HEIPSUNHEI VAAN IHANAT!

Tulin pikaisesti huikkaamaan väliaikakuulumisia ja ne menee lyhyesti ja ytimekkäästi onneksi niin, että all good everyhting 🙂 Vielä ollaan pikkuisen toipilaana, mutta niin hirmuisen paljon paremmin voin kuin esimerkiksi vielä eilen illalla. Toki annan taudin parantua kunnolla ennen normiarkeen paluuta. Niin olen pääni puhki miettinyt, että mikä tämä tauti oli/on, mutta ei kai sen taudin väliä. Pääasia, että suunta on kohenemaan päin, eikös? Kaukaisena muistona vain on se keskiviikko/torstaiyö kello 1.27, kun vessasta sänkyyn mennessäni huomasin yhtäkkiä maailman mustenevan ja löysin itseni sängyn päädystä lattialla makaamasta. Tuossa vaiheessa vähän manasin, että olin lähettänyt miehen kellariin nukkumaan. Voimat kun eivät ihan riittäneet kerralla siihen, että olisi päässyt sänkyyn asti. Mutta loppujen lopuksi sinne pääsin. Näin jälkikäteen jo tämä hieman hihityttääkin, mutta tilanteen ollessa päällä hätä oli kyllä aikamoinen.

Sunnuntaivibat ovat siis tapansa mukaan kaiken jälkeen suloiset ja erittäin positiiviset. Eikä vähiten sen ansiosta, että jälleen kerran sitä on oppinut arvostamaan terveyttä. Niitä päiviä, kun ei ole vuoteen oma. Arvostamaan sitä, että ylipäätään kyse on vain väliaikaisesta taudista. Jollekin kun se vuoteenomana olo on jokapäiväistä. Vakavan sairauden tai muun taudin takia. Ei saisi miettiä, mikä tämän (määrittelemättömän, mutta sitäkin kettumaisen) taudin aiheutti, mutta olen miettinyt, että voiko yhtäkkisellä ruokavalion vaikutuksella olla osansa? En tarkoita nyt välttämättä eri maan eri bakteerikantaa vaan sitä, että koska olen alkuvuoden syönyt todella terveellisesti, niin onko mahdollisuus, että tautipeijakas iski sen takia, että lomalla rentoilin myös syömisten suhteen. Sokeria en vältellyt ja tuli loppuiltoina juotua muutama kuoharilasillinenkin. Vastustuskyky kun lähtee sieltä suolistosta, niin onko käynyt niin, että vaikka maitohappobakteerit oli käytössä, niin silti tuo ruokavalion totaalinen muutos yhtäkkiä oli shokki elimistölle. Se muuttui heikoksi ja antoi pöpön vallata.

En ala itseäni näistä soimaamaan, sillä nautin jokaisesta suupalasta, minkä lomalla söin. Ja mikä tosiaan pääasia niin se, että tänään on ensimmäinen päivä, kun päähän ei satu. Ensimmäinen päivä, kun pystyy olemaan pystyssä ilman tuskanhikeä ja heikotusta. Vaikka aamulla vielä pikkuisen lämpöä olikin. Tänään on ensimmäinen päivä, kun on rehellisesti ruokahalua! Se jos mikä on ihana asia kuulkaas. Ruokahalu. Yksi niistä asioista, jonka aina ottaa itsestäänselvyytenä. Mutta ei se sitä ole. Niin kuin ei mikään tässä elämässä.

Sen verran huushollasin, että vaihdoin puhtaat lakanat. Laitoin makkarin ikkunan auki ja annan  huoneen tuulettua. Seuraavaksi hyppään suihkuun ja puen päälle puhtaan pyjaman. Sujahdan takaisin vällyjen väliin ja luen. Tässä taudissa ei ole juuri voinut edes lukea, mutta eilisestä lähtien se on ollut onneksi mahdollista. Ostin uusimman Fjällbacka-sarjalaisen lukulaitteeseeni ja nyt on kriitilliset viimeiset hetket menossa.

Kiitos vielä ihan älyttömästi tsemppiviesteistänne; niin täällä blogissa kuin tuolla instagraminkin puolella ♥ Useat ovat toppuutelleet, ja aiheesta. Tiedän välillä olevani vähän holhouksenalainen kipeänä. Kuten kerroin, niin lepääminen on vaikeaa. Mutta silloin kun on tarpeeksi kipeä, niin jopa minä tajuan, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Silloin kun ei pysy pystyssä, niin ei sitä juuri muuta ole tullut tehtyä. Onneksi alkuviikolle oli jo aiemmin sovitut pari kotitoimistopäivää. En meinaan ihan heti uskaltaisi vielä auton rattiinkaan mennä. Sen verran kuitenkin silmät harittaa. Tiistaille olisi yksi palaveri, mutta tehdään tilannearvio uudelleen huomenna. Keskiviikolle olisi se sydänultra ruokatorvea pitkin, mutta täytyy huomenna konsultoida alan ihmisiä, että voiko sinne mennä kunnon puolesta / kannattaako mennä tartuttamaan sairaalaan muita, mikäli tämä sellainen tartuntatauti on.

Mutta hei, lippu korkealla! Toivottavasti sielläkin. Ja huspois tautipöpiläiset teiltä, keillä sellaiset ovat kylässä. Ilkeää aikaa vuodesta tämä, kun niin monta kantaa jyllää päällekkäin! Terveitä päiviä ja kevätaurinkoa. Sitä toivon ja toivottelen 🙂

SUNNUNTAITERKUIN,

MORO MURUPUMPELIT!

Aaah, mä tiedän – tervehdys oli taas sitä osastoa siirappia ja hunajaa…anteeksi siitä 😀 Mutta tiedättekö mitä, näin maanantaina on niin helppo olla hyväntuulinen hyvin nukutun viikonlopun jäljiltä. Mulla on ollut elokuun ja arjen alkamisen jälkeen todella paljon vaikeuksia nukkua viikonloppuaamuisin pitkään. Kun kello soi arkena kuudelta, niin se rytmi on jäänyt viikonloppuisinkin päälle. Eikä siinä mitään, jotkut viisaat ovat sanoneet, että nukkumisrytmi pitäisi säilyttää myös viikonloppuna samana kuin viikolla. Mutta kun viikonloppuna olisi ihana nukkua pitkään, niin se kello kuuden herätys ilman kelloa ei vaan toimi. Tosin, tätä nykyä viikonloppuna sammahdan usein jo ennen kymmentä sohvalle.

Katso siinä nyt miehen kanssa leffaa, kun näet alkutekstit ja seuraavan kerran havahdut lopputekstien aikana 😉 Lauantai-iltana katsottiin (tai hän katsoi) leffaa kellarissa ja itse torkuin siinä sohvalla jostain iltaysistä lähtien. Välillä pääsin aina leffaan sisään, kunnes taas huomasin nukahtaneeni. Yhdentoista maissa mies herätteli, että josko mentäisiin sänkyyn nukkumaan. Vähän uumoilin, että mitenköhän käy, sillä heräsin täysin tuohon siirtymiseen yläkertaan. Päätettiin katsoa padilta vielä yhtä sarjaa (tai hän päätti, koska nukahdin jälleen) ja hei, seuraavan kerran heräsin sunnuntaiaamuna, kun mies herätti ja sanoi, että kello on jo puoli kymmenen.

Kellon ympäri nukuttuja öitä tulee harrastettua mökillä, mutta ei juurikaan enää kotona. Sen takia nuo yöunet tuntuivat niin äärettömän ihanilta. Samoin eilen illalla, sunnuntai-iltana sujahdin puhtaisiin lakanoihin jo hyvissä ajoin. Toki sitä ennen tuli torkuttua tapani mukaan hieman sohvallakin. Tällä hetkellä elätään siitä ihanaa aikaa, että yöunta ei tarvitse etsimällä etsiä. Laskea lampaita ja olla jo tuskastumisen partaalla nukahtamisen kanssa. Joskus on niitä aikoja, että maailman murheet painavat niin, että mulla on vaikeuksia nukahtaa. Olen luonut tiettyjä rutiineja, jotka helpottavat unen saantia noina hieman tuskaisina iltoina.

Makuuhuoneen tuuletus

Mikään ei ole ihanampaa kuin mennä nukkumaan happirikkaaseen makuuhuoneeseen. Vaikka tuntuu, että on vähän viileä, niin parempi niin. Liian lämmin makkari ei ole lainkaan mieleeni. Villasukat jalasta lähtee kyllä yön kuluessa 🙂

Lukeminen

Sen sijaan, että katsoisin sängyssä puhelinta, olen ottanut tavaksi lukea kirjaa. Montaa aukeamaa en kyllä etene, mutta nukahtamislääkkeenä lukeminen toimii kuin tauti!

Lämmin juoma

Olkoon se lämmin kuppi teetä tai kultaista maitoa, joskus jopa lämmintä kaakaota. Se rauhoittaa ja valmistaa kroppaa unille. Kuvissa näkyvä Pukka night time -unitee* (*saatu Lifestä) sisältää rauhoittavaa laventelia ja valeriaania, joka auttaa unen saannissa.

Rauhoittava musiikki

Musiikki toimii itselläni tilanteessa kuin tilanteessa; energisoivana työpäivän keskellä tai sitten illalla rauhoittumismusiikkina. Spotify on täynnä jos jonkilaista nukahtamismusiikkia! Hakusanaksi sleeping music ja jo löytyy vaikka mitä.

Liikunta illalla

Enkä nyt tarkoita juuri ennen nukkumaan menoa, vaan tuollainen puolen tunnin reipas kävelylenkki tai hölkkä iltaruoan laskeutumisen jälkeen takaa sen, että nukkumaanmeno sujuu sutjakkaasti. Vielä sauna tuon lenkin päälle, niin avot.

En muuten tainnutkaan kertoa teille taannoin sitä hyvinvointi-idoliani, kun se postaus jäi muiden akuutimpien aiheiden jalkoihin. Mutta kerrottaneen se nyt tässä yhteydessä. Hyvinvointi-idolini on kautta aikojen ollut Gwyneth Paltrow. Mikä rauha ja seesteisyys tuosta kaunottaresta huokuukaan. Gwynnie vannoo puhtaan ruoan nimeen, mutta myös puhtaamman nukkumisen nimeen. Clean sleeping pitää sisällään muun muassa vähintään kahdeksan, mieluiten 10 tunnin yöunet, puhtaan ravinnon syömisen pitkin päivää ja sen, että nukkumaan käydään ennen kello kymmentä. Lisäksi komppaan Gwynethiä siinä, että makuuhuoneesta on hyvä tehdä sellainen hämyinen piilopaikka, joka on tarkoitettu vain nukkumiseen. Ainakin itselläni näin syksyn tullen ja talven lähestyessä silmä lepää tummissa petivaatteissa. Joulun jälkeen sitten taas kevennellään ja vaallennetaan ilmettä.

Kun nukkuu hyvät yöunet, niin lounaan jälkeinen väsymyskään ei iske päälle. Voi tosin olla, että tuolla tämän päivän herkullisella kasvislounaallakin oli osuutta asiaan. Lihaton lokakuu voi alkaa myös näin puolesta välistä lokakuuta, eikö? Nyt kotitoimisto sulkee ovensa hetkeksi ja toimiston ainoa työntekijä asettautuu hetkiseksi äidin rooliin. Koulukuskaamiset odottavat. Jep, tänä sateisena maanantaina ajattelin helpottaa myös lasten viikon aloitusta ja tarjota kyytiä mennen tullen 🙂

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,

PS. hei ette tiedäkään, miten ihana on ollut lukea niitä asioita, joissa te olette hyviä ♥ Vielä on aikaa osallistua kalenteriarvontaan 🙂