentävän edestakaisin Helsingistä Köpikseen 66 eurolla. Joten sillä menemme. Hotellithan Kööpenhaminassa eivät ole ihan edullisimmista päästä, mutta teimme mielestämme aika hyvän löydön. Kantsii odotella hieman ja tarkkailla päivän hintoja. Noissakin kun pystyy saamaan hyvä diilejä 🙂

Nyt pelilauantai käyntiin. Uno-turnaus odottaa! Jossain vaiheessa myös päiväsauna, kiuasmakkarat ja päikkärit. Iltaruoaksi tuhotaan pakkasen ja kuivamuonakaapin sisältöä. Mielenkiinnolla odotan, mitä saan loihdittua broitsusta, kahdesta lehtitaikinalevystä, ananaksesta, kuivatuista banaanilastuista, fariinisokerista, tabascosta, kuohuviinistä ja valkosipuleista. Ai niin, onhan meillä vehnäjauhoja. Tuollainen desin verran. Ihanaa. Kokkikolmonen ehkä raportoi illalla köökin puolelta. Saas nähdä miten meidän käy – vai löydetäänkö itsemme illalla kaupungista kotijääkaapin herkkujen ääreltä 😀

LEPPOISAA LAUANTAITA MURUT,

alle

PS. Miten muuten teillä nuo kuvat tätä nykyä latautuvat? Hitaasti vai ok? Kun muistelisin, että jossain vaiheessa joillain lukijoilla ne latautuivat toooosi kauan…varsinkin näissä kuvatulvapostauksissa.